sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Mätsäilyä Jeksun kans

Eli vaikka olin jo kerran päättänyt, että otan Ripun mukaan mätsäriin, niin peruin sitten kuitenkin. Päätin, että kun kerran otan Jekun sinne niin siinä on tarpeeksi työtä. Se vielä olisikin puuttunut, että pitäisi Rippua komentaa jatkuvasti olemaan höseltämättä, kun Jekunkin kanssa on vielä käytösongelmia, jotka tosin on hieman paremmassa kunnossa. Tälläkin kertaa käytös oli hyvää ja ärinät jäivät pois. Minua ei tietenkään edelleenkään koko aikaa kuunnella, mutta sen nyt saattaa jopa ymmärtää. Eihän se ole tippaakaan miellyttämisenhaluinen eikä sitä voisi oikeasti vähempää kiinnostaa minun herkut kun vaihtoehtona on vaikkapa suloiset terrieritytöt. (;
Mätsärissä sijoitus oli kuitenkin pienten punaisten 2. Ei voi muuta kuin olla ylpeä poitsusta. Se tosiaan seisoi nätisti ja liikkuikin hyvin, kuonokin jopa irtosi lattiasta kohtuullisen kivuttomasti kehän aikana. Punaisten toinen on paras sijoitus aikoihin Jekulta. Näyttelykuume vain kasvaa ja odotan jo toukokuuta tosissaan, pääsis jo Pelloon ja oikeaan kehään! Oli tulos mikä tahansa. Jekku pitää myös ilmoitella polvi- ja silmätarkastuksiin, jos vaikka maanantaina saisin soitettua ja ilmoitettua Jekun sinne.
Senior handlerissa sijoituttiin toisiksi myös. Osallistujia oli taas hurjat kolme kappaletta. Saara meni Riskun kanssa, mie Jekun ja Krissellä oli Miki. Saara voitti Riskun kanssa ja Krisse oli Mikin kanssa kolmas. Palkinnoksi tuli taas pari ruusuketta ja suklaasuukkoja. Jekku arvosti palkinnoista varmasti eniten siankorvaa. (;
Ripun juoksuja ei vieläkään kuulu, mutta varmasti ne kohta alkavat. Rippanan kanssa ollaan treenattu hieman paikkamakuuta ja muuta sellaista. Kovat pakkaset kuitenkin jatkuivat siinä määrin, että pihalla treenaaminen olisi ollut pelkkää tuskaa ja sisällä ei oikein ole rauhaa sellaiseen. Ripun kanssa ollaan yritetty opetella pysymään poroista erossa nyt kun niitä pyörii taas pihoillakin asti. Onnistumiset on tosin olleet vähän vähillä tämän asian opettelemisessa :D

1. kuvan olen ottanut mie ja loput on varmaankin © Saara

Tehdäänpä Jekustakin tällainen "Tyypillinen apso?" -juttu, joka Tuike-apsostakin on tehty ja joka pohjautuu tähän tekstiin.

Iloinen: Kyllä, Jekku on iloinen aina paitsi huonoina päivinä joita ei ole paljon. (: Toisaalta viihtyy omissa oloissaankin, mutta yleensä touhuaa mukana pallon tai sukan kanssa.

Valpas: Ehdottomasti. Sitä Jekku ainakin on. Sen pitää tietää mitä tapahtuu, missä tapahtuu ja miten. Ja kaikkea epäilyttävää on kommentoitava. Vähintäänkin tuhahduksella, usein myös haukahduksilla ja urinallakin. Haukkuminenhan on toisinaan rasittavaa, mutta kun sitäkään ei tapahdu koko ajan niin eipä se niin haittaa.

Vakaa: Noh. Eipä tuo turhia ainakaan hötkyile mihinkään suuntaan jos ei koe sitä tarpeelliseksi. Varsinainen tuumailija ja jaamailija. Kaikki asiat pitää pohtia tarkkaan ja harkita, että viitsisikö sitä... Rohkeuttahan tämää vakaus ei kysy? Sitä Jekku ei ole, se on ennemminkin aavistuksen arka, mutta ei sillä tavalla, että juoksisi karkuun, ei, vaan se hyökkää päälle jos sitä pelottaa. Paukkuarkuus on tietenkin asia erikseen ja sitä Jekku on.

Itsetietoinen: On kyllä. Pitää omaa aluettaan tärkeänä. Itsepäinenkin on ainakin hieman, vaatii kuria ja johdonmukaisuutta. Ilman sitä on turha yrittääkään saada kunnioitusta.

Pidättyväisyys viereita kohtaan: Ei päästä lähelleen ihan heti ja haluaa tutustua aivan omaa tahtiaan. Tutustuttuaan kunnolla onkin sitten todellinen ystävä, joka tulee häntä viuhuen vastaan. Mutta pitää omaa aluettaan tärkeänä ja vieraiden kanssa saa aina muistuttaa, että ei pidä mennä suorilta rapsuttelemaan ja lässyttelemään, kun Jekku ei sitä välttämättä siedä.

Voimakastahtoinen: Sitäkin on. Ja edelleen tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka sanovat, että kun asia on näin, niin se kerta kaikkiaan on näin. Jos säännöstä luistaa, niin huomaa kyllä, että tätä ei välttämättä tarvitse totella niin tarkalleen.

Ei-miellyttämisenhaluinen: No eipä tosiaan. Ei tee mitään, jos ei koe sitä itselleen hyödylliseksi ja mukavaksi. Pitää siis olla hyvä mielikuvitus motivointiin. Fiksu kylläkin, jos vain kokee oppimisen mukavaksi, niin oppii nopeasti.

Kiintyy perheeseensä voimakkaasti: Niin tekee, ja pätee kaikkiin perheenjäseniin. On kaikkein onnellisin, kun koko perhe on kasassa eikä kukaan ns. hukassa. Erityisen tärkeää Jekun mielestä on, että isä ja mie ollaan kotona. Muuten masennus voi vaikka iskeäkin.

Ei välttämättä sopeudu elämään laumassa: Voin hyvin uskoa. Jekku vartioi omia esineitään tarkasti eikä siedä läheskään kaikkia koiria. Tytöistä tykkää ja paljon, mutta pojille pitää urista vaikka vain muodon vuoksi. Tuttujen koirien kanssa Jekku tulee kyllä hyvin toimeen ja antaa tyttöjen pompotella itseään.

Ja yhteenvetona... ihana ja suloinen sydäntenmurskaaja, jolta löytyy omaakin tahtoa. Kuitenkin pitää ihmisten lähellä olemisesta ja on mukana joka paikassa. Ei hösellä turhia, mutta on aina valmis lähtemään kun vain joku muukin lähtee. Jos tekemistä ei ole, niin silloin otetaan rennosti ja nukutaan. Tuhonnut kaksi- ja puolivuotisen elämänsä aikana vähemmän tavaraa kuin Siiri neljässä ja puolessa kuukaudessa.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Mahdoton mutta suloinen Siiri

Ripusta ja Siiristä on tullu erittäin hyvät painikaverit. Niin. Uskomatonta kuinka kissa ja koira, vieläpä tuollaisella kokoerolla voi leikkiä. Siiri hallitsee myös muita koiramaailman saloja. Kerjääminen on yksi niistä. Jekun ja Ripunkin harrastama suupaini on ehkä harrastuksista ykkönen, voisin olla huolissaan Siiristä, mutta kun se itse vääntäytyy väkisin Ripun eteen ja alkaa riehua. Siispä annetaan kakaran riekkua.
Näin meillä:
Siiri katselee mitä Rippu touhuaa...
Ja toteaa, että pöljähän se on...
Se itse ainakin on fiksu pikku kisu, joka ei koskaan tee mitään pahaa...
...paitsi ehkä joskus...
ja ihan vähän vain...
Sanoo Siiri, joka on tiputtanut 2 kukkapurkkia ikkunalaudalta alas, repinyt kolme ruusuketta roskiskuntoon ja tutustunut verhoissa kiipeilyn saloihin. Myös pari kukkaa on revitty ihan omin tassuin kuoliaaksi. Ja jos jossain näiden lisäksi, niin rei'ittämisessä Siiri on mestari, varsinkin kastikeruokapussien rei'ittämisessä. Muistaakseni joku Timi harrasti aikoinaan samaa. :) Mutta sitä saa mitä tilaa ja Siirulainen on juuri sitä. Rakastettava pikku tuholainen.

Ripun kanssa olen treenannut sisällä paikkamakuuta joten eiköhän tämä tästä. Pakkasiin alkaa vain jo kyllästyä kun taas neljättä päivää putkeen -30 astetta... Ripun juoksuja edelleen kauhulla odotellessa. Eiköhän ne viimeistään ensi lauantaina ala, kun sunnuntaina olisi mätsäri. (;

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Muka reenailua ja tosikuvailua

Rippu "tokoilee", tylsää ei ole ikinä © Saara K
Oltiin isommalla porukalla reenailemassa, tai sanottasko, että muut reenas, me Ripsukan kans vaan pelleiltiin ja vähän riehuttiin. Heitän hyvästit möllitokoillekin. Ehkä joskus, jos jaksan treenata paikkamakuuta pidemmäksi. Se vain on niin tuskastuttavan tylsä liike, kun mitään ei tapahdu, pitäisi vain jaksaa odottaa ja odottaa. :) Lisäksi olen aivan varma, että seuraavan kerran lähden yli tunniksi treenaamaan ulos, vasta sitten kun on lämmintä eikä tarvitse jäätyä.
Lentävä Rips © Sara Nikula

Kävin tänään hiihtelemässä Sissin kanssa ihan reippaan lenkin, oli kyllä tosi hieno ilma. Sissikin tykkäsi juosta vapaana metsässä. Sississä on se hyvä puoli, että sitä ei porot kiinnosta yhtään, joten senkin puolesta saa olla aivan huoletta, se myös pysyy matkassa eikä lähde huitelemaan omille teilleen. Metsästyskoiralle tämä ei aina niin hyvä ominaisuus ole, koska se ei lähde lintuakaan hakemaan kauempaa. Rippu ja Jekkuhan on aivan tyhmiä poroja (tai mitä tahansa muita eläimiä) nähdessään ja niiden kanssa saa aina olla varuillaan.

Vielä muorikin jaksaaa juosta ja nauraa

Niin kaunis on maa
Piilopirttini vaatimaton (mylly)

Nyt on ainakin lunta

Sitten vielä pari ihan onnistunutta kuvaa meidän rosvoprinsessasta, joka vain kasvaa ja kasvaa, vaan ei aikuistu ainakaan ihan vielä..
Varjojen metsästäjä

Se on laiska, se on vilkas, se on kekseliäs ja malttamaton, se on tuholainen ja kuitenkin rakastettava. Se on Siiri.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Lenkkeilyä ja mätsäilyä

Kuvassa takana Tuike ja Rippu, edessä Riki ja Jassu
Käytiin lenkillä isolla porukalla joka tarkoittaa sitä että lenkillä oli Krista ja Riki, Kristin ja Jassu, Saara ja Tuike + mie ja Rippu. Jekkua ei voinu ottaa matkaan, koska se tuskin olis edes yrittäny tulla toimeen Rikin kanssa. Sen vahvimpiin puoliin ei tosiaankaan kuulu muiden urosten kanssa toimeentuleminen. Ehkä sen ei tarvikkaan tulla niiden kans toimeen. Ainoana poikkeuksena taitaa olla Anselmi...
Miss Säheltäjä alias Rippu ja Miss Toisinaan Tosikko alias Tuike
Lenkillä oli kuitenki mukavaa. Rippu yritti saada vuorotellen jokaisesta leikkikaveria, eikä se pystynyt ymmärtämään, että kaikki ei tosiaankaan rakasta sen vouhotusta tai sitä muutenkaan, vaikka se kuinka yrittäis. Rippu tuumasi, että taitaa olla vähän huumorintajutonta lenkkiseuraa. Jassu ja Rippukin tulivat kuitenkin toimeen vaikka edellisestä näkemisestä on jo aikaa vaikka kuinka.
Min hund är faktiskt vacker
Sunnuntaina piti olla ohjelmassa molempien koirien kanssa mätsäilyä, mutta menin yrittämään Ripun kynsienleikkaamista juuri ennen lähtöä. Eipä se olisi tietenkään kannattanut, tuloksena vain paljon verta ja yhdestä tassusta leikatut kynnet. Rippu piti sitten jättää kotiin. Jekun kanssa käytiin kuitenkin. Mätsärissä meni hyvin, Jekku käyttäytyi kunnolla eikä riehunut ollenkaan. Mitään ylimääräisiä ärinöitäkään ei ollut. Junnuihin ikä loppui vuoden vaihteessa, joten nyt ollaan sitten senioreita. Linda, Saara ja mie oltiin ainoat osallistujat koko luokkaan, niinpä sijoitus oli kohtuu selvä. Linda ykkönen, Saara kakkonen ja mie kolmas. Ensimmäinen kolmas sija (ja keltainen ruusuke!) ikinä tuli haettua. Jekun kanssa saatiin sininen, sinisten kehässä sijoituttiin sitten ykkösiksi. Oon tosi ylpeä pojasta, joka malttoi olla kunnolla eikä väsähtänyt edes pahemmin. BIS-kehässä Jekku sitten pilasi mahdollisuutensa pärjätä murisemalla tuomarille, joka oli valmiiksi hiukan epävarma. Niinpä tiputtiin sieltä, mutta olen kuitenkin tosi iloinen, että näinkin hyvin pärjättiin ja vieläpä mätsäri-cupin 1. osarissa. ;)
Min söt pojke Jekku
Jälkeen päin kun katseli kuvia, ei voinut kuin todeta, että vielä on harjoittelemisen varaa tuossa esittämisessäkin. Ihan oikein, että meille edelleen tulee sitä sinistä eikä punaista. Milloin Jekulla on etujalat mahdottoman edessä ja takajalat aivan takana, milloin se on muuten vain aivan lysähtänyt...
Senior handler - sijoitus 3.
Seuraavassakin mätsärissä mukana on todennäköisesti vain Jekku, Ripulla kun pitäisi taas kohtapuoliin alkaa juoksut... Juoksuja kauhulla odotellessa voisi vaikka treenailla vähän noutoa ja muuta sisätiloissa, kun ulkona tuulee edelleen ja luntakin tulee taivaan täydeltä.
Jekku SIN1
Maaliskuussa on ilmeisesti möllitokot, vielä on aikaa miettiä, osallistutaanko vai ei. Harkitsen kyllä melko vakavasti sinne osallistumista Ripun kanssa. Vielä mietityttää, että mitenhän se toimii hallissa, kun se yleensäkin vierastaa hallia jonkin verran. Siispä pitää harkita vielä asiaa ja arpoa, osallistuako vai eikö osallistua.

Kaikki kuvat on ottanut Saara lukuun ottamatta ekaa ja tokaa Jekku-kuvaa, jotka on ottanut Anni.