Joulu meni mukavasti ohitse ja seuraava juhlan paikka onkin sitten uusi vuosi, mikä ei koirille välttämättä niin kiva ole. Jouluna käytiin aamulenkillä jäällä, pyörähdettiin mummolassa, syötiin, saunottiin ja availtiin lahjoja. Eläimistä tosin ainoastaan Riitu sai joululahjan, jonka se repikin auki innolla. Sen mielestä muutenkin paperit oli ehkä joulussa parhaimpia. Reino ja Siiri tykkäsivät myös lahjapapereissa riehumisesta ja nauhoista. ;)

Joulunodottelua

Ei ole taas tullut kirjoiteltua, kun ei kamalasti ole tehtykään, ollaan vain lenkkeilty ja oleskeltu. Pimeääkin on aina vain, päivällä olisi välillä kuvauskelejäkin saattanut olla, mutta ei ole kuitenkaan kamera sitten sattunut mukaan. Jospa kohta päästäisiin järven jäälle hiihtelemään ja alkaisi tuo päiväkin pikku hiljaa pidentyä!

Meiltäkin hyvää joulua kaikille tällaisen kortin muodossa!

Suunnitelmia

Katselin vähän kennelliiton tapahtumakalenteria näyttelyiden osalta ja näyttää siltä, että ensi vuonna näyttelyitä riittää, jos vaan jaksaa käydä. Rellalle ja Nellalle olis seuraavat näyttelyt mahdollisia:

20.4. Tervola
27.4. Pello
4.5. Kuusamo
5.5. Kuusamo
9.5. Rovaniemi
18.5. Sodankylä
22.6. Rovaniemi
13. ja 14.7. Oulu
20.7. Tornio
31.8. Rovaniemi
7.9. Oulu (labbisten erikoisnäyttely

Riitulle näyttelyitä on paljon vähemmän, kun täällä 9-ryhmälle ei yleensäkään näyttelyitä kamalasti ole. Seuraavat vois kuitenkin olla sellaisia, minne pystyisi lähtemään:

8.6. Kemi
22.6. Rovaniemi
13. ja 14.7. Oulu
21.7. Tornio
14.9. Pello
5.10. Siikalatva (tiibetinspanieleiden erikoisnäyttely)

Pakkanen!

Huomenna on jo itsenäisyyspäivä ja joululoma koputtelee ovella! Ihan niin kuin tuosta koulusta olis muutenkaan paljon tarttenu stressata, mutta kuitenkin. Aikaa Relppikselle on sitten ihan mahdottomasti! Relpparee palelee kovasti nyt, kun pakkasta on semmoiset 23 astetta, vaikka palelihan se jo 17 asteessakin. Täytyis varmaan hankkia sille jostain takki. Koiruus viihtyy nykyään ihan loistavasti sängyssä peittojen seassa tai sohvannurkassa tyynyjen keskellä. Pikkuisen reppana näky...

Riitulainenkin on kasvanut oikein mallikkaasti ja hampaatkin vaihtuneet oikein hyvin itsekseen. Napatyrä on ummessa ja purentakin oikea. Kokoakin sillä on varmaan ihan sopivasti ja väri sen kuin kaunistuu. ;) Luoksetuloa ollaan opeteltu pitkillä metsälenkeillä ja nyt se alkaa jo sujuakin, enää ei jäädä tuhistelemaan vaan omia juttuja ja juosta täysin päinvastaiseen suuntaan kutsusta välittämättä... Ikääkin pienellä tuli täyteen eilen jo 6kk!

Haastetta kerrakseen

Nath laittoi tällaisen valtavan suuren haasteen tulemaan, jossa vastaan 34 kysymykseen. Onnittelen sitä, joka jaksaa lukea tämän alusta loppuun. ;) Itse en taida laittaa eteen päin kenellekään, vastatkoon, ketä sattuu kiinnostamaan! Mukana piristyksenä vähän kuvia, tässä ylimpänä viime viikonlopun mökkireissulta ja muut on sitten enemmän tai vähemmän vanhoja ja jo nähtyjä kuvia.

1. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan?
Näitähän riittää kyllä, ensimmäiseksi voisin mainita kaikki terrierit, hirvikoirat, huskyt ja malamuutti kuuluvat tähän ryhmään. Terrierit ovat kyllä kauniita katsella ja ihailen niiden sinnikkyyttä ja temperamenttia, mutta pikkukoirat on jollain tavalla niin rasittavan pieniä. Epäilen, että se temperamentti alkaisi myös ärsyttää jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän. Hirvikoirat vaatisivat sen hirvimetsillä käynnin, jota tuskin aloitan missään elämäni vaiheessa, vaikka ne luonteeltaan ovat usein tosi kivoja.

2. Minkälainen nimi on hyvä nimi koiralle?
Koiramainen nimi on yleensä kivoin. Vanhat suomalaiset nimet on kans ihan kivoja, vaikka yleensä en pidäkään ihmisten nimistä koirilla. Nimen pitää olla myös lyhyt, kolmitavuiset ovat liian pitkiä poikkeuksetta.

3. Milloin todella tunsit onnistuneesi koirasi kasvatuksessa tai missä viime aikaisessa tilanteessa olet ajatellut, että jotain on näköjään tullut tehtyä oikein?
Kun jokin asia lopultakin onnistuu. Hetket, jolloin Rella ei yhtäkkiä olekaan enää pelännyt esimerkiksi kynsisaksia, vastaantulevia koiria tai ihmisiä niin paljon kuin ennen. Tai kun päästään toisista koirista hyvin sujuvasti ohi. Rellan kans näitä hetkiä on kyllä paljon, koska se on kaiken kaikkiaan ollut aina niin helppo kouluttaa ja käyttäytynyt hyvin tilanteissa.

4. Milloin viimeksi ja missä tilanteessa olit todella, todella huolestunut koirastasi?
Kesällä, kun Rella sai juoksujen aikaan jonkin kohtauksen, jossa sen pää alkoi täristä ihan yhtäkkiä sen vain makoillessa ja katsellessa, kun itse söin aamupalaa. Se meni onneksi ohi eikä ole sen jälkeen ollut mitään tuollaista. Myös hotspot äityi Rellalla viime kesänä todella pahaksi eikä se suostunut oikein liikkumaan pöydän alta mihinkään ja tuntui, että koko märkivä alue leviää vain vaikka mitä tekisi.

5. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua, jossa aiot pitäytyä ja jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi?
Ehdottomasti! Labbisten luonne on niin kiva, ulkonäkö on kiva ja on sopivan kokoinenkin - ei liian iso eikä liian pieni. Turkki on myös juuri oikeanlainen, koiraa ei palele pakkasillakaan, rapaa ei kantaudu sisälle kovin mahdottomia määriä turkin mukana edes kesällä, ei tarvitse pestä ja harjatakin vain silloin tällöin, kun siltä tuntuu. Ehdottomasti minun koira! Varmaan vielä joskus hankin jonkin muunkin rotuisen koiran, esimerkiksi suomen- tai pohjanpystykorvan, mutta se on jossain kaukana tulevaisuudessa. :)

6. Mikä on epämieluisinta koiraperheen arjessa?
Karvan määrä joka paikassa ja sen seurauksena imurointi. Rellasta irtoaa karvaa kuitenkin jatkuvasti jonkin verran, juoksujen aikaan enemmän kuin muuten. Imurointi on ehdottomasti kaikista inhottavinta, mitä tiedän, mutta jos imurointia ei harrasta tarpeeksi usein, hukkuu karvoihin ja hiekkaan, mitä koirien mukana tulee väkisinkin. Talvi on kaikista parasta aikaa, kun sentään se hiekka pysyy poissa sisältä!

7. Milloin ja miksi olet todella haaveillut vaihtavasi koirasi rullaluistimiin tai muuhun vaivattomampaan harrastukseen tai elämäntapaan?
Kun koirasta on vaan huolta ja rahankulua sairasteluiden takia kuten kesällä oli. Muuten en koskaan.

8. …mutta miksi se karvainen köriläs vielä nuokkuu jaloissasi?
Koska koira vain on maailman paras ystävä. Se on aina valmiina lähtemään lenkille ja touhuamaan jotain. Kun koiria on kaksin kappalein, niistä on myös kaksin verroin iloa, kun niiden keskinäisiä touhuja seurailee. Ei varmaan ole mitään, mikä tuottaisi enemmän iloa kuin koirat. Kotiin tullessa on kans maailman kivointa, kun on se höselö siellä vastassa. :)

9. Erityinen hetki?
Se kun sain Rellan, ehdottomasti yksi hienoimpia hetkiä, kun koira tuntui niin omalta ja oikealta heti alusta lähtien. Sellaiset hetket on aina ihania, kun se tottelee poroista ja ihmisistä välittämättä ja tulee luokse tai jättää jopa kokonaan huomiotta jotkut typerät porot. Sellaisten asioiden kanssa on Ripun kanssa taisteltu ihan tosissaan.

10. Milloin tiedät, että koirasi on täydellisen onnellinen?
Kun se näyttää tältä:

Toinen tilanne on ehdottomasti se, kun sen paras koirakaveri tulee, on siinä iloista häsellystä! Ja näkeehän sen, että ne on parhaat kaverit :)

11. Koirasi hauskin piirre, tapa tai ominaisuus?
Hepulit on hauskoja, samoin Rellan tapa raahata vanttuita, pipoja, hihnoja ja pantoja viereen, kun se tahtoo pihalle. Silloin se tulee naama iloisella virneellä tuomaan aarteensa ja häntä huiskii odottavana. Jos vähänkin liikahtaa ulko-oven suuntaan, Rella säntää sinne päin touhuissaan.

Ja lisää kysymyksiä Nathilta...

1. Minkä takia olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?
Rella vain kuulosti niin oikealta, mietin ainakin Rinnaa, Seelaa ja Metkua myös, mutta päädyin Rellaan kuitenkin, kun Rella vaan näytti niin Rellalta.

2. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?
Kerjää keittiössä tai olohuoneessa ruokaa muilta...

3. Mitä kaikkea koirasi on syönyt tänään?
Luvallisesti omat ruokansa (eli noin 300g Jahti&Vahtia), lisäksi se on satavarmasti popsinut ainakin jonkin verran Riitun ruokia, kissojen ruokia, poron pskaa, heinää, erinäisiä ylimääräisiä herkkuja, jotka on annettu minulta salaa ja ties mietä muuta...

4. Jos pitäisi valita koira pelkästään värin perusteella, minkä värisen koiran sinä valitsisit?
Vaalean ilman muuta. Eikä tähän nyt mitenkään liity oleellisesti se, että vaaleaa koiraa on niin paljon helpompi kuvata kaikissa olosuhteissa kuin mustaa... Eipä. :D Ja onhan se nyt kauniin näköinenkin.

5. Jos koirasi saisi päättää mitä tekisitte huomenna, mitä koirasi päättäisi?
Juostaisiin metsässä mieluiten niin, että Nella olisi riehukaverina, syötäisiin paljon ja nukuttaisiin sitten pehmeässä sängyssä...

6. Kuka on koirasi paras koiraystävä?
Ilman muuta Nella kuten kuvasta näkyy. :)

7. Mikä on koirasi suosikkileikki?
Palloleikit jalkapallolla ja liukumäen laskeminen frisbeen kanssa... Mieluiten niin, että mie juoksen perässä ja Rella vaan pelleilee eikä vahingossakaan tuo kalleimpia aarteitaan minun ulottuville ennen kuin ihan tosissaan käsketään...

8. Missä koirasi nukkuu öisin?
Sängyssä tai sohvalla, pakon edessä lattialla. Se änkeää sängylle hyyyvin hiljaa ja varovasti, jos se joskus siltä satutaan kieltämään.

9. Mikä on ensimmäinen koirallesi ostama tavara?
Joku lelu mahdollisesti, koska pantoja ja hihnoja sille ei ole tarvinnut ostaa ennen kuin se oli 1,5-vuotias.

10. Mikä on ensimmäinen koirasi oppima käskysana?
Olisikohan ollut "istu".

11. Mikä on paras koirastasi oleva pentukuva?
Joku näistä:

Ja vielä muutama lisää!

1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?
Valitsisin varmaan reippaan pennun, joka ei ole se pienin eikä se suurin.

2. Entä koirasi kasvattajan?
Mukavan kasvattajan, jonka koirat vaikuttaa kivoilta. Eniten vaikuttaa tietysti yhdistelmä. Jos se vaikuttaa kivalta, niin silloin pentu pitää saada.

3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.
Yleensä aamulla, kun ei tarvitse herätä tosi aikaisin, Rella pomppaa pystyyn heti, kun vähänkään huomaa minun heränneen ja tulee sänkyyn hösyämään, mikäli ei ole jo siellä. Sen jälkeen laitan Relppiksen ruuan likoon ja päästän sen pihalle käymään pissalla. Huudan sen sisälle ja annan ruuan. Sitten syön itse kaikessa rauhassa ja saatan touhuilla muutakin ennen kuin lähdetään lenkille. Lenkiltä tulon jälkeen oleskellaan sisällä, Rella leikkii monesti Riitun tai Nellan kanssa tässä välissä jotain painileikkiä sisällä. Sitten käyn joko taas lenkillä tai oleskellaan edelleen sisällä ja käydään vasta illalla lenkillä. Ennen iltalenkkiä Rella saa toisen ruuan, jonka jälkeen ollaan taas sisätiloissa ja illalla Rella pääsee taas käymään pihalla pissalla ennen kuin laitetaan nukkumaan.

4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?
Tunnen. Rippu on ehdottomasti monella tavalla kuin labbis - touhukas, iloinen, energinen ja aina valmiina tekemään jotain. Halusin samantapaisen koiran ja päädyin labbikseen.

5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?
Ei oikeastaan. En ole sellainen ihminen, joka haluaisi erityisesti matkustella missään, joten senkään puolesta koira ei ole mitenkään rajoittava tekijä.

6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?
Monet koiraharrastukset otetaan ihan liian tosissaan. Kaiken harrastamisen pitäisi ehdottomasti olla hauskaa ja mukavaa sekä koiralle, että omistajalle. On hullua, että sitten siitä tehdään kuolemanvakavaa ja totista touhua. Vähän enemmän rentoa meininkiä saisi kyllä olla.

7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?
Enpä juuri. Ehkä labbikset on sellaisten "tavallisten" ihmisten koiria verrattuna esimerkiksi lhasa apsoihin. Näyttelyissäkään kehän laidalla ei ole turhan tiukkapipoista porukkaa, kun apsokehien ympärillä taas jokainen keskittyi suu mutrulla oman koiransa puunaamiseen eikä juttelua juuri harrastettu.

8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?
Voivat olla ihan hyödyllisiäkin joskus jalostuksellisestikin ajatellen. Labbista en vain menisi jonkin ominaisuuden takia risteyttämään johonkin toiseen rotuun, eikä se ehkä ole tarpeellistakaan, kun näitä kuitenkin on paljon. Sekarotuisissa on omat puolensa myös, kun ei voi tietää kovinkaan paljon siitä, millaisen koiran saa.

9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?
Ei minusta. Ainoa asia, mitä en ymmärrä on koirien syöttäminen niin mahdottoman lihavaksi. Ja sitten ne lihavat koirat vielä pärjäävät siellä näyttelyissä.

10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?
Mie olen tykännyt aina eläimistä, pienenä tykkäsin kaikista mahdollisista elukoista ja kaikki mahdolliset eläimet olisi ollut kiva omistaa. Kotona on aina ollut koira ja kissoja enemmän tai vähemmän, joten oli ihan luontevaa alkaa haluamaan omaakin koiraa jossain vaiheessa. Ensimmäisen kerran muistan lukeneeni koirakirjaa 6-vuotiaana ja ihastuin maltankoiraan, jolla oli niiiin upea turkki ja ihanat suklaasilmät.

11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?
Labradorien kasvatus kiinnostaisi joskus. Rellalla olisi kiva teettää pennut, mikäli se on terve luustoltaan. Toisaalta mietityttää kuinka paljon sen sisaruspuolen ocd, hotspotit ja sellaiset vaivaisivat. Nellaan verrattuna Relppis on sairastellut vähän kaikelaista ja tuntuu, että sillä on jatkuvasti jotain vaivaa. Ehkä sitten seuraavan koiran kanssa! Tokossa olisi kiva kisata joskus, mikäli minun motivaatio riittäisi treenaamiseen ihan todella.

+ Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?
Kiinnitän huomiota pentujen vanhempien ulkonäköön, luonteeseen ja terveyteen. Kotisivuja selaillessa on kivempi ottaa yhteys sellaiseen kasvattajaan, joka kertoo koiristaan ja itsestään sekä ajatuksistaan kuin sellaiseen, jonka sivuilla ei lue oikein mitään tai kasvattajan ajatukset ei vastaa sitten tippaakaan omia ajatuksiani.

Mitä mieltä olet roturisteytyksistä? Näetkö tässä tulevaisuuden?
Tavallaan hyvä asia, toisaalta voi mennä pahasti ylikin, mutta fiksusti toteutettuna hyvä asia etenkin sellaisissa roduissa, joissa koiria ei ole kovin paljon tai geenipooli on kovin suppea. Labbiksissa en osaa kuvitella, minkä rodun kanssa sitä voisi risteyttää, mutta tässä rodussa tuskin on tarpeellistakaan.

Mitä koiralajia et koskaan haluaisi kokeilla? Miksi?
Vaikea kysymys, ei taida tulla mitään mieleen. Kaikenlaista olisi kiva kokeilla, mutta aika, kiinnostus ja mahdollisuudetkin vaikuttaa siihen, että ei varsinaisesti mitään edes harrasteta.

Oliko oma/omat rotusi terveempiä, parempi luonteisempia ja miellyttävämpiä kuin nykypäivänä?
Veikkaan, että on joskus olleet terveempiäkin, mutta nykyään kiinnitetään ihan mukavasti huomiota kuitenkin terveysasioihinkin. Luonteeltaan labbikset on minusta mukavia yleisesti ottaen, vaikka ilman muuta jokaiseen rotuun mahtuu niitä ääripäitä, joiden kanssa elämä voisi olla helpompaakin.

Millaiset rodut miellyttävät silmääsi, miksi?
Voimakkaan näköiset, lyhytkarvaiset ja iloisen näköiset. Jostain syystä x en erityisemmin pidä koirista, joilla on mahdottoman pitkä tai tuuhea turkki. Kovin hintelän näköiset koirat ovat myös ehdottomasti ei, koiran pitää olla tietyllä tavalla jykevä. Jos pitäisi sanoa rotuja, jotka ovat kauniita, niin ehdottomasti noutajat (lukuun ottamatta kiharakarvaisia), suomenpystykorva sekä muut metsästyspystykorvat ja lapinporokoira ovat kärjessä.

Oletko huolissasi rotusi terveystilanteesta? Miksi/Miksi et?
Olen, koska nykyään törmää paljon useammin kertomuksiin labradorinnoutajista, joilla on jotain jalkavaivoja ja allergioita kuin vaikka kolme vuotta sitten. Voihan olla, että sitä nykyään katsoo tarkemmin ja on kiinnostuneempi asioista kuin ennen, mutta onhan niitä epäkohtia ja piittaamattomuutta. Hyvinkin huonoluonteisilla teetetään pentuja, samaten koirallla, jonka sisaruksilla on ollut kaikenlaisia vaivoja.

Mitä asioita haluaisit parantaa itsessäsi, jotta olisit entistä parempi koiranomistaja?
Loputtomasti lisää kärsivällisyyttä. Sitä ei varmasti voi koskaan olla liikaa ja itselläni pinna on turhan lyhyt hyvinkin usein. Jos sitä kärsivällisyyttä olisi enemmän, monet ongelmat ratkeaisivat varmasti helpommin. Toinen ominaisuus, mitä voisi olla enemmän, on ehkä kunnianhimo tai motivaatio, tai se, mikä ihmisestä nyt tekeekin aikaansaavan. Kynsien leikkaaminen esimerkiksi voisi olla älyttömän paljon helpompaa, jos muistaisin/jaksaisin tehdä töitä Rellan kynsisaksipelon kanssa useammin kuin kerran viikossa...

Miten koirasi reagoi kun tulet kotiin työ-/koulupäivän jälkeen?
Iloisesti hyörien, pyörien ja häntä vispaten. Ensimmäisenä sen täytyy saada jotain suuhunsa, yleensä se on villasukka tai muu vaatekappale eteisestä. Sen jälkeen voi kiemurrella jalkoihin pyörimään onnesta soikeana.

Tunnetko koirastasi olevan paljon apua vaikeina hetkinä?
Ilman muuta, koiran ansiosta tulee lähdettyä pihalle miettimään asioita eikä ajatuksien kanssa jää sisälle möyöttämään surkeiden ajatustensa kanssa. Koira myös keksii takuuvarmasti jotain, mikä vie ajatukset pois vaikeista asioista. Rellan paras konsti on tulla viereen, painaa pää jalan päälle ja katsoa siinä vaativasti häntä lattiaa vasten viuhkaten. Nella turveutuu kitinään, jolle ei voi olla nauramatta.

Miten sinulla on koirasi palkinnot esillä, vai onko ollenkaan? Jos ei ole, niin miten asettelit ne? Kuvaa olis kans siisti saada!
Muutamat pokaalit mätsäreistä on hyllyssä. Mätsäreistä saadut ruusukkeet olen jo pistänyt muovipussiin ja pois näkyvistä kun niitä kertyi niin älytön määrä eivätkä ne mitenkään erityisen kauniita ole kuitenkaan. Melkein joutaisi tietysti heittää roskiinkin ne...

Miten koirasi reagoi vieraisiin koiriin?
Vähän vieraasta koirasta riippuen vaihtelevasti, mutta yleensä Rella alistuu tai hössöttää innoissaan. Tappelemaan se ei ala koskaan. Jos toinen ärisee, Rella kierähtää maahan toisen koiran sukupuolesta ja iästä riippumatta.

Stressaatko/Ahdistaako kisa-/näyttelytilanteet vai tunnetko pelkkää tervettä jännitystä? Miksi/Miksi ei?
Alussa stressasin ja jännitin ihan tosissaan näyttelyissä, mutta nykyään ne on vain kivaa ajanvietettä, joihin suhtaudun ihan rennosti. Tokokisoissa olisin varmasti kauhusta kankeana ja sekoittaisin oikean ja vasemman vähintäänkin.

Kuvallisia kuulumisia

Edellisestä postauksesta on jo aikaa vaikka kuinka, mutta kun ei mitään erityistä ole tapahtunut niin ei ole sitten ollut oikein intoa kirjoitellakaan mitään. :) Laitetaan muutama kuva nyt kuitenkin kuulumisten kertomiseksi...

Lunta on tullut, on ollut pakkasta ja onhan se sulanut välillä poiskin. Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että mustaa on taas luvassa vähäksi aikaa - valitettavasti...

Käytiin mätsärissä, jossa ei kummemmin menestystä tullut, mutta porukkaa oli paljon ja sää surkea.

Ollaan oltu myös hieman joulutunnelmissa ja otettu joulukorttikuvia Riitulaisesta. Myös mökkeilyn ja lenkkeilyn merkeissä on aikaa kulutettu oikein mukavasti!

Rella ja Nella ja pikkuisen Riitua

Syyslomakin on nyt sitten vietetty, lumi suli pois, mutta sentään miinuksen puolella ollaan taas kirkkaasti (peräti -3,3 astetta näyttää nyt mittari). Relppisree koki muunmuassa järkytyksen sähköiskun muodossa ja Riitu haukkuvien vieraiden koirien muodossa. Todennäköisesti Rella ei enää yritä mennä lähellekään lehmiä (pelkästään hyvä asia) ja Riitulainen ehkä kuitenkin oppi vieraiden koirien kans olemisesta jotain hyvää.

Nyt viikonloppuna ollaan Rellukan kanssa taas vietetty aikaa Henkan ja Nellan kanssa enemmän, kun kaikilla ei sitä syyslomaa valitettavasti ollut. Rellalla ja Nellalla oli oikein hauskaa uusissa lenkkimaisemissa ja pellolla juostessa. :) Käytiin vähän kattelemassa Ounasvaaralla päin, kun Kurijärven läheisyydestä lähdettiin hiihtoladun pohjaa kävelemään. Oli siellä ainakin kansaa liikkeellä aurinkoisena syyspäivänä.