Vennivaarailua

Julle 6kk. Kuvista kiitos Saaralle! Käytiin tänään lenkkeilemässä Vennivaarassa. Tiehän oli suoraan sanottuna surkea ja ilma harmaa, mutta hauskaa oli. Koirat oli tavallista vallattomammalla tuulella. Rella ja Tuikekin ryntäilivät ympäriinsä, vaikka monesti ne käyttäytyy huomattavasti rauhallisemmin lenkillä.

Kuulumisia

Minun laihtunut löppänäiskoirainen pääsi tänään rallattelemaan jäälle irti ensimmäistä kertaa kunnolla leikkauksen jälkeen. Oli siinä labbisneidilla nahoissa pysymistä eikä se kovin hyvin tuntunut onnistuvankaan. Lumen päälle oli nimittäin muodostunut kiva jääkerros alkuviikon plussakelipäivän takia ja niinpä Relppiksen varpaista tuli verta tämän rallattelulenkin päätteeksi. Noh, jospa paranneltaisiin noita pari päivää hihnalenkeillä taas vaihteeksi ja katsotaan perjantaina, josko Rellan tassut kestäisivät, kun se saa seuraa muista koirista, kun olisi tarkoitus kavereiden kanssa lähteä Vaattungilla pyörähtämään.

Rella parani leikkauksesta hyvin nopeasti. Pari-kolme päivää pidin sillä pönttöä päässä, mutta kun se ei osoittanut mitään mielenkiintoa haavaa kohtaan, annoin sen olla ilman pönttöä. Haava parani nopeasti ja hyvin nopeasti koira oli niin kuin sillä ei ikinä mitään leikkausta olisi ollutkaan. Vähän turhankin nopeasti siihen nähden, että "sairaslomaa" piti olla 2 viikkoa.

Julle täytti 6kk. Kokoa sillä on jo hurjasti, varmaan 40cm (pitäisi mitata) ja painoakin varmasti ihan riittävästi. Nyt se kerää jo massaakin ympärilleen, joten järkäle mikä järkäle.

Sisäsiisti tuo pisketti ei vieläkään ole, vaan yksinjäädessä saattaa tulla pissat sisälle. Jullella on ärsyttävän urosmainen tapa kohkata lenkillä hajujen perässä ja päästää tippa tuonne ja toinen tänne. Lenkin loputtua sen rakko ei vieläkään ole tyhjä, mutta kohkaamiselta se ei kertakaikkiaan ehdi pissata kunnolla. Niinpä sillä on hätä ulos noin 10-15 minuuttia sen jälkeen, kun on tultu sisälle. Oli takana sitten 20 minuutin tai tunnin lenkki. Hohhoijaa, ei ole tainnut näin huonosti sisäsiistiksi oppivaa koiraa olla ikinä. Nykyään se sentään jo pyrkii ulos ja yrittää pidätellä parhaansa mukaan. 

Kaikenlaiset temput se sen sijaan oppii nopeasti, vaikka kieltojakaan beaglen poikanen ei ota kuuleviin korviinsa. Tällä hetkellä Julle osaa jo istua, mennä maahan, seistä, istua kauniisti (etutassut ilmassa), laittaa pään maahan käskystä, seurata ja tulla sivulle. Melkein samat temput jo hallussa kuin Rellallakin...

Nyt tarkenee beagle pakkasella

Neuloin Jullelle villapaidan. Nyt tarkenee! Aamulla mittari näytti -27 astetta, tai jotain sinne päin ja kun lähdettiin lenkille ja laitoin Jullelle takin päälle, niin hytisihän se edelleen. Ei ollut mistään tarkenemisesta puhettakaan, beaglen poikanen hytisi ja värisi ja nosteli tassuja vuorotellen ilmaan. Kotiinkin oli ihan hirmuinen hoppu, kun paleli niin mahdottomasti. Olin jo ostanut langat valmiiksi, että neulon tuolle villapaidan, kunhan jaksan. Tänään sitten lenkiltä tullessa päätin, että neulottava se on. Ei tuollaista hytinää kestä katsella kukaan!

Beaglen poikanen sai sitten villapaidan, joka valmistui noin 6 tunnissa tällaiselta ihmiseltä, joka innostuu neulomisesta aina hyvin hetkellisesti kerran vuodessa ja saa yhdet villasukat valmiiksi parin talven aikana. ;) Aloitin neulomisen tällä ohjeella, mutta kun ohje oli mulle ihan liian vaikeaselkoinen, löysin helpomman ohjeen, joka löytyy täältä. Lankana on Novitan Kelo, jotka vaatii puikkokoon 8. Eli paksua lankaahan tuo on ja valmista tulee nopeasti. ;) Lankaa tuohon villapaitaan meni pikkuisen päälle yksi kerä eli noin 100g. Jullen selän pituus on noin 42cm ja rinnanympärys 54cm.

Täytyy varmaan käydä hamstraamassa tuota Eurokankaan alennuksesta vielä pari kerää, kun tykkään tuosta langasta niin paljon (neuloin siitä viime talvena parit vanttuut). Vois sitten tehdä Jullelle vaikka toisenkin villapaidan, vaikka vihreänä ja vähän enemmän ajatuksen kanssa. Jos vaikka jotain kuviotakin saisi seuraavaksi aikaiseksi, tuohon selkäosaan voisi nimittäin taiteilla vaikka mitä!

Käytiin testaamassa villapaita nyt iltasella niin, että laitoin villapaidan päälle vielä sen takin, jolla tuo ei tarennut. Ei tarvinu enää tassuja nostella eikä tärissyt kylmästäkään enää yhtään. Kyllä kannatti nähdä vähän vaivaa.

Rellan sterilointi

Rella on potilaana taas. Tällä kertaa tosin tarkoituksella eli leikkauksen takia. Sain pari viikkoa sitten lopultakin aikaiseksi varata sille ajan sterilointiin, joka sitten tapahtui eilen aamupäivällä. Leikkaus sujui hyvin ja haettiin koira eläinlääkäriltä pois 2,5h päästä siitä, kun olin sen sinne jättänyt nukkumaan. Silloinkin sen sai vielä tosissaan herätellä ja hoippuen se käveli autolle. Ilta meni hieman kitistessä ja ilmeisesti olo oli aika kurja.

Julle oli melko huolissaan kaverista, kun se käyttäytyi niin hassusti ja nukkui ihan liikaa. Suorastaan vahti sitä ja kävi välillä tökkimässä kuonolla. Sidoin Jullen sitten itseeni kiinni joksikin aikaa, kun eihän siitä mitään tule, kun toinen käy koko ajan härkkimässä nukkuvaa reppanaa.

Eilinen meni kuitenkin kohtuu rauhallisissa merkeissä. Tuo tötterö on Rellan mielestä tosi ikävä päässä, kun sen kanssa törmäilee joka paikkaan. Eilen käytin Rellan pari kertaa pihalla, pissalla se kävikin. Illalla nukutuslääkkeen vaikutus alkoi ilmeisesti loppua ja koira meni aika levottomaksi. Kuljaili vain ympäriinsä.

Illalla laitettiin nukkumaan noin 11 aikaan, Rella rauhoittui nukkumaan ihan kohtuu hyvin, mutta yhden aikaan yöllä heräsin siihen, kun se kolisteli tötterön kanssa vähän joka paikkaan ja läähätti levottomana. Menin sitten itse nukkumaan sen kanssa olohuoneeseen, kun siellä on vähän viileämpää ja enemmän tilaa liikkua tötterö päässä. Ei tosiaan turhaa varoiteltu siitä, että ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen on levoton.

Aamulla Rella oli jo paljon pirteämpi ja etenkin kipulääkkeen antamisen jälkeen se virkistyi kummasti. Ulkona käytiin vähän kauempana kävelemässä, vaikkakin hidasta tahtia. Sisälle tullessa se yritti Jullen kanssa riehumista, joka täytyi kyllä lopettaa heti alkuunsa. Sen jälkeen meidän leikkauspotilas pomppasikin nojatuoliin nukkumaan ennen kuin ehdittiin huomatakaan ja päästi tyytyväiseen örinän, kun löysi vihdoinkin mieleisen nukkumapaikan. ;)

Haava ei ole vuotanut yhtään mitään, ei edes nestettä ja kipulääkekin näemmä toimii hyvin, joten nyt toivotaan vain, ettei tuo haava alakaan vuotamaan ja se paranee kunnolla. Tällä hetkellä näyttää hyvältä. Kunhan Rella vain jaksaa pönttöpäistä elämää 10 päivän ajan ja tuo kurja yliaktiivinen beaglen poikanen malttaa olla riehumatta jatkuvasti....

Pläjäys kuvia

Vähän meinaa taas laiskottaa blogit ja kaikki muukin. Jostain syystä minkään saaminen aikaiseksi on hiukan vaikeaa, mutta koitetaan nyt jotain! Parit kerrat ollaan käyty lenkillä Lapinvaarassa ja Körköllä, enkä ole niitäkään kuvia jaksanut teille esitellä, joten esitellään nyt. ;) Riitulainen on ollut mukana ja voi sen riemua, kun se pääsee juoksemaan ♥ Niin ihana koiruus.

Yleensähän me tosiaan lähdetään lenkille metsään tai muualle syrjempään etenkin silloin, kun on nätti ilma. :) Hommasin uuden objektiivin (Canon EF 24-105 f/4 L) ja vaihdoin rungon halvempaan 7D:stä 50D:hen. Tyytyväinen olen tähän yhdistelmään, vaikka pikkaisen ehkä kirpaisikin tuon 7D:n myyminen. No, jos joskus sitten, kun on töitä ja rahaa, laittaisi taas parempaa. Näilläkin lenkkeilykerroilla yritettiin siis ehtiä aurinkoon lenkkeilemään, enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä!

Toistaiseksi aurinko jaksaa vielä paistaa, mutta vain hetken. Pitäisi ilmeisesti olla jo siellä, missä haluaa kuvia ottaa, kun se aurinko vihdoin nousee sen verran ylös, että ylettyy pellon reunaan tai muuallekin kuin vaaran päälle. :) Kauhistuttaa ajatella joulukuun pimeyttä, mutta eiköhän se mene nopsaan ohi, kun odottelee joulua ja miettii joululahjoja sun muita.

Koirien Movember!

Saara laittoi tällaisen Movember-haasteen, joka kuului seuraavasti:

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.

Tämähän täytyy siis ehdottomasti toteuttaa ennen kuin marraskuu ehtii loppua! Tosin uusia kuvia en taida alkaa ottamaan tässä hämäryydessä (=pimeydessä), kun selkeämpiäkin kuvia löytyy. Ensimmäisenä meidän poikaskoiran, Jullen viikset! Niissä onkin näköä...

Ja sitten hemulikoira Rellan viikset, jotka on kylläkin melko mitättömät Jullen viiksiin verrattuna. Ilme saa kuitenkin korvata viiksien puutteen. 

Mie taidan haastaa tähän juttuun Hannan ja Norpan, sitten Hannan ja vanhemmilla asustavat koirat Riitun ja Ripun. Kolmatta en millään keksi, joten kaksi saa riittää ;)

Julle 5kk ja Nella is back

Ikää tuli täyteen 5kk ja mitat on tällä hetkellä ~39cm ja 11kg. Eli iiiiso beaglehan tästä taitaa tulla. Jullen isästä, Remusta, tuli viikonloppuna FIN KVA Ajovoittajaottelussa. Julmurin kanssa ei olla vielä jäniksen jäljille päästy kunnolla, kaupunkipupujen jälkiä seurailtiin kyllä hyvät tovit yhtenä aamuna, kun lunta oli tullut sen verran, että tuoreet jäljet näki. Sisäsiisteys alkaa olla hyvällä mallilla, omakotitalossa ulos pyytäminen onnistuu jo, kerrostalossakin pikku hiljaa ja ainakin se pyrkii jo pidättelemään sisällä mahdollisimman pitkään, joten eiköhän tästä sisäsiisti vielä tule. Ehkä me saadaan jo jouluksi matot lattialle?

Lähdettiin tänään puolen päivän aikaan Koskenkylään ja otettiin Nellakin pitkästä aikaa mukaan metsälenkille. Oli kuulkaas meidän höntti musta labbis onnesta soikeana. ♥ Ja ikävähän tuota hömelöä on lenkillä ollutkin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin rakastettava otus. Alla olevien kuvien lisäksi löydät lisää kuvia mm. Nellan hölmöistä ilmeistä täältä.

Marraskuun aurinkoa

Kävin maanantaina Oikaraisella ja lähdin pitkälle metsälenkille, kun oli niin kaunis päivä. Nappasin taas Riitun mukaan pitämään vauhtia yllä. Tuollainen ilopilleri on sitten ihana lenkillä! Ainakin näkee, että toinen nauttii toisin kuin noiden kahden kanssa. Keskenään ollessa Rella jolkottelee ympäriinsä tylsänä ja Julle vain nuuhkii tai pilkkoo risuja kappaleiksi... Ota siinä sitten kuvia. Mutta kun ottaa Riitun matkaan, on vauhti taattu. Se ei kyllä anna kummankaan laiskimuksen pysähtyä hetkeksikään. ;) Lisää kuvia täällä.

Muuten meidän elämä sujuu taas kerrostalossa kahden koiruuden kanssa. Hihnakäytöstä, sisäsiisteyttä ja perusjuttuja opetellaan edelleen. Vähän ollaan erään beaglen poikasen väsyttämiseksi harjoiteltu myös seuraamista, paikallapysymistä, istumista, seisomista ja maahan menoa. Paikalla Julle pysyy jo aikas kauan varsinkin ruokakupin edessä. Istuminen ja maahanmeno tapahtuu käskystä ja seistäkin se osaa vapaasti esitettynä kauan. Asennossa tosin on vähän harjoiteltavaa, mutta mitäs tuosta. ;) Pikku hiljaa pitäisi tosin alkaa opetella näyttelyhihnassa käveleskelyä ja sitä, että joku saattaisi vaikka tutkiakin sitä vähän. Se on nimittäin vähän unohtunut ja tälle vuodelle on lupailtu yhtä mätsäriä, jonne me ollaan kyllä ehdottomasti menossa.. :) Korkeutta tuolla beaglen poikasella on varmaan jo lähes 35cm verran ja painoa 11kg... Ei se taida kovin pieneksi beagleksi jäädä. :D

Rellukka kyttäilee, arkailee ja murisee välillä niin vastaantuleville ihmisille kuin koirillekin. Tekee ajoittain lenkkeilystä hieman tympeää, mutta jospa tuokin käytös harjoittelulla paranee... Muuten se on kyllä nyt ollut pirteämpi ja enemmän oma itsensä kuin edellisellä yrittämällä olla kerrostalossa.

Lenkkeilyn ihanuutta

Aamulenkkimaisemia puhelinräpsynä ja endomondossa! Kierrettiin koirien kanssa mukava 5km lenkki aamusella tai aamupäiväähän se jo oli. Päivällä käveleskelin vielä kaupungille mutkan ilman koiria, mistä tuli 4km lisää ja sitten vielä päivä- ja iltalenkit, niin johan oli kävelemistä. Kirpparilta bongasin flexejä kahdella eurolla kappale, joten ostin sitten molemmille koirille omat. 

Täytyy sanoa, että flexit helpotti lenkkeilyä huomattavasti. Flexissä Rellalla ei ole pakkomiellettä vetää hajujen perässä tai muutenkaan, vaan se saattaa jopa kävellä ihan pyytämättäkin aivan jalan vieressä, lisäksi se kai tuntee olonsa jotenkin turvallisemmaksi (vapaammaksi), joten rähinät jäi täysin pois, Relppis kulki muista ohi nätisti, saattaa vain vilkaista ohikulkijaa. Hajujen perässä tempominenkin loppui ilman muuta kuin seinään ihan vain siksi, koska flexi antaa myöten sen verran, että itse ehtii sen koiran perään. Helpotus! ♥ 

Myönnän kyllä, että flexi on vaarallinen väärissä käsissä eli sellaisella ihmisellä, joka ei pidä koiraansa flexissä silmällä ja huomioi muuta liikennettä, vaan koira sinkoilee narun päässä 5m säteellä minne sattuu. Näiden kanssa flexit helpotti kyllä lenkkeilyä paljon, siitä tuli kummasti nautinnollisempaa ja iltalenkkikin meni oikein rennoissa tunnelmissa. Lähes tulkoon mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kiskovat koirat ja tuntuisi vähän tympeältä pakottaa koirat kävelemään tiukasti vieressä ilman hajujen haistelua. Eikä se ehkä noiden hajujen vietävissä olevien koirien kanssa ihan helpolla onnistuisikaan. Tykkään!

Käväistiin maanantaina Jokkavaarassa lenkillä ja nappasin sinne Riitunkin matkaan, siis pari kuvaa sieltä! Vauhtia tällä kolmikolla riitti!

Ihana aurinko

Houkuttelin Saaran jälleen paheen poluille ja lusmuilemaan koulusta, kun itse vietän leppoisaa elämää sairaslomaillen, mutta eihän kaunista aurinkoista päivää näin lokakuun lopussa voi mitenkään tuhlata sisällä istumiseen. Pakattiin siis koirat autoon ja suunnattiin jälleen Vennivaaraan - tällä kertaa tosin vähän toiselle puolelle Vennivaaraa erilaisten maisemien perässä. Jutun jujuna oli tietysti väsyttää vähintäänkin Julle ja räpsiä kuvia hyvässä seurassa, molemmat tavoitteet tuli saavutettua. Lenkin jälkeen sai rauhassa istahtaa tietokoneelle muokkailemaan kuvia, kun beaglen poikanen kuorsasi tyytyväisenä sohvan nurkassa. Saara myös teki blogiin uuden ihanan ulkoasun edellisen karmeuden tilalle. :)

Sairaslomailua Jullen kanssa

Tuntuu, että viikon takaisesta lenkistä on jo ikuisuus, niin paljon on ehtinyt tapahtua. Tämä blogiteksti oli kuitenkin jäänyt roikkumaan viime perjantaista. Sen jälkeen viikonloppu kului melkoisella vipinällä, kun käytiin Ikea-reissu lauantaina ja sunnuntaina käytiin meidän molempien vanhempien luona. Maanantaina jouduin umpilisäkkeen tulehduksen takia leikkaukseen ja sen jälkeen olo on ollut niin puolikuntoinen, ettei koneella istuminen ole oikein maistunut. Keskiviikkona pääsin sairaalasta kotiin ja haava on onneksi lähtenyt paranemaan hyvin. Taisin kuitenkin saada jonkin pikkuflunssan kaupanpäällisiksi, koska nuha ja yskä vaivaa. Ihanaa muuten yskiä, kun joka kerta tuntuu, että vatsa repeää... Jullen ulkoilutuksetkin on sitten jääneet kokonaan Henkan niskoille. Onneksi tuo beaglen poikanen on ihan kelvollinen sairastajakaveri, änkeää vain viereen nukkumaan. Rellaree saa oleskella vieläkin maalaismaisemissa, sitä ei kaipaa häseltämään, kun sairastaa. :|

Käytiin siis viime perjantaina lenkkeilemässä Saaran kanssa! Jullekin joutui opettelemaan paikallaan istumista ryhmäkuvan oton ajan. Kova oli meno, kun pienen piti koittaa pysyä bortsujen perässä. Siitä huolimatta Jullea meinasi vähän palella, lenkin jälkeen ihan tärisytti. Mittari oli pakkasen puolella huikeat 2 astetta, mutta ikävä viima kävi aukealla soramontulla vaaran laidassa. Harmittavan harmaa kelikin sattui, kun tarkoitus oli kuvailla vähän enemmänkin, mutta jospa sitten ensi kerralla olisi nätimpi ilma. Ehkä mulla olisi myös uuden objektiivin hankinnan paikka, jos vain jostain löydän rahaa sellaiseen turhuuteen. ;)

Ensilumi maahan tuli, ja Julmuri 4kk

Ekat lumisateet, jotka sai maan valkoiseksi! Ja meidän pienen pieni beaglen poikanen on jo 4kk ikäinen ja löytyy lopultakin myös KoiraNetistä eli rekattuakin se saatiin. Vielä odotellaan, josko ne viitsisivät Kennelliitosta lähettää myös rekisteripaperit. On se monimutkainen laitos tuo Kennelliitto eikä asiakasystävällisyydestä tietoakaan... Julle-pojan isukki sai ajokokeiden piirinmestaruuskisoista hopeaa eli tuli toiseksi ja Riinan mammakin on saanut tälle syksylle jo viisi jänistä. Kovat on odotukset meidän pikkupojastakin kunhan se kasvaa. Nyt se on vielä ihana pehmoisen palleroinen riiviökakara. Tosin kasvanut jo sen verran, että blogin ulkoasun päivittäminen saattaisi olla jo paikallaan...

Viime aikoina ollaan käyty Jullen kanssa tuttuun tapaan pentutreffeillä, käveleskelty metsässä ja ilman muuta myös kaupungissa. Relppisree on ollut siskojen ja vanhempien ilona - tai harmina - ja me ollaan oltu vain Julliskan kanssa. Rella ontuu edelleen etutassuaan ja stressaa kai kaupungista, minkä seurauksena ripuloi aina kun tullaan tänne. Periaatteessa se on sopeutunut ihan hyvin, mutta tuo ripuli täysin käsittämättömästä syystä kertoo kyllä stressistä, ei sille oikein muutakaan syytä löydy. Rellukka saa nyt jonkin aikaa olla sitten isän kaverina ja käydä metsällä ja touhuta muuta mukavaa. Samalla voidaan keskittyä ihan vain Jullen hihnakoulutukseen, ohitusharjoituksiin ja sellaisiin juttuihin, mitkä on vähän hankalia harjoitella kahden koiran kanssa. Vähän tyhjäähän se on ilman tuota hösötintä, mutta ehkä nyt on parempi ainakin vähän aikaa näin.

Julle 16 viikkoa

Meidän pieni Jullebulle on jo 16 viikkoa (itse asiassa huomenna 17 viikkoa) ja ihan pian neljä kuukautta. Tänään oli toiset rokotuksetkin ja Julle painoi 7,6kg. Painoa ei ole tullut kuukaudessa siis kovinkaan paljon, vain kilon verran. Hullua kun labbispennulle painoa tuli tässä iässä noin 1kg/viikko. :D Nyt sitten odotellaan mätsäreitä ja ties mitä koiratapahtumia, mihin päästäis poitsun kansa kulkemaan! Harmi vain, että tässä kaupungissa on tänä vuonna järjestetty varmasti ennätysvähän mätsäreitä.

Oppimisjuttuja sitten... MILLOIN koira oppii sisäsiistiksi?! Voi äiti, että välillä voi olla hermo kireällä, kun tuo ei vaan opi. Välillä on tapahtunut jo huomattavaa kehitystä ja on saattanut mennä monta päivääkin ilman suurempia pissailuja sisälle. Viime viikolla oli suorastaan ihana herätä, kun ei tarvinnut ensimmäisenä alkaa siivoamaan. Tällä viikolla on ollut aivan toinen ääni kellossa - sitä kusta riittää ja riittää... Onneksi tuo pentu on noin muuten aika nopeaoppinen ja sen kanssa on kiva treenailla kaikenlaista. Erityisesti tykkään sen ihmisrakkaasta luonteesta, edelleen. :)

Tämmöinen uninen koira löytyy sängystä melkein joka aamu. Julle painuu tyytyväisenä nukkumaan, kun käydään aamulenkillä ja koisailee tyytyväisenä vielä, kun mie painun seitsemän maissa töihin.