minä olen sellainen hulivili-poika, hurmuriluonne

Kattokaa, mitä kuvista näkyy! Aurinkoa! Ja tietysti myös palloa noutava beagle, jonka mielestä pallot on ihan parhaita leluja. Ostin sille vasta sellaisen narupallonkin, mutta heittelin sitä sisällä ja se vaan katosi... Meidän pieneen kolmioon. Odotan jännityksellä, että mistä se lopulta löytyy, koska minusta tuntuu, että olen kääntänyt koko kämpän ympäri sen yhden pallon takia. Siinähän oli ehdottomasti se etu, että sen kanssa pystyi treenailemaan tuon hulivilibeaglen kanssa tokoa.

Julliskassa on monta hyvää puolta, siitä tuntuu tulevan helpompi koira, mitä vanhemmaksi se kasvaa. Sitä on helppo pitää irti vaikka jäällä ja sille voi heitellä palloa, vaikka läheltä menisi ihmisiä ja koiria. Sitä ei sillä tavalla kiinnosta muut koirat tai ihmiset, että sen tarvitsisi ehdottomasti päästä niiden luokse toisin kuin kaikkien muiden koirien tähän mennessä. Jotain hyvää tässä kaupunkiasumisessa ilmeisesti sitten on. :)

Se vanhin, se viisain

Kaikki neljä koiraa pääsivät tänään kameran eteen. Siis Rippukin. Tuntuu uskomattomalta, että minun ensimmäinen oma koira täyttää parin kuukauden päästä jo 10 vuotta. Vanha siitä kyllä on jo tullutkin, vähän sellainen vanhuudenhöperö. Verikorvan myötä sen toinen korva jäi lupaksi, joten sen ulkonäkökin on jo vähän repsahtanut... tai muuttunut persoonallisemmaksi. ;)

Se saattaa nykyään vältellä häkkiin menemistä viimeiseen asti juoksemalla yläkertaan minun entiseen huoneeseen nukkumaan, usein se ilmeisesti saa sinne jäädäkin nukkumaan, kun kerran niin tahtoo. Se avaa edelleen ovet itse päästäkseen käymään pissalla, mutta nykyään se tulee takaisin sohvan nurkkaan nukkumaan toisin kuin nuoruutensa päivinä, jolloin se otti ritolat ja häipyi seikkailemaan. 

Relppisreellä, Jullella ja Riitullakin oli ihan tosi hauskaa tyypilliseen tapaan. Rellukka seurasi isää kuin hai laivaa ja jäi ihan mielellään Oikaraiselle. Julliska väsytti itsensä taas oikein tehokkaasti ja mikäs sen kivempaa. Ja täytyypä taas kehua tätä objektiivia, niin kivoja kuvia pitkästä aikaa! Teräviä ja kaikkea. 

Jos niitä haluaa katella vielä lisää, niin täältä löytyy. :)

Elämää viikonloppuja varten

Käytiin Jullen kanssa tänään Oikaraisella ja samalla mummolassa, sekä lähes 9km metsälenkki. Oli siinä Jullella juoksemista, välillä se pomppi umpihangessa, välillä juoksi ympyrää sekopäisenä, välillä leikki risuilla ja yritti myös jahdata minuakin. Jäniksen jäljet ei tuntuneet erityisemmin kiinnostavan, toisaalta eipä ne ihan tuoreitakaan olleet. Remu siellä kuulemma on ajanut jänistä useana päivänä tutkapanta kaulassa. 

Julmuripoika on ollut ainoa koira ja tykkää osastaan ihan varmasti. Rellakin on onnellinen siellä missä on, joten kaikki hyvin. Jullelle tuli ystävänpäivänä ikää täyteen kokonaiset 8kk ja otettiin siitä sitten rakennekuva kasvugalleriaan. Ei siitä ehkä näyttelyiden kirkkainta tähteä noiden töppöjalkojensa, erittäin syvän rintakehänsä ja lautaskorviensa kanssa tule.

Näyttelyihin mulla haluttaisi ihan tosissaan, mutta ei ole oikein koiraa mitä viedä, eikä oikein näyttelyäkään tiedossa. Kemijärven näyttelyyn mietin Jullen ilmoittamista, mutta ehkä suomalainen naistuomari, joka on palkinnut vain näyttelylinjaisia beagleja, ei ole se oikea tuomarivalinta. Vien sen sitten jollekin sellaiselle tuomarille (esim. Raimo M Viljanmaa tai vastaava), jolta saa kunnollisen arvostelun ja hyvät perustelut laatumaininnalle.

Kuva tunnissa 14.2.

Hyvää ystävänpäivää kaikille näin ystävänpäivän lopuksi! :) Tänään oli taas kuva tunnissa -päivä, jota pyrin toteuttamaan kerrankin kunnolla. Yksi tunti jäi kaikesta huolimatta välistä, mutta tässäpä tätä taas!

Heräsin taas yhdeksän aikaan. Sellainen tavallinen heräämisaika mulle, jollekin toiselle ei edelleenkään.

Ennen kymmentä kävin Jullen kanssa lenkillä ja samalla hakemassa uuden rakkaan objektiivin postista. Kyllä taas kelpaa kuvailla, kun kuvat on teräviä ja kauniita. Itse asiassa kello yhdeksän kuvankin otin vasta kymmenen aikoihin. Mutta kymmeneltä kuitenkin aamupalaa: rahkaa, mustikoita, banaania ja mansikoita. Namnam.

Joku beaglen kuvatus kusi sohvalle, joten tässä sohvatyynyn pesuhommissa. Saa nähdä kuivuuko tuo ikinä. 

Pesuhomman jälkeen olin tietokoneella sohvan nurkassa kera teekupin.

Sitten lähdettiin pitkälle lenkille. Oli aika kirkas ilma!

Taas Rovaniemen suuri ylpeys, Jätkänkynttilän silta. Kai se on kaunis?

Puoli kahdelta oltiin vieläkin lenkillä, Jullella oli hauskaa, kun se sai vähän rällätä!

Lenkin jälkeen syötiin lihapataa ja juotiin ystävänpäiväkahvit (tai teet) mansikkakääretortun kanssa, joka oli erittäin hyvää. Aika taivaallista itse asiassa. :)

Sitten ampumahiihtoa, valitettavasti ei taaskaan suomalaisella ihan onnistunut. :( Samalla olin netissä.

Viideltä Julle halusi ulos. Otin vaihtelun vuoksi kuvan hississä. Ulkona treenailtiin vähän seuraamista ja sivulletuloa. 

Käytiin Prismassa samalla kun haettiin Hesburgerista vähän mässäiltävää. Onneksi kalorit ei pauku yli. ;)

Tänään oli juu lepopäivä treenailusta, mutta tein silti pitkät venyttelyt ennen kuin Suomi-Norja -jääkiekkopeli alkoi. Venyttelyähän ei lasketa treeniksi.

Sitten sitä Suomi-Norja -peliä. Ne näytti välillä Kanadan ja Itävallan peliä ja kuva siitä jostain kumman syystä.

Pelin jälkeen Julle pääsi lopultakin ulos, käytiin parin kilsan lenkki vielä päivän päätteeksi.

Sitten  muistikortin tyhjennys, kuvien muokkailua, nettisurffailua ja tämän postauksen tekemistä. Tämän jälkeen nukkumaan, että huomenna jaksaa olla kuvailemassa Pellon näyttelyssä reippaana jo kello 10. 

Unelmieni koira

Ihmisiässä ehtii omistaa useamman koiran, etenkin, jos pitää useampaa kerrallaan. Jokaisesta koirasta todennäköisesti toivoo jotain, on olemassa suunnitelmia ja haaveita siitä, mitä sen kyseisen koiran kanssa haluaa tulevaisuudessa harrastaa. Vähintäänkin koiraa ottaessa toivoo, että se olisi terve ja siitä saisi pitkäaikaisen ystävän ja kumppanin, jonka kanssa olisi mukava elää.

Koiran elämä kestää keskimäärin 10-15 vuotta, jos se tapaturmilta ja sairastelulta välttyy, joten olisihan se aika tuskaa elää se aika koiran kanssa, joka ei omiin käsiin sovi tai jonka luonne on mahdoton. Jokaiselta koiralta toivoo sen olevan vähintäänkin hyvä koira. Monetkin ihmiset todennäköisesti haaveilevat kuitenkin siitä omasta susikoira Roistaan, Beethoovenista, omasta Mollista (Yrjö Kokon kirja, josta tein keväällä 2011 postauksenkin) tai poliisikoira Rexistä, josta tulisi se unelmien koira, kaikkien haaveiden täyttymys. Se Elämäni Koira, joka olisi ihan erityisen hyvä.

Jokainen koira on tavalliselle koiranomistajalle ilman muuta tärkeä, mutta yksi voi olla toista parempi. Minun tähänastisista koirista kaikki on olleet tärkeitä ja ihania, mutta jokaisessa on ne pienet vikansakin. Ripun luonteessa olisi parantamisen varaa, sen epäluuloisuus ja arvaamattomuus tietyissä tilanteissa ovat hieman hankalia ominaisuuksia. Metsästysviettiä en koiralleni myöskään kaipaisi. Rella on suloinen, ihana, taipuisa, pehmeä, rakastettava, mutta onneton höttöpää, jonka takia sen kaupunkiin sopeutuminen on vähintäänkin kyseenalainen juttu. Sen pää ei tahdo kestää kaikkea hälinää.

Se unelmien koira voi olla eri elämäntilanteissa eri, mutta minun mielestä se Koira saattaa olla myös se yksilö, joka sopeutui kaikkeen; oli erinomainen teini-iän ystävä, kulki mukana kaikkialla nuoruusvuosien vilskeessä, oli lohtu, tuki ja turva muutosten keskellä, ja loppuviimein se kesti myös pienten ihmisjalkojen töminän ennen oman elämänsä päätöstä. Minun elämäni koira antaa ehkä vielä odottaa itseään. Tällä hetkellä se unelmien koira voisi minusta muistuttaa tiibetinspanielia, mutta kuka tietää, mistä koirasta se lopulta tulee.

Unelmien koira olisi ilman muuta terve, ettei siitä tarvitsisi kantaa jatkuvasti huolta, se olisi luonteeltaan iloinen ja avoin, ns. helppo koira, jonka kanssa voisi touhuta kaikenlaista ja jota olisi helppo pitää matkassa. Kooltaan mieluumin pieni ja turkki sillä voisi olla pehmoinen ja pörröinen, mutta helppo hoidettava. Sellainen kertakaikkisen ihana peruskoira.

Mua ei pysäytä mikään

Viime viikolla oli hermot hyvin kireällä erään beaglen poikasen kanssa. Sen kanssa käydään kävelemässä noin 8km päivittäin, lisäksi treenaillaan jonkin verran tokojuttuja, joko lenkkien ohessa tai vielä niiden lisäksi. Sillä on myös pari aktivointilelua, joiden parissa se saa käyttää aivojaan silloin tällöin. Kuitenkin perjantaina koko koira tuntui olevan vain itse levottomuus. Se kulki ympäriinsä, vikisi ja hääräsi koko ajan jotain. Lauantaina sama meno jatkui. Asiaa ei yhtään auta tuon koiran heränneet sukupuolivietit, jonka seurauksena se kulkee lenkillä neliveto päällä ja kuono maata viistäen sinkoillen joka suuntaan, välillä vikisten ja piipittäen juoksunarttujen hajuille. Tuota katsoessa sitä taas miettii, että mikäköhän älynväläys oli ottaa uros...

Sunnuntaina käännettiin taas auton nokka kohti Oikaraista, missä Julle pääsi leikkimään Rellan ja Riitun kanssa ja kuluttamaan tuota ääretöntä energiaansa. Kamalasti sitä energiaa olikin, se riekkui koko päivän aamusta iltaan asti. Kotona se kömpi suoraan sohvan nurkkaan nukkumaan, lopultakin! Tänään aamullakin se heräsi vasta kun mie heräsin, eli puoli kymmeneltä. Koko viime viikon Julle heräsi viimeistään puoli yhdeksältä ja herätti silloin minutkin. Jos nousin jo aiemmin lähteäkseni kahdeksaksi kouluun, sekin tuli jalkoihin pyörimään jo hyvissä ajoin.

Niinpä mie olen koittanut miettiä pääni puhki, että mitä me tehtäisiin, että tuon energiamäärän saisi edes kohtuulliseksi viikollakin. Eihän siitä mitään tule, jos koira sinkoilee seinille, kun viikonloppu lähestyy. Olen nyt miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että jos sen kanssa alkaisi hiihtämään? Pääsisi ainakin juoksemaan enemmän. Irti sitä ei nimittäin voi pitää. Olen myös heitellyt sille palloa, jos silläkin saataisiin vähän tuota virtaa kulumaan. Saapa nähdä. Ideoita otetaan vastaan. :D

Rella on nyt toistaiseksi edelleen Oikaraisella. Sai kyllä vanhemmat ja siskot kuulla, että se on lihonut. Relppis on taas samoissa mitoissa kuin ennen leikkausta, vaikka se ei saa tavallista ruokaa ainakaan yhtään liikaa. Ilmeisesti herkkujen määrä on sitten hurja, kun se liikkuu kuitenkin enemmän tuolla. On se elämä kovaa, kun lihoo niin helposti. ;)

Kuva tunnissa 2.2.2014

Kuva tunnissa eli kuva suurin piirtein eilisen jokaiselta tunnillta, minkä hereillä olin.

9:30

Nousin ylös 9:30 ja lähdin käyttämään Jullen aamupissalla. Joku muu jäi vielä nukkumaan...

10:30

Terveellinen aamupala: ruispuuroa ja mustikoita, samalla lueskelin Lapin Kansaa.

11:30

Jullelle ruokaa ja sitten beaglen poikanen halusi tietysti ulos!

12:00

Tokobeagle Julle...

12:30

Arktikumin ohi, rantareittiä nelostien alta. Ja yllätysyllätys, sitten kamerasta loppui akku...

14:30

Tietokoneella, lueskelin koirafoorumeita ja blogeja. Pohdin seuraavia kamerahankintoja...

16:00

Ruuanlaittoa, broilerinkoivet ja vihannekset uuniin ja riisit kiehumaan. Isä ja sisko kävi Relppiksen ja Riitun kanssa mutkan täällä. Rellukka lähti tyytyväisenä edelleen isän matkaan.

17:00

Ruuasta se, mitä jäi vielä jäljelle. Oli hyvää :)

18:00

Jullelle ruokaa söpöstä kupista. Jullen mielestä toisista ei saa ottaa kuvia, kun ne on syömässä. ;) Ja tämän jälkeen puolen tunnin lenkille.

19:00

Pilatesta puolisen tuntia! Tämän kalenterin ajattelin toteuttaa helmikuun aikana.

20:00

Kahvit

21:00

Jussi-gaalassa oli joku mukahauska tyyppi?

22:00

Edelleen seurailin Jussi-gaalaa. Läppäri sylissä ja selailin netissä samalla. Kamerahaaveiluja seuraavakin tunti tietokoneella.

24:00

Julle oli jo nukkumassa, menin sen kaveriksi.