Tessun toilailut ja Rella 5v

Lievästi tylsä tämä meidän bloginen, kun ei tapahdu taas mitään! Mie rämmin viikot jossain saakelin radanvarsipusikoissa ja Henkka ja Tessu vaan oleskelee kotona. Kyllä vaan osaa kotia ja paikallaan pysyvää työtä arvostaa entistä enemmän joka ainoan reissun jälkeen. Koti on maailman paras paikka.

Tänäkin viikonloppuna hypättiin autoon ja otettiin suunta kohti Oikaraista, jossa käytiin metsässä käveleskelemässä parit kerrat. Tessu myös karkaili naapurissa olevan kioskin/pitserian pihalle kerjäämään rapsutuksia asiakkailta ja joutuikin sen takia sitten ketjun päähän... Ei tehnyt paljon mieli päästää turrikkaa irti enää sen jälkeen, kun oli saunanraikkaana t-paita, kumpparit ja tuulihousut päällä (ilman rintsikoita) ryntäillyt pitkin kioskin pihaa lapinkoiran perässä. Kyseinen turjake oli tietysti ihan onnessaan, kun on keksinyt noin mainion paikan rapsutuksien saamiseen. Joo-o...

Ja onhan tuo koira ihan hirveän fiksukin, niin fiksu, että mie jään kyllä tuon oveluuden kanssa kakkoseksi. Se tietää tasan tarkkaan, milloin mie kutsun sitä ilman kiinniottoaikeita ja milloin en, en vaan tiedä mistä se sen tietää. Joka tapauksessa, se heittää kaiken ihan leikiksi, väistelee ja kiertelee oikein taitavasti. Isä yritti huijata sen kasvihuoneeseenkin, mutta eipä tuo sinnekään erehtynyt menemään. Mie taas yritin vanhaa temppua eli huijata sen Ripun kanssa samaan häkkiin (Rippu on näiden nuorempien koirien ehdoton idoli), mutta eipä sinnekään tehnyt yhtäkkiä ollenkaan mieli... On se kiero pikku pirulainen.

Minun blondi koiranen Rella täytti muuten 21. päivä kokonaiset 5v! Onnea minun mussukkaiselle. ♥ Relppis on edelleen vähän semmonen "sellainen koira kuin omistajakin" -koira eli ihan minun näköinen kaikin puolin. Yhtä hyvähermoinenkin. Ja tykkää tasan yhtä paljon olla vieraassa ympäristössä, siksipä se saa ollakin kotona, kun on koira ja sillä on vaihtoehtoja. :) Relppis on edelleen yhtä kuuliainen, kiltti, kunnollinen ja ihana kuin aina ennenkin. Sellainen koira, josta on helppo tykätä ja jota on helppo kuskata mukana missä vaan. Steriloinnin jälkeen turkinlaatu on muuttunut sen verran paljon, että tänäkään kesänä ei ole minkäänlaisia ihovaivoja ollut.

Kemi KV 18.7.

Käytiin Tessun toisessa näyttelyssä Kemissä. Näyttelypäiväksi sattui todella hyvä ilma ainakin näin ihmisten näkökulmasta, lämmintä ja aurinkoa riitti. Mentiin näyttelypaikalle jo hyvissä ajoin, suunnilleen yhdeksältä, kun lapinkoirien kehä alkoi klo 10. Tessu yritti heti alkuun ruveta haukkumaan, mutta kunnon komennolla jätti sellaiset höpötykset onneksi pois. Muuten Tessu käyttäytyi näyttelypaikalla tosi hyvin, melkein sai olla ylpeä. Ilmeisesti Tessukin alkaa pikku hiljaa oppia käyttäytymään koiriksi. ♥

Tuomarina näyttelyssä oli Tapio Kakko ja tulokseksi Tessulle tuli H. Arvostelu näytti tältä: "Kokonaiskuvaltaan erittäin hyvä. Keskikokoa pienempi. Oikeat uroksen mittasuhteet. Vahva lyhyehkö kuono. Riittävä stoppi. Hieman vaaleat silmät, hyvät pyöreäkärkiset korvat. Riittävästi kulmautunut edestä ja niukasti takaa. Hieman pysty olkavarsi. Ulkokierteiset takaraajat, joissa kinner tahtoo mennä yli. Erinomainen karvanlaatu. Hyvä häntä. Liikkuu sivulta riittävällä askeleella. Edestä korkeasti ja takaa ahtaasti. Miellyttävä vilkas luonne. Takaosa tiputtaa palkintosijaa."

Me ollaan Henkan kanssa mietittykin noita Tessun takaliikkeitä, jotka on todella ahtaat ja aika usein se seisoo myös kintereet yhdessä, mikä ei ole erityisen sievän näköistä. Arvostelu oli ihan Tessun näköinen ja hyvä. :) Vähän vaaleasilmäiselle koiralle tuo kirkas auringonpaiste ei ehkä ole ihan paras mahdollinen sää, kun ne silmät oikein hohtaa sieltä mustan turkin keskeltä. Käytetään Tessua ehdottomasti tulevaisuudessakin näyttelyssä, ainakin elokuun lopussa mennään Rovaniemen ryhmikseen. Sitten ehkä pidetään vähän taukoa ja katsotaan, mihin suuntaan meidän turrikka tuosta vielä kehittyy! Meidän mielestähän se on ihan mahdottoman komea poika pihtikintuista huolimatta. ;)

Hyvä tuomari :)

Tuomarista täytyy sanoa sen verran, että olipas ihan mahtava tuomari. Se arvosteli koirat todella perusteellisesti ja hyvin, sekä kohteli koiria tosi nätisti. Vähän aremmille koirille tuomari syötti nameja, että hampaiden katsominen onnistuisi helpommin ja koiralle jäisi vähän parempi mieli näyttelystä, muutenkin se huomioi erilaiset koirat tosi kivasti. Tykkään myös siitä, että tuomari kertoo ääneen, mikä missäkin koirassa on vialla ja perustelee arvosteluaan yleisöllekin. Kehien seuraamisesta tulee sillä tavalla huomattavasti mielenkiintoisempaa.

Lapinkoirat on vaan ikuisesti sellainen rotu, jonka kehiä mie jaksan seurata näyttelystä toiseen. Olen seurannut lapinkoirakehiä jostain vuodesta 2005 lähtien ja aina ne vain jaksaa kiinnostaa. Lapinkoirissa on niin paljon erilaisia yksilöitä, jokainen koira on ihan omannäköisensä ja ne ihmiset kehän laidalla on aika rentoa porukkaa. Nykyään koiria alkaa jo tunnistaa senkin perusteella, kenen jälkeläisiä ne on. Lapinkoirakehien kuvaaminen se vasta mukavaa puuhaa on, tästäkin näyttelystä kuvia löytyy täältä. Lapinkoirat rotuna kiinnostaa myös edelleen kovasti, ehkä me otetaan vielä joskus Tessulle lapinkoirakaveri, joka voi olla sitten tyttökin. :)

ROP Taikalumon Fabio & VSP Tunturitähden Guosttaheavdni

Rentoutumista ja Tessun tempauksia

Käytiin viikonloppuna Oikaraisella ja oltiin siellä yötäkin. Hannalla oli hoidossa coton de tulear -uros Leon, jonka kanssa Tessu ei tule yhtään toimeen, mutta pidettiin sitten Tessua narun päässä ja häkissä ulkona ja otettiin vain yöksi sisälle. :) Lenkkeilyn jälkeen Tessu oli ulkona ihan hiljaa ja tyytyväisenä katseli maisemia.

Sunnuntaina käväistiin vielä Koskenkylässä lenkkeilemässä, mutta se reissu ei taas mennyt ihan putkeen. :D Tessu totteli kyllä hienosti, kun tuli pari pyöräilijääkin kahteen otteeseen vastaan, mutta sitten se keksi pyöriä ketun paskassa. Aivan hirveä haju! Onneksi meillä on farmariauto ja koira on siten aika kaukana etupenkistä... Peseminen oli muutenkin suunnitelmissa, viikonloppuna mennään nimittäin näyttelyyn Kemiin! :)

Toisen tempauksen se teki, kun oltiin menossa autolle, mutta en ottanut sitä kiinni ennen kuin soratie, jonka varressa meidän auto oli, näkyi. Siellä meni sitten joku auto ohi ja Tessu ampaisi sinne sadan metrin päähän sen auton perään... Ei vissiin pidetä meidän poitsua irti enää lähelläkään autotietä, sen verran kova tuo into lähteä kaiken perään.

Metsässä käveleminen ja maalla oleskelu on kyllä vaan niin rentouttavaa. Tuntuu, että on pakko päästä kerran tai pari viikossa pois kaupungista ja jonnekin metsään, vaikka sitten kaupungin kyljessä oleviin metsiin, mutta kuitenkin. Odotan sitä päivää, kun päästään pois kerrostalosta ja asumaan jonnekin syrjempään, vaikka siihen voikin mennä vielä kauan. Rivitalo voisi olla hyvä, mutta niitä on Rovaniemellä harmillisen vähän tarjolla.

Riitun käytös oli sen verran erilaista kuin yleensä, että melkein luulisin pentuja olevan tulossa. Se on kauhean läheisyydenkipeä, nukkuu paljon, eikä tahtonut leikkiä Tessun kanssa ollenkaan. Saapa nyt nähdä, parin viikon päästähän se selviää ainakin ihan varmasti. :)

Tessu täytti muuten tänään 1v 1kk! Kohta tulee vuosi siitä, kun tämä karvapallero muutti meille. ♥

Hienosti osaa Tessu seistä. :)

 

Kotimaisema ♥

Tipsupentuja toiveissa

Riitu on astutettu ja nyt me sitten toivotaan tipsupentuja syksyksi. Emä on tosiaan Zaranel Eleonoora eli Riitu ja isänä on Tuuling Ris Ricardo eli Rymy, joka tuli viikon kosioretkelle Ylitorniolta. Yhdistelmä KoiraNetissä.

Molemmilla on näyttelystä EH ja terveyskin on tutkittu.  Riitulta löytyy toisesta silmästä yksi ylimääräinen ripsi, siitä tuo distiachis-merkintä. Rymyn silmäluomen kiertymisen taas on aiheuttanut pentuna sattunut silmävamma, joka ei siis ole perinnöllinen vika. Polvet molemmilla on 0/0 eli terveet. Mahdolliset pennut rekisteröidään kennelliittoon. :)

Riitu on tipsunartuksi hieman liian iso ja Rymy urokseksi liian pieni, joten toivotaan sitten tasapainotusta tähän kokoasiaan, nättejähän ne on molemmat noin muuten. Väriltään mahdolliset pennut tulee todennäköisesti olemaan soopeleita.  Luonteeltaan molemmat on iloisia ja mukavuudenhaluisia seurakoiratipsuja. :)

Ei menny niinku Strömsössä...

...edes Tessun kanssa mökkeily. Haavekuvissa siinsi ajatus siitä, että Tessu voisi juoksennella ympäriinsä mökin pihalla, makoilla vapaasti terassilla, räpiä rauhassa rannassa ja sitten sen kanssa voisi käydä kivasti käveleskelemässä metsässä ja metsäteillä. Todellisuudessahan sitä ei ollut voinut pitää irti ollenkaan, koska 10 minuutin pihassa pysymisen jälkeen se oli sinkaissut tappelemaan naapurimökillä olleen koiran kanssa.

Metsälenkillä se oli pinkaissut porojen perään 10 minuutiksi, tosin sitä ennen kulkenut kyllä nätisti mukana. Pihalle kiinni laittaessa Tessu oli joutunut sääskien uhriksi ja niitä pakoillessaan onnistunut jäämään terassin alle jumiin kaivettuaan sinne ensin kunnon montun. Pihan se taas oli kaivanut niin isoille kuopille, että Henkan vanhemmat ei välttämättä riemastuisi laajemmasta kaivuuoperaatiosta. :D

Kyllä voi yksi koira tuottaa omistajilleen harmaita hiuksia, ei ikimaailmassa uskoisi, että tuo koira on meille molemmille jo aika mones. Sen verran paljon enemmän työtä ja tuskaa se toisinaan tuottaa. Kotona ja omiensa parissa se on kuitenkin pääasiallisesti aivan erinomaisen kiva koira, nykyään se jo kaipaa joskus huomiotakin rapsutusten ja halailujen muodossa. Ja vaikka mökkeily ei taas mennyt ihan putkeen, niin lenkkeily Jokkavaarassa Relppiksen kanssa meni oikein mainiosti. :) Sieltä on nämä postauksen kuvatkin.