Aamulenkillä agility-kisoissa

Selasin aamupalaa syödessäni Uusi Rovaniemi -lehteä, jossa näkyi tapahtumasivuilla, että Rovaniemellä on agilitykisat tänään. Päätettiin siinä sitten, että käydään katselemassa niitä ja tehdään samalla aamulenkki. Käveleskeltiin Rommelin kentälle, jossa kisat oli. Meiltä tuli sinne noin 3,5km matkaa.

Agilitykisat oli Tessulle sopivaa treeniä tähän ihmisten ilmoilla käyttäytymiseen ja se menikin oikein mainiosti, kunhan ei lähdetty vaeltelemaan ympäriinsä. ;) Kun istuttiin itse aloillaan, niin Tessukin makoili jaloissa ihan tyytyväisenä, välillä katsoi oikein terävänä agilitykentän menoa ja haukahteli, mutta hyvinpä tuo taas meni. Agility olisi varmasti kiva laji itsekin harrastaa, mutta tällä hetkellä sellaiseen ryhmään pääsy tuntuu aika mahdottomalta.

 

Oli aika hyvä lenkkeilysää. :)

Tessun siskon omistaja Anna laittoi pari kivaa kuvaa eilisestä näyttelystä. :) Kuvat taisi ottaa Tessun kasvattaja eli Johanna Kallioniemi.

Tessu ja Hilla (Hippusen Bäivänsäde)

Onnistumisia ja koirakavereita

Tämä viikko on mennyt oikein mukavasti. Viime viikonloppun oltiin Oikaraisella Tepsun kanssa, tai oikeastaan Tessu oli siellä yksin yhden yön, kun itse olin mökkeilemässä Henkan, Henkan isän, Nellan ja Riinan kanssa. Riinalla oli juoksut, joten Tessua ei mökille voinut ottaa mukaan. Sain pitkästä aikaa kuitenkin kuvia Nellasta ja Riinastakin, ja enpä voi kyllä kieltää, etteikö mökkeilykin olisi ollut mukavaa.

Tessun kanssa meni Oikaraisella ihan hyvin, käytiin uimassa, räpimässä rannalla ja uitin Tessunkin, vaikka se inhoaakin koko touhua. Muutenkin oli ihan mukavaa olla Oikaraisella ilman jatkuvaa autosta stressaamista (meillä ei oikein nämä autohommat suju). Riitulle ei pentuja nyt sitten tullut, mutta katsotaan, jos ensi juoksusta yritettäisiin uudelleen.

Riitu pitää huolen puhtaista korvista. ;)

Oltiin kaupungissa pari päivää kunnes Henkka päätti lähteä taas mökille Tessun kanssa. Tällä kertaa mökilläolokin sujui hyvin, kun Tessua ei vain mökin pihapiirissä päästänyt irti. Mie nautiskelin kaupungissa rauhasta ja hiljaisuudesta ja siivosin koko kämpän perusteellisesti.

Tänään lähdettiin heti aamusta ryhmänäyttelyyn katselemaan Tessun siskoja ja kasvattajaa. Mietittiin vähän kauhulla, että mitähän tästä taas tulee, kun se kuitenkin vaan riekkuu ja räksyttää. Oltiin jo valmistauduttu siihen, että varmaan lähdetään pois ennen kuin kehäkään on loppu, mutta mennään nyt kuitenkin katsomaan.

Majoittauduttiin kehän laidalle rauhalliseen paikkaan siskojen pikatervehdyksen jälkeen. Aluksi Tessu yritti taas aloittaa yhden koiran räksytyskuoronsa, mutta kielsin sitä ja pyysin sitä istumaan alas, kehuin ja rapsuttelin kovasti, kun se oli hiljaa ja rauhassa. Tätä toistettiin jokusen kerran, mutta ennen kuin kaikki 24 lapinkoiraa oli arvosteltu, oli meidän räksyttävä riiviö suorastaan itse zen-koira. :D Se ei edes vilkaissut vieressä murisevaa ja haukkuvaa toista urosta tai pyrkinyt kehässä olevien narttujen luokse koko ajan vikisten - ehei, meidän poika oli suorastaan ihmeen rauhallisesti. Arvatkaa vaan, oltiinko Henkan kanssa onnellisia ja tyytyväisiä karvalapseen. Lapinkoirien arvostelun jälkeen käytiin ottamassa Tessusta ja sen siskoista vielä ryhmäkuva, josta tuli oikein söpö. Ihania palleroisia kaikki.

Käytiin illalla myös Oikaraisella, jossa kävin metsälenkkeilemässä Tessun ja Rellan kanssa. Meidän Herra Hienohelmakin rypi mutalätäkössä ja hauskaa tuntui olevan... Tessuhan siis tavallisesti kiertää vesilätäkötkin, ettei tassut kastu. :D

Kehittyäkseen täytyy tehdä virheitä

Viisastumme useammin epäonnistumisista kuin menestyksestä. Kun ymmärrämme, mitä emme halua tehdä, opimme, mitä haluamme tehdä.— Kirjailija Samuel Smiles (1812-1904)

 Sain blogiini pitkän ja erittäin asiallisen kommentin raisumaisu -nimimerkillä olevalta henkilöltä, jossa hän sanoi mm. näin: "Olen moneen kertaan miettinyt tätä blogiasi lukiessa, että sinulla on ehkä ollut jonkun verran vääränlaiset ennakkodotukset jo rotua valitessa ja nyt edelleen sitten Tessun kanssa." Ajattelin sitten vastata tähän kommenttiin oikein kunnolla, etenkin, kun minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa vähän tämän tyyppisestä aiheesta. Joten, täältä tulee.

Lapinkoira on täysin erilainen rotu kuin labradorinnoutaja, tai vaikkapa minun ensimmäinen koira, sekarotuinen labbiksen, saksanpaimenkoiran ja karhukoiran sekoitus Rippu. Eniten yhtäläisyyksiä löydän Jekun (lhasa apso) ja Tessun väliltä, molemmat hyvin kiihkeitä ja itsenäisiä koiria. Tiesin, että lapinkoira on erilainen kuin labbis, ilman muuta, ja sitä halusinkin. Rella on aika pehmeäluonteinen koira, se on kuin ihmisen mieli, hyvin nöyrä ja kiltti, mutta epävarma ja arka, ja stressaa helposti kaikenlaisia asioita. Labbisnartuilla on aika paljon taipumusta tuon tyyppiseen luonteeseen, ja halusimme Henkan kanssa molemmat jotain muuta. Ihastuimme tuttujen lapinkoiriin, mm. Annin Riskuun. Kuitenkin Tessu on aika erilainen kuin tuttavapiirin muut lapinkoirat, se ei esimerkiksi ole erityisen ahne, mikä ei tee koulutuksesta erityisen helppoa.

Lapinkoira on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan poropaimen, jonka tulee ollakin hieman kovaluontoinen tapaus ja kyetä itsenäiseen työskentelyyn. Äänenkäyttö on sille hyvin tyypillistä, samoin ketterät liikkeet, ympäristön jatkuva huomiointi ja nopea reagointi. Tessukin käyttää ääntään niin vahtimiseen kuin leikkiessä toisten koirien komentamiseenkin, se myös mielellään vaatii ihmisiltäkin huomiota haukkumalla. Jos epäsosiaalisuus on ollutkin joskus toivottu luonneominaisuus, ei Tessulta sellaista löydy. Se on ylitsevuotavan ystävällinen kaikille ihmisille, kun vain ehtii niitä huomata muulta kouhotukseltaan. ;)

Sitten tähän meidän koulutuspuoleen, missä onkaan menty vikaan? Äänenkäytön suhteenhan Tessu on kotioloissa ja lenkkeillessä hyvin hiljainen koira. Se ei kotona kerrostalossa päästä pihaustakaan, eikä esimerkiksi vahdi ympäristöään ollenkaan. Se ei edes puhahda rapusta kuuluville äänille. Sen asian suhteen ollaan onnistuttu mainiosti. Sen sijaan Tessu käyttää mielellään ääntä muiden koirien kanssa leikkiessä ja yrittää sillä saada toiset koirat reagoimaan itseensä, mikä on ihan hyväksyttävää ja kuuluukin koiralle. Ikävä kyllä se kerjää räksyttämällä huomiota myös ihmisiltä, koska se tietää tasan tarkkaan, että haukkumalla se saa minut hermostumaan ja kieltämään sitä. Räksyttämisestä seuraa siis jotain tapahtumia, eli jotain tekemistä tylsään näyttelyssä seisoskeluun. Kierrehän on näin ollen valmis. ;)

Toinen juttu, missä ollaan menty täysin metsään, on se, että ei olla ajoissa opeteltu muiden koirien kanssa rauhoittumista. Ehei, me ollaan käytetty Tessua riekkumassa pentutreffeillä ja koirapuistossa, oikeastihan meidän olisi pitänyt tehdä jotain ihan muuta - meidän olisi pitänyt jättää leikkimiset ja riehumiset tuttujen koirien kanssa leikkimiseen, ja sen sijaan mennä vaikkapa koirapuistojen läheisyyteen opettelemaan rauhoittumista ja omistajan huomioimista, yhteistyötä meidän kesken. 

Tähän rauhoittumisongelmaan suurin syy on ehdottomasti se, että meillä molemmilla on kokemusta ihan toisentyyppisestä ongelmasta koirien kanssa.  Rella ja Nella on molemmat olleet epävarmoja vieraiden koirien ja ihmisten kanssa, joten ilman muuta ajatus oli, että tämän koiran kanssa me käydään vaikka missä, että se saa kokemuksia muista koirista eikä ainakaan rupea pelkäämään mitään. Eipä vaan tultu ajatelleeksi ajoissa, että nimenomaan tämän koiran kanssa olisi pitänyt alusta asti opetella määrätietoisesti rauhallista käytöstä eikä mitään riekkumisia. ;)

Tämäkin koira opettaa meille molemmille ihan uudenlaisia juttuja ja Tessun kanssa tehdään jatkuvasti kovasti töitä näiden juttujen korjaamiseen ja sen eteen, että sen kanssa vielä jonain päivänä voidaan lähteä koiratapahtumasta hyvillä mielin, kun koira oli rauhallinen ja päivästä jäi koiran käytöksen puolesta hyvä fiilis. Erilaiset ja erirotuiset koirat vaatii omistajaltaan aivan erilaista käytöstä ja erilaista suhtautumistapaa asioihin. Edes samanrotuiset koirat eivät ole aina läheskään samasta puusta veistettyjä. Jokainen koira opettaa omistajalleen uusia asioita ja jos jotain, niin ongelmanratkaisukykyä koirankoulutus vaatii. Tessu on totisesti jotain ihan muuta kuin labbikset tai beaglet, se ei ole ahne, pehmeäluonteinen tai erityisen miellyttämisenhaluinen, mutta se on rohkea, sosiaalinen, avoin, taistelutahtoinen, leikkisä ja rakastettava turrikka.

Tänään käytiin ryhmänäyttelyssä opettelemassa juurikin tätä rauhallista käytöstä ja katsomassa Tessun siskoja ja kasvattajaa. Hakeuduttiin sivummalle ja kielsin määrätietoisesti, mutta hyvin rauhallisesti jokaisesta haukahduksesta ja komensin Tessun istumaan tai makaamaan. En alkanut ns. huutamaan sen kanssa kilpaa, vaan komensin sen vain maahan ja kielsin haukkumisesta, sekä rapsuttelin rauhallisesti, kun se totteli. Aika tehokas ja toimiva keino muuten. Tänään päästiinkin näyttelystä lähtemään oikein hyvillä mielin ja ilman korvissa soivaa räkytystä. ;) Kyllä tämä tästä, kun keksii sopivat keinot tämäntyyppisen koiran koulutukseen. Koirankoulutuksen ehdottomasti parhaita ja palkitsevimpia juttuja on nämä tällaiset onnistumiset. 

Ehkä Tessusta on tullut valitettua aika paljon ja tuskailtua sen ongelmien kanssa, mutta kyllä tämä elämä sen kanssa jatkuvasti helpottuukin. Vaikeuksia/haasteita on ehdottomasti tuottanut Tessun erilaisuus aiempiin koiriin verrattuna, mutta myös se, että viime syksy oli mulle itselleni ystävän ja kaverin kuolemien seurauksena erittäin rankka. Nyt kuitenkin mennään päivä päivältä parempaan suuntaan, kun on alkanut tämä yhteistyö Tessukan kanssa sujumaan hieman paremmin ja miekin alan ymmärtää paremmin tuota meidän turrikkaa. ;) Rotuvalinta ei missään nimessä ole ollut väärä, koira vain ihan aiempia erilaisena yksilönä haastava. Yhdelle terrieri on helppo, toinen ei ikimaailmassa pärjäisi sellaisen kanssa eikä edes voisi kuvitella itselleen sellaista. Sama pätee ihan jokaiseen rotuun, myös tähän lapinkoiraan, joka yleisesti ottaen on varsin leppoisa ja helppo rotu.

Jokanlammella bortsujen kanssa

Käytiin pitkästä aikaa Saaran kanssa Jokanlammella lenkillä! Oli kivaa ja koirilla oli kivaa myös, Tessukin taas räkytti, minkä ehti aina siihen asti, kun Vilppi nuiji mokoman kiljukaulan suohon. :D Oppipa olemaan räkyttämättä Vilpin naaman edessä ja kierteli hetkisen siivosti vähän kauempaa koko Viltsun. Muuten koiruudet tuli edelleen oikein hyvin toimeen ja Tessukin palvoi molempia bortsuja vieläkin. Siitä huolimatta, että Tessu ei enää kaikkien urosten kanssa ihan tuosta vain tule toimeen, Vilpin ja Tuiken kanssa yhteiselo sujuu ihan kohtuudella. :)

Tessu totteli tällä kertaa luoksetuloakin oikein hyvin, sain sen ihan helposti kiinni lenkin lopuksikin. Hieno poika <3 p="">
Eilen harjailin Tessua ja kyllä siitä vaan karvaa irtoaakin, varmaan se tiputtaa tuon pentukarvan lopultakin pois matkasta.

Mätsärireissu ilman osallistumista

Kyllä taas osaa vastustaa tuon meidän pienen turriaisen kanssa. Tänään oli mätsäri, jota olin odottanut aika innolla. Niissä käyminen on niin mukavaa puuhaa ainakin useimmiten. Tessu toki on ihan omaa lajiaan siinäkin puuhassa - vähemmän kivaa mätsäriseuraa siis. Mentiin mätsäripaikalle, ja se tyypillinen Tessun räksytys alkoi jo autossa. Siellä tuli pari haukahdusta, joista kielsin ihan kuten aina ennenkin. Haukkuminen on vaan ihan ehdoton ei, oli paikka ja tilaisuus mikä hyvänsä.

Mentiin autosta ulos ja Tessu oli jonkin aikaa ihan hiljaakin. Katseltiin vähän ympärille ja pikku hiljaa sieltä kidasta alkoi sitä räksytystä irtoamaan taas. Mentiin vielä jonottamaan ilmoittautumiseenkin, ja jonotettiin ihan hyvä tovi kuunnellen sitä räksytystä, kieltäen siitä, yrittäen olla huomioimatta Tessua ja toisaalta taas yritettiin rapsutella sitä, että se malttaisi olla hiljaa. Koko ajanhan sille ei voi tekemistä keksiä, että se pitäisi leipäläpensä ummessa. Lopulta me sitten luovutettiin Henkan kanssa, ei ole mitään järkeä kiduttaa itseään, saatika muita mätsärissä olijoita tuon räksytyksellä. Katseltiin jonkin aikaa yhtä aikaa olleita agilitykisoja ja seurattiin Maijan junior handlerit, mutta sitten lähdettiinkin kotiin.

Mikä siinä onkin, että tuo koira ei vaan osaa rauhoittua? Siinä missä Rella ja Riitu molemmat vain makoilivat rentoina hihnat löysällä, Tessu malttoi hiljentyä ihan pieniksi hetkiksi ennen kuin se taas aloitti levottoman vinkumisen ja räksyttämisen, hihnassa ympäriinsä pyörimisen ja hosumisen. Tessullehan tuo on ihan tyypillistä käytöstä kaikissa uusissa tilanteissa, enkä oikein tiedä, mitä tuolle lähtisi tekemään. Mökillä se vikisee eikä rauhoitu, Oikaraisella se ravaa myös hermostuneesti ympyrää, sama Koskenkylässä vaikka siellä ei olisi sillä hetkellä muita koiriakaan tai ketään muuta kuin me vain kolmestaan. Sellainen se on ollut pienestä asti. Kotona se on rauhallinen kaveri, ihan todella kiltti ja rento. Toivotaan, että ikä tuo vähän muutosta tuohon ikuiseen touhottamiseen!

Pistetään nyt nämä näyttelyt ja mätsärit tauolle ja mietitään, mitä tehtäisiin tuon käytöksen kanssa. Ei sen kanssa mikään nautinto ole mennä yhtään mihinkään tapahtumiin, kun mihinkään se ei asetu eikä rauhoitu. Kuvat viikonlopun Oikaraisen reissulta ja mätsäristä Riitusta. :) Oikaraisella käytiin poimimassa mustikoita ja korjailtiin autoa... Metsäilykaverina ja kotikoirana Tessu on kyllä nykyisinkin ihan mainio. ♥

Mätsärimenestystä

Käytiin Tessun kanssa mätsärissä lauantaina ja sieltä tuli piiitkästä aikaa menestystäkin! :) En muistakaan koska olisi viimeksi voitettu mitään, mutta nyt Tessu oli punaisten isojen aikuisten 1, ja BIS2. Meidän vallaton vekara oli kyllä taas ihan oma, enemmän tai vähemmän rasittava, itsensä kehän ulkopuolella, mutta kehässähän se käyttäytyy ihan kohtuullisesti, kun on koko ajan tekemistä... Mätsärit on ihan parasta puuhaa koirien kanssa. Niistä ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi ja tällainen näyttelyistä innostunut tyyppi tykkää kyllä! :)

Punaisten kehässä parina oli englanninspringerspanieli, joka meni sekin ihan nätisti. Tuomarin ilmeisesti hurmasi Tessun rakastava, villi ja valloittava luonne. Tessu antaa tutkia itsensä ihan todella hyvin, ei mutise vastaan hampaiden katsomisessa eikä pallien tutkimisessakaan istahda tai rupea kiemurtelemaan, mutta heiluttelee tuomarille häntää. Ravaamiset tahtoo olla välillä vähän villejä, ja tuomari huomautti, että Tessu helposti nostelee etutassujaan todella korkealle, kun katselee minua. Täytyy siis treenata sitä, että näyttelyissä ravaaminen on vähän eri juttu kuin seuraaminen.

BIS-kehässä olin varma, että sijoitutaan varmaan neljänsiksi, kun meidän eteen sattui cockerspanieli narttu, jolla oli varmaan aika vasta ollut juoksut tai sitten se tuoksui Tessun mielestä muuten vaan taivaallisen hyvältä... Voi sitä piippaamisen määrää. Meni kumminkin siihen nähden hyvin, ja sijoituttiin toisiksi. :)

Kerrattiin Tessun kanssa sitä, saiko mätsärissä räkyttää taukoamatta vai ei. :D