Ihana talvi tulee!

Tuossa kuvassa on näkymä meidän makuuhuoneen ikkunasta sunnuntaiaamuna! Yksi parhaita asioita tässä kämpässä on nämä maisemat, mitkä täältä on. Rakastan talvea, lunta ja pakkasta, eikä tällainen näkymä aamulla voi muuta kuin vetää hymyn korviin asti! Kävin koiruuksien kanssa käveleskelemässä Kirkkolammen ympäri, molemmat käyttäytyi niin hienosti.

Tessu on toipunut kastroinnistaan todella hyvin. Pissojen lipittäminen, tyhjänpäiväinen vinkuminen ja korvattomuus on ihan mennyttä aikaa. Tyttöjen kanssa voi leikkiä ja nykyään ohitukset sujuu hienosti, kun Tessu malttaa keskittyä muuhunkin kuin narttujen hajuihin. Nykyään Tessu pystyy kuuntelemaan hyvin, vaikka joku toinen koira menisi ohikin ja sen myötä ne vähätkin rähinät on totisesti loppuneet.

Halilla on menossa jonkinlainen mörkökausi, vähän kaikki on pikkuisen jännää, mutta sitten toisaalta se on tosi reipas ja leppoisa luonne. Kävin mummon ja ukin luona sen kanssa, ja siihen ihastui kaikki. Hali kävi sievästi tervehtimässä jokaisen, kerjäsi keittiössä makupaloja ja silppusi yhden sanomalehden aikansa kuluksi. Se on vaan yleisolemukseltaan sellainen leppoisan rauhallinen toisin kuin Tessu, joka on aina ollut vähän sellainen hermostunut ja vilkas vaeltaja, joka tarkkailee jatkuvasti ympäristöä ja säntäilee sinne tänne. Fiksu tyttö kaiken kaikkiaan, ja niin mahdottoman sievä. ♥

Pentutreffeilläkin käytiin, siellä oli nyt paljon parempi meno kuin aiemmin. Pentutreffit oli ohjattuna, jolloin ensin rauhoituttiin, sitten leikittiin noin 5-10 minuuttia, käytiin tauolla, leikittiin taas ja rauhoituttiin lopuksi. Kouluttaja oli pentujen kanssa aitauksessa ja puuttui mm. liian rajuihin leikkeihin. Tämä systeemi on paljon parempi kuin se, että pennut vaan heitettäisiin aitaukseen painimaan keskenään ilman mitään välirauhoittumisia tai osaavaa kouluttajaa. Leikistä tulee helposti sellaista väsynyttä ärinää ja se rauhoittumisen opettelu unohtuu kokonaan, jos niiden annetaan leikkiä keskenään lähes tuntikin yhteen menoon...

Nyt kun pakkasta on ollut 10 astetta, on Hali tarvinnut jo villapaitaa päällensä, se hytisee todella kovasti jo näillä asteilla ja huomiseksi on luvattu 16 pakkasastetta. Talveksi sille pitää ehkä hankkia vielä takki päälle, ei taida villapaidat enää kovemmilla pakkasilla riittää. Hali on vielä lyhytkarvaisempi kuin Julle aikanaan tai Riina ja sen muut jälkeläiset.

Jäniksistä Hali ei vielä ole suuremmin innostunut, mutta nenä käy koko ajan ja metsässä vauhtia piisaa, joten eiköhän se siitä viimeistään ensi syksynä, kun ikää ja varmuutta on enemmän. Meillä ei tämän asian kanssa ole kiire. Ylipäänsä Halin kanssa ei ole juuri mistään stressattu, ei ole räpsitty kasvukuvia eikä hoppuiltu minkään asian kanssa.

Satu & Hali

Nämä kaksi tulee hienosti juttuun keskenään, ainakin niin kauan, kun ei riidellä ruuasta tai tavaroista, kumpikaan ei nimittäin ole periksiantavaa tyyppiä. :D Käytiin lauantaina porukoilla Halin kanssa, Tessu sai jäädä kotiin, toipilas kun on. Hali ja Satu mennä viiletti ympäri pihaa, Satu edellä ja Hali perässä, välillä toisin päin. 

Muutenkin päivä sujui hyvin. Hali tulee hyvin juttuun Rellankin kanssa, Riitun se jätti lopulta kiltisi rauhaan, kun se ei todellakaan tykännyt leikkiä Halin kanssa. Hali osasi myös hienosti rauhoittua, kun rupesi väsyttämään. Ihana ominaisuus koirassa. Tessuhan on pienestä asti ollut todella levoton luonne, se ei vain kykene asettumaan uusissa tilanteissa, levottomassa ympäristössä tai ylipäänsä oikein missään muualla kuin kotona. Ja kotonakin rauhoittuminen on vaikeaa, jos ei pääse juuri siihen makuunurkkaukseen, jossa on tottunut nukkumaan. Kauluri päässä ei pääse, joten vaihtoehtoisen makuupaikan löytäminen on ollut todella vaikeaa. :D Hali sen sijaan nukahtaa ihan minne vaan, jos vaan löytyy riittävän lämmin ja pehmeä paikka nukkua. On se niin beagle.

Nämä metsästyskoirat on muutenkin molemmat melkoisen ihmisläheisiä tapauksia, Satun pitäisi saada olla aina isän lähellä, sängyssä tai mukavassa sohvannurkassa. Sylissäkin se viihtyy hyvin. Satu ja Hali ovat itse asiassa luonteeltaan aika samanlaisia - kilttejä, hieman itsepäisiä, sinnikkäitä, ihmisläheisiä, mukavuudenhaluisia, ihan pikkuisen ujoja, melko pehmeäluonteisia jne. Uusiin tilanteisiinkin suhtautuvat ihan samalla tavalla.

Halin yhteiselo muun lauman kanssa

Mehän harkittiin beaglen ottamista meidän mittapuulla melko pitkään. Jossain vaiheessa mietittiin, ettei oteta uutta koiraa ennen kuin Tessu on lähemmäs 5-vuotias, mutta päädyttiin kuitenkin Haliin, kun selailtiin beaglefoorumia ja toria... Tessu ja Hali tulevatkin hyvin juttuun, tosin kaipaisin Tessulta vähän enemmän kykyä puolustaa itseään. Se nimittäin antaa Halin nujuuttaa itseään mielin määrin eikä ärähdä ikinä, ei yhtään mistään. Hali saa viedä sen ruokakupin, syödä sen luut, repiä sen karvat, roikkua hännässä tai tehdä ihan mitä vaan, eikä Tessu sano sille yhtään mitään. :D Erittäin kiltti poika. ♥

Hali on muutenkin sujahtanut porukkaan hyvin. Beaglen ja labbiksen touhut sopivat hyvin yhteen, joten jopa meidän möhömaha Rella tykkää Halista ja leikkiikin sen kanssa. Riitu ei tykkää pennuista ja niiden rajuista leikeistä, joten se kyllä ilmoittaa Halille, että sen paikka todellakin on jossain ihan muualla kuin hänen lähellään riehumassa. Satun kanssa Halilla on hauskaa, ne leikkivät hippaa ja painivat siinä välissä hieman, Satu edellä ja Hali perässä. 

Henkka varsinkin on panostanut Halin opetukseen todella paljon. Hali osaa hienosti ottaa kontaktia, seurata, käsimerkistä mennä maahan ja kyljelleen, koskea palloa ja tulla luokse. Nimensä se osaa loistavasti ja tulee luokse myös silloin, kun on Satun kanssa painit kesken. Hihnakäytös tuolla on aika kaameaa, se singahtelee sinne tänne sen mukaan, minne nenä vie, joten siinä on paljon reenailtavaa. Muiden koirien ohitukset sentään sujuu hienosti namien kanssa, vaikka osa koirista onkin kovin jännittäviä. 

Sisäsiisteyskoulutus sujuu myös hyvin, enää tulee ihan satunnaisia pissoja sisälle kesken riehumisen tai silloin, kun omistajia vähän laiskottaa... ;) Hali herättää myös yöllä, jos on tarvetta käydä ulkona ja tästä ominaisuudesta todellakin tykkään kaikissa omissa koirissa. Olen itse melko herkkäuninen, joten herään helposti, jos koira rupeaa liikehtimään levottomasti.

Halin pahoina tapoina voisi mainita kenkien kantelun ja niiden mutustelun, sekä pöydille hyppimisen. Sillä on kauhea tarve nähdä kaikille mahdollisille tasoille, joten se loikkii pöydän reunoja vasten ja yrittää saada siellä olevia tavaroita. Tämäkin on onneksi hieman vähentynyt siitä, mitä se oli jossain vaiheessa. Myöskään kenkiä ei raahata eteisestä enää ihan siinä tahdissa kuin aluksi. 

Ei mennyt ihan niinku piti...

Taidan palata takaisin tänne tuttuun ja turvalliseen bloggeriin, tutun ja turvallisen toheltajat-osoitteen taakse. Lopetan ehkä tuon kuvat.fi -palvelun maksamisen vaikkei se ihan hirveän kallis olekaan, mutta ehkä vähän turha... Meillä koira-arki tuntuu tällä hetkellä vähän raskaalta. Hali nyt alkaa pikku hiljaa oppimaan sisäsiisteyden saloja, viime yönäkään ei tarvinnut käyttää sitä ulkona ollenkaan, mutta virtaahan siinä on kuin pienessä kylässä. Henkka on kyllä kiitettävästi treenannut sen kanssa ohituksia, peruskäskyjä ja kaikkea muutakin, oikein fiksu pieni beagle siitä vielä kasvaa. Sen sijaan tuo meidän Tessu...

Kerroin Tessun kastrointisuunnitelmista joskus keväällä jo, ehkä jo viime talvena. Nyt se sitten tehtiin viime perjantaina, mutta leikkaus ei mennyt ihan niin kuin piti. Tai sanottaisiinko niin, että leikkaus kyllä onnistui, mutta ilmeisesti lanka aiheutti jonkinlaisen tulehdusreaktion. Kivespussien alue turposi mahdottomasti ja haava alkoi vuotamaan. Jouduin sitten kiikuttamaan Tessun perjantai-iltana päivystykseen uudestaan leikattavaksi. Kävi vielä niin heikosti, että meidän oman auton avaimet oli Henkalla Haaparannan reissulla mukana ja mie yksin koirien kanssa kotona. Ei auttanut kuin laittaa työautoon eli vuokra-autoon peittoa suojaksi, molemmat koirat kyytiin ja kohti eläinlääkärin päivystystä. Onneksi päivystys oli tällä kertaa Rovaniemellä eikä Ranualla. Olin itse leikkauksena apuna, kun eläinlääkäri putsasi leikkaushaavaa, otti niitä reaktioita aiheuttaneita langanpätkiä haavasta pois ja kaivoi sieltä verihyytymiä. Uudet langat ei aiheuttaneet mitään reaktioita onneksi, mutta toipuminenhan on nyt melko työläs homma, kun haavaa on ränklätty kunnolla ja se on päässyt tulehtumaan.

Ensin haava vuosi verta ja kudosnestettä pari-kolme päivää, meinasin olla jo melko tuskassa sen kanssa, mutta onneksi vuoto lopulta loppui. Itse leikkaushaava on ihan hyvin parantunut ja punertavatkin kohdat tikkien ympäriltä jo vaalentuneet, mutta turvotusta on edelleen ja pallien alue melko kipeä, kun se on käytännössä yksi iso turvonnut mustelma... Vaalentunut on onneksi sekin nyt parin päivän aikana. Öisin Tepsu kitisee, kun sopivaa asentoa ei löydy ja kaulurikin haittaa elämää ihan hirveästi. Tein omista lörpähtäneistä alushousuista Tessulle pöksyt suojaamaan leikkaushaavaa ulkoillessa. Vähän on tullut ihmetteleviä katseita, mutta kukaan ei ole uskaltautunut kysymään, että miksi koiralla on violetit (värikin vielä...) housut ulkoillessa. :D

Ensi maanantaina on tikkien poisto, mutta luulen, että senkin jälkeen tuo on vielä vähän toipilas, koska mustelmathan ei ihan hetkessä eikä kahdessa parane, vaikkei tulehdusta olisikaan. Saa nähdä päästäänkö mökille Tessun kanssa ensi viikolla vai lähteekö Henkka viettämään syyslomaansa kahdestaan Halin kanssa.

Että se siitä pienestä rutiininomaisesta leikkauksesta, joka hoituu tuosta noin vain vasemmalla kädellä ja paraneminenkin tapahtuu suorastaan hetkessä. Ei hoidu, eikä tapahdu. Joskus voi käydä näinkin, mutta onneksi meillä sentään on vielä koira, voihan näinkin pienessä leikkauksessa tulla sellaisiakin komplikaatioita, ettei koiraa enää olisikaan. Kyllä tuntuu Tessu taas entistä rakkaammalta muruselta. Pankkitili tässä touhussa kevenee kyllä kummasti, mutta eihän se auta kuin hoitaa turrikka kuntoon.

Myös Halia jouduttiin käyttämään eläinlääkärillä paikattavana, kun sen suuri korva jäi Tessun hampaiden väliin keppileikeissä. Tuli sitten repale korvaan ja eläinlääkäri yritti liimailla sitä, ei se kyllä pysynyt, joten pienen pieni repale siihen nyt jää.

Meitä voi muuten seurailla instagramissakin, minun tunnus on @elinannk ja Halilla on ihan oma @halithebeagle -tunnus! :)

Blogi muuuttaa!

Siirsin blogin sivut nykyiselle kuvasivustolleni. Eli nykyään blogin löytää osoitteesta http://elinann.otukset.fi/blog/ Tervetuloa sinne lukemaan blogia. Blogi löytyy bloglovinista, kun kirjoittelee hakuun elinann.otukset.fi, ja sen voi lisätä myös bloggerin lukuluetteloon, kun lisää tuon yllänäkyvän osoitteen lukuluetteloon. Samat jutut jatkuu siellä ainakin itselleni selkeämmin, kun kuvat ja tekstit on samassa osoitteessa! :) 

Sieltä löytyy uusia kuvia myös Nellan pennuista, joille tuli ikää täyteen 4 viikkoa ja ovat jo nyt kovia vipeltäjiä. ♥

Nellan pennut 3 viikkoa

Käytiin ihastelemassa ja lääppimässä Nellan pentuja lauantaina. Enkä kyllä ihan hetkeen muista nähneeni mitään niin ihanaa kuin 3-viikkoiset labbispennut. ♥ Aivan järjettömän suloisia tapauksia kuten kuvasta näkyy, pentujen tuoksukin on niin ihana.

Alku ei mennyt pentujen suhteen ihan niin kuin piti, kun pennut jouduttiin keisarileikkaamaan ja Nella hämmentyi nukutuksesta ja kivuista niin kovasti. Nyt kuitenkin kaikki näyttää oikein hyvältä ja pienet yrittävät kovasti jo painiskella, haukahdella ja vipeltää ympäriinsä.

Pentuja on pentulaatikossa nyt kolme urosta ja yksi narttu, joista vapaana on ruskea ja musta uros, sekä ainokainen narttu. Kyselyitä on kyllä tullut, että eiköhän noille pian ole koditkin tiedossa ihan jokaiselle.

Meinaa iskeä pentukuume itsellekin, mutta meille ei sentäs labradorinnoutajaa enää tulee, vaan pysytellään tulevaisuudessa vähän pienemmissä koirissa, niin ihania kuin labradorinnoutajat ovatkin.

Tällaisia suloisia luppasilmiä niistä sitten tulee ♥

Vauhdikas pitkä viikonloppu

Meillä oli melkoisen vilkas pidennetty viikonloppu, kotona ei ehtinyt levähtää juuri hetkeäkään. Ihanan lämmintähän täällä on ollut myös, joten on ulkoiltu oikein urakalla. Torstai meni lenkkeillessä Oikaraisella, perjantaina käytiin Vaattunki- ja Vikakönkäällä retkeilemässä ja tulvaa ihmettelemässä, lauantaina laitettiin autoa ja sunnuntaina juostiin äitienpäivän kakkukahveilla ympäri Rovaniemeä mummojen ja äitien tykönä. Nyt on kakkua syöty hetkeksi ihan tarpeeksi, voin kertoa. :D Nellan pentujakin tietysti käytiin katsomassa, niillä on jo silmät auki ja kovasti ne yrittää kävellä pentulaatikon laidasta toiseen. Onhan ne ihania. ♥


Meillä on Tessun kanssa nyt ensimmäiset kolme päivää kahdestaan oleskelua takana ja täytyy sanoa, että onhan se vähän erilaista. Kaikki lenkitykset on minun vastuulla, ja koira joutuu olemaan pitkät päivät yksin. Henkan koulu kun on normaalisti sellaista, ettei siellä istuta 8-16 joka päivä. On kuulkaas iltapäivisin iloinen vastaanotto hännänheilutuksineen ja luimukorvineen. Yleensä Tepsunen on aika hillitty kotiväen tullessa, mutta nyt on vissiin niin pitkät päivät jo, että vastaanotto on hieman touhukkaampi.

Maalaismaisemia ja mätsärihommia

Olin viime viikonloppuna Oikaraisella yötä, joten tuli taas räpsittyä kuviakin. Kaupungissa kuvien ottaminen jää ihan nollaan, kun mistäpä täällä kuvia ottaisi... Perjantai-iltana käytin Rellan ja Tessun vanhalla talolla juoksemassa. Pellot on jo paikoin ihan sulia, ja lomiin on jäänyt vettä, joissa on Rellan mielestä ihana käydä räpimässä. Joestakin on jo jäät lähteneet aika hyvin, mutta koska rantajäät on ja pysyy, niin uimaan ei Rella vielä pääse, kun se ei pääsisi sieltä joesta enää ylös. Oli niin ihana ilta, kun kuovit huusi, pikkulinnut lauloi ja muuten oli ihan hiljaista.

Lauantai aamuna käytin sitten vuorostaan Tessun ja Riitun Jokkavaarassa, kun hankikin vielä kantoi. Rella ja Satu oli isän kanssa pitkällä hiihtolenkillä. Riitulla oli vauhti päällä, ensimmäistä kertaa ikinä se häipyi minun kanssa vähän kauemmaskin juoksemaan. Kai sillä oli vähän liikaa virtaa. :D

Illalla käytiin Maijan kanssa mätsärissä Mustin ja Mirrin pihalla. Otettiin sinne mukaan Satu, Rella ja Tessu. Tessunkin ilmoitin, mutta totesin heti alkuunsa, että mokoma räksytin ja räyhääjä saa kyllä pysyä ihan vaan autossa, vaihdoin sitten Tessun tilalle Rellan... Satua ja Rellaa tuollainen uhoava uros toki piristi, neidit kun on keskenään vähän sellaisia ujoja, mutta kun on tuollainen komea itsevarma uros vierellä, niin on paljon reippaampi olo. ;)


Käytin kehässä Rellan ja Satun, Satu sijoittui sekarotuisten kolmanneksi ja Rella sai sinisen nauhan ja tippui pois. Olin jo ihan unohtanut, miten ihanaa on käyttää kehässä koiraa, jonka kanssa voi olla ihan rennosti.



Satu oli illalla jo vähän väsynyt, mutta kyllä se kuitenkin ihan reippaasti meni, kun sitä oikein kannusti. Se on sellainen rauhallinen tyttö, ei hosu eikä häsyä mihinkään suuntaan. Kunhan se kasvaa isoksi, niin siitä tulee vielä melkoinen mätsäritähti, uskokaa pois. ;)

Kevät saapuu kohisten

En voi uskoa, että huhtikuu on jo yli puolessa välissä. Jännittää hirveästi, miten kesä sujuu, kun Henkka lähtee reissuun ja mie oon ihan yksin kotona kaupungissa. Yksin hoidan sitten Tessunkin ja huolehdin sen lenkkeilytykset aamua iltaa. Tämä on mulle aika lailla uusi tilanne, koska yleensä mie olen ollut se, joka on reissuun lähtenyt, ihan yksin en ole ollutkaan aikoihin. Viikonloppuisin tulee varmasti tulevana kesänä suhattua edestakaisin Oulun ja  Rovaniemen väliä ja koiruus raukka "joutuu" olemaan hoidossa Oikaraisella. Saa nähdä kuinka käy... ;)

Viime viikonloppuna Satu oli ensimmäisen kerran käynyt haukkumassa koppeloa, joka oli lähtenyt lähistöltä lentoon. Aika kaukaa se sitä kävi hakemassa touhuissaan ja haukuskelikin vähän. Hirvenjäljistä se oli myös innostunut tosissaan. Poroista se ei ollut välittänyt mitään, kun isä oli sille nätisti kertonut, että poroja ei ruukata haukkua (en yhtään ymmärrä miten se sen tekee). Ja Satuhan uskoi. :) Hieno pieni metsästyskoiran alku se on! Pieni, pitkäkoipinen, kaunis ja ketterä. ♥

Lumet on sulaneet ihan hurjaa vauhtia ja kevään ensimmäiset vesisateetkin on koettu. Tiedättekö, kun on ihan hiljaista ja vesi ropisee, ilma on raikas, ja lumen alta paljastunut maa tuoksuu mullalle ja sille, mille uuteen kasvuun lähtevä maa tuoksuu. Kyllä tästä vielä kesä tulee. Ja ihan pianhan se on jo toukokuu.

Niin ja näin Nellan nimipäivän kunniaksi ne Nellan pennutkin on päättäneet ruveta syntymään. Jonkin ajan päästä on siis ehkä luvassa kuvia ällöttävän söpöistä labbispennuista. ;)

Viikonloppu koiravahteina

Oltiin viime viikonloppuna koiravahteina Oikaraisella. Täytyy sanoa, että vähän on työlästä tuo elämä neljän koiran kanssa. Huh. Varsinki, kun niistä yksikään näistä ei ole mikään tottelevaisuuden perikuva, ei erityisen tottelevaisia oikeastaan ollenkaan. Selvittiin kuitenkin taas kunnialla kokonaisesta viikonlopusta, mutta voi kyllä olla, että meille ei ikinä tule edes kahta koiraa enempää...

Tessu on helppo koira yksinään, mutta porukassa se on se, joka pitää eniten meteliä itsestään ja pitää taatusti vauhtia yllä. Rella on helppo, mutta nykyisellään vaatisi vähän tiukempaa kurinpitoa, tahtoo siis tehdä välillä, mitä itse tykkää. Satu on vasta 5kk ja vähän sellainen kuuroksi tekeytyvä oman tien kulkija. Riitu taas on muihin verrattuna niin tuskallisen hidas, se haluaisi vain nautiskella elämästä ja nuuhkutella ihan hitaasti omaan tahtiinsa. :D

Käytiin sunnuntaina piiitkä kävelylenkki metsässä, hanki kantoi mahtavasti ja kuten kuvista näkee, niin oli muuten upeat kelit kaikin puolin. Nyt on koko viikon satanut vettä, joten hangista ei ole tietoakaan ja lumikin on sulanut aika vauhdilla. Ensi viikoksi on luvattu vähän kylmempää ainakin öiksi, joten ehkä tässä vielä hankikelejäkin tulee. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä me nautittiin silti maalaiselämästä - ihanaa, kun on rauhallista!