Kaupungin jäällä

Käytiin tänään aamulla jäällä hiihtolenkki. Oli ensimmäinen sellainen kevättalvelta tuntuva päivä - tosi kirkasta ja aurinkokin ehkä hieman jo lämmitti kasvoja. Pakkasta oli noin -15 astetta, niin että Tessukin säästyi suurimmilta paakuilta tassunpohjissa. Tämä on kyllä kivaa hommaa varsinkin silloin, kun sukset luistaa ja koira juoksee nätisti mukana tai jopa kiskoo. Vähän haaveilen itselleni juoksuvyöstä, jossa olisi jalkojen välissä remmit, ettei vyö nousisi vyötärölle, ja Tessulle olisi kiva saada vetovaljaat ja vetohihna, jossa olisi se joustava osa.

Henkka hiihteli paremmin luistavilla suksillaan edellä, me ei tahdottu Tessun kanssa pysyä perässä, vaikka Tessukin yritti kaikin voimin kiskoa minua. Alla olevassa kuvassa Henkka on tuo musta piste tuolla horisontissa...

Hiihtohommia Lapinvaarassa

Kävin pari päivää taas Oikaraisella, molempina päivinä kävin hiihtämässä Lapinvaarassa. Siellä on kiva hiihtää, kun voi ihan huoletta pitää koiria irti. :) Kovat pakkaset on toistaiseksi ainakin takana päin ja nyt asteet on pyörineet tuossa viiden pinnassa. Lunta sataa kovasti, mutta saa sitä tullakin! Hyvät ulkoilusäät siis tällä hetkellä ja siitä onkin otettu ilo irti. Heti pakkasten jälkeen Tessu olikin kuin lentoon lähdössä, hihnalenkkeily kaduilla ei ihan tuollaista koiraa saa väsymään.

Olen Tessun kanssa treenaillut vähän näyttelyseisotuksia, kun ne näyttelyt on tosiaan vähän alle kuukauden päästä. Paria uutta temppuakin harjoitellaan. Pikkaisen jännittää nuo näyttelyt tuon turjaanin kanssa, kun se on sellainen pörhistelijä muiden urosten keskellä ja nuorten luokkaan on tällä hetkellä ilmoitettu kokonaiset neljä urosta...  :D Ihanaa nähdä siellä Tessun kasvattajaa, sekä veljeä, siskoa ja emää, ja sen puolesta odottelenkin näyttelyä kovasti.

Toin sukset kaupunkiin, niin päästään täälläkin hiihtämään, vaikka maisemat onkin vähän yksitoikkoiset tuolla jäällä. Haluaisin opettaa Tessun vetämään, kun hiihdän, mutta en oikein tiedä miten siitä saisi koirallekin hauskaa hommaa. Tällä hetkellä mennään paikasta riippuen joko niin, että mie hiihtelen ja Tessu on irti tai sitten niin, että Tessu saa olla fleksissä, joka puolestaan on vyössä kiinni. Vetämistä en siltä vaadi, vaan se saa juoksennella ihan omaan tahtiinsa, kunhan mukana pysyy.

Lenkkeilyä Oikaraisella

Menin jo torstaina Oikaraiselle ja tulin vasta tänään pois, eli kolme yötä Tessun kanssa vietettiin siellä. Nyt pyöritellään taas kaupungissa peukaloita, ja mietitään, mitäs nyt. :D Pakkastakin kivat -30 tällä hetkellä. Huh. Oli taas toiminnantäyteiset päivät, tuli hiihdettyä jokunen kilometri ja napsittua pari kuvaa. Tällä hetkellä vähän kyllästyttää taas kameran kantaminen joka paikkaan, ja nytkin ne hienoimmat ilmat jäi kuvaamatta muulloin paitsi tänään. Ei sillä, että niitä kuvia kyllä loputtomasti tarvisikaan.

Torstaina otin Körkölle mukaan Rellan, Tessun ja Satun. Ajelin autolla soratietä ja tiellä juoksi kettu. Päästin Rellan ja Tessun tavalliseen tapaan juoksemaan vanhalle talolle, ne kävi vähän vilkaisemassa, mihin se kettu meni, mutta jatkoi sitten matkaa. Vanhalta talolta käveleskelin rantaa kohti ja oltiin jo melkein rannassa, kun viereiseen puuhun lehahti kotka - on muuten ihan valtavan iso lintu! Lunta vaan tipahteli, kun se sinne kuusenoksaan istui. Hetken päästä se liiteli siitä meidän ylitse, peltojen yli ja katosi lopulta Lapinvaaran laitaan. Olisikohan se kuullut Satun vikinän ja kuvitellut saavansa siitä välipalan itselleen? Alla olevassa kuvassa näkyy iso lintu puiden yläpuolella, siellä se liiteli.

Perjantaina kävin Jokkavaarassa hiihtämässä Rellan ja Tessun kanssa. Laitoin koirat vetovyöhön siihen asti, että päästiin metsään lähinnä sillä ajatuksella, etteivät jää auton alle. Ne kuitenkin kiskoi melkoisen hyvää vauhtia sinne metsään asti, ihan kiva yllätys. :) Pitäisikin ruveta hiihtämään taas kaupungissakin enemmän, kun on nyt vauhtiin päästy.

Tänään Saara tuli katsomaan Satua ja lenkkeilemään Oikaraiselle. Hyvin oli pakkasta, mutta hiki tuli, kun vaaran päälle kiivettiin. Mahtava ilma kyllä ja oli taas hyvää seuraa. Tessu räkytti ja Rella pääsi Vilpin liehiteltäväksi. Alla olevat kuvat on Saaran ottamia ylintä lukuunottamatta. :)

Pakkasaurinko

Terveisiä vaan pakkasparatiisista! Mie niin rakastan näitä tammi- ja helmikuun pakkaspäiviä, kun aurinko pilkistelee jostain puiden tai vaaran takaa ja joka paikka on niin ihanan luminen ja valkoinen. Tällä kertaa käytiin hiihtelemässä Lapinvaarassa ja otettiin Relppiskin mukaan. Tessu tosin kiusasi sitä taas säälimättä, mutta eiköhän tuo kuitenkin viihtynyt!

Koiruudet totteli hienosti. Piti ylittää yksi hyvin hiljainen tie, ja komensin ne odottelemaan ennen lupaa mennä yli. Molemmat totteli hienosti ja juoksi ripeästi tien yli, kun niin käskin. Tessuinenkin jopa, ja Rellakin uskoi, vaikka sillä tahtoo olla tuo tottelevaisuuspuoli vähän hakusessa isän lepsuilun jälkeen. ;) Näköjään kiltein ja nyhveröinkin koira oppii nopeasti, ettei tarvitse totella, jos sitä tottelemista ei vaadita.

Ilmoitin Tessun näyttelyyn, joka on 20.2.2016 Torniossa, tuomarina on Mari Lackman. Tällä kertaa Tessu menee nuorten luokkaan, saa nähdä mitä siitä touhusta tällä kertaa tulee. :) Muutamat mätsärit on myös suunnitteilla sitä ennen... Ei varmaan kannata suurta menestystä odotella, mutta käydäänpä nyt kuitenkin. Pääsen miekin ihan oman koiran kanssa kokemaan Tornion ulkonäyttelyn hyytävyyden helmikuussa. :D Muutaman kerran olen ollut kuvaamassa siellä ja aina siellä on ollut ihan jäätävän kylmä.

Bakkasukko, ei siitä mihinkään pääse

Oltiin mökillä muutama päivä ja meille sattui tietysti perinteiseen tapaan oikein kunnon pakkaset näin loppiaisen aikaan. Pakkasta oli keskiviikkona ja torstaina noin -30 ja tänäänkin vielä -23 astetta. Tessu nautti pakkasista ja vapaudesta oikein tosissaan. Päästin sen heti mökille päästyä vapaaksi ja vapaana se sitten saikin olla lähtöhetkeen asti. Käytiin hiihtelemässä yhteensä noin 20km verran ja yksi kävelylenkkikin. Tessu sai olla nekin irti ja hyvin pysyi mukana. Ihan pikkainen muutos sitten viime vuoden!

Tessua ei tahtonut saada taaskaan sisälle millään, itellä vähän hirvitti, kun turrikka makasi hangessa pari-kolmekin tuntia. Kaipa se nautti sitten olostaan. Nauratti vähän, kun facebookissa levisi linkkejä eläinsuojeluyhdistysten muistutukseen, että lemmikit on otettava pakkasella sisälle - ettei nekään mitä tahansa kestä - ja meidän koiraa ei edes saanut sisälle. Lopulta nälkä kurni kai tarpeeksi tai tuli riittävän yksinäistä, niin tuli sitten välillä sisälle. :) Yöksi huolehdittiin kyllä Tepsu sisälle, mutta aamulla sillä oli jo kiire päästä vahtimaan pihaa. On kyllä ihan nimensä veroinen pakkasukko...

Tähän rotuvalintaan voi kyllä olla tyytyväinen, kun tuo tosiaan tarkenee näilläkin keleillä lenkkeillä meidän mukana ilman mitään ongelmia. :) Illalla sitten hakee seuraa ja rapsutuksia, minkä ehtii. Pikku Tessuinen ♥

 Pakkaspäivän aurinko korkeimmillaan

Uuden vuoden pohdinnat

Vuosi 2015 oli erilainen, Tessun ensimmäinen kokonainen vuosi meillä ja kaikin puolin oikein hyvä vuosi. Nyt meillä on tulossa taas näillä näkymin sellainen vuosi, että mie reissaan puolet vuodesta, alkaen touko-kesäkuusta ja päättyen jonnekin loka-marraskuulle. Henkkakin varmaan pääsee töihin ja ehkä jonnekin reissuunkin, joten Tessu tulee varmaan viettämään kesällä jokusen viikon taas Oikaraisella.

Viime vuosi meni koiraharrastusten puolesta hyvin hiljaisissa merkeissä. Pyörähdettiin parissa näyttelyssä, tuloksin EH ja H. Meidän pikkupojalla on edelleen pihtikintut ja vaaleat silmät, eikä se edelleenkään ole mitenkään erityisen iso, joten näyttelymenestystä tuskin on odotettavissa tänäkään vuonna. Käydään ehkä nyt kevättalvella/keväällä parissa näyttelyssä (hakemassa tulevaisuuden muita mahdollisia harrastuksia varten vähintään se EH/H) ja sitten mietitään, josko leikkautettaisiin Tessuinen. Mätsäreissä käydään varmasti edelleen ainakin satunnaisesti - katsotaan, miten sellaisissa koiratapahtumissa rupeaa tuo kuulo toimimaan. ;)

Tänä vuonnakaan ei varmasti harrasteta juuri sen enempää, kiitos minun hyvin todennäköisen reissutyön. Haaveilen vähän tokoharrastuksen aloittelemisesta ja ollaankin kotona treenailtu seuraamista, paikkamakuuta, esineiden pitoa suussa (kapulaa ei ole vielä, joten opetellaan muilla esineillä), istumista ja maahan menoa jne. Motivaatiota ja intoa tekemiseen Tessulla yksinään on ihan kivasti, se innostuu ihan hurjasti, kun sitä vaan kehuu tietyllä äänensävyllä ja osaa mahtavasti nostaa kierroksia ihan itse (...) haukkumalla. Möllitokot voisi siis ainakin olla ihan mahdollinen tavoite tälle vuodelle, mikäli ehdin treenaamaan ja saan Tessun huomion itseeni myös sellaisissa paikoissa, missä on muita koiria.

Käytöksen puolesta Tessu on muuttunut vuodessa hurjasti! Viime vuoden alkupuolen tuskailin ihan koko ajan ylivilkkaan ja mitään kuuntelemattoman karvaturrin kanssa, joka ei osannut rauhoittua missään, ja jota ei kiinnostanut omistajien seura pätkääkään. Tällä hetkellä meillä asustelee kotioloissa hyvin rauhallinen, sekä vieraissa hyvin rauhoittumisen taitava lapinkoira - järkevä, viisas ja tasapainoinen tyyppi, joka pelkää muovipusseja, kolinaa ja rapinaa, mutta ei edes hätkähdä pamauksista. Korvatkin on päässä jo muutenkin kuin vain koristeena. Nykyään Tessu tulee viereen rapsuteltavaksi, tarjoilee leluja ja tekee tätä myös silloin, kun ollaan muuallakin kuin kotona. Tessu on myös ihan uskomattoman hyvä lapsenvahti isän pienelle pystykorvan alulle eli Satulle, se leikittää sitä sopivan nätisti ja kärsivällisesti vaikka kuinka kauan. Siitä tytöstä tulee muuten Tessullekin melkoinen leikkikaveri kasvaessaan - ääntä, ärhäkkyyttä ja sisukkuutta ei ainakaan puutu. :D

Tessu on ehdottomasti koira, joka vaan paranee iän myötä. Jos jossain vaiheessa epäiltiin, tuleeko tästä yhtään mitään, niin nykyään ainakin ollaan ihan rakastuttu meidän pörriäiseen. Ihan hyvät asetelmat siis voisi olla tälle vuodelle. Saa nähdä mitä kaikkea se tuo mukanaan! :) Huomenna suunnataan mökille, joten sieltä sitten kuvia ja kuulumisia seuraavaksi.

Äiti ja koiralauma

Tessun uusi paras kaveri, Satu