sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Tornion näyttely

Tulipa pyörähdettyä nyt näyttelyssäkin. Nähtiin siellä Tessun kasvattajaa sekä Tessun veljeä ja siskoa. Oli kiva nähdä kyllä. :) Tultiin näyttelypaikalle viime tipassa, oltiin jo ihan varmoja, että myöhästyttiin kokonaan, mutta ei onneksi. Sutaisin Tepsun hännän ja pöksykarvat ojennukseen ja ehdittiin vähän aikaa ihmetellä menoakin. Uroksille piti taas murrata ja purrata vaikka kuinka, toisen ei tarvinu kuin katsoa Tessua...

Kehässä Tessulla oli vauhti päällä ja asiaa riitti taas ihan kiitettävästi. Nuorten luokan uroksia oli vissiin kokonaiset 10 kappaletta. Ihan hurja määrä. :D Yksittäisarvosteluissakaan tuo turrikka ei olisi malttanut olla paikallaan millään, eikä varsinkaan olla haukkumatta. Tuomariin se rakastui taas, kuinkas muuten. Arvosanaksi tuli tällä kertaa EH ja arvostelu oli tällainen: "Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä sukupuolileima. Vahva kuono, kallo saisi olla voimakkaampi. Keskiruskeat silmät. Yksi välihammas puuttuu alhaalta, muuten hyvä purenta. Hyvä runko. Niukasti, mutta tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Liikkuu sangen hyvin sivusta, kapeasti takaa. Paljon juttua kehässä. Hyvä karvanlaatu ja häntä."

Ihan perus-Tessua siis ja nyt voidaan hylätä koko näyttelyhommat, jos niin halutaan. Niistä ei juuri nauti koira eikä omistajatkaan, joten miksipä siellä itseään kiusaamaan. Seuraavan kerran mennään sitten näyttelyihin ehkä Nellan kanssa (ehkä käydään mätsärissä kuitenkin ensin kokeilemassa sen kanssa, miltä ne näyttelytouhut maistuu) tai sitten uuden koiran kanssa, joka tulee joskus hamassa tulevaisuudessa ja on rodultaan varmaan taas beagle.

Lähdettiin näyttelystä heti NUO-uroksien jälkeen pois, joten kuvia löytyy vain nuorten luokan uroksista, niitä tämän linkin takana. Näissä alemmissa kuvissa esiintyy Tessu ja Tessun veli Konsta (Hippusen Bobbakonsti).

tiistai 16. helmikuuta 2016

Aurinkoinen päivä

Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, niin ihanaa! Käytiin aamulla kymmenen maissa hiihtämässä sellaiset 6km ja nyt päivällä kävin vielä kameran kanssa kävelemässä tuossa viereisen lammen jäällä.  Hiihtämisestä ei tahtonut tulla kyllä juuri mitään, kun koko latu muistutti viime viikon vesisateiden ja nollakelien jälkeen enemmän kynnettyä peltoa kuin sileää latua. :( Harmittaa, kun hiihtäminen olisi muuten niin ihanaa. Keli oli sentään hyvä, niin että ei juuri harmittanut, vaikka hiihtäminen menikin vähän poskelleen. :D

Kävin ostamassa tänään itelleni myös aurinkolasit, paistoi tuo aurinko niin ihanan kirkkaasti. Myös kahvakuulan kävin hakemassa, niin pääsee treenailemaan vähän lisää uudella tavalla. Pitää nyt yrittää ottaa tästä viimeisestä vapaasta viikosta kaikki ilo irti, kun ensi viikolla alkaa tosiaan ne työt... Toivottavasti tulisi vielä edes yksi aurinkoinen päivä, niin lähtisin Oikaraiselle lumikenkäilemään oikein ajan kanssa kamera kourassa ja ottaisin vaikka kaikki neljä koiraa mukaan.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Hiihtohommista innostuneet

Mentiin mätsärin jälkeen Oikaraiselle sillä ajatuksella, että päästään hiihtämään. Kaupungin latuja tuskin vedetään jäälle ihan hetkessä muutaman päivän plussakelien ja sen jälkeisen lumentulon jälkeen. Mulla oli jo kova hinku hiihtämään ja niin taisi olla Tessullakin, se säntäili edes takaisin innoissaan, kun kliksautin vetohihnan valjaisiin ja laitoin itselleni vetovyön päälle. Menohaluja tuolla pikkulapikkaalla riittää kyllä ihan kiitettävästi! Tessu innostuu myös suksien näkemisestä kovasti, kun tietää, että pääsee juoksemaan. Kauhean nopeasti se ei jaksa vetää, mutta jatkuvasti kuitenkin jonkin verran. Vetovaljaat pitää kyllä pojalle tehdä heti, kun saan ompelukoneen käyttöön.

Käytiin molempina päivinä noin 5km hiihtämässä, lauantaina rämmittiin Lapinvaarassa umpihangessa, kun kukaan ei ollut ajanut kelkalla ja sunnuntaina käytiin sitten Jokkavaarassa vähän paremmalla jäljellä. :) Satun kanssa Tessu pääsi myös leikkimään ja nyt on sitten taas ihan väsynyt turrikka nukkumassa makuuhuoneen nurkassa.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Mätsärimenestystä!

Jee, me sijoituttiin! :) Tessu oli eilisessä mätsärissä isojen aikuisten PUN3. Niin hieno poika!

Lähdettiin vähän luovuttajameiningillä mukaan koko hommaan. Tessu nimittäin ripuloi pe-la välisen yön ja toisekseen se ei siedä muita uroksia ja ääntäkin siitä yleensä lähtee ihan kiitettävästi näissä koiratapahtumissa. Nyt oli kuitenkin hallimätsäri vuorossa, joten odotin kahta kauheampaa menoa ahtaassa hallissa, missä ollaan jatkuvasti nenät vastakkain jonkun kanssa. Toisin kuitenkin kävi. :)

Ekanakin, Tessu oli hallissa itse asiassa tosi nätisti. Se makoili sievästi jaloissa ja jatkuvaa levotonta piippausta lukuun ottamatta se oli pääsääntöisesti ihan hiljaa. Toki jos jotain tapahtui, niin Tessu kyllä koki asiakseen kommentoida tapahtumia haukahtelemalla. Mutta noin muuten se oli nätisti ja pysyi omalla tontillaan eikä yrittänyt haastaa riitaa muiden kanssa.

Kehässä Tessu pussaili ensimmäiseksi tuomaria, mutta antoi sitten tutkia tosi hyvin. Hampaatkin tuomari sai katsoa ihan perusteellisesti joka puolelta ja kopelointikin onnistui ilman minkäänlaisia kiermurteluja. Liikkeessä Tessu haukahteli tyypilliseen tapaansa aina käännöksissä ja tuomarin ohi mennessä. :'D Keräsi vähän kierroksia...

Kehässä joutui odottelemaan aika kauan, koska yhtä aikaa otettiin aina vähintään neljä koiraa, meille sattui viisi urosta yhtä aikaa kehään, kun oltiin viimeisten joukossa. Vähän meinasi olla pientä murrausta ilmassa, mutta Tessu ei ruvennut niihin mukaan ärräämällä, kunhan haukahti kerran-pari. Hyvä harjoitusta kuitenkin ensi viikon näyttelyä varten, kun siellä niitä uroksia on myös ainakin viisi pelkästään nuorten luokassa. Toivotaan, että näyttelyssä käytös olisi vähintään yhtä hyvää!

Kuvista päätellen pitää näyttelyssä kiinnittää vähän enemmän huomiota siihen, että nuo etujalat pysyisi tuolla taaempana, ettei koira seisoisi kuin keinuhevonen. Ja että häntä pysyisi ylhäällä, Tessun kun ei tarvi näyttää yhtään pitkärunkoisemmalta tai lyhytjalkaisemmalta kuin mitä se on. :)

torstai 11. helmikuuta 2016

Kääpiörihmakaloja akvaarioon

Myin viime viikolla kaikki kuparimonniset pois, ne matkasivat Äkäslompoloon asti. Eilen akvaarioon saapui sitten neontetroille ja partamonneille uusia kavereita, herra ja rouva kääpiörihmakala. Haluttiin Henkan kanssa akvaarioon jotain näyttävämpää neontetrojen ja partamonnin lisäksi, ja kääpiörihmakaloihin sitten päädyttiin. :)

Toivotaan, että herra ja rouva tulevat hyvin toimeen eikä niille tule suurempia riitoja. Kääpiörihmakala koiraat voi kuulemma olla melko innokkaita jahtaamaan naaraita, jotka sitten stressaa itsensä hengiltä sen takia. Toistaiseksi elo näyttää kyllä vielä sopuisalta. :) Koiras on tosiaan tuo sininen oransseilla evillä ja naaras sitten tuollainen arkisen värinen vaalea.

Jouduin näiden myötä nyt laittamaan akvaarioon lämmittimenkin, koska lämpötilan pitäisi noille olla sellainen 25-26 astetta, mikä on lämpimämpi kuin huoneenlämpötila. Illalla näytti lämpötilat ihan kelvollisilta, mutta kun aamulla vilkaisin lämpömittaria, niin akvaariossa oli 29 astetta. :'D Piti nykäistä äkkiä kansilasit pois ja antaa akvaarion vähän jäähtyä. Onneksi kalat näytti ihan virkeiltä hieman liian lämpimistä olosuhteista huolimatta. Rihmakaloja tuo lämpötila tuskin olisi haitannut, mutta neontetrat tykkää hiukan viileämmästä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Riitulle lämmikettä neulepaidasta

 Tekaisin Riitulle villapaidan, kun löysin Eurokankaasta kivaa lankaa vielä lisää. :D Olisi sitä kyllä ollu vielä kaapissa Jullen villapaidankin jäljiltä, mutta tulipa ostettua, kun sitä vielä sai. Voin tehdä vielä toisenkin samanlaisen tai neuloa sitten jotain muuta. Lanka on Novitan Kelo-lankaa, johon käy puikot kokoa 8. Ohjeena käytin tätä ehkä maailman helpointa ohjetta Greenperrysin parsonikasvattajan sivuilta. Vanhan ohjeen hukkasin, kun se sivu oli poistunut. Nyt sitten kirjoittelen ohjeet tähänkin, ettei taas seuraavalla kerralla ole ohjeet hukassa.

Ensin siis otetaan mitta koiran kainalosta kainaloon selän yli ja tehdään sillä mitalla selän pituinen suikale selkäkappaleeksi. Sitten jätetään selkäkappaleen silmukat yhdelle puikolle ja tehdään toisilla puikoilla mahakappale, jonka leveys on sama kuin etujalkojen väliin jäävän osuuden. Kun molemmat suikaleet on valmiina, yhdistetään puikoilla olevat silmukat pyöreäksi kaulukseksi ja neulotaan siitä kaulus, jota kavennetaan tarpeen mukaan. Pituudenkin voi tietysti päättää ihan itse, mutta kaulapannalle pitää jäädä tilaa. Lopuksi virkataan saumat yhteen ja jätetään etujaloille reiät selkä- ja mahakappaleiden liitoskohtaan.

Nyt tarkenee Riitu istuskella portailla vahtimassa ympäristöä ilman hytisemistä vähän pidempään ja kylmemmälläkin ilmalla. Mukavuudenhaluinen koira kun on, niin se varmasti arvostaa tätä neuletta. Harmi kun ei ole muita koiria, joille neuloa, Tessulla taitaa turkkia olla omastakin takaa aivan riittävästi...

Mätsäripuuhia Keminmaassa

 Käytiin mätsärissä Keminmaassa, mätsärin järjesti Merilapin Lappalaiset ja päivään (saamelaisten kansallispäivä) sopivasti mätsärin nimi oli Saamemätsärit. :) Me lähdettiin harjoittelemaan vähän parin viikon päästä olevaa Tornion näyttelyä varten ja ihan mukavasti meni, vaikka ihmeempiä tuloksia ei tullut. Tuomareina isoilla aikuisilla oli ulkomuototuomari Tuula Pratt.

Tessulla oli koko mätsärin taas vauhti päällä ihan silleen sopivasti. :D Aluksi se yritti räkyttää jatkuvasti, mutta kun komensin niin oli se sitten välillä ihan rauhallisestikin. Tessu myös kuunteli aika paljon paremmin nyt kuin viime vuonna. Muiden urosten kanssa se ei tullut edelleenkään juttuun, ihan sama kuin ystävällismielisesti toinen lähestyi, niin Tessu ei sitä sulattanut. Pitää muistaa Torniossakin pysyä sitten muista uroksista hyvän välimatkan päässä, ettei sille jää se rähinä päälle...

Rella taas oli oma höntti itsensä, mutta se säikkyi vaihteeksi tuomaria. En yhtään tajua, miksi se joitakin pelkää ja joitakin taas ei, tätä se väisteli ihan kunnolla eikä suostunut katsomaankaan tuomariin päin. Maijaa vähän harmitti, kun Rellahan on sen ainoa potentiaalinen junior handler-koira... Tessusta ei oikein siihen hommaan sattuneesta syystä ole. ;)

Kehässä Tessu meni ihan kivasti, malttoi seistä ja juoksikin jollain tavalla, antoi katsoa hampaat ja tutkia muutenkin. Tuomariin se rakastui ihan kokonaan ja yritti joka mutkassa syöksyä sen syliin... :'D Tuomari kehui Tessun päätä ja ilmettä kauniiksi, mutta sanoi, että liikkumista pitäisi vielä harjoitella. Niin tosiaan pitäisi, ei ehkä ole oikea tapa liikkua kehässä sellainen syöksy-seis-syöksy-nätisti-loikka-haukahdus -yhdistelmä. Kotonahan se menee oikein nätisti, mutta ehkä tämä tästä vielä. ;)

Saatiin hyvää treeniä oikeaa näyttelyä ajatellen ja päästiin vähän jo näyttelytunnelmaan jäätymällä tuolla hyytävässä viimassa, vaikka asteita oli vain neljä. Varsinaiseen näyttelyyn sitten vaatetta päälle niin paljon, kun vaan ikinä kehtaa. ;) Lapinkoiria on kuulemma ilmoitettu p a l j o n.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Tessun lenkkeilyvermeet

Ajattelin esitellä Tessun lenkkeilyvarusteet, joita onkin melkoinen määrä... Yllä olevia käytetään meillä useimmiten. Rukan pantaan olen kirjoitellut tussilla oman puhelinnumeroni, joten se on Tessulla aika usein kaulassa silloin, kun lähdetään metsälenkeille vapaana juoksentelemaan. Valjaat on ostettu Citymarketista ja ne on siis BestFriendin y-valjaat - oikein hyvät eikä pyöri päälläkään oikeastaan yhtään. Valjaat Tessulla on päällä oikeastaan aina, kun lenkille lähdetään, harvemmin käytetään pantoja.
Tässä sitten tämän hetken yleisimmin käytetyt hihnat ja minun vetovyö. Hihnojakin meillä riittää, mutta eniten tosiaan käytän tuota  pyöreäksi punottua BestFriendin hihnaa, jossa on heijastinta seassa. Manmatin vetohihnan kävin ostamassa eilen, alkoi muuten hiihtäminen sujua ihan toisella tavalla. ;)

Tässä on sitten meidän kaksi fleksiä, Henkan tekemä paracord-hihna, grippihihna, josta saa todella pitävän otteen ja sinivihreä oikein liukasta materiaalia oleva hihna. Fleksiä käytetään silloin tällöin kaupunkilenkeillä, kun annan Tessun haistella vähän enemmän tai sen pitää päästä vähän spurttailemaan. :D Paracord hihna on hyvä tavallaan, mutta se painaa aika paljon, olisi omiaan ehkä vähän isommalle koiralle (Nellalle se kai alunperin on ajateltukin). Grippihihnaa käytän vaihtelevasti tuon pyöreän kanssa, se on ihan hyvä muuten, mutta siinä on aika terävät reunat ja sitä on hankala sitoa mihinkään kiinni. Sinivihreä hihna ostettiin Tessulle pentuhihnojen jälkeen. Pentuhihnat Tepsu tuhosi ihan kokonaan ja kun hihnassa roikkuminen vaan jatkui, niin turrikan järkiintymistä odotellessa ostettiin tuollainen halpa hihna parilla eurolla, ettei niin kovasti harmita, jos se vaikka syödään poikki.
Sitten Tessun loput pannat! Puolikuristava BestFriendin panta, nahkainen puolikuristava, nahkainen solkipanta ja valopanta. Puolikuristava BestFrienin panta on Ripun vanha, varmasti siis ainakin 10v vanha. Käytetään harvemmin, koska se takuttaa karvan aika tehokkaasti kaulasta. Sitten on kirppislöytö puolikuristava nahkapanta, josta varsinkin Henkka tykkää. Se käyttää Tessua pissatuksilla tuolla pannalla, kun on niin kätevä vaan pujottaa panta kaulaan. Myös näyttelyissä on monesti tuo panta, kun se on helppo sitten vaihtaa näyttelyhihnaan. Nahkainen solkipanta on myös Ripun vanha, ite käytän sitä aika usein. Jos siihenkin vielä saisi puhelinnnumeron, niin hyvä olisi. Valopanta taas on pimeään vuodenaikaan hyvä olla kaulassa ja se on tosiaan vaan valon takia. Kuvassa on myös Ripun vanha näyttelyhihna, joka menee myös Tessulle ja noutajatalutin, jota Henkka joskus käyttää. Alunperin muistaakseni Nellan näyttelyhihnaksi hankittu.

Eiköhän näillä luulisi yhden koiran pärjäävän? Himoitsen tosin vähän nahkaisia t-valjaita lenkkeilyyn ja vetovaljaita edelleen. ;D Nahkainen talutushihnakin olisi aika mukava...