Satu & Hali

Nämä kaksi tulee hienosti juttuun keskenään, ainakin niin kauan, kun ei riidellä ruuasta tai tavaroista, kumpikaan ei nimittäin ole periksiantavaa tyyppiä. :D Käytiin lauantaina porukoilla Halin kanssa, Tessu sai jäädä kotiin, toipilas kun on. Hali ja Satu mennä viiletti ympäri pihaa, Satu edellä ja Hali perässä, välillä toisin päin. 

Muutenkin päivä sujui hyvin. Hali tulee hyvin juttuun Rellankin kanssa, Riitun se jätti lopulta kiltisi rauhaan, kun se ei todellakaan tykännyt leikkiä Halin kanssa. Hali osasi myös hienosti rauhoittua, kun rupesi väsyttämään. Ihana ominaisuus koirassa. Tessuhan on pienestä asti ollut todella levoton luonne, se ei vain kykene asettumaan uusissa tilanteissa, levottomassa ympäristössä tai ylipäänsä oikein missään muualla kuin kotona. Ja kotonakin rauhoittuminen on vaikeaa, jos ei pääse juuri siihen makuunurkkaukseen, jossa on tottunut nukkumaan. Kauluri päässä ei pääse, joten vaihtoehtoisen makuupaikan löytäminen on ollut todella vaikeaa. :D Hali sen sijaan nukahtaa ihan minne vaan, jos vaan löytyy riittävän lämmin ja pehmeä paikka nukkua. On se niin beagle.

Nämä metsästyskoirat on muutenkin molemmat melkoisen ihmisläheisiä tapauksia, Satun pitäisi saada olla aina isän lähellä, sängyssä tai mukavassa sohvannurkassa. Sylissäkin se viihtyy hyvin. Satu ja Hali ovat itse asiassa luonteeltaan aika samanlaisia - kilttejä, hieman itsepäisiä, sinnikkäitä, ihmisläheisiä, mukavuudenhaluisia, ihan pikkuisen ujoja, melko pehmeäluonteisia jne. Uusiin tilanteisiinkin suhtautuvat ihan samalla tavalla.

Halin yhteiselo muun lauman kanssa

Mehän harkittiin beaglen ottamista meidän mittapuulla melko pitkään. Jossain vaiheessa mietittiin, ettei oteta uutta koiraa ennen kuin Tessu on lähemmäs 5-vuotias, mutta päädyttiin kuitenkin Haliin, kun selailtiin beaglefoorumia ja toria... Tessu ja Hali tulevatkin hyvin juttuun, tosin kaipaisin Tessulta vähän enemmän kykyä puolustaa itseään. Se nimittäin antaa Halin nujuuttaa itseään mielin määrin eikä ärähdä ikinä, ei yhtään mistään. Hali saa viedä sen ruokakupin, syödä sen luut, repiä sen karvat, roikkua hännässä tai tehdä ihan mitä vaan, eikä Tessu sano sille yhtään mitään. :D Erittäin kiltti poika. ♥

Hali on muutenkin sujahtanut porukkaan hyvin. Beaglen ja labbiksen touhut sopivat hyvin yhteen, joten jopa meidän möhömaha Rella tykkää Halista ja leikkiikin sen kanssa. Riitu ei tykkää pennuista ja niiden rajuista leikeistä, joten se kyllä ilmoittaa Halille, että sen paikka todellakin on jossain ihan muualla kuin hänen lähellään riehumassa. Satun kanssa Halilla on hauskaa, ne leikkivät hippaa ja painivat siinä välissä hieman, Satu edellä ja Hali perässä. 

Henkka varsinkin on panostanut Halin opetukseen todella paljon. Hali osaa hienosti ottaa kontaktia, seurata, käsimerkistä mennä maahan ja kyljelleen, koskea palloa ja tulla luokse. Nimensä se osaa loistavasti ja tulee luokse myös silloin, kun on Satun kanssa painit kesken. Hihnakäytös tuolla on aika kaameaa, se singahtelee sinne tänne sen mukaan, minne nenä vie, joten siinä on paljon reenailtavaa. Muiden koirien ohitukset sentään sujuu hienosti namien kanssa, vaikka osa koirista onkin kovin jännittäviä. 

Sisäsiisteyskoulutus sujuu myös hyvin, enää tulee ihan satunnaisia pissoja sisälle kesken riehumisen tai silloin, kun omistajia vähän laiskottaa... ;) Hali herättää myös yöllä, jos on tarvetta käydä ulkona ja tästä ominaisuudesta todellakin tykkään kaikissa omissa koirissa. Olen itse melko herkkäuninen, joten herään helposti, jos koira rupeaa liikehtimään levottomasti.

Halin pahoina tapoina voisi mainita kenkien kantelun ja niiden mutustelun, sekä pöydille hyppimisen. Sillä on kauhea tarve nähdä kaikille mahdollisille tasoille, joten se loikkii pöydän reunoja vasten ja yrittää saada siellä olevia tavaroita. Tämäkin on onneksi hieman vähentynyt siitä, mitä se oli jossain vaiheessa. Myöskään kenkiä ei raahata eteisestä enää ihan siinä tahdissa kuin aluksi. 

Ei mennyt ihan niinku piti...

Taidan palata takaisin tänne tuttuun ja turvalliseen bloggeriin, tutun ja turvallisen toheltajat-osoitteen taakse. Lopetan ehkä tuon kuvat.fi -palvelun maksamisen vaikkei se ihan hirveän kallis olekaan, mutta ehkä vähän turha... Meillä koira-arki tuntuu tällä hetkellä vähän raskaalta. Hali nyt alkaa pikku hiljaa oppimaan sisäsiisteyden saloja, viime yönäkään ei tarvinnut käyttää sitä ulkona ollenkaan, mutta virtaahan siinä on kuin pienessä kylässä. Henkka on kyllä kiitettävästi treenannut sen kanssa ohituksia, peruskäskyjä ja kaikkea muutakin, oikein fiksu pieni beagle siitä vielä kasvaa. Sen sijaan tuo meidän Tessu...

Kerroin Tessun kastrointisuunnitelmista joskus keväällä jo, ehkä jo viime talvena. Nyt se sitten tehtiin viime perjantaina, mutta leikkaus ei mennyt ihan niin kuin piti. Tai sanottaisiinko niin, että leikkaus kyllä onnistui, mutta ilmeisesti lanka aiheutti jonkinlaisen tulehdusreaktion. Kivespussien alue turposi mahdottomasti ja haava alkoi vuotamaan. Jouduin sitten kiikuttamaan Tessun perjantai-iltana päivystykseen uudestaan leikattavaksi. Kävi vielä niin heikosti, että meidän oman auton avaimet oli Henkalla Haaparannan reissulla mukana ja mie yksin koirien kanssa kotona. Ei auttanut kuin laittaa työautoon eli vuokra-autoon peittoa suojaksi, molemmat koirat kyytiin ja kohti eläinlääkärin päivystystä. Onneksi päivystys oli tällä kertaa Rovaniemellä eikä Ranualla. Olin itse leikkauksena apuna, kun eläinlääkäri putsasi leikkaushaavaa, otti niitä reaktioita aiheuttaneita langanpätkiä haavasta pois ja kaivoi sieltä verihyytymiä. Uudet langat ei aiheuttaneet mitään reaktioita onneksi, mutta toipuminenhan on nyt melko työläs homma, kun haavaa on ränklätty kunnolla ja se on päässyt tulehtumaan.

Ensin haava vuosi verta ja kudosnestettä pari-kolme päivää, meinasin olla jo melko tuskassa sen kanssa, mutta onneksi vuoto lopulta loppui. Itse leikkaushaava on ihan hyvin parantunut ja punertavatkin kohdat tikkien ympäriltä jo vaalentuneet, mutta turvotusta on edelleen ja pallien alue melko kipeä, kun se on käytännössä yksi iso turvonnut mustelma... Vaalentunut on onneksi sekin nyt parin päivän aikana. Öisin Tepsu kitisee, kun sopivaa asentoa ei löydy ja kaulurikin haittaa elämää ihan hirveästi. Tein omista lörpähtäneistä alushousuista Tessulle pöksyt suojaamaan leikkaushaavaa ulkoillessa. Vähän on tullut ihmetteleviä katseita, mutta kukaan ei ole uskaltautunut kysymään, että miksi koiralla on violetit (värikin vielä...) housut ulkoillessa. :D

Ensi maanantaina on tikkien poisto, mutta luulen, että senkin jälkeen tuo on vielä vähän toipilas, koska mustelmathan ei ihan hetkessä eikä kahdessa parane, vaikkei tulehdusta olisikaan. Saa nähdä päästäänkö mökille Tessun kanssa ensi viikolla vai lähteekö Henkka viettämään syyslomaansa kahdestaan Halin kanssa.

Että se siitä pienestä rutiininomaisesta leikkauksesta, joka hoituu tuosta noin vain vasemmalla kädellä ja paraneminenkin tapahtuu suorastaan hetkessä. Ei hoidu, eikä tapahdu. Joskus voi käydä näinkin, mutta onneksi meillä sentään on vielä koira, voihan näinkin pienessä leikkauksessa tulla sellaisiakin komplikaatioita, ettei koiraa enää olisikaan. Kyllä tuntuu Tessu taas entistä rakkaammalta muruselta. Pankkitili tässä touhussa kevenee kyllä kummasti, mutta eihän se auta kuin hoitaa turrikka kuntoon.

Myös Halia jouduttiin käyttämään eläinlääkärillä paikattavana, kun sen suuri korva jäi Tessun hampaiden väliin keppileikeissä. Tuli sitten repale korvaan ja eläinlääkäri yritti liimailla sitä, ei se kyllä pysynyt, joten pienen pieni repale siihen nyt jää.

Meitä voi muuten seurailla instagramissakin, minun tunnus on @elinannk ja Halilla on ihan oma @halithebeagle -tunnus! :)