Rakastuneet

Me ollaan Tessun kanssa rakastuttu! Maijalla on hoidossa tuollainen 5,5kk ikäinen belgin ja sakemannin sekoitus. Aivan ihastuttava ujo tyttönen. Tessu yritti toki alkuun nylkyttää tuota pientä ja viatonta neitiä ihan jatkuvasti ja uhkailin sitä pallien poistolla, mutta tänään se on jo antanut sen olla rauhassakin. Ollaan nyt ainakin pari päivää täällä Oikaraisella viettämässä hiihtolomaa, ihanan väsyneitä koiria kyllä, kun niitä on juoksuttanut tuolla jäällä. :)

Tessu on kyllä niin päällekäyvä ja äänekäs leikkikaveri, että vähänkin arat koirat pelkää sitä kyllä ihan täysillä. Eikä tuo pölvästi tietenkään ymmärrä, että joku saattaa juosta sitä karkuun pelon takia eikä siksi, että olisi kiva leikkiä hippaa... Onneksi tuo neiti on jo sopeutunut Tessun räksyttävään leikkityyliin eikä ole enää ihan kauhuissaan joka kerta, kun Tessu päästää suustaan haukahduksen. :'D

Töpsykkä ei tosiaan ole mikään hienotunteisin yksilö... Se ei paljon kysele, mitä muut olisivat mieltä hänen lähestymisyrityksistään. Varmaan se kuvittelee olevansa niin vastustamaton, niin ettei sen tarvitse ketään yrittää liehitellä.

Pellon näyttely ja rentoilua

Käytiin Pellon näyttelyssä viime lauantaina, 21.2. Vain Riitu oli ilmoitettu sinne, mutta Tessu otettiin mukaan opettelemaan olemista. Siinä sitä onkin työmaata. Kolmen tunnin jälkeen se lopulta malttoi seurata minua ja seistä kontaktin kera, tekikin sen sitten kyllä oikein hienosti. Arvatkaa vaan, oliko hermoja (ja käsiä) repivää olla Töpsykän kanssa näyttelyssä ennen kuin se lopulta alkoi rauhoittua ja kuunnellakin jotain! Mutta aiheeseen.

Riitu siis oli ilmoitettu avoimeen luokkaan, tuomarina oli Soile Bister. Tulokseksi tuli tosiaan T eikä tuomari montaa hyvää sanaa Riitusta keksinyt. Liikkeet ja luonne taisivat olla ainoa hyvä juttu. Otsapenger oli liian jyrkkä, häntä liian avoimesti kiertynyt jne. Se oli sellainen kehä se. :) Riitu meni oikein nätisti taas, ei ole enää jälkeäkään niistä arkailuista, mitä sillä oli vuoden ikäisenä.

Riitu kävi myös silmä- ja polvitarkeissa hyvin tuloksin! Polvet olivat 0/0 ja silmät muuten OK, mutta toisessa silmässä oli yksi ylimääräinen ripsi. Onpahan nyt ainakin terveeksi todettu neiti.

Kuvasin Pellossa myös lapinkoiraurokset, joista kuvia löytyy täältä.

Sunnuntaina nukuin sitten melko pitkään omalla mittapuullani (puoli kymmeneen) ja puolen päivän aikaan suunnattiinkin Oikaraiselle. Kävin riehuttamassa koiria vanhan talon pihalla. Tarkoitus oli kyllä mennä Lapinvaaraan lenkkeilemään, mutta eihän sinne päässyt millään kun ei tullut suksia eikä lumikenkiäkään otettua mukaan.

Nyt olen kovasti suunnitellut Tessun ja Rellan kevään näyttelyitä, Tervolan näyttelyyn ainakin ilmoitan Tessun. Sen lisäksi olen miettinyt Rovaniemen tai Keminmaan ryhmistä. Keminmaassa on kyllä labbiksille sellainen tuomari, että sinne ei paljon Rellaa kannata viedä. 

Tessu 8kk

Ajattelin taas vaihteeksi laittaa kuvia ja tuon Tessun "virallisen" 8kk-kuvankin. Sen verranhan sille tuli ikää täyteen ystävänpäivänä ja täytyy sanoa, että on koira aika mielenkiintoisessa iässä. Muiden koirien läsnäollessa se kuuntelee minua erinomaisen huonosti, mikään nami ei kelpaa erityisen hyvin eikä omat ruuatkaan ei uppoa kovin iloisesti. Vaihdettiin Boschista ruoka Jahti&Vahtiin, jos tuo vaikka saisi energiapitoisemmasta ruuasta vähän enemmän lihaa luitten päälle... Pari viikkoa se söi hyvällä halulla uutta ruokaa, mutta nyt se taas nirsoilee. Raivostuttavaa! Onneksi turkki peittää sen luisevan olemuksen. Muuten joku varmaan ilmoittaisi eläinsuojeluun, että yritän tappaa tuon koiran nälkään. :D Tänään ostin sille jotain nameja, joiden ajattelin kelpaavan hyvin, mutta tuo mokoma sylki ne vain pois... Se siitäkin sitten!

Myös nartut kiinnostaa tuota poikaa aika kovasti eikä totisesti jää tämän kanssa huomaamatta, että kenellä on juoksut tulossa, menossa tai juuri päällä. Vinkuna ja vonkuna on lenkillä (onneksi ei sisällä) nimittäin sitä luokkaa välillä, että hermot meinaa mennä. Sanokaa joku, että tuo asettuu tuosta iän myötä? Koirapuistossa se on myös aina valmiina tappelemaan, jos joku yrittää Tessulle uhitella eikä muuten anna periksi, vaikka onkin tuollainen kakara vielä...

Muutenhan se on aivan loistavan leppoisa ja mukava kaveri, kulkee metsässä kivasti mukana eikä lähde haahuilemaan omille teilleen, Tessu on myös innokas tekemään ja touhuamaan kaikkea silloin, kun muita koiria ei ole paikalla. Se osaa tällä hetkellä seurata jonkinlaisia pätkiä, tulla sivulle käsimerkein avustettuna, pyörähtää itsensä ympäri, seistä, mennä maahan, istua, odottaa paikallaan, antaa molempia tassuja erikseen, istua "kauniisti" ja huiskuttaa tassuilla. Kotona se on oikein kiva kaveri, välillä kerjää rapsutuksia ja kantaa leluja syliin ja yrittää saada leikkimään. 

Että sellainen poika olisi tämä Tessu tällä hetkellä. :)

Ulkoilua

Käytiin viime viikolla lenkkeilemässä Saaran ja koirien kanssa, ja mätsärin jälkeen mentiin Oikaraiselle yöksi, niin Töpsykkä sai riehua Rellan ja Riitun kanssa. Viime aikoina on kyllä ollut tosi hyviä ulkoiluilmoja, aurinko on paistanut ja pakkastakin on ollut olemattoman vähän. Luntakin on kivasti, niin voi valikoida, että lähteekö kävelemään, hiihtämään vai vaikkapa lumikenkäilemään. Ei käy liian yksitoikkoiseksi tuo lenkkeily. 

Hyvillä ilmoilla ei huvita kauheasti istuskella koneella, niin ei ole tullut kirjoiteltuakaan mitään ihmeempiä. Minusta tuntuu myös, että kun istui 9kk putkeen töissä joka ainoa päivä tietokoneella monta tuntia, niin edelleenkään ei tee mieli tulla tietokoneelle istuskelemaan ja tuijottelemaan ruutua. Nyt pitäisi keksiä jotain työtä ja tekemistä taas, kun on jo kaksi kuukautta taas työttömyyttä kasassa... Alkaa vähän jo ärsyttämään. Onneksi on tuo Tessu, niin tulee jotain tehtyä ja on joku järjestämässä vähän rytmiä päivään. :D

Rytmistä ja tekemisestä puheen ollen Tessulle tuli taas vaihteeksi ripuli, kun annoin sille luun syötäväksi. Saa nähdä joudunko vielä ensi yönnäkin juoksemaan pihalla muutaman tunnin välein vai suostuisiko tuo menemään ohi tässä tämän päivän aikana! Toivotaan...

Eka mätsäri

Käytiin Tessun kanssa ensimmäistä kertaa mätsärissä, joka oli RKK:n järjestämä ystävänpäivän match show. Olin jo valmiiksi sillä asenteella, että sinne mennään todellakin vain harjoittelemaan muiden koirien kanssa olemista eikä odoteta yhtään mitään tuloksia. Maija tuli Rellan ja Riitun kanssa myös mätsäröimään ja Tessu sai ottaa niistä vähän mallia, miten tuollaisissa tapahtumissa toimitaan. Riitu ja Rellakin oli oikein pirteällä tuulella. ;)

Aluksi Tessu haukahteli jatkuvasti, vinkui ja kiskoi joka suuntaan ja olisi halunnut leikkiä joka ainoan koiran kanssa. Namit ei kamalasti kiinnostaneet eikä minuun varsinkaan kannattanut sen mielestä kiinnittää huomiota laisinkaan. Käytiin pyörähtämässä harjoittelun vuoksi tyhjässä kehässä ennen kehien alkua muutaman kerran. Totesin jo siellä, että kontaktia on ainakin melko turha toivoa, pari kertaa se malttoi vilkaista minua.

Kehästä saatiin sininen nauha ja sinistenkin kehästä lennettiin pihalle. Eikä ihme, koska eihän tuo malttanut tehdä oikein mitään muuta kuin hinkua muiden perään. :'D Meillä oli nameina kuivattu kanafileetä eli ei pitäisi namien maittavuudestakaan olla kiinni. Ne on suurta herkkua aina muuten... Koirakaverit on vaan niin paljon hauskempia Tessun mielestä.

Maija osallistui junior handleriin Rellan kanssa ja voitti sen (hyvin niillä menikin ♥) ja Riitu osallistui pieniin aikuisiin. Riitu sai sinisen nauhan eikä sijoittunut, mutta silläkin meni kyllä todella hyvin. Riitu ei mennyt ihan toimintakyvyttömäksi ja paniikkiin tuomarin tutkimisen jälkeen ja liikkuikin tosi nätisti! Vähän toista kuin se vuoden ikäinen Riitu, joka oli kauhusta kankeana, kun joku yritti lähestyäkin sitä. Hyvin meni, nyt on kiva lähteä ensi viikonloppuna Pellon näyttelyyn!

Lisää kuvia mätsäristä löytyy täältä.

Keskusteltiin Tessun kanssa siitä, että minua pitää katsoa edes silloin tällöin.

Todellisuus meidän kehäkäyttäytymisestä. :D

Maija ja Rella JH1, Henriikka ja Iitu-lapinkoira JH2

Parrasvaloissa Rippu

Löysin eräästä blogista haastepostauksen, jonka ideana on esitellä oma sekarotuisensa sekarotuisen rotumääritelmän mukaan - tai siis tehdä rotumääritelmätyyppinen kuvaus omasta sekarotuisestaan. Rippua ei turhan usein ole täällä blogissa näkynyt enää viime aikoina eikä siitä juuri tule puhuttua, vaikka se on minun ensimmäinen oma koira ja aika ykkönen edelleen kaikessa, joten pitihän tähän nyt tarttua. :) Tänäpäivänähän arvon rouvalla on jo nisäkasvaimia, takajalat tahtoo pettää pikkuhiljaa ja kuulokin on mennyt aika huonoksi. Ikää Ripulle tulee toukokuun lopussa täyteen 11 vuotta. Mutta nyt aiheeseen!

Rippu on sekoitus labradorinnoutajaa, saksanpaimenkoiraa ja karjalankarhukoiraa, Ripun emä oli labbiksen ja sakemannin sekoitus ja isä karhukoira. Oikein pätevä yhdistelmä minusta. Ripusta näkee, että siinä on vähän noita kaikkia, mutta saksanpaimenkoira on siinä jäänyt ehkä kaikista eniten piiloon. Yleisolemukseltaan se on minusta kuitenkin kaunein koira, jonka olen ehkä ikinä nähnyt.

VÄRITYS Rippu on saanut värinsä ihan selkeästi karhukoiralta, vaikkakin Rippana on vähän mustempi kuin karhukoirat yleensä. Tummeman värityksen se on epäilemättä perinyt labbikselta. Ripun emähän oli sellainen ruskeankirjava, ehkä se oli vähän saksanpaimenkoiran värinen. En niin muista. Karhukoiran osuus on kuitenkin ihan ilmiselvä värien puolesta, vaikka yllättäen en muista, että sitä olisi karhukoiraksi ikinä luultu.

KOKO Noh, Rippuhan on noin 56cm korkea eli karhukoiraksi liian iso, labbisnartuksi ylärajalla ja saksanpaimenkoiraksi sellainen ihannekorkuinen. Mutta ihan sopivankokoinen koira kaikin puolin ja oli hyvin odotettavissa, että siitä näin iso kasvaa.

KARVA Karva Ripulla on paksua, tiheää ja kiiltävää. Kutakuinkin sellaista kuin karhukoiralla. Sakemannin karvaksi se on vähän pehmoisen oloista ja labbikseksi sillä on ihan liian pitkä karva. Rippu tiputtaa karvansa vain pari kertaa vuodessa, ei siis labbiksen ja sakemannin tyyliin ympärivuotisesti. Onneksi.

KORVAT Ripun korvat ovat olleet suurimman osan elämästä pystyt. Ne olivat terhakasti pystyssä jo ennen kuin Rippu oli 4kk vanha. Korvat ovat hyvä sekoitus karhukoiran ja sakemannin korvia, ne ovat vähän karhukoiran korvia suuremmat ja muodoltaan enemmän saksanpaimenkoiramaiset. Oikein hyvät korvat ja onhan niillä kuullutkin ihan kohtalaisesti. Vuosi sitten Ripulla oli verikorva, jonka seurauksena toinen korva jäi puolilurpaksi ja Ripun ilme menetti vähän arvokkuuttaan. Kotioloissa korvat ovat usein rennosti pään myötäisesti.

NENÄ JA KUONO-OSA Tätä en ole koskaan miettinyt, mutta ehkäpä sillä on karhukoiranenä. Labbikseksi se on ehkä vähän siro ja sakemannin nenäkään se ei oikein ole. Joten se on karhukoiranenä. Kuono-osa itsessään on aristokraattisen pitkä ja myös hieman kyömy - saksanpaimenkoiramainen.

ILME On useimmiten lempeän nautiskeleva ja iloinen, onnellinen hölmöhän se on. Toisinaan myös erittäin tarkkaavainen ja terävä, joitakin kertoja ilme on nähty myös vihaisena. Nakinpalan perään Rippu on ollut aina kova tyttö tekemään kaikkensa, joten silloin ilme on ollut erityisen innostunut ja tarkkaavainen.

TASSUT Tassut ovat sopusuhtaiset ja tiiviit. Jokaisesta tassusta löytyy jonkin verran valkoista, mutta lähinnä ne karvat ovat koristeina. Labbiksen räpylät häneltä löytyy myös ja Rippu onkin hyvä uimari, etenkin veneen perässä se ui oikein mielellään. Itsekseen se käy lähinnä vain pulahtamassa vedessä ja kahlailee tai makoilee mieluummin vedessä. Tassuilla on myös hyvä juosta, tosin mieluiten Rippu pysyttelee joutuisassa ravissa saksanpaimenkoiran tyyliin. 

HÄNTÄ Ripun häntä on hyvin ilmeikäs tai miten sen nyt sanoisi, ilmaisee hyvin kantajansa tuntemuksia. Useimmiten se roikkuu alhaalla, mutta hännänpää kaartuu pienelle koukulle, häntä myös viuhtoo labbikselle ominaiseen tyyliin puolelta toiselle ihan lakkaamatta. Ripun ollessa oikein ylpeä ja osoittaessaan omaa ylemmyyttään koiramaailmassa, häntä nousee kippuralle, mutta hännänpää ei kosketa selkää. Masentuneena tai elämään kyllästyneenä Rippu roikottaa häntäänsä suorana maata kohti, mutta näitä hetkiä sen elämässä on ollut harvoin. Eläinlääkärillä häntä saattaa livahtaa vahingossa myös koipien väliin. Karvaahan tuossa hännässä on samalla tavalla kuin muussakin koirassa eli saman verran kuin karhukoiralla.

LUONNE Rippu on luonteeltaan erittäin onnellinen hölmö, se on myös ahne ja tekee melkein mitä vain nakinpalan eteen. Labbikseen verrattuna sillä on kuitenkin tiettyä nöyryyttä, jonka oletan olevan peräisin saksanpaimenkoiralta. Labbishan kyllä tekee, mutta on aika jästipäinen tekemisissään... Rippu rakastaa läheisyyttä, rapsutuksia ja halailua - se kuvittelee mielellään olevansa sylikoirakokoa. Karhukoiralta sille on periytynyt aimo annosa metsästysviettiä, se on haukkunut niin lintuja kuin hirveäkin. Karhuja se kylläkin pelkää kuollakseen, joten rohkeutta sillä on yhtä vähän kuin meidän labbiksillakin. Tottelevaisuus Ripulla on erinomaisen hyvä silloin kun tehdään ihan oikeasti esim. tokoa, se on äärettömän nopea oppimaan ja hoksaamaan asioita, eikä sen kanssa ole tarvinnut jankata minkään asian kanssa kovin pitkään. Joku toinen olisi varmaan saanut Ripusta erinomaisen tokoilukaverin kisoihin asti.

Että sellainen koira on meidän veteraanirouva Rippu. Tällä hetkellä Rippu elää mitä todennäköisimmin viimeistä kevättään. Syksyn tullen se varmaankin pääsee muiden menneiden koirien ja kissojen viereen ikuiseen lepoon, mutta tällä hetkellä se elää elämäänsä mukavammin kuin koskaan - se nimittäin saa olla sisätiloissa melkeinpä jatkuvasti ja kutakuinkin asuu sohvannurkassa...

Aurinko-onnea

Otettiin taas Tessun kanssa pieni rentoutumisloma ja suunnattiin torstaina Oikaraiselle. Aamulla paistoi pitkästä aikaa ihanasti aurinko ja ilma oli niin kirkas, että en voinut olla hymyilemättä koko torstaiaamua. Henkkaa huvitti, se arveli, että mie olen aina onnellinen, jos vain aurinko paistaa. No, melkeinhän se paikkansa pitääkin, ei siinä mitään. :D Joka tapauksessa pakkasin tavarat reppuun, repun ja koiran autoon ja lähdin jo hyvissä ajoin ajelemaan Oikaraiselle. Kumminkin tuossa puolen tunnin matkan aikana aurinko ehti mennä pilveen...

Oli kuitenkin aika kirkas ilma, niin sain testattua uutta objektiiviani, joka on aivan yhtä ihana kuin muistelinkin ja zoomikin minun tarpeisiin aivan riittävä. Kun käännyin mummolaan päin, niin Hanna oli menossa lumikenkäilemään Rellan ja Riitun kanssa, nappasin ne kuitenkin itelleni kyytiin ja ajelin koiralauman kanssa vanhalle talolle. Löysin kirpparilta eurolla jalkapallon, joka on Rellan ja Tessun mielestä ihan ylivoimaisen paras lelu. Sen kanssa ne sitten juoksi ja leikki ihan hyvän aikaa. On se koiran ulkoiluttaminen joskus helppoa!

Perjantaina paistoi heti aamusta aurinko ja tarkoitus oli lähteä hiihtämään, mutta sukset lipsu niin, että päädyin kävelemään. Pari kertaa sitä sitten sai humpsahtaa reisiä myöten hankeen, mutta kyllä kannatti. Oli ihan tosi mahtava ilma. Iltapäivällä kävin vielä kokeilemassa siskon lumikengillä lumikenkäilyä. Se oli tosi hauskaa, joten hommasin sitten itellekki semmoset!

Kuvia tuli räpsittyä monta sataa, mutta jos tässä nyt olisi niitä parhaita. Lisää voi katsella täältä.

Ensi viikonloppuna on muuten mätsäri ja sitä seuraavana viikonloppuna Pellon näyttely. Varasin Riitulle silmä- ja polvitarkastusajan sinne. Jos Riitulainen on terve, niin saatetaan sitten miettiä sille pentuja jossain vaiheessa tulevaisuudessa.