Jekku isän sylissä. (; Jekun ehdoton suosikki-ihminen.Huomenna on sitten juhannusnäyttelyn eka päivä, mulla elämäni ekat viralliset junnukisat (vähän jännittää), junnukoirasta ei tietoakaan, koska Jekku on muille aivan vieraille ihmisille "hieman" hankala käsitellä, vaikka pahin egoiluikä on mennyt ohi. 4H:n dogsitterien koiraparkissakin olisi töitä, jos sille nyt ylipäänsä on kysyntää. Sunnuntaina on sitten Jekun rotukehäkin, sinne ei mennä suurin toivein, kun poitsu on kuitenkin, mikä on, ainakin turkkinsa puolesta. Ehkä ensi kesänä sitten toisenlaisella turkilla ja ehkä erilaisella innolla. (; Sunnuntaina myös junnuilua luvassa, mutta junnukoirana varmaankin jonkinnäköinen samojedi. Viikonlopun jälkeen sitten tulossa tuloksiakin niin junnuilusta kuin Jeksunki osalta.
Jekku on oppinu kävelemään hienosti hihnassa, eikä kisko enää niinku joku aika sitten, eikä varsinkaan sinkoile autojen perään, ei isojen eikä pienten, eikä muuten lintujenkaan perään. Käväs se kyllä joku aika sitten paimentelemassa ihan omatoimisesti mummolan pihalta porot metsään. Kokosi kaikki neljä poroa hienosti ja ajatti metsään. (; Eikä ole poroja sen jälkeen näkyny pihalla pyörimässä, varmaan ne säikähti noinkin hurjaa porokoiraa kuin Jekku on.
Ripun kanssa menee nyt kaikki alokasluokan liikkeet kohtuu hyvin, pitää tosin pitää hieman taukoa tokoharjoittelusta, kun alkaa olemaan kyllästymisen merkkejä ilmassa ja harjoitella kaikkea muuta, vaikka hypellä vähän esteitä ja opetella uusia "turhia" temppuja.
Loppuun vielä tämmönen kuva meidän pienestä suklaasilmästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti