Käytin Ripun rokotuksilla ja eläinlääkäri tutki sen muutenkin siinä sivussa... Ja epäili, että sillä vois olla nisäkasvaimia. Ihan niinku Sissilläkin. Tosin toistaiseksi ne on ihan pieniä, mutta kuitenkin. :( Se on nyt 7-vuotias ja seuraavat rokotukset ois vasta 10-vuotiaana. Saa nähdä, nähdäänkö me sitä päivää ja jos nähdään, niin millaisessa kunnossa minun pieni mustiainen on silloin...
Kävin samalla käveleskelemässä kaupungilla, Rippua vähän jännitti semmonen vilinä ja uusi paikka. Niinku sitä jännittää aina mätsäreissäkin. Relppa oli ihan touhuissaan, kun pääsi uuteen jännään paikkaan uusien hajujen keskelle. :) Sitäkään ei tiedä, saanko mie Rippua ikinä sopeutumaan kaupunkielämään, kun se todennäköisesti jossain vaiheessa tulee mullekin eteen. Epäilen kyllä, etten saa itteänikään siihen sopeutumaan kovin helpolla.
Pitää nyt kuitenki elää vaan eikä surkutella, kyllä se päivä joskus
tulee, ei kai sitä suotta oottaa kannata. Hyvinki voi mennä useampi vuosi niinko Sissilläki, tosin senki kunto on vuodessa tullu aika paljon alas.
Relppasen kanssa ollaan treenailtu tokoa ahkerasti. Ongelma on selvästi minussa, kun videoin vähän meidän tekemistä (joka ei tosiaankaan ole kehuttavaa). Rella varmaan olis aika pätevä, koska se on melkosen innokas touhuamaan ja mie myös, mutta kun mie teen jatkuvasti samat virheet. Korjailen asentoa ilman, että edes ajattelen sitä, hosun ja sohin käsillä miten sattuu ja huoh! Ollaan yhtä koheltajia molemmat. Näyttää suorastaan järkyttävältä koko touhu. :D Pitää varmaan saada itsensä ensin kuriin ja oma keskittyminen hyväksi ennen ko sitä keskittymistä ja tarkkuutta voi vaatia koiralta...
