Iso tyttö Rella

Nyt ne juoksut sitten alkoi. Osaa pitää itsensä kyllä äärimmäisen hyvin siistinä. Aamulla totesin, että lattialla on pari pisaraa, joista arvelin, että vois olla alkanu. En kuitenkaan ollu satavarma, joten en sitten käyny ostamassa juoksuhousuja. Ei niitä varmaan edes tarvi, kun tuo on oikeasti siisti (ehkä siltikin käyn huomenna...).

Käytiin mummolassa, jossa serkkujen dreeveri Pyry oli melkoisen kiinnostunut Rellasta. Luuli pikkupoika olevansa isokin mies. ;) Oon jostain kuullu, että leikattukin uros tajuaisi jotain juoksuisten narttujen päälle, mutta ei Jekku ainakaan tajua yhtään mitään. Se elää onnellisesti pallitonta elämää...

Tokotreenit jää nyt välistä, kun sinne ei juoksuisella nartulla ole asiaa. Taidan kuitenkin lähteä itsekseni seuraamaan treenejä taas maanantaina kuitenkin. Ehkä käydään Rellan kanssa kävelemässä siellä päin ennen varsinaisia treenejä, kun koiria ja ihmisiä on liikenteessä paljon ja se saa sitten odotella autossa sillä välin, kun mie olen treeneissä. :)

Muoreilua

Seisoo Jeksu-poika!

Tuolta se näyttää sivusta kokonaisuudessaan tällä hetkellä, kun sellasta hyvää kuvaa ei tainnut edes olla, niin nyt on.

Meidän Sissi-muorille on tullu "muutama" liikakilo, jotka aion vakaasti saada hävitettyä ennen syksyä. Muori on muuten kyllä ehdottomasti muori, käytiin pyöräilemässä tänään eikä kotiinpaluu tietenkään muorille ollut oikein mieleinen vaihtoehto, niinpä meidän tomera muori löi jarrut pohjaan ja katto minua, että älä höpötä, me ei olla menossa vielä kotiin. Jouduin sitten hinaamaan sitä perässä jonkun sata metriä, jonka jälkeen se suostui jopa köpöttelemään perässä. ;) Hassu muori.

Niin ja vinkvink, ulkoasu varsinaisilta kotisivuilta on nyt vaihdettu. Saa käydä katsomassa ;)

Näyttelytouhuja

Rella 9kk

Rellan ensimmäinen näyttely Tervolassa meni loistavasti. Tuloksena JUK2 ERI SA. Rellan edelle junnuluokassa pääsi vain sen sisko, Martta (Tatsiola's Berrycola). Tällä tuloksella on hyvä jatkaa juhannusnäyttelyyn, joka on meille sitten seuraava näyttely. Näyttelystä ei kovin loistavia kuvia saatu, kun se oli sisällä, mutta muutama sentäs. Tuomarina oli Raija Tammelin ja arvostelu näytti tältä: "Femin. Hyvät mittasuhteet, oik. hyvät pään linjat, ilme ja pigmentti, hyvä ylä- ja alalinja, riittävä luusto ja kulmaukset. Erinomaiset sivuliikkeet. Karva ok. Hyvä käytös." 

Tänään käytiin mätsärissä, siellä Rella sijoittui vihreiden (=sininen) pentujen kolmanneksi. Ihan hyvin meni siis sekin. Käytös ois tosin voinu olla vähän parempaa, kun Rella ei tahtonu oikein malttaa seistä paikallaan, kun sitä kopeloitiin... Aijjai. Lisää harjoitusta tarvitaan. Seisomisharjoituksiakin pitää tehdä paaaljon lisää. :) Mätsäristä ei vielä ainakaan ole kuvia, mutta ehkä mie vielä lisäilen niitäkin...

Välillä ehdittiin ottaa rennosti ja käydä vähän pellolla loikkimassa.

Jos sä tahdot, sä osaat lentää..

Tehty on vaikka ja mitä...

Koko meiän lauma, harvemmin on niin hullu että lähtee kaikkien kanssa lenkille...

On kiipeilty vaarassa ja soramontuilla, on käyty kattomassa Riskua ja Peppiä, on vähän treenattu ja on riehuttu, pelleilty ja rävitty lammikoissa, opeteltu tuomista nopeasti ja varmemmin... On treenattu vähän lisää ja riekuttu taas vielä enemmän.

Get ready,  'cause here I come

In his eyes I can see
Where my heart longs to be!

"Kukaan ei pidä juttujasi yhtä nerokkaina kuin koirasi."
Christopher Morle.

Soramontun valloitus

Valloitettiin Rellan kanssa tänään soramonttu ekan kerran tälle vuodelle. Olihan siellä vielä märkää ja lumista, mutta kiivettiin kuitenki parinki kasan päälle. Lenkin jälkeen oli rapainen, mutta onnellinen koira ja sen omistaja. :)

Tokokurssikin aloitettiin maanantaina. Siellä opeteltiin kontaktia, toisten koirien ohittamista ja sellaista. Treenit on ammattikoululla ja samassa on hevostallit, joten hevosiakin nähtiin. Relpsi puhahti niille aluksi muutaman kerran, mutta ei sitten enää kiinnittänyt suuremmin huomiota.

En ole ikinä aiemmin tajunnu tuon kontaktin tärkeyttä tai hyödyllisyyttä tai... No kuitenkin. Ollaan harjoiteltu nyt kotonakin ja Rella pysyy paljon paremmin käsissä eikä hyökyile jokaisen ihmisen luokse, vaan palaa hakemaan kontaktia. Oonpas nyt ylpeä taas pikku-Relsusta ja itsestänikin kun tajusin tuollaisen jutun. :D

Perjantaina on tiedossa lenkkeilyä Kristan ja Sakun sekä Saaran ja Tuiken kanssa! Siitä ei voi tulla muuta kuin kivaa. :)

kevätkevätkevät ja turkit pois!

Ennen

 

Välissä

Ja nyt!

Valmista on! söpö _pieni_ poitsu. :)

Eli otin Saaran kannustamana pesuvadin esiin ja tuikkasin pikkupojan sinne, jonka jälkeen kuivailin Jekkua hieman Metro Air Forcella ja lopuksi innostuin vielä ajelemaan vähän Moserilla. Tuloksena varsin söpö, käteväturkkinen, pieni apsopoika Jekku, jolla on entinen vauhdikkuutensa jälleen.

Ollaan nyt hilluttu taas Jokkapirtillä minkä ollaan ehditty ja siellä ollaan menty tämmöisissä tunnelmissa...

Rannallakin käytiin tänään vähän riekkumassa. Oli aivan upea ilma.

Kuvia klikkailemalla isommiksi.

Treenausta todistetusti

 Nyt on kuviakin siitä, että on reenattu, että ei olisi vain pelkkää puhetta.

Vieressä istuskelua

Viereen tuleminen on vielä hankalaa. Se onnistuu seuraamisesta suoraan ja silloin kun koira tulee takaa, mutta ei osaa vielä täysin oma-aloitteisesti hakea paikkaa ja mennä oikealle paikalla, joten tarvitsee vielä käsiohjausta. Tätä yritetään harjoitella ahkerasti.

Seuraamista

Seuraaminen on aika pätevää. Vielä ei ole käännöksiä harjoiteltu, lisätään nyt vain kestoa lisää ja pyritään saamaan tuo kontakti hyväksi. Paikkaan olen aivan tyytyväinen.

Luoksetulo

Luoksetulo tapahtuu tällä vauhdilla. Oon äärimmäisen tyytyväinen. Vielä pitää saada se vierelletulo suoraan ja sitten se on siinä.

Paikallaan istuminen

Rella pysyy istumassa ja maassa molemmissa vaikka maailman tappiin asti (no... ainakin pari minuuttia, enempään ei riitä mulla kärsivällisyys), märkä alusta tai pieni vesirapakkokaan ei haittaa mitään. Ei ole mikään turhan hienohelma tyttönen. :) Seisomassa ei pysy paikallaan oikeastaan yhtään, mutta sillä nyt ei niin olekaan väliä toistaiseksi.

Tatittelua

Loppuun vielä posetus Rella 8½kk. Parin viikon päästä Tervolan näyttelyyn junnuluokkaan... :)

Ja näillä opeilla on varmaan hyvä mennä tokon alkeiskurssille, eikös! :D No häiriötä siellä ainakin sitten on.

Viimeistä kuvaa lukuun ottamatta kuvat on ottanu Maija.

Loskakelejä

Olin kipeänä pari päivää ja mitä tekee Rella... No, toheltaa ja koheltaa, kiusaa kissoja, Jekku ja kaikkia muitakin minkä ehtii, eikä ainakaan jaksa kuunnella mitään käskyjä sisälletulemisesta. Huomasi kyllä, kun tekemistä oli liian vähän. Lelujen perässä juokseminen pihalla ja pieni hihnassakävelytreenaus ei vain riitä. Noh, tänään ei enää ollut niin tukkoinen olo, joten käytiin sitten tunnin metsälenkillä, treenattiin ja touhuttiin pihalla. Nyt on tyytyväinen ja sopivan väsynyt labbis. Illan ohjelmassa olisi vielä Jeksun peseminen ja turkin leikkaaminen suunnilleen 3cm pituiseksi.

Lumet sulaa hurjaa vauhtia ja tietkin alkaa olla osittain kuivat tai äärettömän rapaiset. Huomaa kyllä, että tuota lunta ei hirveästi ole tänä talvena ollutkaan. Potkurointikelejäkään ei ollut oikeastaan missään välissä kunnolla, kerran vain kävin mummolassakin. Kohta on sitten jo pyöräilykelit, pitää ruveta Rellan kanssa opettelemaan ihan rauhassa ja sievästi nyt kun sen hihnakäytöskin on ihan ok. Pyöräillessä en nimittäin ainakaan aluksi aio antaa sen olla irti, paitsi metsässä sitten kun sinne päästään joskus toukokuussa ehkä. :)

Luin taas Yrjö Kokon kirjan Molli - Maailman viisain koira. Siinä kirjassa on niin paljon ideaa ja pohtimista koirien elämästä, että siitä oppii väkisinkin jotain. Minusta tuo kirja on yksinkertaisesti loistava. Se on ehkä vanha, mutta opettavainen ja koskettavakin. Suosittelisin kenelle tahansa. Luin tuon kirjan ensimmäisen kerran silloin kun olin ehkä 13-vuotias ja sen jälkeen oon lukenut sen varmaankin 10 kertaa... Kirjailija itse on päätynyt Lapin erämaihin eläinlääkäriksi, samalla kirjoittaen siellä kirjojaan, joita tuolta kirjailijalta löytyy useampia. Kirja kertoo Molli-nimisen saksanseisojan koko elämän siltä ajalta kun se oli kirjailijalla, lisäksi se kertoo myös mäyräkoira Manusta ja sekarotuisesta Minkasta.

Takakannesta: Kun Yrjö Kokko tapasti Mollin, tämä oli kuolemaan tuomittu. Komea ja jalosukuinen saksanseisoja, harvinaisen kaunis koira. Mutta hullu, sanoi sen omistaja.

Ja kirjasta itsestään:

Molli oli tähän saakka matkinut Minkkaa. Mutta nyt se "erehtyi". Se hyppäsi pystyyn ja jäi seisomaan hännäntypykän väristessä ja katseen kuvastaessa jälleennäkemisen iloa. Samassa se huomasi Minkan käyttäytymisen  ja aikoi laskeutua makuulle. Estin sen tekemästä näin lyömällä käsilläni polviini ja kutsumalla sitä: 
- "No Molli. Tule tänne!" 
Se tuli, ei kävelemällä vaan syöksyen tuon muutaman metrin matkan. Se kohotti eturuumiinsa syliini. Miten raskas se olikaan. Se painoi, tunki päänsä kainalooni ja kun silitin sen selkää, se alkoi ulista, melkeinpä parkua tunkien kuonoansa kainalooni yhä syvemmälle. Jatkoin Mollin selän silitystä ja puhelin enemmän itselleni kuin koiralle:
- "Molli parka. Ihminen tarkkailee lähimmäsensä kielteisiä ja heikkoja ominaisuuksia voidakseen olla varovainen hänen suhteensa tai hyötyäkseen hänestä. Te koirat etsitte ihmisestä hänen myönteisiä ominaisuuksiaan voidaksenne palvella häntä, jumaloida häntä. Ehkä sinun isäntäsi ja sinun kouluttajasi eivä käsittäneet tätä."