Metsälenkki Mellavaarassa

Ihanaa, nyt pääsee taas metsään lenkille! Käytiin Oonan kanssa Mellavaarassa juoksuttamassa Tessua ja Murua. Tie oli aika kauheassa kunnossa, mutta metsä oli jo hyvin sulanut. Hyvin pääsi kulkemaan tällainen isomahainen mammakin. :D Ja kuten kuvasta näkyy, niin Tessun turkin ajelin tosiaan lyhyeksi, selvittiin tuostakin metsälenkistä ilman kauheaa risukasaa karvoissa. Tessu ja Muruhan ei kauheasti leiki, kun Murunkin mielestä Tessu on rasittavan energinen ja äänekäs tapaus. Tällä kertaa rouva muilutti meidän pienen poikaraukan ihan kokonaan lenkin loppupuolella...

Tessun trimmailin viime viikon perjantaina eli viikon verran on Teps saanut nauttia lyhyestä turkista. Voisin myös muistuttaa, että hyvät lapinkoirien omistajat, harjatkaa niitä koirianne, ihan ihoa myöten silloin tällöin. Vaikka miekin omasta mielestäni melko usein harjailen Tessua ja pesenkin sen useamman kerran vuodessa tehoföönin kanssa, oli sen karvat etenkin tuosta hännän läheisyydestä aivan tuhannen takussa, kun pohjavillahan ei tuosta koirasta lähde kuin harjaamalla. Iho ei ollu mitenkään kauhean nätin näköinen, mutta onneksi se on nyt siitä parantunut, kun turkki on lyhyt ja irtokarva pikku hiljaa lähtee pelkästään rapsuttelemalla ja karstalla. Ihan sama, vaikka joku sanoisi, että lapinkoiraa ei tarvi juuri ikinä harjata, niin ainakin tätä tapausta täytyy.

Koiruus kutistui aika kovasti, kun se hurja pehko lähti ja itteä hymyilyttää joka kerta, kun Tessua katselee. Onhan se aika hauskan näköinen. :D 

Lapinvaarassa ja lapinkoiria kuvailemassa

Kävin tämän kaksikon kanssa Lapinvaarassa lenkkeilemässä. Riitukin pysyi mukana, kun huolehti, että se ei missään vaiheessa jää yksinään nuuskuttelemaan omiaan. ;) Kanafileet auttoi kovasti siinä puuhassa. Hanki kantaa nyt ihmisenkin todella hyvin ja koirathan meni missä tykkäsi. Välillä paistoi aurinko ja välillä tuli lunta ihan pyryttämällä, oikein tyypillinen kevätsää. 

Muuten ollaan vietelty ihan tavallista arkea, mie olen lenkkeillyt Tessun kanssa aamua iltaa ja päivisinkin nyt, kun töitä ei tosiaan enää ole. Tokoa ollaan treenailtu myös ja toissa iltana saatiin ensimmäinen paikkamakuu ulkona, jossa Tessu pysyi vaivatta minuutin verran. Kyllä se kärsivällisyys sieltä vielä kaivetaan! Hauskempana temppuna ollaan opeteltu nyt seuraamista peruuttaen, sellaisista tempuista Teps tykkää, kun löytyy vauhtia ja toimintaa. Yritin tässä videoidakin meidän treenejä vanhalla digikameralla, mutta siitä loppui tietysti akku heti alkuunsa, joten videomateriaalia saa vielä odottaa.

Eilen kävin Tervolan ryhmänäyttelyssä kuvailemassa lapinkoirat, niitä kuvia voi käydä vilkuilemassa täällä. Ihan mukava oli kuvailla kaikessa rauhassa ilman omaa räksyä narun päässä. Näyttelyissä on niin mukava käydä muutenkin. Tarkoitushan oli tänä vuonna käydä kehätoimitsijakurssi, mutta koska olen raskaana, niin se nyt jäi. En millään kykenisi seisoskelemaan koko päivää kehässä ja myöhemmin syksyllä ei ehkä ehdi, joten ne viisi harjoittelukertaa jäisi ties minne asti. Ehkä se on sitten ensi vuoden hommia. :)

Maalaismaisemia ja mätsärihommia

Olin viime viikonloppuna Oikaraisella yötä, joten tuli taas räpsittyä kuviakin. Kaupungissa kuvien ottaminen jää ihan nollaan, kun mistäpä täällä kuvia ottaisi... Perjantai-iltana käytin Rellan ja Tessun vanhalla talolla juoksemassa. Pellot on jo paikoin ihan sulia, ja lomiin on jäänyt vettä, joissa on Rellan mielestä ihana käydä räpimässä. Joestakin on jo jäät lähteneet aika hyvin, mutta koska rantajäät on ja pysyy, niin uimaan ei Rella vielä pääse, kun se ei pääsisi sieltä joesta enää ylös. Oli niin ihana ilta, kun kuovit huusi, pikkulinnut lauloi ja muuten oli ihan hiljaista.

Lauantai aamuna käytin sitten vuorostaan Tessun ja Riitun Jokkavaarassa, kun hankikin vielä kantoi. Rella ja Satu oli isän kanssa pitkällä hiihtolenkillä. Riitulla oli vauhti päällä, ensimmäistä kertaa ikinä se häipyi minun kanssa vähän kauemmaskin juoksemaan. Kai sillä oli vähän liikaa virtaa. :D

Illalla käytiin Maijan kanssa mätsärissä Mustin ja Mirrin pihalla. Otettiin sinne mukaan Satu, Rella ja Tessu. Tessunkin ilmoitin, mutta totesin heti alkuunsa, että mokoma räksytin ja räyhääjä saa kyllä pysyä ihan vaan autossa, vaihdoin sitten Tessun tilalle Rellan... Satua ja Rellaa tuollainen uhoava uros toki piristi, neidit kun on keskenään vähän sellaisia ujoja, mutta kun on tuollainen komea itsevarma uros vierellä, niin on paljon reippaampi olo. ;)


Käytin kehässä Rellan ja Satun, Satu sijoittui sekarotuisten kolmanneksi ja Rella sai sinisen nauhan ja tippui pois. Olin jo ihan unohtanut, miten ihanaa on käyttää kehässä koiraa, jonka kanssa voi olla ihan rennosti.



Satu oli illalla jo vähän väsynyt, mutta kyllä se kuitenkin ihan reippaasti meni, kun sitä oikein kannusti. Se on sellainen rauhallinen tyttö, ei hosu eikä häsyä mihinkään suuntaan. Kunhan se kasvaa isoksi, niin siitä tulee vielä melkoinen mätsäritähti, uskokaa pois. ;)

Viikonloppu koiravahteina

Oltiin viime viikonloppuna koiravahteina Oikaraisella. Täytyy sanoa, että vähän on työlästä tuo elämä neljän koiran kanssa. Huh. Varsinki, kun niistä yksikään näistä ei ole mikään tottelevaisuuden perikuva, ei erityisen tottelevaisia oikeastaan ollenkaan. Selvittiin kuitenkin taas kunnialla kokonaisesta viikonlopusta, mutta voi kyllä olla, että meille ei ikinä tule edes kahta koiraa enempää...

Tessu on helppo koira yksinään, mutta porukassa se on se, joka pitää eniten meteliä itsestään ja pitää taatusti vauhtia yllä. Rella on helppo, mutta nykyisellään vaatisi vähän tiukempaa kurinpitoa, tahtoo siis tehdä välillä, mitä itse tykkää. Satu on vasta 5kk ja vähän sellainen kuuroksi tekeytyvä oman tien kulkija. Riitu taas on muihin verrattuna niin tuskallisen hidas, se haluaisi vain nautiskella elämästä ja nuuhkutella ihan hitaasti omaan tahtiinsa. :D

Käytiin sunnuntaina piiitkä kävelylenkki metsässä, hanki kantoi mahtavasti ja kuten kuvista näkee, niin oli muuten upeat kelit kaikin puolin. Nyt on koko viikon satanut vettä, joten hangista ei ole tietoakaan ja lumikin on sulanut aika vauhdilla. Ensi viikoksi on luvattu vähän kylmempää ainakin öiksi, joten ehkä tässä vielä hankikelejäkin tulee. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä me nautittiin silti maalaiselämästä - ihanaa, kun on rauhallista!

Hyvää pääsiäistä!

Huomaa kyllä postaustahdista, että työt on tosiaan alkaneet ja sen myötä istuskelen tietokoneen ääressä sen seitsemän tuntia päivässä. Ei paljon vapaa-ajalla kiinnosta tietokoneeseen päin vilkaiseminenkaan. :D Ollaan nautittu keväisistä keleistä; pakkasaamuista, kantavista keväthangista ja kirkkaista aurinkoisista päivistä. Pääsiäisloman kunniaksi tietysti ilma harmaantui kummasti, mutta onhan sentään vapaata.

Koko Viirinkankaan nartuilla taitaa olla myös juoksut just nyt, koska eräs herra lapikas on erittäin levoton koko ajan. Vikinää ja vonkumista ulos jatkuvasti, levotonta käveleskelyä ympäri kämppää - kyllä narttujen juoksut on urokselle melkoinen stressin paikkakin. Oikaraisella Riitukin sai osansa liehittelyistä, vaikka sillä ei taatusti ole juoksuja nyt ihan heti tulossa...

Viime viikonloppuna käytiin hiihtelemässä Rautakummulla, kun oli kantavat hanget. On se mahtavaa puuhaa! Tessukin juoksi innoissaan pitkin hankia oikein kunnon hepuleissa. Tänään kävin lumikenkäilemässä Tessun ja Satun kanssa, käytiin samalla myös mummolassa ja näin pitkästä aikaa paria serkkuakin, jotka tuli käymään Rovaniemellä. :) Serkun lapinkoiratytöllä Murulla oli just juoksut, joten se oli jäänyt astutusreissulle etelään, ai että Tessun nenään tuoksui hyvältä...

Kesäkin näyttää vähän lupaavammalta kuin odotin töiden alkaessa. Minun ei ehkä tarvikaan tehdä yöreissuja niin paljon kuin viime kesänä, ja Tessun ei ehkä tarvikaan muuttaa puoliksi Oikaraiselle kesän ajaksi. Henkka lähtee kesäksi Ouluun töihin, joten on vähän erilainen kesä kuitenkin luvassa. Ei olisi kauhean hauskaa jättää koiraa kokonaan vanhempien ja sisarusten niskoille. Toivon nyt sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee niinku toivon, ja saadaan Tessun kanssa nauttia kesästä yhdessä. ;)

Koko lauma Lapinvaarassa

Viikko vierähti taas kauhaa vauhtia töissä, iltaisin ei paljon tee mieli tietokoneeseen koskea, kun sen ääressä on jo koko päivän viettänyt. Tavallaan ihan positiivista, mutta blogi tahtoo aina sitten jäädä. Lauantai-aamuna suunnattiin kuitenkin taas Oikaraiselle. Heitin lumikengät autoon, änkesin koko koiralauman pienen Fiestani takapenkille ja hurautin Lapinvaaran laitaan. Kiskaisin lumikengät jalkaan ja päästin lauman valloilleen. Kamera ja pari hihnaa kaulassa roikkuen talsin Lapinvaaran päälle. Koirilla oli oikein hauskaa ja lenkin jälkeen oli väsyneitä otuksia.

Tällä kertaa muistin pitää huolen, että tuo Riitun rääpälekin pysyy mukana. Jos se jää heti alkuunsa jälkeen muista, niin se kipittelee neuvokkaana tipsuprinsessana auton viereen istuskelemaan. Sitä täytyy siis kutsua aina vähän väliä ja muistaa pitää silmällä, ettei se jää liian kauas nuuhkuttelemaan omiaan.

Lumikenkäily oli oikein mukavaa, nyt on sellainen hanki, että lumikengillä pääsee ihan minne vaan eikä upota yhtään. Kierrettiin sitten Lapinvaarassa ihan hyvän pituinen lenkki, Tessu ja Satu juoksenteli suosiolla kelkanjälkien ulkopuolellakin, Rella ja Riitu tahtoi olla vähän laiskoja ja yrittivät parhaansa mukaan löytää aina valmista jälkeä. ;)

Satulla on ikää nyt sellaiset 16 viikkoa eli seuraaviin mätsäreihin kaunotar pääsee mukaan. :) Siitä on kasvanut oikein sievä neiti, se kuuntelee hyvin, on ahne ja ihmisrakas. Kotipihalta se ei ole vieläkään lähtenyt lätkimään mihinkään, vaan pysyy aika lähellä katselemassa touhuja. Riitukin on lämmennyt Satulle jo melkoisesti, nykyään ne leikkiikin yhdessä. Tessu ja Satu tulee edelleen loistavasti toimeen ja Rella on sellainen rauhallinen tuki ja turva pennulle.

Mie itse tykkään Satusta kovasti, niin sisukkaasta, mutta kiltistä luonteesta kuin tuosta ulkonäöstäkin. Jos pikkupentuna näytti siltä, että siitä saattaa jäädä aika vaalea, niin ei näytä enää. Nyt se on tummunut jo aika hurjasti ja häntään on tullut pikkuisen pörheyttä. :)

En kestä tuon Tessu ilmettä tässä alemmassa kuvassa. ♥ :D Höntti pikku poika.

Helsinkiä ja metsälenkkeilyä

Nyt on Helsingissä pyörähdetty kolmen päivän reissu. Oli hienoa käydä pitkästä aikaa Voittaja-näyttelyssä katsomassa oikein isoja kehiä ja kiertämässä myyntikojuja. Helsinki muuten oli kyllä aika ankea ja siellä kun se sääkin oli mitä oli, vesisadetta ja kauhea myrsky, niin ei oikein ihastusta herättänyt. :D

Voittaja-näyttelyssä keskityttiin lauantaina lähinnä junior handleriin ja ryhmäkehiin, välillä ehdittiin kiertämään myyntikojut. Sunnuntaina sitten kierreltiin kaikki myyntikojut huolella ja katsottiin kiinnostavien rotujen kehiä aina vähän aikaa. Mihinkään ei haluttu keskittyä koko rodun ajaksi, kun sitten ei olisi ehtinyt katsella oikein mitään muuta. Osallistuneita kun oli rodussa kuin rodussa niin paljon.

Apsot katsoin melkein kokonaan ja olikin mahtavaa olla paikalla, kun juniorivoittaja titteli tuli pohjoiseen, Taivaskatseen kasvatille! Apso on kyllä sellainen koira, jonka otan vielä joskus, ennemmin tai myöhemmin. ;) Jeksupoksu oli aikanaan melkoinen koirapersoona, mutta siinä riitti niitä hyviäkin puolia. Aivan ehdottomasti arvostan tuota rotua kovasti ja apsoissa vaan on sitä jotain, mikä viehättää. Lisäksi luulen, että Tessulla on varmaan puunatuin lapinkoiran turkki ikinä... 

Kuvissa alhaalla Taivaskatseen Iloinen Helinä Keiju & Taivaskatseen Ilmetty Marilyn, yläkuvassa luultavasti joku Chic Choixin söpöläinen. :)

Kuvia näyttelystä löytyy täältä: http://elinann.otukset.fi/kuvat/Kuvailua+2015/Tapahtumat+2015/

 

Eilen houkuttelin Saaran lenkille ja lintsaamaan koulusta, kun oli niin hieno aurinkoinen ilma. Niitähän on tunnetusti harvassa joulukuussa. ;) Käytiin vaihteeksi Nivavaarassa, jossa mie en olekaan lenkkeillyt ikinä ennen ja olihan se mukavaa vaihtelua. Kaikki koirat pysyi hyvin matkassa ja tottelikin hyvin. Tepsulainenkin antoi hienosti ottaa kiinni ihan auton vieressä.

Tessulla oli viikonlopun jälkeen minua selvästi vähän ikäväkin, se on kulkenut nyt pari päivää ihan koko ajan minun perässä. Jos istun pöydän ääreen, se makaa minun vieressä, jos menen sängylle, se hyppää viereen makoilemaan ja jos istun tietokoneella, niin se makoilee pöydän alla jaloissa. Ihana! Olispa se aina tuollainen, mutta epäilen, että se kohta taas muuttuu normaaliksi omaksi itsekseen ja murjottaa päivät makuuhuoneen nurkassa tai tietokonepöydän alla. ;)