Vauhdikas viikonloppu

Meillä oli oikein vauhdikas viikonloppu ja suurin piirtein niin rentouttava kuin etukäteen ajattelinkin! Varsinkin lauantai kului oikein sutjakasti, kun aamulla lähdettiin ensimmäisenä käymään 7 kilometrin kävelylenkki metsässä koko koiralauman kanssa. Riitu jättäytyi kyllä ensimmäisellä aukealla pois matkasta, kun se jostain syystä pelkää vähän Rippua ja oli autolla odottamassa, kun tultiin takaisin. Rippu, Rella ja Tessu kumminkin talsivat koko 7km pituisen lenkin kiltisti. Tai siis, Tessu yritti taas nylkytellä Rippua, mutta otin sen sitten hihnaan, niin sai vanhus nauttia lenkkeilystä. Juoksut kyllä menivät jo ohi, koska tänään Rippu ei ollut enää millään tavalla kiinnostava. Onneksi.

Eilen käytiin myös hoitokoira Ninnin ja sen omistajan kanssa lenkillä ja kahvittelemassa Korkalovaarassa. Otin sinne mukaan Tessun ja Riitun. Tessulla ja Ninnillä olikin taas oikein hyvät takaa-ajoleikit metsässä. Riitu nuuhkutteli minkä ehti ja nappasinkin sen kainaloon, kun sen matkanteko ei tahtonut edetä. Osasyyllisenä oli varmasti märkä paakkuntuva lumi... Käytiin sisällä tapaamassa myös Ninnin pikkukaveria, coton de tulear -tyttö Liliä, joka oli Tessun mielestä ihana. Kertakaikkiaan. Lili ei ollut samaa mieltä Tessusta ja ilmoittikin sen erittäin topakasti. :) Lili ja Ninni ovat tulossa meille hoitoon pääsiäisen aikaan pariksi päiväksi.

Tänään käväistiin sitten taas metsälenkillä, mutta Ripulla vissiin väsytti vielä edellisen päivän lenkit, kun tänään se sitten puolestaan palasi autolle jo parinsadan metrin jälkeen. Siellä se odotteli, kun palasin Rellan ja Tessun kanssa autolle. Tänään sitten imuroin vielä alakerran, että olisi muilla mukava tulla reissusta. :) Tessu sai nautiskella häkkielämästä sillä välin.

Viikon päästä onkin sitten vuorossa Tessun eka näyttely! Apuva.

Riitun sulho todettiin terveeksi, joten nyt sitten odotellaan meidän pikkuneidin juoksuja ja katsotaan saataisiinko kesällä pieniä tipsupentuja. :) Yhdistelmä olisi sitten Zaranel Eleonoora x Tuuling Ris Ricardo 

Pikku-Tepsukkainen

Rippu-vanhus ♥

Blondi neiti

Kaunis Rella ♥

Kaikenkirjavaa naavaa

Jänisten ruokapaikka.

Koko koiralauman kanssa iltalenkillä. :)

Juoksulenkkiä Töppösen kanssa

Käytiin Tessun kanssa juoksulenkillä ensimmäistä kertaa. En itse asiassa ole juossut pitkiin aikoihin oikeastaan ollenkaan edes yksin. Tornion kilometrin pituisia pyrähdyksiä tappohelteessä ei oikeastaan voi laskea edes ja onhan niistäkin kohta jo vuosi aikaa.

No kumminkin, tänään päätin lähteä ja olihan se mukavaa. Juoksenneltiin 4,3km, josta aluksi oli vähän lämmittelykävelyä, jolla Tessu sai tehdä tarpeensa ja lopusta oli jäähdyttelykävelyä niin, että Tessu sai vähän haistella niitä ihastuttavia narttupissoja... ;)

Mulla oli Tessu valjaissa juoksuvyössä kiinni, mutta se ei kiskonut eikä sen tarvinnutkaan. Mie kumminkin sain kädet vapaaksi, jolloin juokseminen on vähän rennompaa. Olen erityisen tyytyväinen kyllä siihen, että vaikka vastaan tuli useampikin koira, niin Tessu meni oikein mallikkaasti ohi. Edes sellaisella kapeammalla tiellä, jossa ei ollut pyöräteitä. se ei pyrkinyt ollenkaan vastaantulevan koiran luokse, vaan meni vain ohi ilman, että minun tarvi ottaa sitä edes lyhyelle hihnalle. :) Pari kertaa kielsin kyttäämästä muita koiria vähän kauempaa ja sitäkin se totteli hyvin.

Taidetaan käydä juoksentelemassa yhdessä vielä toistekin!

"Et oo tosissas, että sie otat vielä kuviakin, vaikka mie haluaisin jo juoksemaan!"

Lenkillä liukastellen

Meillä on Tessun kanssa tapana kiertää päivässä yksi pidempi tunnin tai parin mittainen lenkki ja sitten toinen lyhyempi. Tänään oli ja on todella upea sää, joten suunnattiin joen rantaan. Ilma oli ihan tyyni ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Pakkasta piti olla muka useampikin aste, mutta ei siltä tuntunut! Ihan mahtava keli. :)

Keväässä on parasta aurinkoiset päivät, hankikelit ja huomattavasti iloisemmat ihmiset kuin talven pimeillä. Surkeinta on tuo älytön liukkaus ja ne vastapainona olevat lumi-, vesi- tai räntäsateiset ja harmaat päivät sekä rapakeli. Niinku edellisessä postauksessa kirjoitin, niin mie oon telonut itteäni ihan urakalla kaatuilemalla milloin missäkin. Eilenkin tuiskahdin nurin tässä pihalla, kun tämän talon piha on ihan taatusti huonoiten hiekoitettu koko kadulla... Vähän olen miettinyt, että pitäisikö hankkia joko nastakengät tai sellaiset nastajutut kengän pohjiin. Koitan kyllä uskotella itelleni, että ihan kohta nuo lumet jo sulaa ja liukastelu loppuu. :D

Oon muuten niin ylpeä tuosta koirasta, kun se osaa mennä muiden ohi ihan hiljaa ja kunnollisesti, vaikka toiset rähisiskin vieressä. :) Ja ohituksethan me hoidetaan vaan menemällä ohi ripeästi. Ei jäädä ihmettelemään eikä haistelemaan kenenkään luo, niin ei tule sitten Tessulle tarvetta yrittääkään sellaista. 

Vitsi mikä viikko

Kavereita, koirakavereita, makkaranpaistoa, mökkeilyä ja hiihtämistä, siitä on tehty meidän viimeiset pari viikkoa. Viime viikonloppuna käytiin mökkeilemässä Siika-Kämässä ja tällä viikolla ollaan mm. käyty Vaattungilla Saaran kanssa ja sitten kävin Oikaraisella Tessun kanssa. Täytyy sanoa, että kylläpä nuo juoksuiset nartut nyt haittaakin rentoa elämää tässä keväällä. Voin vaan kysellä iteltäni, että oliko se muka olevinaan hyväkin idea ottaa uroskoira, kun lähipiirissä kaikilla on lähinnä narttuja...

Ennen mökille lähtöä oli nimittäin sellainen ihana mielikuva päässä, että Tessu voisi vaan rennosti juoksennella ulkona, vahtia mökin pihaa ja tulla sisälle sitten, jos sitä sattuu kiinnostamaan. Noh, päästiin mökin pihalle ja päästin koiran autosta ulos, niin eiköhän se pinkaissut naapuriin, jossa on kultainennoutaja. Heitin Henkalle, että "varmaan sillä Vilmalla on nyt juoksutkin, niin tulee oikein loistoreissu tästäkin". Peruspessimistiminä oli vaan ihan oikeassa. Vilmalla oli juoksut, joten Tessu joutui olemaan jatkuvasti vaan narun päässä, koska se ei todellakaan suostunut pysymään pihalla. Se vilisti heti naapuriin, kun käänsin selkäni. Se siitä vapaudesta sitten.

Käytiin pari hiihtolenkkiä mökillä, mie löin pääni laskiessani mäkeä ja niskat kipeytyi oikein kunnolla. Käytiin paistelemassa makkaraa ja Tessu sai juoksennella kelkan perässä, kunnes päättikin olla seuraamatta kelkkaa ja pinkaisi toisen mökkinaapurin juoksuisen koiran luokse. Henkka kiskoi kelkkaa käyntiin sillä välin, kun mie kävin hakemassa Tessun narun päähän. Syötiin herkkuja ja tehtiin hyvää ruokaa. Käytiin taas hiihtelemässä ja saunottiin kunnolla. Viimeisenä päivänä oli tarkoitus lähteä hiihtämään, mutta heti mökin pihalla mäkeä laskiessa narussa ollut Tessu meni puun toiselta puolelta ja mie toiselta, kaaduin ja löin pääni puuhun. Siitä seurasi lievä aivotärähdys ja pari erittäin julman näköistä mustelmaa olkapäähän ja polveen. Siivottiin mökki ja lähdettiin sitten pois. Kiva reissu oli, vaikka kylläpä vastustikin...

Lepäiltiin tuon reissun jälkeen pari päivää kaupungissa (sillä välin tosin sain elämäni ensimmäisen allergiareaktion pesuaineesta...) ja lähdin sitten Oikaraiselle, jossa oli vastassa juoksuinen Rippu. Tessu vikisi, ulvoi ja haukkui viereisessä häkissä olevan Ripun luokse sillä välin, kun mie kävin kaupungissa hakemassa osia temppuilevaan autooni. Laitettiin autoon uudet tulpat, joiden oli tarkoitus helpottaa auton käymisongelmaa. Lauantaina lähdin edeltä ajelemaan kohti Lapinvaaraa ja nappasin Rellan ja Tessun kyytiin. Isä tuli perässä Ripun kanssa. Käytiin hiihtämässä kolmen tunnin hiihtolenkki metsässä koirien kanssa ja koko kolmen tunnin ajan Tessu yritti Rippua, vaikka kuinka komensin. Annoin sen lopulta olla, kun ei Rippukaan sille ymmärtänyt ärähtää... (// Lisätäänpä tähän väliin sellainen kommentti, että Tessu ei siis varsinaisesti astunut Rippua, mutta kunhan loikki selässä ja yritti.) En tiedä, pitääkö nuo muut koirat sitä edelleen vaan niin pentuna?

Hyvä viikko oli, toivotaan ensi viikosta parempaa! ;) Silloin on luvassa mm. kokonainen viikonloppu Oikaraisella koiravahtina, mätsäri ja lisää auton korjausta. En tiiä, kuulostaako oikein lupaavalta?

Omaksi onnekseen tuo lapinkoirapoika on ihan mahdottoman komea ja ihana yksinään kotioloissa ja kelpo koira myös silloin, kun niitä juoksuisia tai vieraita narttuja (Tessun mielestä jokainen narttu on potentiaalinen harjoituskappale lisääntymisharjoituksiin) ei ole lähistöllä... :)

Kahden koiran kokeilu

Tämmöset täällä kaupungissa tänään! Ja ollut nyt pari päivää. Ihan oikein arvelin, kun ajattelin, että Tessulle tekisi hyvää olla toinen koira, eikä aina vaan se ainoa koira. Relppis siis on ollut täällä nyt pari päivää ja antanut Tessulle hyviä vaikutteita. ;) Lenkillä Tessu kuuntelee noin miljoona kertaa paremmin, kun sen nakinpalan ja huomion perään on Rellakin. Koirapuistossakin sillä teki välillä mieli tulla katsomaan, mitä mulle kuuluu. Treenatessa into oli ihan suunnaton, kun toisen sitoi tolppaan kiinni siksi aikaa, kun treenasi toisen kanssa.

Ainoa vaan, että Rella ei edelleenkään osaa ottaa mitenkään erityisen rennosti täällä. Puistossa se uskalsi pari kertaa osallistua Tessun ja alle vuoden ikäisen seropitytön leikkeihin, muuten se seurasi tiiviisti minun kannoilla. Lenkillä se kävelee vähän arkaillen eikä todellakaan murahtele tai nostele niskakarvojaan kellekään. Koirat se ohittaa myös kuin unelma, jos vaan sanon sille, että nyt mennään nätisti. Ja sillä on myös taas vähän vatsa sekaisin, vaikka ruoka ei ole muuttunut miksikään, korkeintaan määrä on vähentynyt... Täytynee siis viedä se takaisin maaseudun rauhaan ja opastaa äiti opettelemaan sen kanssa ohittelua ja ihmisten kohtaamista siellä.

Yhdessä koirassa on puolensa, mutta kahden kanssa on tiettyjä asioita, mitkä tekee asioista helpompia. Varsinkin, jos koira ei ole valmiiksi omistajaansa palvovaa tyyppiä. Tessun kohdalla toinen koira on erinomaisen hyvä juttu, totteleminen tuntuu sen mielestä paljon miellyttävämmältä, kun asioista joutuu vähän kilpailemaan eikä aina saa kaikkea huomiota. Myös treenatessa se, että voi tehdä hetken toisen kanssa ja pistää toisen vähäksi aikaa keräilemään lisää intoa sivuun, lisää koiran tekemistahtoa huomattavasti. 

Tällä erää mulla eli meillä on vaan yksi Tessu, joten pitäisi yrittää kehitellä keino, miten me pärjättäisiin keskenään. Toista koiraa meille ei kumminkaan ole ihan heti tulossa ja pentua varsinkaan ei viiden vuoden pentuputken (Rella, Nella, Riitu, Julle ja Tessu) jälkeen tee edes mieli. :'D

Oon ollut nyt vähän laiska kantamaan kameraa mukana ja varmaan vielä laiskemmaksi tulen, koska tämän postauksen kuvat on otettu minun uudella puhelimella. :D

Sunnuntain hiihtoreissulta

Maanantain 7km hiihtoreissulta Jokkavaarasta

Viirinkankaalta tänä aamuna

Sunnuntaina Körkönperällä oli jo pajunkissoja!

Taistelu vapaudesta

Vapaa, kuin taivaantuuli... Tai sitten ei.

Nonii, täällä ollaan pitkästä aikaa tietokoneen ääressä näppäilemässä. Oikaraiselta palattiin kaupunkiin keskiviikkona ja toivuttiin melkein viikon mittaisesta riekkumisesta. Tessu oli pari päivää melkoisen rauhallinen, mutta on jo toennut siitä reissusta. Ilmoitin Tessun myös Tervolan ryhmänäyttelyyn, joka on kuukauden päästä. Huhhui, osaakohan tuo turrikka edes käyttäytyä siellä...?

Asia, jonka kanssa olen nyt taistellut, on tuon koiran luoksetulot. Sehän siis tottelee kyllä, mutta kun se tajuaa, että pitäisi mennä autoon, tulla sisälle tai lenkki alkaa olla lopussa, niin se totteleminen loppuu siihen. Ja kun namit tai lelut ei todellakaan ole vapauden menettämisen arvoisia, niin eihän se tule. Vanhalla talolla lähdin ajelemaan autolla vaan pois ja jätin Tessun vaan yksin, se juoksi auton perässä ja tuli ihan mielelläänkin kyytiin. Harmi, että tämä homma ei toimi muualla kuin tuolla.

Joku voisi kertoa Tessulle, että lapinkoiran rotumääritelmässä lukee, että lapinkoira on: "Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen. Ystävällinen ja uskollinen." Älykäs se kyllä on, samoin rohkea, rauhallinen, ystävällinen ja uskollinen. Kyllä se aina haluaa mukana pysyä eikä jäädä kupeksimaan mihinkään. Oppimishaluisuudesta ja yhteistyöhalukkuudesta tuota koiraa sen sijaan ei voi kiitellä - se ei tee mitään ilman kunnollista palkkaa ja se kunnollinen palkka onkin jotain, mitä mie en edes tiedä olevan olemassa.

"Se on älykäs ja nokkela koira, luonteikas ja hyväntuulisen omapäinen. -- Sanotaankin, että "suomenlapinkoira on niin viisas, että osaa tekeytyä tyhmäksi". Usein se saa pyöritettyä omistajansa tassunsa ympärille." Koiranomistajan peruskurssi, suomenlapinkoira

Olen nyt sitten lueskellut erinäisiä koirakirjoja ja koulutusvinkkejä, vaikka ne on luettu noin miljoona kertaa ennenkin. Yhtään viisaammaksi en tule, koska en vain keksi, millä tuota koiraa saisi motivoitua tarpeeksi tai huijattua niin, että se kuvittelisi voittavansa luoksetullessaan jotain myös silloin, kun ollaan lähdössä. Mikäänhän ei voita vapautta. Paitsi ehkä kilpailutilanne, Rellan, Ripun ja Riitun kanssa sille nimittäin tulee usein kiire, ettei se jäisi ihan ilman makupaloja. Ainoan koiran syndrooma selvästi - se taitaa tietää, että saa joka tapauksessa (ennemmin tai myöhemmin) kaiken ruuan ja kaikki namit, mitä mulla vain on jakaa.

Tunnen itteni tällä hetkellä ehkä vähän tyhmäksi. Ehkä meidän pitää vaan treenata enemmän, Tessun kanssa tulee kuitenkin harrastettua tuota irtilenkkeilyä niin vähän. Nyt olen palkannut sen lenkeillä aina, kun se suvaitsee vilkaistakin minuun päin ja aina, kun se tulee luokse. 

Tottelematon tipsuneiti joutui syliin.

Rellukka.

Tessu ei todellakaan ole lähdössä mihinkään.

♥