Halin yhteiselo muun lauman kanssa

Mehän harkittiin beaglen ottamista meidän mittapuulla melko pitkään. Jossain vaiheessa mietittiin, ettei oteta uutta koiraa ennen kuin Tessu on lähemmäs 5-vuotias, mutta päädyttiin kuitenkin Haliin, kun selailtiin beaglefoorumia ja toria... Tessu ja Hali tulevatkin hyvin juttuun, tosin kaipaisin Tessulta vähän enemmän kykyä puolustaa itseään. Se nimittäin antaa Halin nujuuttaa itseään mielin määrin eikä ärähdä ikinä, ei yhtään mistään. Hali saa viedä sen ruokakupin, syödä sen luut, repiä sen karvat, roikkua hännässä tai tehdä ihan mitä vaan, eikä Tessu sano sille yhtään mitään. :D Erittäin kiltti poika. ♥

Hali on muutenkin sujahtanut porukkaan hyvin. Beaglen ja labbiksen touhut sopivat hyvin yhteen, joten jopa meidän möhömaha Rella tykkää Halista ja leikkiikin sen kanssa. Riitu ei tykkää pennuista ja niiden rajuista leikeistä, joten se kyllä ilmoittaa Halille, että sen paikka todellakin on jossain ihan muualla kuin hänen lähellään riehumassa. Satun kanssa Halilla on hauskaa, ne leikkivät hippaa ja painivat siinä välissä hieman, Satu edellä ja Hali perässä. 

Henkka varsinkin on panostanut Halin opetukseen todella paljon. Hali osaa hienosti ottaa kontaktia, seurata, käsimerkistä mennä maahan ja kyljelleen, koskea palloa ja tulla luokse. Nimensä se osaa loistavasti ja tulee luokse myös silloin, kun on Satun kanssa painit kesken. Hihnakäytös tuolla on aika kaameaa, se singahtelee sinne tänne sen mukaan, minne nenä vie, joten siinä on paljon reenailtavaa. Muiden koirien ohitukset sentään sujuu hienosti namien kanssa, vaikka osa koirista onkin kovin jännittäviä. 

Sisäsiisteyskoulutus sujuu myös hyvin, enää tulee ihan satunnaisia pissoja sisälle kesken riehumisen tai silloin, kun omistajia vähän laiskottaa... ;) Hali herättää myös yöllä, jos on tarvetta käydä ulkona ja tästä ominaisuudesta todellakin tykkään kaikissa omissa koirissa. Olen itse melko herkkäuninen, joten herään helposti, jos koira rupeaa liikehtimään levottomasti.

Halin pahoina tapoina voisi mainita kenkien kantelun ja niiden mutustelun, sekä pöydille hyppimisen. Sillä on kauhea tarve nähdä kaikille mahdollisille tasoille, joten se loikkii pöydän reunoja vasten ja yrittää saada siellä olevia tavaroita. Tämäkin on onneksi hieman vähentynyt siitä, mitä se oli jossain vaiheessa. Myöskään kenkiä ei raahata eteisestä enää ihan siinä tahdissa kuin aluksi. 

Mökkeilyhommia

 

Oltiin mökillä syyslomailemassa, tai oikeastaan Henkka lomaili ja mie kävin töissä mökiltä käsin. Viikonloppuna otettiin kyllä rennosti molemmat. Meillä oli mökillä mukana Tessu ja beagle Riina, joka pääsi ajamaan jäniksiä. Henkan vanhemmat oli reissussa, niin Riina oli sitten meillä hoidossa. Jännitettiin etukäteen vähän sitä, miten Tessu ja Riina-rouva tulevat toimeen, kun Riina on omanarvontuntoinen vanha rouva ja Tessu taas ihan tunnettu siitä, että se ei vaan voi jättää narttuja rauhaan.

Ensimmäiset pari päivää meni siinä, että Riina ärähteli Tessulle jatkuvasti ja Tessu puolestaan nuoli Riinan korvia aina, kun vähänkin oli tilaisuus. :D Pikku hiljaa niiden välit kuitenkin lämpeni, eikä loppuviikosta enää tarvinnut rähinöitä kuunnella ja voitiin laittaa molemmat koirat auton peräkonttiinkin ihan huoletta. Yhdessähän nuo kaksi keksivät käydä jossain paskassakin pyörimässä, joten saatiin pestä koiriakin ihan kunnolla. Fairypesulla tuli Riinastakin hohtavan valkoinen. ;)

Nautiskeltiin ihan kunnon maalaiselämästä kunnolla, lenkkeiltiin metsässä, kalasteltiin järvellä, käytiin laavulla paistamassa makkaraa, saunottiin rantasaunassa ja sitten ajatettiin niitä pupuja Riinalla. Riina ajoi useampaakin jänistä ja Henkka ampui sille kaksi. Henkalle iski kunnon beaglekuumekin, mutta tuskinpa ollaan ihan heti ottamassa uutta beaglea, tai sen kummemmin muutakaan koiraa. 

Mie onnistuin unohtamaan kameran muistikortin pois matkasta, joten nyt sitten joutuu tyytymään näihin puhelinkuviin. Ei ollutkaan kuin varmaan kolmas kerta ihan lyhyen ajan sisällä, kun jotain kuvaamisen kannalta oleellista unohtuu matkasta. Yleensä se unohtunut juttu on akku... Tällä kertaa sitten muistikortti.

Mätsäripäivä

Käytiin tänään mätsärissä koirien kanssa. Tessu osallistui isoihin pentuihin (sin, sij. 2.), Riitu pieniin aikuisiin (pun, ei sij.) ja Rella isoihin aikuisiin (pun, sij. 6.) sekä temppurataan (sij. 6.). Mätsärissä oli minun iloksi myös Riinan ja Remun parin vuoden takaisesta pentueesta Reni (pun, sij 1.). Siitä on kasvanut todella kaunis beagle tyttö, vähän ujo, mutta todella kaunis ja suloinen. :)

Tessu käyttäytyi ihan kamalan huonosti koko mätsärin. Kehässä se sentään käyttäytyi jotenkin, mutta muuten ei juuri mitenkään. Ekan puolen mätsäristä se kiskoi ihan hulluna ympäriinsä, mutta malttoi sentään välillä kuunnella minuakin. Toisen puolen se sitten räksytti eikä kuunnellut yhtään mitään. Ihan äärettömän rasittava mätsärikaveri. Onneksi se sentään on vaan innokas ja kiltti, eikä mikään rähisijä, jonka kanssa joutuisi sen takia olemaan jatkuvasti varpaillaan.

Tessu sijoittui tosiaan isojen sinisten pentujen toiseksi, Rella sai punaisen ja tipahti ihan viimeisenä, Riitu taas sai punaisen nauhan, mutta kommentin, että vaikutti vähän masentuneelta. Tessulle siis hieno sijoitus, ensimmäinen laatuaan! :) Renin pärjäämistä jännitin myös, ja se sijoittuikin pienestä arkuudestaan huolimatta punaisten ensimmäiseksi! Hieno juttu.

Mätsäripäiväksi oli luvattu tosi hienoa säätä, aurinkoista ja lämmintä 7 astetta, mutta totuushan oli se, että tuuli kylmästi ja satoi vettä. :D Mätsärissä oli tosi paljon porukkaa ja ihan mätsäreille tyypillisesti mukava tunnelma huonosta kelistä huolimatta. Viikon päästä uudestaan. :)

Nyt tarkenee beagle pakkasella

Neuloin Jullelle villapaidan. Nyt tarkenee! Aamulla mittari näytti -27 astetta, tai jotain sinne päin ja kun lähdettiin lenkille ja laitoin Jullelle takin päälle, niin hytisihän se edelleen. Ei ollut mistään tarkenemisesta puhettakaan, beaglen poikanen hytisi ja värisi ja nosteli tassuja vuorotellen ilmaan. Kotiinkin oli ihan hirmuinen hoppu, kun paleli niin mahdottomasti. Olin jo ostanut langat valmiiksi, että neulon tuolle villapaidan, kunhan jaksan. Tänään sitten lenkiltä tullessa päätin, että neulottava se on. Ei tuollaista hytinää kestä katsella kukaan!

Beaglen poikanen sai sitten villapaidan, joka valmistui noin 6 tunnissa tällaiselta ihmiseltä, joka innostuu neulomisesta aina hyvin hetkellisesti kerran vuodessa ja saa yhdet villasukat valmiiksi parin talven aikana. ;) Aloitin neulomisen tällä ohjeella, mutta kun ohje oli mulle ihan liian vaikeaselkoinen, löysin helpomman ohjeen, joka löytyy täältä. Lankana on Novitan Kelo, jotka vaatii puikkokoon 8. Eli paksua lankaahan tuo on ja valmista tulee nopeasti. ;) Lankaa tuohon villapaitaan meni pikkuisen päälle yksi kerä eli noin 100g. Jullen selän pituus on noin 42cm ja rinnanympärys 54cm.

Täytyy varmaan käydä hamstraamassa tuota Eurokankaan alennuksesta vielä pari kerää, kun tykkään tuosta langasta niin paljon (neuloin siitä viime talvena parit vanttuut). Vois sitten tehdä Jullelle vaikka toisenkin villapaidan, vaikka vihreänä ja vähän enemmän ajatuksen kanssa. Jos vaikka jotain kuviotakin saisi seuraavaksi aikaiseksi, tuohon selkäosaan voisi nimittäin taiteilla vaikka mitä!

Käytiin testaamassa villapaita nyt iltasella niin, että laitoin villapaidan päälle vielä sen takin, jolla tuo ei tarennut. Ei tarvinu enää tassuja nostella eikä tärissyt kylmästäkään enää yhtään. Kyllä kannatti nähdä vähän vaivaa.

Ensilumi maahan tuli, ja Julmuri 4kk

Ekat lumisateet, jotka sai maan valkoiseksi! Ja meidän pienen pieni beaglen poikanen on jo 4kk ikäinen ja löytyy lopultakin myös KoiraNetistä eli rekattuakin se saatiin. Vielä odotellaan, josko ne viitsisivät Kennelliitosta lähettää myös rekisteripaperit. On se monimutkainen laitos tuo Kennelliitto eikä asiakasystävällisyydestä tietoakaan... Julle-pojan isukki sai ajokokeiden piirinmestaruuskisoista hopeaa eli tuli toiseksi ja Riinan mammakin on saanut tälle syksylle jo viisi jänistä. Kovat on odotukset meidän pikkupojastakin kunhan se kasvaa. Nyt se on vielä ihana pehmoisen palleroinen riiviökakara. Tosin kasvanut jo sen verran, että blogin ulkoasun päivittäminen saattaisi olla jo paikallaan...

Viime aikoina ollaan käyty Jullen kanssa tuttuun tapaan pentutreffeillä, käveleskelty metsässä ja ilman muuta myös kaupungissa. Relppisree on ollut siskojen ja vanhempien ilona - tai harmina - ja me ollaan oltu vain Julliskan kanssa. Rella ontuu edelleen etutassuaan ja stressaa kai kaupungista, minkä seurauksena ripuloi aina kun tullaan tänne. Periaatteessa se on sopeutunut ihan hyvin, mutta tuo ripuli täysin käsittämättömästä syystä kertoo kyllä stressistä, ei sille oikein muutakaan syytä löydy. Rellukka saa nyt jonkin aikaa olla sitten isän kaverina ja käydä metsällä ja touhuta muuta mukavaa. Samalla voidaan keskittyä ihan vain Jullen hihnakoulutukseen, ohitusharjoituksiin ja sellaisiin juttuihin, mitkä on vähän hankalia harjoitella kahden koiran kanssa. Vähän tyhjäähän se on ilman tuota hösötintä, mutta ehkä nyt on parempi ainakin vähän aikaa näin.

Beagleriiviöitä

Käytiin lauantaina taas pentutreffailemassa Mustissa ja Mirrissä. Julle meni oikein reippaasti, tällä kertaa jo hyvinkin innokkaasti sisälle ja pois ei olis malttanut lähteä ollenkaan. Vipinää se ainakin saa aikaiseksi pentutreffeillä...

Sunnuntaina pyörähdettiin sitten Oikaraiselle, missä Julle kulutti enimmät virrat ensin juoksemalla Riitun kanssa pihaa ympäri ja sitten käväistiin vielä Körkönperällä tapaamassa Jullen siskoa Reniä ja isukkia, ja tietysti Jullen siskon kanssa asuvia koiria. Renistä on kasvanut niin sievä tyttö, että ei toista. Varsinainen prinsessa ja Jullea huomattavasti sirompi. :) Hurjan suloinenkin se on, vaikkakin luonne on ihan yhtä tulinen kuin pentulaatikossakin! ;) Jullesta Jari - Remun ja Renin omistaja - arveli tulevan samanlainen järkäle kuin Remustakin. En epäile yhtään - on tuo poika sen verran jykevää tekoa.

Kuvia saa taas tuttuun tapaan isommaksi klikkailemalla niitä ja lisää kuvia tästä pienestä beaglejen sukukokouksesta löytyy täältä.

Keskiviikkona on taas aika käydä eläinlääkärillä rokottamassa Julle. Saadaan taas punnita se, niin nähdään joko 10kg rajapyykki on saavutettu. ;)

Samalla kun lisäsin Riitusta kuvia, katsoin sen vanhoja kuvia ja huomasin, että se on kesän aikana muuttunut ihan hirmuisesti! Kolmessa kuukaudessa muutos hämmentävän suuri. Kesällä mietinkin, että joka kerta kun viikonloppuna tuli käymään, se oli muuttunut enemmän tai vähemmän. :D Luonnekin sillä on muuttunut hurjasti reippaammaksi kuin mitä se vuosi sitten pikkupentuna oli.

Riitu kesäkuun puolivälissä...


...ja Riitu lokakuun alussa!

Laitetaan vielä loppuun tasapuolisuuden nimissä pari kuvaa Relppiksestäkin, jolle pohditaan tällä hetkellä sopivaa sterilointiaikaa. Ennen joulukuuta se joka tapauksessa tulee tapahtumaan!

Touhua ja tohinaa

Käytiin piiiiitkästä aikaa Saaran kanssa lenkkeilemässä. Mukavaa oli kuiteskin käydä, kun viime kerrasta on taas aikaa... Jos nyt sitten useammin? Relppis valitettavasti ontui koko lenkin ajan toista etujalkaansa eikä oikein innostunut leikkimään edes Vilpin kanssa. Ontumista on jatkunut jo pidemmän aikaa eikä koirassa ulkoisesti näy mitään vikaa eli jotain sieltä varmaan on rikki. Kärtyisempikin se on kuin ikinä ennen, joten kipeä ihan varmasti. Vaivainen labbis-parka.

Jullen kanssa käytiin katselemassa eilen pikkusiskon ratsastusta tunnin verran. Aluksi hevoset oli toosi jänniä, mutta tunnin loputtua se suhtautui niihin jo hyvin rauhallisesti. Hevosenkakka on Jullen mielestä parasta herkkua ikinä! Joka ainoa kikkare olisi tehnyt mieli syödä. Siellä oli myös aikuinen kiharakarvainen noutaja, joka oli Jullesta kans tosi kiva niistä monista rapsuttajista puhumattakaan. ;)

Viikonloppuna nostettiin potut maasta ja käytiin poimimassa 20 litraa puolukoita. Koiruudet oli totta kai metsässä mukana ja kyllähän ne nautti, kun sai juosta.

Julle 12 viikkoa!

Julle maailmaa katselemassa

Käytiin eilen Maaseudulta käsin -messuilla ja otettiin Jullekin mukaan katselemaan vähän maailmaa. Nähtiin lehmiä, ihmisvilinää, koiria ja meteliäkin, mutta reippaasti se siellä meni. Julle sai myös hurjan määrän rapsutuksia ja lässytyksiä, ja niistäkös se tykkäsi. ;) Lopuksi pikkuinen koiruus simahti sitten ja nukkui tyytyväisenä auton vieressä, kun odoteltiin muita ja koko matkan Tervolasta kotiin. Ostettiin myös meidän tulevan asunnon oveen, tai mihin sitten laitetaankin, minä asun täällä -kyltti, jossa on beaglen kuva. :)

Tänään vietetään sitten rauhallisempi päivä ilman mitään erityistä touhua.

Julle tuli taloon

Meidän uusi vauva, saanen esitellä! ;) Tämän beaglepoitsun nimi on Julle, niin virallisesti kuin ihan jokapäiväisessä käytössäkin. Julle on yksi Riinan ja Remun pennuista. Aivan valloittava ihanaluonteinen poika. Ei tästä voinut millään luopua. Tämä tulee sitten minun ja Henkan yhteiseksi hauvavauvaksi. Saa nähdä, mitä tästä tulee, tänä syksynähän ehditään jo ensimmäisen kerran testailemaan pupujahtia, jos poitsu siihen osoittaa innostusta ja ensi vuonna sitten näyttelyitä, jos tästä kasvaa kelvollisen näköinen beagle.

Muut koirat ovat ottaneet Jullen hyvin vastaan. Rella on pennulle vähän niin kuin varaemo, leikkii sen kanssa hyvin varovasti, antaa sen nukkua vieressään ja on loputtoman kärsivällinen. Niin kuin Relppis aina... Riitun mielestä Jullesta sai just hyvän kaverin hippaleikkeihin, kun kokoeroakaan ei ole niin kauheasti.

Julle-pojan kanssa ollaan harjoiteltu niin hihnassakävelyä, seisomista (...) kuin sisäsiisteysasioitakin. Ja tietysti tutustuttu kaikenlaiseen uuteen ja jännään. Tosin Jullen mielestä suurin piirtein kaikki uusi on vaan niiin kivaa. Käytiin rannallakin ja Julle on pulahtanut jokeen jo kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla se luiskahti kiveltä alas ja toisella kerralla juoksi vauhdilla Rellan perään ja taas uitiin. Ei se taida vedestä erityisemmin nauttia, mutta ei se sitä ole ruvennut pelkäämään tai varomaankaan ihmeemmin.

Rellalla on juoksut, elämänsä viimeiset sellaiset, koska se tullaan leikkauttamaan heti näiden juoksujen jälkeen. En kestä enää yhtään hetkeä tuota hormonihirviötä, joka tarjoilee pyllyään juoksuisena kaikille, ei kuuntele mitään, ei keskity mihinkään ja kiskoo lenkeillä kuin hullu hajujen perässä. Eikä Relppiksellä olla kuitenkaan pentuja tekemässä, joten helpompi kaikille. Kaikin puolin.