Vennivaarailua

Julle 6kk. Kuvista kiitos Saaralle! Käytiin tänään lenkkeilemässä Vennivaarassa. Tiehän oli suoraan sanottuna surkea ja ilma harmaa, mutta hauskaa oli. Koirat oli tavallista vallattomammalla tuulella. Rella ja Tuikekin ryntäilivät ympäriinsä, vaikka monesti ne käyttäytyy huomattavasti rauhallisemmin lenkillä.

Kuulumisia

Minun laihtunut löppänäiskoirainen pääsi tänään rallattelemaan jäälle irti ensimmäistä kertaa kunnolla leikkauksen jälkeen. Oli siinä labbisneidilla nahoissa pysymistä eikä se kovin hyvin tuntunut onnistuvankaan. Lumen päälle oli nimittäin muodostunut kiva jääkerros alkuviikon plussakelipäivän takia ja niinpä Relppiksen varpaista tuli verta tämän rallattelulenkin päätteeksi. Noh, jospa paranneltaisiin noita pari päivää hihnalenkeillä taas vaihteeksi ja katsotaan perjantaina, josko Rellan tassut kestäisivät, kun se saa seuraa muista koirista, kun olisi tarkoitus kavereiden kanssa lähteä Vaattungilla pyörähtämään.

Rella parani leikkauksesta hyvin nopeasti. Pari-kolme päivää pidin sillä pönttöä päässä, mutta kun se ei osoittanut mitään mielenkiintoa haavaa kohtaan, annoin sen olla ilman pönttöä. Haava parani nopeasti ja hyvin nopeasti koira oli niin kuin sillä ei ikinä mitään leikkausta olisi ollutkaan. Vähän turhankin nopeasti siihen nähden, että "sairaslomaa" piti olla 2 viikkoa.

Julle täytti 6kk. Kokoa sillä on jo hurjasti, varmaan 40cm (pitäisi mitata) ja painoakin varmasti ihan riittävästi. Nyt se kerää jo massaakin ympärilleen, joten järkäle mikä järkäle.

Sisäsiisti tuo pisketti ei vieläkään ole, vaan yksinjäädessä saattaa tulla pissat sisälle. Jullella on ärsyttävän urosmainen tapa kohkata lenkillä hajujen perässä ja päästää tippa tuonne ja toinen tänne. Lenkin loputtua sen rakko ei vieläkään ole tyhjä, mutta kohkaamiselta se ei kertakaikkiaan ehdi pissata kunnolla. Niinpä sillä on hätä ulos noin 10-15 minuuttia sen jälkeen, kun on tultu sisälle. Oli takana sitten 20 minuutin tai tunnin lenkki. Hohhoijaa, ei ole tainnut näin huonosti sisäsiistiksi oppivaa koiraa olla ikinä. Nykyään se sentään jo pyrkii ulos ja yrittää pidätellä parhaansa mukaan. 

Kaikenlaiset temput se sen sijaan oppii nopeasti, vaikka kieltojakaan beaglen poikanen ei ota kuuleviin korviinsa. Tällä hetkellä Julle osaa jo istua, mennä maahan, seistä, istua kauniisti (etutassut ilmassa), laittaa pään maahan käskystä, seurata ja tulla sivulle. Melkein samat temput jo hallussa kuin Rellallakin...

Nyt tarkenee beagle pakkasella

Neuloin Jullelle villapaidan. Nyt tarkenee! Aamulla mittari näytti -27 astetta, tai jotain sinne päin ja kun lähdettiin lenkille ja laitoin Jullelle takin päälle, niin hytisihän se edelleen. Ei ollut mistään tarkenemisesta puhettakaan, beaglen poikanen hytisi ja värisi ja nosteli tassuja vuorotellen ilmaan. Kotiinkin oli ihan hirmuinen hoppu, kun paleli niin mahdottomasti. Olin jo ostanut langat valmiiksi, että neulon tuolle villapaidan, kunhan jaksan. Tänään sitten lenkiltä tullessa päätin, että neulottava se on. Ei tuollaista hytinää kestä katsella kukaan!

Beaglen poikanen sai sitten villapaidan, joka valmistui noin 6 tunnissa tällaiselta ihmiseltä, joka innostuu neulomisesta aina hyvin hetkellisesti kerran vuodessa ja saa yhdet villasukat valmiiksi parin talven aikana. ;) Aloitin neulomisen tällä ohjeella, mutta kun ohje oli mulle ihan liian vaikeaselkoinen, löysin helpomman ohjeen, joka löytyy täältä. Lankana on Novitan Kelo, jotka vaatii puikkokoon 8. Eli paksua lankaahan tuo on ja valmista tulee nopeasti. ;) Lankaa tuohon villapaitaan meni pikkuisen päälle yksi kerä eli noin 100g. Jullen selän pituus on noin 42cm ja rinnanympärys 54cm.

Täytyy varmaan käydä hamstraamassa tuota Eurokankaan alennuksesta vielä pari kerää, kun tykkään tuosta langasta niin paljon (neuloin siitä viime talvena parit vanttuut). Vois sitten tehdä Jullelle vaikka toisenkin villapaidan, vaikka vihreänä ja vähän enemmän ajatuksen kanssa. Jos vaikka jotain kuviotakin saisi seuraavaksi aikaiseksi, tuohon selkäosaan voisi nimittäin taiteilla vaikka mitä!

Käytiin testaamassa villapaita nyt iltasella niin, että laitoin villapaidan päälle vielä sen takin, jolla tuo ei tarennut. Ei tarvinu enää tassuja nostella eikä tärissyt kylmästäkään enää yhtään. Kyllä kannatti nähdä vähän vaivaa.

Rellan sterilointi

Rella on potilaana taas. Tällä kertaa tosin tarkoituksella eli leikkauksen takia. Sain pari viikkoa sitten lopultakin aikaiseksi varata sille ajan sterilointiin, joka sitten tapahtui eilen aamupäivällä. Leikkaus sujui hyvin ja haettiin koira eläinlääkäriltä pois 2,5h päästä siitä, kun olin sen sinne jättänyt nukkumaan. Silloinkin sen sai vielä tosissaan herätellä ja hoippuen se käveli autolle. Ilta meni hieman kitistessä ja ilmeisesti olo oli aika kurja.

Julle oli melko huolissaan kaverista, kun se käyttäytyi niin hassusti ja nukkui ihan liikaa. Suorastaan vahti sitä ja kävi välillä tökkimässä kuonolla. Sidoin Jullen sitten itseeni kiinni joksikin aikaa, kun eihän siitä mitään tule, kun toinen käy koko ajan härkkimässä nukkuvaa reppanaa.

Eilinen meni kuitenkin kohtuu rauhallisissa merkeissä. Tuo tötterö on Rellan mielestä tosi ikävä päässä, kun sen kanssa törmäilee joka paikkaan. Eilen käytin Rellan pari kertaa pihalla, pissalla se kävikin. Illalla nukutuslääkkeen vaikutus alkoi ilmeisesti loppua ja koira meni aika levottomaksi. Kuljaili vain ympäriinsä.

Illalla laitettiin nukkumaan noin 11 aikaan, Rella rauhoittui nukkumaan ihan kohtuu hyvin, mutta yhden aikaan yöllä heräsin siihen, kun se kolisteli tötterön kanssa vähän joka paikkaan ja läähätti levottomana. Menin sitten itse nukkumaan sen kanssa olohuoneeseen, kun siellä on vähän viileämpää ja enemmän tilaa liikkua tötterö päässä. Ei tosiaan turhaa varoiteltu siitä, että ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen on levoton.

Aamulla Rella oli jo paljon pirteämpi ja etenkin kipulääkkeen antamisen jälkeen se virkistyi kummasti. Ulkona käytiin vähän kauempana kävelemässä, vaikkakin hidasta tahtia. Sisälle tullessa se yritti Jullen kanssa riehumista, joka täytyi kyllä lopettaa heti alkuunsa. Sen jälkeen meidän leikkauspotilas pomppasikin nojatuoliin nukkumaan ennen kuin ehdittiin huomatakaan ja päästi tyytyväiseen örinän, kun löysi vihdoinkin mieleisen nukkumapaikan. ;)

Haava ei ole vuotanut yhtään mitään, ei edes nestettä ja kipulääkekin näemmä toimii hyvin, joten nyt toivotaan vain, ettei tuo haava alakaan vuotamaan ja se paranee kunnolla. Tällä hetkellä näyttää hyvältä. Kunhan Rella vain jaksaa pönttöpäistä elämää 10 päivän ajan ja tuo kurja yliaktiivinen beaglen poikanen malttaa olla riehumatta jatkuvasti....