Reeeeenailua

 Kun tarpeeksi yrittää, niin kai sitä jotain saavuttaaki. Tänään reenailin Relpan kanssa ja nyt se sitten alkaa pikku hiljaa tajuta seuraamisesta maahanmenoa ja pysähtymistä, hypynkin se osaa jo aika hyvin. Vielä pitäs saada vähän täsmällisemmäksi tuota hommaa, mutta sitten se alkaa olla jo aika pätevä tokon alokasluokkaan...

Rellaan verrattuna Rippu on oikea kone. Seuraamisessa sen paikka pysyy, vaikka tekis minkälaisia mutkia ja vaikka kuinka pitkästi, se tapittaa koko ajan silmiinkin. Hyppy menee täysillä, kapula tulee käteen asti, luoksetulot ja seuraamisista maahanmenot ja seisomisetki toimii hienosti. Paikallaoloakin on tullut treenattua lenkillä, kun on samalla Rellankin kanssa opeteltu. Harmi kun se on sekarotuinen, sitä en viitsi alkaa rekisteröimään omistajarekisteriin vain sen takia, että saisin kauhusta kankeana mennä tokokisoihin.

Löydettiin isän puhelimesta tällainen kuva viime vuodelta. :D Katsokaa nyt kuinka olemattoman rääpäle pikku-Relppa oli silloin! Jekkuakin puolet pienempi...

Tänään pyörittiin sitten vaihteeksi körköllä minkä ehdittiin ja "kävästiin" kalassa. Kun koko vuoden kalastaa (eli tarpeeksi yrittää) itsepäisesti, niin ilmeisesti Kemijoestakin sitten sen taimenen voi saada. :) Viimeksi sain semmosen ehkä 10-vuotiaana, joten ihan kiva!

Vesipeto Rella ja oravakoira Rippu

Oravan perässä vaikka puuhun!

Oikeastihan tuo Rippanareppana metsästäis mitä vaan, jos sillä olis vähänkään hyviä kokemuksia esim. hirvistä. Parhaimmillaan Ripsreps on kuitenkin paukuttanut hirveäkin 3h. Lintujakin se jopa haukkuu satunnaisesti, mikä oli mulle yllätys. Reppana osaa aina vaan yllättää! :)

Metsästelyä

Tältä viikonlopulta on taas linnut metsästetty niin hyvin kun on osattu. Eilen käytiin kiertelemässä metsiä 5h ajan ja tänäänkin reippaat 4 tuntia. Koirien kunto ei ehkä aivan ole kohdallaan ja ainoa, josta jotain hyötyä lintumetsällä on, on Rippu. Sissi ja Rella kulkee pelkkää polkua pitkin. Vaikka eipä sillä, ei noutajaa ole varmaan ympäriinsä juoksenteluun tarkoitettukaan. Mutta no, mukanahan ne kulkee ja liikuntaa saa...

Eilen ei saatu mitään, mutta tänään tuli yksi teeri. Ensi viikonloppuna paremmin. ;) Metsässä kulkeminen on kuitenkin jo pelkästään niin mukavaa, että sama vaikka ei mitään saisikaan.

Meidän porukka on kyllä edelleen vailla sitä pystykorvan pentua. Pohjalaisia tahtoo vain olla hyyvin vähän, joten olen jopa sortunu selailemaan kasvattajien sivuja Ruotsin puolelta. Pohjoiseen Ruotsiin on kuitenkin vähemmän matkaa kuin Etelä-Suomeen... Saa nähdä mistä ja millainen pystykorvan penska meille tulee, sellainen pitäisi kuitenkin ensi syksyksi saada ja sen kanssa opetellaan kulkemaan jossain aivan muualla kuin pelkästään polkuja pitkin.

Relppa reilu viikko sitten

Sissi mettäkämpän portaalla

Hurjat metsäkoirat

Välillä mentiin koko lauma (sotajoukko...) yhdessä jonossa