Jeksuli ja Riskuli

Eli vaihteeksi Anni kävi kyläilemässä. Ensimmäinen kerta kun Annillakin oli koira mukana meillä. Risku tuli hyvin juttuun Ripun ja Jekun kanssa, Sissi perinteisesti piti meteliä eikä edes halunnut tutustua. Olkoonpa sitten. Käytiin jäällä lenkillä, sieltä nyt ei hurjia kuvia tullut, kun en kehdannut noita meidän turhankin metsästysintoisia koiria päästää irti ja ainoana viipottajana oli Risku. Lenkin jälkeen pestiin Jekku. Pesuoperaation jälkeen Anni ilmoitti, että ainakaan apsoa se ei ikinä tule ottamaan.
Ei niin edustava poseerauskuva Jekusta. Pöytä on edelleen melko kammotus (en ihmettele meidän epätasaisilla lattioilla keikkuvien pöytien jälkeen) eikä turkkikaan ole täysin kuiva, joten edustus ei ole aivan täysi kymppi. Pääpuolelta turkki on jo hyvä, mutta tuo keskiosa on edelleen... yksinkertaisesti sanottuna lyhyt. Toisaalta tausta vain korostaa turkin lyhyyttä. Mutta ehkäpä se tuosta vielä kun aletaan ahkerammin ja huolellisemmin pesemään, katotaan sitten vuoden päästä taas. (; Jekkuhan on oikeastaan vasta apsoelämän kokeilukappale tuon turkin puolesta, kun kaikki on uutta. Virheitäkin on tullut tehtyä, myönnetään.
Tarpeen vaatiessa voidaan kuitenkin harkita myös tokoapsoksi ryhtymistä. Kuvaa Jekun seuraamisesta. Ihan pätevältä taitaa näyttää... :)

Myös söpöily luonnistuu... molemmilta.

Kapulointia ja yökyläilyä

Rippu on harjoitellut kapulointia ahkerasti ja sujuuhan se. Nyt kapula pysyy suussa jo tosi hyvin ja olen kyllä tolkuttoman ylpeä otuksestani, seuraavana alan vaatimaan Ripsulta se kapula suussa enemmän askeleita. Pitäisi ehkä alkaa reenaamaan paikkamakuutakin, mutta kun se on niin tylsää, niin minusta kuin Ripustakin. Me tykätään enemmän vauhdikkaista liikkeistä, mutta herrajestas sitä minuutinkin paikallamakuuta. Laiskottaa odotella minuuttia. Kyllähän Rippu siinä pysyy, mutta pitäisi sitä välillä palautella mieleen, ettei vain käy sitten kisoissa toisin, jos me joskus sinne asti selvitään.

Kävin agikisoissa kuvailemassa Saaran kameralla Tuikea, Roopea ja Daraa ja muitakin koiria tietysti, mutta niitä ennen kaikkea. Kisojen jälkeen mentiin Saaralle. Myös Emilia tuli sinne Roopen kanssa ja Ripulla oli kyllä tosi hauskaa kun se paini Roopen kanssa. Roopehan on siis harmaa norjanhirvikoira. Reenailtiinkin Saaralla jonku verran, toiset enemmän tosissaan ja toiset vähemmän. Ripsukka oli taas ihanan innokas tekemään kaikkea. :)
Meidän tohelot... Rips, Luikkis ja Pyrren.

Rippu ja noudon alkeita

Eli luit oikein. Oon vannonut ja vakuuttanut, että ei, en jaksa alkaa opettaa noutoa Ripulle. Mutta kun on tylsää niin sitä tekee vaikka mitä. Noutokapulaa ei ollut, joten sellainenkin piti värkätä. Etin puukappaleen ja kun sitä aikani käsittelin sahalla ja puukolla, sekä taltalla ja vasaralla niin hyvä tuli. Eihän se nyt mikään kaunistus ole, mutta kelpaa hyvin.
Ripun kanssa on opeteltu jo aikoja sitten erilaisten keppien suussa pitäminen, koskettaminen käskystäkin ja muut sellaiset, mutta mitään noutokapulan tapaista ei ole tainnut meidän neiti edes nähdä oikeasti. Onneksi mulla on fiksu koira, jonka kanssa on treenattu naksuttelua niin paljon, että se osaa itsekin tarjota erilaisia vaihtoehtoja.

Niinpä niin, ajattelin sen olevan jotenkin vaikeampaa, mutta pyh. Rippu tarjosi heti kapulan kosketusta ja kun en palkannut sitä enää jatkuvasta kapulan hakkaamisesta kuonolla, niin sepä otti sen ihan vapaaehtoisesti suuhunsa. Joopajoo, ei pitäisi koskaan aliarvioida tuotakaan otusta. Rippu oli lisäksi aivan innoissaan niinku aina naksun kanssa, Siiri istu minun olkapäällä ja Jekku katto vierestä Ripun söheltämistä. Se olis varmasti ollu kuvan arvoinen tilanne.

Jeksun kanssa on harjoteltu vasta naksuttelun alkeita ja se nyt on tosi erilaista verrattuna Ripun kanssa naksutteluun. Mitään ei meinaa tapahtua vaikka kuinka odottelisi, kunnes Jeksu lopulta kyllästyy ja katsoo silmiin, että miksi mitään ei tapahdu ja miksi tuo nami ei tule pelkällä istumisella. Edistystä on kyllä tapahtunut tämän apsopoitsunkin kanssa, vaikkakin hitaasti... Jekku ei ole välkyimpiä koiria eikä sen innokkuus ole mitenkään huikea. Tai korjataan, kyllä sillä älyä riittää, se on asia erikseen mihin se tahtoo sitä käyttää. Jekulla ei ole Ripun tavoin miellyttämishalua, joten Jekun kanssa toimiminen on huomattavasti haastavampaa.

Loppuun vielä kuva Siiristä, joka on kasvanut jo aika paljon. :)

Vihdoinkin aurinko!

Ulkona oli tositosi hieno ilma, joten käytiin Jeksun kanssa vähän kuvailemassa. Jeksu katseli maisemia, näki pari bichon havanais-tyttöä ja paljon ihania porojen ja jäniksien jälkiä. Ihmettelenpä vain, mistä tuo koira on repinyt tuon valtavan saalistus- tai minkälie vietin.. Kaikki kuitenkin kelpaa jahdattavaksi, poroista hiiriin, jäniksiin, oraviin ja vaikka sitten lintuihin. Tällä kertaa ei kuitenkaan nähty mitään muita eläimiä kuin ne kaksi valkoista neitokaista. :)
Oli ihanaa käydä kävelemässä kun kerrankin oli valoisaa ja aurinkoakin näkyi. Pitkään kestäneen kovan pakkasen jälkeen tänään on enää -6°C eikä Jekunkaan tassuja enää palellut, joten lumessa rämpiminen oli ihan kivaa siitäkin ja risujen kiskominen myös. ↓
Olisin mielellään lähtenyt hiihtämään, mutta en sitten löytänyt mistään sauvoja... Viime vuonna niistä taisikin mennä toinen poikki, jos oikein muistan. Joten tyydytään sitten kävelemään edelleen. Potkuriakin on jo kokeiltu, mutta nuo minun vetokoirat on hiukan ruosteessa (kuten aina), joten ehkä me jätetään ne hommat siihen asti, että tulee sopivan jäiset kelit ja potkuri luistaa vähän liukkaammin.
Ja taas olisi Jeksun pesupäivä edessä, joten illalla pitää ottaa Jekusta sitten vähän edustavampia kuvia, kun turkki on puhdas ja kuiva eikä sojota joka suuntaan. :) Äiti osti lohiöljyä, että poitsun turkki paranisi. Katsotaan auttaako. (; Äiti on nyt ottanut oikein asiakseen keksiä jotain millä turkkia saisi parannettua, eipä tuo haittaa ainakaan minua ja Jekkuhan on asiasta onnellisen tietämätön. Ruuassa voi olla joku kalainen sivumaku, mutta ehkäpä se ei sitä niin suuresti haittaa.
Kuvia klikkailemalla ne saa huomattavasti suuremmiksi (:

Uudenvuoden viettoa...

Uusivuosi meni melkolailla tavalliseen tapaan. Rippu vietti koko illan ja yön tiukasti kopissaan, eikä siitä näkynyt kuononpäätäkään. Se kun sattuu pelkäämää raketteja tuhottomasti. Sissi oli sisällä, koska muuten se ei osaa rauhoittua. Se ei pelkää raketteja tippaakaan, vaan jos vain pääsisi, menisi ajattamaan niitä ja haukkuisi koko ajan. Jekun uusivuosi meni minun sängyn alla piilossa, aamulla se oli sitten kömpinyt sieltä varovasti pois kun isä heräsi kuuden maissa ja alkanut uskoa, että ei niitä enää ammuta. Jekku siis tosissaan pelkää raketteja ja mitä tahansa pauketta muutenkin, joten sen uusivuosi meni melko heikoissa merkeissä pelosta täristen. Itse olin päivän ja alkuillan mummolassa ja kymmenen jälkeen kavereiden kanssa, käytiin katsomassa kaupungin ilotulitusta, joka oli kyllä melko hieno. Varmaan on taas hyvä mieli, kun on rahaa ammuttu ilmaan ja kaadettu kurkusta alas... :)

Huomenna alkaa taas arki ja pitää lähteä kouluun. Harmittaa vain, kun on luvattu kivoja pakkaskelejä huomiseksi ja ylihuomiseksikin, molemmat päivät menee sitten koulussa niin, että sitä päivänvaloa ei ehdi näkemään taas yhtään. Kun lähtee kotoa, on pimeä ja kun tulee kotiin, on pimeä. Nyt on onneksi lunta jo paljonkin (koko ajan sataa lisää) ja jäällä kävely on tähtikirkkaina pakkasiltoina varmasti mukavaa sekin. :>

Huomenna on taas Jekun pesupäivä, olen nyt yrittänyt tihentää väliä, kun tuo turkki oli viime keväänä tosi huonossa kunnossa ja tämän vuoden puolella olisi kuitenkin tarkoitus päästä näyttelyihin ihan kunnolla kiertelemään ja onhan hyväkuntoinen turkki huomattavasti kivempi katsellakin. Tänä vuonna pitäisi käyttää Jekku silmä- ja polvitarkastuksissakin...