Rippu ja noudon alkeita

Eli luit oikein. Oon vannonut ja vakuuttanut, että ei, en jaksa alkaa opettaa noutoa Ripulle. Mutta kun on tylsää niin sitä tekee vaikka mitä. Noutokapulaa ei ollut, joten sellainenkin piti värkätä. Etin puukappaleen ja kun sitä aikani käsittelin sahalla ja puukolla, sekä taltalla ja vasaralla niin hyvä tuli. Eihän se nyt mikään kaunistus ole, mutta kelpaa hyvin.
Ripun kanssa on opeteltu jo aikoja sitten erilaisten keppien suussa pitäminen, koskettaminen käskystäkin ja muut sellaiset, mutta mitään noutokapulan tapaista ei ole tainnut meidän neiti edes nähdä oikeasti. Onneksi mulla on fiksu koira, jonka kanssa on treenattu naksuttelua niin paljon, että se osaa itsekin tarjota erilaisia vaihtoehtoja.

Niinpä niin, ajattelin sen olevan jotenkin vaikeampaa, mutta pyh. Rippu tarjosi heti kapulan kosketusta ja kun en palkannut sitä enää jatkuvasta kapulan hakkaamisesta kuonolla, niin sepä otti sen ihan vapaaehtoisesti suuhunsa. Joopajoo, ei pitäisi koskaan aliarvioida tuotakaan otusta. Rippu oli lisäksi aivan innoissaan niinku aina naksun kanssa, Siiri istu minun olkapäällä ja Jekku katto vierestä Ripun söheltämistä. Se olis varmasti ollu kuvan arvoinen tilanne.

Jeksun kanssa on harjoteltu vasta naksuttelun alkeita ja se nyt on tosi erilaista verrattuna Ripun kanssa naksutteluun. Mitään ei meinaa tapahtua vaikka kuinka odottelisi, kunnes Jeksu lopulta kyllästyy ja katsoo silmiin, että miksi mitään ei tapahdu ja miksi tuo nami ei tule pelkällä istumisella. Edistystä on kyllä tapahtunut tämän apsopoitsunkin kanssa, vaikkakin hitaasti... Jekku ei ole välkyimpiä koiria eikä sen innokkuus ole mitenkään huikea. Tai korjataan, kyllä sillä älyä riittää, se on asia erikseen mihin se tahtoo sitä käyttää. Jekulla ei ole Ripun tavoin miellyttämishalua, joten Jekun kanssa toimiminen on huomattavasti haastavampaa.

Loppuun vielä kuva Siiristä, joka on kasvanut jo aika paljon. :)