Vaattungilla vaeltelemassa

Käytiin eilen Vaattunkikönkäällä paistelemassa makkaraa ja kävelemässä noin 10km lenkki siinä sivussa. Oli mukavaa vaihtelua kyllä tavallisiin maisemiin ja tiellä tallusteluun. Suunniteltiin samalla ensi kesälle reissuja vähän sinne sun tänne... Olisi kiva käydä jossain ihan pohjoisessa, Riisitunturillakin olisi kiva käydä, samoin Pyhä-Luostolla. Katotaan, mihin kaikkialle me ehditään. ;)

Rellan iho vaivaa taas, hotspot tuo ei ole, koskapa sillä on epämääräisiä rupia vähän siellä sun täällä. Korvissa on ruskeaa töhnää ja koko koira tuntuu kutisevan jonkin verran. Pesin Relppiksen eilen shampoon ja hoitoaineen kanssa (ei varmaan tekis pahaa useamminkaan pestä tuota!) ja kävin ostamassa Betadinea, jolla desinfioin nuo haavat. Pitää ehkä käydä vielä eläinlääkärilläkin, kun olisi toki kiva tietää, mistä tuo johtuu. Toivottavasti ei ole allergiaa tai vastaavaa...

Torstaina alkaa taipumuskoekurssi, toivottavasti saadaan se Rellan kanssa kunnialla käytyä ja kesällä sitten taipumuskoe suoritettua. Pellon näyttelyynkin on ilmoittauduttu, joten iho-ongelmat, pysykää poissa!

Lisää kuvia Vaattungilta alhaalla ja täällä kansiossa.

Koiria ja kotieläimiä

Käytiin tänään Saaran, Vilpin ja Tuiken kanssa lenkillä pitkästä aikaa. Saara pyörähti pihaan puolen päivän maissa ja lähdettiin sitten lenkille jälleen Jyrhämävaaraan, missä olen käynyt yksin ja Henkan kanssa nyt useammankin kerran jo. Matkan varrella vastaan tuli Maikki koirineen (unkarinvizsla Visu, mudi Kusti ja saksanseisoja Sera) ja pyörähdettiin sitten siellä mutka. Maikilla oli viiriäisiä, vasikoita, vuohia ja hevonen. Rella suhtautui niihin kaikkiin omaan tapaansa eli oli kuin niitä ei olisi olemassa, koska ne oli vähän jännittäviä. :) Kaiken kaikkiaan helppo koira, vaikka ihan tavalliseen tapaan Rella veti uroksia taas puoleensa kuin magneetti ja Visu rakastui Rellaan vielä enemmän kuin Vilppi... Loppulenkistä vastaan tuli vielä karjalankarhukoira, joka oli karannut parin kilometrin päästä. Se oli niin Rellan kuin Tuikenkin mielestä aivan ihastuttava herrasmies.

Lenkkeilykuvia

Lenkkikuvia taas, kun ei sen kummempaa olla taaskaan puuhailtu. Kävin Riitun ja Rellan kanssa vähän reilun 7,5km lenkin eilen. Sen jälkeen oli vähän väsyneitä koiria, etenki tuo tipsutyttö, kun se ei ole tainnut aikaisemmin käydäkään noin pitkää lenkkiä. :) Riitu vaan kasvaa ja kaunistuu... Ikää neitokaisella on nyt jo 9,5kk.

Sunnuntaina käytiin Rellan ja Nellan kanssa jäällä lenkillä. Siellä oli vaan muitakin liikkeellä, niin jäi vähän lyhyeksi sekin riemu. Nella on kehittynyt kovasti sitten viime kesän, siitä on tullut huomattavasti sopusuhtaisempi ja jykevämpi. Kohta lähtee ilmoittautumiset Pellon ryhmänäyttelyyn, saas nähdä, miten siellä menee tänä vuonna. Vaikka ei kyllä voi väittää että viime vuonnakaan olisi erityisen huonosti mennyt, kun pelkkää erinomaista tuli näille meidän labbistytöille. Mutta ainahan sitä voi toivoa SA:ta ja muita kivoja sijoituksia. ;)

Hiihtolomailua

Ei ole taas hetkeen tullut kirjoiteltua yhtään mitään, mutta eipä sitä ihmeitä ole touhuttukaan. Lenkkeilty vain - ja luulen, ettei hetkeen muuta tehdäkään. Seuraavat mätsärit on huhtikuun puolessa välissä ja näyttelyitäkin on vasta huhtikuun loppupuolella. Niihin pitäisi kyllä ilmoittautua pikku hiljaa... Rellasta on tullut niin rauhallinen, ettei tokon tai noutojuttujen treenaaminen oikein maistu. Yritin kyllä, mutta ei vaan jaksa. :) Itsellä on vähän huono omatunto, kun kai nyt koiran kans pitäis jotain tehdä... Ja toisaalta haluttaiskin, mutta kun Rellalla ei minkäänlaista intoa ole, niin tökkiihän se.

Pikkusiskolla on ollut hoitokoirana coton de tuléar uros Leon, tarkkaa ikää en muista, mutta alle vuoden se on. Leon rakastui palavasti Rellaan ja vinkui ja vonkui sen perään jatkuvasti. Rellan perään on urokset yleensäkin kyllä ihan mahdottomia, oli sillä juoksut tai ei. Oltiin viikko mökillä ja rakkaus sen kuin jatkui, kun palasin kotiin. Ei tosin kovin molemminpuolisena, Rella kun jätti tämän suuren ihailijansa mieluummin huomioimatta.

Mökillä vietettiin aikaa rennosti hiihdellen, käveleskellen, oleskellen ja syöden. Rella sai painikaverin naapurimökin kultaisestanoutajasta Vilmasta, josta olen jo aiemminkin kertonut. Nellasta ei juuri ollut leikkikaveriksi, kun se keskittyi lähinnä keppien, risujen ja tukkien kanteluun ja repimiseen. Sille ei tällä kertaa ihan pienet risut kelvanneetkaan...