Mätsäilyä pitkästä aikaa

Käytiin Jekun kanssa mätsärissä pitkästä aikaa. Viimeksi Jekku on käynyt mätsärissä toukokuussa ja sen mukaisesti oli kehäkäytöskin vähän heikoilla. Mulle oli myös viimeinen junior handler-kisa, kymmenestä osallistujasta sijoituin neljänneksi, ei yhtään hullummin kun ottaa huomioon, että Jekku yritti kosiskella molempia kehään sattuneita lapinkoiratyttöjä, Riskua ja Millaa. Vaihtokoiraksi junnuissa tuli amerikanakita (tai akita) Minka, jolla oli ikää vasta hurjat 5kk. (; Jekku pääsi taas Annin käsiin.

Varsinainen kehä meni mukavasti, vaikka pariksi sattuikin musta suursnautseri uros Joiku, jota Jekku ei jostain syystä voinut sietää. Tuloksena oli kuitenkin sininen nauha eikä sijoitusta tullut. Tuomari kehotti harjoittelemaan pöydälläoloa vielä lisää... Hmm? Tämä on kuultu ennenkin, mutta silloin Jekku oli alle vuoden ikäinen, tuomarikin taisi olla sama. Tämä tuomari on myös joskus kehunut Rippua hurjan kauniiksi. Koko mätsärissä Jekku onnistui olemaan tosi kiltisti. Olen kyllä ylpeä tästä pojasta, joka on viime keväästä komistunut kovasti ja oppinut käytöstapojakin... Katsokaapas eroa vaikka turkissa!
Kuvien laatu on tietenki aivan eri, mutta tuo keväällä ollut hampputurkki on onneksi hävinnyt ja vahvistunut, ja nykyään tuo turkki taas kiiltääkin huomattavasti enemmän. Mikä lie tuohon turkkiin keväällä tulikin, kun se näytti tuolta... Mutta nyt onneksi jo paranemaan päin. Jos pituutta ei olekaan kovin paljon tullut, niin laatu on parempi. :)

Kun taas saapuu hetki sininen...

Lumet tuli taas kertaheitolla, samoin pakkaset ja jäät jokeen! Nyt pääsee jo joesta yli, sedän tiedotuksen mukaan jäätä on jopa 15 senttiä. Lunta hiukan paksummin, tälläkin hetkellä tuiskuttaa koko ajan lisää. Käytiin sitten Ripun (ja isän) kanssa Lapinvaaran maisemissa. Oli kyllä kaunista! Toisella puolella vaaraa taivas oli sininen ja toisella puolella punainen. Ylhäällä olevassa kuvassa mutkittelee Kemijoki.
Kohta ollaan jo joulussa ja joulutunnelmakin alkaa pikku hiljaa olla kohdillaan. Katsotaan kuinka käy kuusen kun meidän pikku Siiri näkee kaikki ihanat joulupallot ja onhan kuusessa ihania oksiakin, jotka aivan takuu varmasti heiluu juuri sopivasti kun oksaa hiukan läpsäisee... Meidän pikku prinsessa kasvaa vauhdilla ja Pennillä riittää komentamista. Pikku hiljaa on alkanut sopu löytyä, välillä leikitään ahkerasti ja juostaan ympäri taloa ja välillä taas Penni pitää kuria yllä esimerkiksi pesemällä Siriuksen varsin päättäväisesti. Rippu ei edelleenkään ole oikein tajunnut, mikä on tuo rääpäle, jolla ilmiselvästi on kynnet ja joka on aivan hirmuisen nopea! Jekku pitää tiitäiseen turvallista välimatkaa etenkin kun Siiri on tosi kiinnostunut Jekun karvoista...
Ja vaikka jouluun on vielä muutama päivä, niin me toivotellaan jo nyt hyvää joulua sähköisen kortin kera.

Tavoitteita vuodelle 2010 ja mitä saatiin aikaan

Tänä vuonna ei ole saatu aikaan suoraan sanottuna juuri mitään. Ripun kanssa treenattiin kyllä ahkerasti alokasluokan liikkeet suurin piirtein kuntoon, vielä on hiomista, niin kuin aina, mutta kyllä varmaan voitaisiin jo mennä tokoilemaan kisoihinkin. Syksyn möllitokot jäi välistä, kun sattui sellaiselle päivälle, että ei millään koulun takia päässyt. Siispä katsotaan sitten kevätpuolella.

Jekun kanssa ei ole treenattu käytännössä... yhtään mitään. Luoksetulo voi olla hieman parempi, mutta suurempaa edistystä ei kyllä ole tullut. Osaahan Jekku palloa tuoda, kulkea nätisti hihnassa, seurata jotenkin ja istua "kauniisti", mennä nukkumaan käskystä, etsiä isän ja etsiä pallon, lisäksi se tietää mitä tarkoittaa kun sanoo, että kuka tulee, ja mikä siellä. Näyttelyissä ei tänäkään vuonna käyty niin paljon kuin tarkoitus oli, lähinnä siksi, että Jekun turkilla on ollut turha mennä yhtään mihinkään. Ensi vuonna voidaan katsoa sitten uudestaan.

Ensi vuoden tavoitteet ovat siis lyhykäisyydessään siinä, että Ripun kanssa treenataan ne alokasluokan liikkeet kuntoon, käydään mätsäreissä ja möllitokoissa, ehkä jopa rekataan meidän neiti, jos satutaan innostumaan oikein kunnolla. Jekun kanssa treenataan lisää perustottelevaisuutta, käydään näyttelyissä ja mätsäreissä.

Jekun kanssa olisi (ja nimenomaan olisi, saa nähdä miten käy todellisuudessa) tarkoitus käydä näissä näyttelyissä ensi vuonna:

• 8.5. Pello
  
• 20.6. Rovaniemi
  
• 10.7. Oulu
• 11.7. Oulu
• 25.7. Keminmaa
• 11.12 Helsinki
  
• 12.12. Helsinki (Voittaja 2010)

Voittaja 2009 ja muuta mukavaa

Tulipa käytyä sielläkin, tosin ilman koiraa ihan niin kuin viime vuonnakin. Reissu oli kuitenkin tosi kiva, kun Lindan ja Annin kanssa lähdettiin. Käytiin vain päivän reissu, niin että mentiin yöjunalla ja tultiin yöjunalla myös takaisin. Annilla oli mukana oma suomenlapinkoiransa Dagolas Naavanuttu eli Risku, joka kävi hakemassa junnuluokasta erinomaisen ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Risku onkin todella ihana neitokainen ja sen kanssa on kiva matkustaa, kun se on niin rauhallinen ja sopeutuvainen luonne. :)

Tietysti reissussa meni rahaakin ja suurin ja paras (itse asiassa ainoa näkyväkin) ostos oli uusi hieno Air Forcen kuivain. Tänään kokeilin sitä, kun pesin Jekun ja voin vain sanoa, että tosi kannattava ostos oli. Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että olisi pitänyt hankkia jo ajat sitten. Jekun kuivaamiseen ja pesemiseen meni yhteensä noin 1,5 tuntia. Tämä helpottaa pesemistä kyllä huomattavasti, kun ei tarvitse föönillä kuivata montaa tuntia.

Vaikka kehään ei ollut tarkoitus mennä, niin sinne kuitenkin päädyttiin, kun esittäjät loppui kesken. Tuli sitten esitettyä Dagolas Haltiatar eli Milla kasvattajaluokassa. Millaa oli kyllä tosi kiva esittää ja oli kiva, kun pääsi sittenkin kehään, vaikka ensin muuta luultiinkin.

Voittajassa iski myös apsokuume, oispa ihana saada toinen samanmoinen, mutta tiedä nyt sitten. Kyllähän noissa kolmessa touhottajassa on jo melkoisesti työtä. Ehkä ihan riittävästi. Ehkä sitten kun ei asu enää kotona tai jos sattuu joku oikein kiva pentue vastaan...

Kuvia tulossa kunhan ehdin ladata!

Neiti nimeltä Siiri Riiviö

Elämäämme saapui sulostuttamaan kisuneiti Siiri Riiviö. Siiri on etunimi ja Riiviö sukunimi, joka ehkä joskus tippuu pois, tai sitten ei. Sen näkee aikanaan... Siiri on kuitenkin tässä talossa tällä hetkellä se nuorempi kissaprinsessa, mutta jo ties kuinka mones kissa koko sinä aikana kun täällä ollaan elelty. Ensin oli Tiina ja sen kaveri, sitten tuli sen pentuja, Laikku, Pekka, Harmaa-kissa, Monni, Timi ja muutama muukin... Siiri on kuitenkin ainoa laatuaan, jo värinkin puolesta. Tuo tuima ilme ja pahisviiru toisella puolella naamaa...

Penni suhtautuu todennäköiseen "lapsenlapseensa" toistaiseksi ainakin hieman varauksella, mutta ei mitenkään vihamielisesti. Se vain tarkkailee tilannetta. Koiriin tottumattomana Siiri sähisee tietysti vielä niille, Jekku ja Sissi olivat vähemmän ihastuneita sähinäkohtaukseen, Rippu katsoi lähinnä hämmästyneenä pientä Tiitiäistä, joka kaikki karvat pörröllään sähisi vihaisena. Mutta Rippu nyt yleensäkin ottaa asiat melko rennosti. Yksi pieni kissa ei sen elämää hetkauta.

Ripulle opetan nyt haukkumista käskystä. Sujuu ehkä liiankin hyvin. Ainakin se tarjoaa sitä jatkuvasti, myös heti kun tulee hetki taukoa treenauksen lomassa. No, toivottavasti haukkumisesta ei tule tapa. Ja tuskin tulee, kunhan aletaan opettelemaan seuraavaa temppua kun ollaan saatu tämä ensin opeteltua huolellisesti...
Viime viikonloppuna käväisi Lindakin ja nähtiin sitten piiitkästä aikaa. Ja Rippu ja Netta näki myös, Ripun mielestä niiden välit on tätä nykyä ennemminkin jäätävän asialliset kuin kivan ystävälliset. Neeputin mielestä Ripun ja sen kaveruus ei ollu kadonnu yhtään mihinkään ja se pyysi Rippua leikkiin erittäin innokkaasti. Rippu kävi vähän väliä varmistelemassa, että onhan se Netta nyt aivan ok ja onhan nyt varmasti turvallista ja kaikki hyvin. Ja koska kukaan ei selviä syksystä kunnialla, niin ei sitten Nettakaan. Niinpä neiti oli sitten hieman kalju Netaksi.

Uusi tulokas!

Meidän sekavaan laumaan voi toivottaa ylihuomenna tervetulleeksi pienen pienen kilpikonnakuvioisen kissaneidin! Nimestä ei vielä ole tietoa, mutta Fenkaa, Nevaa ja Raisaa on mietitty. Tällä hetkellä Fenka on nimenä hylätty sen vaikeuden vuoksi. Kutsuttaessa Fenkasta tulee Venka, enkä mie ehkä aivan sitä nimeä halua, vaikka sekin voisi ehkä olla kiva... Joka tapauksessa tämä tolkuttoman suloinen kisuneiti on syntynyt 10.10.2009. Ja on päätelmien mukaan Pennin pennun, Mörrin, jälkeläinen... Juttujen mukaan tämä neiti on varsinainen riiviö. Saapa nähdä miten neitokainen sopeutuu joukkoon. ;)

Kuvassa söpöilevä tumma pentu on minun ja vaalea pentu jää emonsa hoiviin ja saa näillä näkymin nimekseen Oliver. Kuvasta kiitos Taikalle.

"Ääntä" ja "Seuraa"

Eli Rippanan ja Jekun kouluttamista. Ripulle koitan opettaa haukkumista käskystä. Jotenkin ajattelin, että se olisi vaikeaa, mutta osoittautuikin yllättävän helpoksi. Tarvitaan vain tarpeeksi ylienerginen koira ja hieman kärsivällisyyttä antaa koiran yrittää tarjota kaikkea mahdollista, kunnes se vikisee turhautuneena. Sitten naksautus jokaisesta vingahduksesta ja pikku hiljaa kovemmasta äänestä. Tadaa, Rippu osaa tarjota pientä haukahdusta. ;)

Jekullakin riittää tänään virtaa. Olen erittäin ylpeä noin 28 cm korkeasta suklaasilmäisestä karvaturrikasta. Piparin voimalla Jekkukin alkaa osata seuraamista myös käskystä. Ilman, että tarvitsee aluksi herätellä sitä, että nyt tehdään jotain. Ihana mikä koira, kun sille päälle sattuu, että huvittaa! Jospa Jekullekin opettaisi naksuttelua... Saa nähdä. On tietysti asia erikseen saada sen mielenkiinto pysymään niin kauan, että se jaksaisi tarjota yhtään mitään temppua. Mutta ehkä kannattaisi kuitenkin yrittää.

Ja koska aina on pimeää niin lenkkeily alkaa käydä tylsäksi, kun metsässä on hankala kulkea pimeällä ja tiellä taas... No sitä yhtä tietä suuntaan x ja takaisin samaan suuntaan. Tosi jännää. Olis edes tähtiä, mutta ei... ainaista pimeyttä ja pilvisyyttä vain. Ja kun koulusta tullessa on pimeää niin kuvaaminenkin on jääny vähälle. Lumi sentään satoi takaisin... Porot valtasi yhtenä päivänä risteyksen pellon, joten yksi kuva niistä. On muuten toinen kerta ikinä kun otin kuvia poroista... Jännä sinänsä kun niitä kuitenkin talvella näkee viikoittain.


Sitten käytiin seikkailemassa vähän Vanhan talon tuvan vintillä. Voi kuka antais mulle järkkärin, niin lupaisin kuvien laadun parantuvan välittömästi! Tässä kuitenkin Hanna siellä vintillä kiipeilemässä.

Yllättävän talvista

Viimekirjoituksesta on jo aikaa, silloin hiipi syksy hitaasti mutta varmasti ja lehdet punersi, lumi tuli kuitenkin pian ja nyt on jo lunta ihan valkoisenaan joka paikassa. Ensimmäisistä potkurikeleistäkin on jo nautittu, samoin tähtikirkkaista illoista ja pakkasista. Ripun juoksuistakin selvittiin onneksi kunnialla, mutta naapurin Anselmi murtautui häkistään useammankin kerran kosioretkilleen, Jekkukin onnistui raapimaan yhden oven pilalle... Tosin juoksujen jälkeen karkailu on käynyt hyvin toisinkin päin, Rippu ryntää Anselmin häkille oikein riemuissaan.

Kyllä Ripun ja Sissin kelpaa, kun kosija on kuitenkin näinkin komea mies. (;Anselmin elämänasenne on ainakin loistava. Se on huoleton hulivili ja varsinainen veijari, johon ei voi olla ihastumatta. Aina se ryntää luokse yhtä nauravaisena ja hieman kouluttamattomana poikakultana se totta kai yrittää tunkea syliin asti, siitä voi tietysti seurata pieniä ongelmia kun kyseessä on kuitenkin noin 65-senttinen voimakas jämtti. Mutta jos hirvikoiraa tarvitsisin, niin kyllä se olisi jämtti, jotka niin luonteensa kuin ulkonäkönsäkin puolesta ovat varsin valloittavia.

Koulutusjutut me ollaan nyt jätetty vähän silleen, Ripun kanssa harjoiteltu sen verran, että se ei heittäydy aivan mahdottomaksi. Sissin kanssa käytiin muutamat kerrat lintumetsillä toteamassa vain se, että lintukoiraksi siitä ei enää ole. Niinpä meidän muoriska hoitaa hyvin vahtikoiran ja seurakoiran tehtävät. Sillä riittää edelleen vauhtia ja virtaa kaikennäköiseen toimintaa. Hyppyesteillä meidän muori on varsinainen vauhtihirmu.
Käytiin Lapinvaaran maisemissa taas lenkillä, Ripun ja Sissin kuvat on sieltä. Sieltä löytyy lunta jo melko paljonkin. Sissi-muoriska ja Rippana Reppana sai kyllä kahlata. Tässä vielä pari pääkuvaa meidän leideistä mummolan pihalla.
Joutsenetki on viettäny muutaman päivän meidän hiekkarannalla muuttomatkan varrella. Tämmösen kuvan (ja noin sata muuta...) niistä sain napattua.
Ja että meidän suuripienikoira egoileva jekutteleva Jekku ei jäisi täysin ilman huomiota niin pari kuvaa pojasta, joka sai kerrankin nauttia vapaudesta aivan tosissaan! Kuten kuvasta näkyy, niin lumi suli hetkeksi jo lähes kokonaan pois, mutta tällä hetkellä maa on jälleen valkoisenaan.

Puolukkareissu Ripun kanssa

Kävästiin Ripun kanssa puolukassa, samalla tuli napsaistua muutama kuva. 5 litraa poimittiin, enempää en olisi pystynyt pyörällä kulkiessa kantamaankaan, vaikka marjoja olisi löytynytkin. Rippu kävi vähän seikkailemassa ja katseli maisemia.

Ja lopuksi vielä kuva Pennistä.

Syksy on saapunut kaupunkiin...

Kesäkuussa viimeksi kirjoiteltu. Voi ainakin sanoa, että taukoa on pidetty koneella olemisesta. Vihdoin sain tehtyä sivuillekin hyvän ulkoasun, sellaisen, josta pidän edes hitusen itsekin. Otsikkoon pääsi komeilemaan Jekku syksyisellä hiekkarannalla. Meidän pieni peikkoturkki, joka ei tykkää pitää pinnejä tai ponnareita päässään ollenkaan. Ulkoasu on kuitenkin edelleen vaihdossa ja sivut hiukan sekavanpuoleiset.

Jekun kanssa ollaan muka harjoiteltu käytöstapoja ja perusjuttuja ahkerasti. Jekku osaa nykyään seurata ja tulla viereen tällaisinä plussajuttuina, joista en tiedä tuleeko se niitä koskaan erityisesti tarvimaan. Lisäksi Jeksun kanssa ollaan hypitty esteitä ja siitäkös poika tykkää, vauhtia ja toimintaa, niin mielenkiintokin pysyy hyvin. (; Käväistiin hyväntekeväisyysmätsärissäkin, mutta Jekku ei tällä kertaa päässyt kehään säntäilemään, sai tyytyä katsojan osaan.

Rippu osaa nyt kaikki tokon alokasluokan liikkeet hyvin, mutta onkin asia erikseen, milloin me päästään kisailemaan möllitokoihin. Viime keskiviikkona olisi ollut möllitokot, mutta ei ehditty sinnekään, kun koulu loppui vasta viideltä ja tokot alkoi kuudelta, välissä olisi tietysti pitänyt ehtiä käydä kotona. No, ehkä sitten keväällä. Rippu on muuttanut lähes kokonaan sisäkoiraksi, mitä nyt koulupäivien aikana on häkissä. Järjestely sopii seuralliselle Ripulle, joka ei yksinjäämisestä kamalasti perusta.

Muuten ollaan harrasteltu juoksemista lähinnä Ripun kanssa. Jekun kanssa juokseminen tuottaa tuskaa, kun se ei ole samalla tavalla rauhallinen ja tasainen juoksija kuin Rippu, joka hölkyttelee tasaista vauhtia vaikka kuinka kauan eikä sinkoile turhaan joka pusikkoon. Syksyn sateetki iski vastustamaan, Jekku joutuu tallustelemaan Hurtan haalari päällä, jos on kovin märkää. Ei sillä, että se enää sitä mitenkään häiritsisi, mutta pukeminen vie aikaa ja Jekku on hetipaikalla-koira, joka ei malttaisi odottaa ulospääsyä niin pitkään. Pitäisi ehkä tehdä itse tai ostaa haalari, jossa lahkeet on suunniteltu paremmin, niin että pukeminen olisi helpompaa. Rippu ei pidä sateesta ollenkaan ja sen mielestä on aivan tyhmää lähteä lenkille, jos sataa.

Kesäkuun jälkeen meidän talosta on eläinmäärä laskenut taas yhdellä, kun Erkka-kani kuoli, varmaankin vanhuuteen, kun ikää oli kuitenkin jo 7 vuotta. Pennille etsitään kovasti kissakaveria, kaikki olisivat suostuvaisia toiseen kissaan, mutta kaipa kissoissa on käynyt kato, kun mistään ei löydy kissapentuja. Ja nimenomaan maatiaiskissanpentu olisi etsinnässä. Värilläkään ei niin väliä, kunhan se ei vain ole harmaa- eikä toffeeraidallinen.

Se oli semmonen juhannusnäyttely...

että huhhuh. Kiirettä piti varsinkin sunnuntaina niin, että istumaan ei ehtiny. Voin sanoa, että yhtä kiireistä näyttelyä ei ole mulla aikasemmin ollutkaan! Oltiin molempina päivinä koiraparkissa kaikki ylimääräinen aika, jota ei ollut kyllä paljoa...

Lauantai meni melko leppoisasti, saatiin silloin Lindan kanssa 4H:n koiraparkin kautta esitettäviksi kaksi japaninpystykorvaa, Ruusu ja Camilla. Täytyy sanoa, että sieviä nuo japaninpystykorvat on ainakin ja kivaluonteisia sen perusteella mitä on tullut nähtyä. Isä olis valmis ottamaan sellaisen vaikka heti, ovat kuulemma niin näppäriä ja sieviä. Esitin Ruusun lauantaina junior handlerissakin, meni ihan hyvin, vaikka neitokainen kattelikin kovasti mamman perään. Lauantaina oli jopa aikaa vähän katella tavaraakin ja huidella vähän jossakin, kun ei omaa koiraa ollut.

Sunnuntai oli ehdottomasti kiireisempi. Aamulla mentiin jo varttia vaille yhdeksän, laitettiin koiraparkki pystyyn heti yhdeksältä, jolloin paikalla ei ollut muita dogsittereitä kuin minä. Saatiin koiraparkkiin hoidettavaksi 10kk ikäinen suursnautseri Joiku, joka totutteli koiranäyttelyssä olemiseen ja hälinään. Kiva koira sekin! Suuri pieni vauva. (; Koiraparkista sai aika pikaisesti lähteä katsomaan miten nopea liukuhihnatuomari Rajko Rotner loppujen lopuksi oli, ja olihan se. Jekun tuomisen kanssa tuli melkeinpä kiire, kun kehä oli lähes tunnin etuajassa. Kävin Lindan kanssa esittämässä japaninpystykorvat, joiden kehän alkua odotellessa sai koko ajan jännittää, olisiko apsojen tuomari yli puolet nopeampi kuin japsien tuomari ja kehät menisivät päällekkäin. Ei ne kuitenkaan menneet ja ehdin hyvin esittää Ruusun, joka sai EH:n. Nätti tyttöhän se on, mutta tuomari oli tosi tarkka! Camille tipahti siltä H.

Jekku on nyt aika hyvässä kunnossa jo, eikä turkkikaan ole aivan mahdoton ehkä sittenkään. Ei aivan haituvaa loppujen lopuksi. Jekku liikkui kehässä hyvin ja käyttäytyikin upeasti. Tuomari meinasi tosin lykätä Jekulle hylsyn purennan takia, mutta jatkoi kuitenkin arvostelua välittämättä koko purennasta ja mainitsematta sitä arvostelussa ollenkaan. Liudan virheitä se kuitenkin löysi ja arvostelu oli täysin päinvastainen kuin mitä kaikilta muilta tuomareilta on tullut. Tuomari kehui Jekun turkin pituutta (!!), sanoi, että liikkuu huonosti ja on huonosti kulmautunut sekä turkki on huonosti kunnostettu, sanoi vielä, että pään pitäisi olla vahvempi. Tiedä sitten. (: Omaan silmääni sen pää on todella kaunis ja liikkeet myös, totta kai Jekku muutenkin on ihanin apsopoika. (; Sen uhoilukausikin taitaa olla mennytta aikaa, koskapa se ei ärissyt yhdellekään koiralle tyhjää ja käyttäytyi muutenkin aivan mallikelpoisesti. Ehkä se nyt sitten on iso poika, kun kaksi vuottakin tuli täyteen 10.6. Jekun arvostelut Pellosta ja juhannusnäyttelystä tulee tässä joku päivä sivuillekin...

Sunnuntain junior handlerissa oli tosi mukava tuomari! Tarkka ja tiukka, mutta hauska ja ystävällinen kuitenkin. Mulla oli Jekku junnuissa ja se kyseli jokaisen rodun alkuperämaan ja rodun. Totta kai lhasa apso on Kiinasta, jossa on Tiibet, jonka pääkaupunki on Lhasa. (; Jekku käyttäytyi junnukehässäkin hyvin, mitä nyt yritti alkaa leikkimään takana olevan koiran kanssa, joka vikisi koko ajan. Erityisen kiva tuossa on se, että se takana oleva koirakin oli uros eikä Jekku yrittänytkään murista sille. Tuomari pyysi tekemään hieman erikoisempiakin kuvioita ja hyvinhän se meni. Sijoituttiin sitten loppujen lopuksi kait kuudensiksi, joka ei ole ihan huono sijoitus piirinmestaruuden puolelta. Osarissa ei sitten sijoituttu ja Jekkuakin alkoi esiintyminen kyllästyttää, kun oli seistä tököttänyt jo melkoisen kauan. Kuitenkin, ihan tyytyväinen olen näihin viimeisiin (ja kolmansiin) virallisiin junnukisoihin missä kävin. Ens vuonna onkin sitten jo liikaa ikää.

Kiva oli kuitenkin viikonloppu ja siitä muistutuksena auringossa palaneet posket ja kivat kokemukset junnukehässä, koiraparkissa ja japseja esittäessä. :) Ensi vuoden juhannusnäyttelyä odotellessa...

Hyvää juhannusta!

Jekku isän sylissä. (; Jekun ehdoton suosikki-ihminen.

Huomenna on sitten juhannusnäyttelyn eka päivä, mulla elämäni ekat viralliset junnukisat (vähän jännittää), junnukoirasta ei tietoakaan, koska Jekku on muille aivan vieraille ihmisille "hieman" hankala käsitellä, vaikka pahin egoiluikä on mennyt ohi. 4H:n dogsitterien koiraparkissakin olisi töitä, jos sille nyt ylipäänsä on kysyntää. Sunnuntaina on sitten Jekun rotukehäkin, sinne ei mennä suurin toivein, kun poitsu on kuitenkin, mikä on, ainakin turkkinsa puolesta. Ehkä ensi kesänä sitten toisenlaisella turkilla ja ehkä erilaisella innolla. (; Sunnuntaina myös junnuilua luvassa, mutta junnukoirana varmaankin jonkinnäköinen samojedi. Viikonlopun jälkeen sitten tulossa tuloksiakin niin junnuilusta kuin Jeksunki osalta.

Jekku on oppinu kävelemään hienosti hihnassa, eikä kisko enää niinku joku aika sitten, eikä varsinkaan sinkoile autojen perään, ei isojen eikä pienten, eikä muuten lintujenkaan perään. Käväs se kyllä joku aika sitten paimentelemassa ihan omatoimisesti mummolan pihalta porot metsään. Kokosi kaikki neljä poroa hienosti ja ajatti metsään. (; Eikä ole poroja sen jälkeen näkyny pihalla pyörimässä, varmaan ne säikähti noinkin hurjaa porokoiraa kuin Jekku on.

Ripun kanssa menee nyt kaikki alokasluokan liikkeet kohtuu hyvin, pitää tosin pitää hieman taukoa tokoharjoittelusta, kun alkaa olemaan kyllästymisen merkkejä ilmassa ja harjoitella kaikkea muuta, vaikka hypellä vähän esteitä ja opetella uusia "turhia" temppuja.

Loppuun vielä tämmönen kuva meidän pienestä suklaasilmästä.

Yleistä juttua

Jekun turkki on helpottunu huomattavasti, vaikkakin se on edelleen suurimmaksi osaksi melkoista pehmoista höttöä johon tarttuu joka ikinen roska ja risu. Takkuja ei enää ole nimeksikään, eikä niitä juuri tulekaan. Pesukin menee reippaassa tunnissa vaikka kuivaakin huolellisesti joten turkinhoitoa ei voi edes sanoa työlääksi. Alta parin viikon päästä mennään kattomaan avoimen luokan poikia Jekun kanssa, tuomarina Rajko Rottner. Saa nähdä mitä sanoo meidän pikkumiehestä.

Kolmen koiran kanssa aika kuluu suuremmitta ongelmitta. Ripun ja Jekun kanssa pitää harjoitella ahkerasti vähän kaikenlaista. Jekulta pitäisi alkuunsa saada autojen ajattaminen pois. Se tosin edistyykin hyvin. Myös naapurien koirille vouhkaaminen on jäänyt vähemmälle ja alkaa jopa luonnistua ilman, että pitää ojanpenkkoja pitkin hilata erään huskytarhan omistajan talon ohi. Pihasta kun löytyy muutama jämtti, pystykorva, spinone sun muita koiria, jotka totta kai haukkuvat kun ohi kävelee. Rippukaan ei enää uhoa niille samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Sissi taas ei koskaan ole mitenkään mahdoton ollutkaan, sosiaalinen pystykorva kun on... :D Ripun kanssa treenaillaan ahkerasti tokon alokasluokan liikkeitä ja tarkoitus ois siruttaa ja rekata se omistajarekisteriin niin päästäis kisailemaan ihan virallisissakin tokokisoissa. Tulevaisuus näyttää, päästäänkö me sitten koskaan alokasluokka pidemmälle. Mutta kivahan tuo TK1-tunnus olisi hankkia...

Suvi tarjosi meille sijoitukseen Jekun siskopuolta, mutta minusta aivan tuntuu, että kolmessa koirassa on ehkä tarpeeksi työtä tälle erää. Kovasti ois kiinnostusta, mutta ajanpuute voi iskeä jos neljännenkin turrikan taloon hankkii. Arveluttaa myös hieman sisällä asustavan tyttösen juoksuajat yhdistettynä Jekkuun... Toki talossa ois tilaa sen verran, että koirat sais pidettyä erillään muttamutta... Kuitenkin.

Tänään käväistiin kaikkien koirien voimin lenkillä metsässä. Kamera jäi kotiin, joten jäi kuvaamatta uus kiva paikka, josta oli mukavat näköalat. Ainakin tällä kerralla, ehkä myöhemmin sitten. :) Kuljeskeltiin vähän uusia reittejä pitkin, tai reittejä ja reittejä, mettässä kuitenkin vaikka ei polkujakaan ollu. Mutta kukapa tuonne metsään eksyis kun sen on niin läpikotaisin kolunnu tässä ehkä viiden vuoden aikana koirien kanssa. Uusia kuvia Jekusta ja Ripusta (+maisemista, naapurin Ansku-jämttistä jne.) löytyy kuitenkin täältä. Rippua ei poseeraaminen oikein innostanut, mutta on siellä muutama sellainenkin kuva, missä ilme on jotain muuta kuin "Mee pois, en poseeraa." (;

Näyttelytyspäivä Pellossa ja vähän muutakin

Käytiin pyörähtämässä Jekun kanssa pitkästä aikaa kehässä ja tuloksena EH2. Tuomari oli sama kuin viimesyksynä Torniossa eli Kurt Nilsson ja vieläkin se tahtoi olla sitä mieltä, että turkki on liian kehittymätön. Sitä nyt ei voi kieltää kun tottahan se taitaa olla. Tällä kertaa tuomari keksi, että taitaapa meidän poitsulla olla vääränlainen purentakin. Tainnu talven aikana pyörähtää nurin päin. Muuten tuomari kehui Jekkua komeaksi (ja sitä se kyllä onkin). Liikkeet oli kuulemma hienot ja kulmaukset samoiten. Kaikin puolin komea poitsu! Toinen nuorten luokan uros oli Kai-La-Sha Fire Power "Fred", joka sai Jekun tavoin EH:n mutta voitti luokan. Kyllä olikin ihastelemista sen turkissa! Komean värinen ja niin pitkä ja hieno... Mutta niinhän se on, että Jekku on joka tapauksessa kaikkein suloisin apso. Ainaki sillä on suurin ego ja suklaisimmat silmät. Naistenmiesainesta siis. ;D

Ripun kanssa ollaan treenailtu ahkerasti, että saataisiin jotain aikaseksi sen tokonkin kanssa. Seuraaminen sujuu hienosti, seuraamisesta seisomista harjoitellaan vielä, mutta sekin sujuu jo jotenkin, seuraamisesta maahanmeno onnistuu hienosti ja muut alokasluokan liikkeet hyppyä lukuun ottamatta myös. Mikä kumma siinä on, että se ei vaan meinaa onnistua. No, treenailua vaan, ehkä se vielä sieltä alkaa sujumaankin. Onnistuuhan se jo paremmin kuin aivan alussa... :D

Jekunkin kanssa ollaan alettu opettelemaan jopa sivulla istumista siististi. Mutta on siinä vain työ, että sen saa ensin kiinnostumaan itsestään tarpeeksi, sitten se pitäisi saada kiinnostumaan tekemisestä ja vielä palkkiostakin. :D Noh, yritystä ainakin piisaa. Tulostakin tulee hitaasti, mutta tulee kuitenkin. Ei Jekku mikään tyhmä ole, sitä ei vain aina jaksaisi kiinnostaa. Miellyttämisenhalua sillä ei ainakaan ole tipan tippaa, ellei satu olemaan jotenkin erityisen hyvä päivä. Seuraavan kerran meidät nähdään näyttelyssä pyörimässä juhannuksena, saa nähdä, mitä slovenialainen tuomari tykkää meidän poitsusta... Juhannuksen jälkeen seuraava näyttely onkin sitten vasta ensi vuonna ja todennäköisesti taas Pellossa ellei innostusta Kajaaniin asti lähtemään. (: Siihen tosin on vielä aikaa ja kaikenlaista ehtii tapahtua. ;)

Junnuilua sun muuta

Eilen tuli käytyä elämäni eka kerran junnuilemassa. Junnu-urahan on hyvä aloittaa viimeisenä vuonna ja siinä vaiheessa kun vuottakin on kulunut jo nelisen kuukautta, eikös? :D No ei vaines, en mie mitään uraa suunnittele, vaikka hyvin menikin. Elikäs, jossain vaiheessahan mie oon sanonu, että en mie jaksa mitään junnuilua harrastaa, kun ei oo koiraakaan enkä mie kuitenkaan pärjäis eikä se kiinnosta jne...

Eilen Kauppatorilla järjestettiin kuitenkin Koiranpäivän kunniaksi tapahtuma, jossa oli lapsi & lelukoira-kilpailu, junior handler ja lapsi&koira-kisa, siellä oli ilmainen osallistuminen, joten lähdettiin sinne sitten kuitenkin. Mulla oli mukana Rippu, Saaralla Tuike ja Maijallakin pehmokoira eli me osallistuttiin kaikkiin luokkiin koirinemme. Maija voitti lapsi&pehmokoira-kisan ja tuli lapsi&koira-kisassa Tuiken kanssa toiseksi. Saara ei sijoittunu Tuiken kanssa junnuissa. Meillä taas Ripun kanssa meni hyvin, vaikka Rippu ei omasta mielestäni ehkä käyttäytynytkään aivan parhaimmalla mahdollisella tavalla, tai oikeastaan, se tykkäs höseltää vähän. Me kuitenkin voitettiin koko junnut. Vaihtokoirina oli Riikan tosi ihana Ransu-cavalier ja lisäksi varmaankin tuomarin oma koira Fiona-setteri. Molempien kansa meni hyvin, vaikka Ransu oli aika vilkas ja höselsi, mutta sekin oli kyllä pelkästään hauskaa. :D Eli siis voitettiin koko junnut tosiaan. Vaikea uskoa näin ekalla kerralla käydessäkin. Ehkä tullaan käymään jatkossakin ja ehkä jopa Jekun kanssa virallisissa junnuissa... Saapa nähdä. :>

Ripun kanssa ollaan treenailtu ahkerasti tokoa ja nyt alkaa jo sujua. Ollaan otettu ihan oikeasti tavoitteeksi TK1 joskus lähimmän kahden seuraavan vuoden aikana. Pitää harjoitella vielä vähän kaikkea, Rippu kun osaa kaiken "noin niinku suurinpiirtein". Eli periaatteessa se osaa kaikki liikkeet, mutta kaikkia pitää vielä harjoitella sillä tavalla, että ne sujuisivat just eikä suurinpiirtein oikein. Hyppy ja liikkeestä seisominen on ehkä eniten hakusessa. Muut osataan jo aika hyvin.


Ja tähän loppuun vielä jotain kuvia:

Ripun kanssa

Ransun kanssa

Fionan kanssa

Paikallamakuuta (tai sen harjoittelua...)

Ripun seuraamista

Ja kaikki kuvat taitaa olla © Saara

R.l.P. Timi

Niin, ei kai se sen suurempia selittelyitä kaipaa. Timi nukkui pois yön aikana, 15.4.2009 sairasteltuaan jo pitemmän aikaa.

Mätsäilyä

Käytiin taas mätsärissä ja tulostakin tuli! :D Rippu oli BIS1 ja Jekku sai sinisen nauhan, Hanna oli junior handlerissa neljäs Jekun kanssa ja Maija suomenlapinkoira Pepin kanssa kolmas lapsi&koira-kisassa. Rippu ärisi kyllä tavallista enemmän, mutta kehässä se käyttäytyi tosi hyvin. Sekarotuisia oli 9 kappaletta, joten oli vähän kilpailuakin. Tällä kertaa joukossa oli myös kolme mulle ihan uutta sekarotuista, hauskannäköisiä nättejä otuksia. :-)

Jekku ei taaskaan osannut käyttäytyä ollenkaan... Mikähän siinä on, että kotona voi käyttäytyä kunnolla, mutta kun mennään mätsäriin niin sitten riehutaan, äristään ja muristaan. No, ehkä me jätetään Jekun kanssa nämä sisämätsärit jatkossa vähemmälle ja käydään vaan ulkomätsäreissä, joissa ei ole niin ahdasta eikä tartte ressata niin paljon muista koirista kun saa vähän omaa tilaakin.

Netta oli BIS3. Se onkin tosi kaunis neitokainen. Saa nähdä miten se pärjää tänä vuonna virallisissa näyttelyissä. Linda tosiaankin yllätti, kun se tuli sinne mätsäriin, vaikka mie luulin, että se ei tulis edes koko Rovaniemelle. Oli aika parasta nähdä sekin! :>

BIS-kehässä toisena oli laika ja neljäntenä corgi. Hanna ja Jekku sijoittuivat junior handlerissa neljänsiksi. Maija oli Pepin kanssa ja sijoittui kolmanneksi viidestä lapsi ja koira-kisan osallistujasta. Molemmat oli sitä mieltä, että ens kerralla uudestaan! :)

Kaikenlaisia kuulumisia

Kävästiin Jekun kans taas pyörähtämässä mätsärissä, oli vaihteeksi uus halli, jolle Jekku sanoi, että "Tää on aivan kamala paikka eikä sitä paitsi kiinnosta yhtään mikään kehässä pomppiminen." Eikä kyllä kiinnostanukkaan sitten. No, käytiinpä kuitenkin. Jekku oli Saaran kanssa junnuissakin, mutta eihän Jekkua kiinnostanu yhtään esiintyä eikä hyppelehtiä narun päässä ku sätkynukke, joten tulos ei kovin hyvä ollut. Vaihdossa Jekku meni Annille, mutta koska Anni pelkää Jekun hampaita (eikä sinä päivänä edes syyttä), Anni ei uskaltanut edes koskea koko koiraan. No, kahdeksasta junnuilijasta Saaran ja Jeksun sijoitus oli kuitenkin viides. Annin ja Pepin sijoitus taas kolmas. Aikuisten kehässä oli kyllä koiria. Jekun pariksi sattui Usva-niminen pitkäkarvainen collie, joka käyttäytyi oikein siivosti, ei ainakaan ärrännyt tuomarille tai muuta sellaista. Jekku tosiaan oli ei-kiinnosta tuulella eikä oikein suostunut liikkumaan, käyttäytymään kunnolla tai mitään muutakaan. Se ärisi tuomarille ja väläytteli jopa hampaita. Seisoi kuitenkin ihan nätisti. Liikkeissä se ei meinannut millään suostua liikkumaan, vaan rahjusti eteenpäin laiskasti. Kaikesta huolimatta saatiin punainen nauha, jossa mulla oli tosiaanki ihmettelemistä. Tuollaisella käytöksellä kun ei minun mielestä mitään punaisia nauhoja yleensä saada. :-D Jekku tosiaanki pelkäsi tuossa uudessa hallissa eikä pelkoa ainakaan parantanut se, että eräs dogo canario ärähti heti alkuunsa Jekulle. Noo, olipahan sekin mätsärireissu... Vasta toinen jossa ei sijoituttu ja jo seitsemäs mätsäri.

Ripun kans ollaan nyt hiihdelty mettässä. Niin kauan kuin ylämäkiä riittää, Rippu on vetoapuna ja takaisin tullessa neiti saa sitten juosta minkä jaloista lähtee ja vapaana. Ja kyllä Rippu tykkääkin. Ripulla on juoksut, joiden takia Jekku on hieman sekaisin, mutta ehkä se taas tästä helpottuu kun muutama päivä jaksetaan kestää. Kylässä ramppaa jos jonkinlaista karvaturria. Sierijärven Mihku-herrakin käväisi kylässä. Samoin on käynyt harmaa norjanhirvikoira Joonas toiselta puolelta jokea. Naapurin Anselmi-jämtti ei oikein tykännyt tästä nimenomaisesta Joonaksesta yhtään, vaan räyhäsi häkissään minkä ehti. Anselmikin katselee jokseenkin haikaillen meidän pihalle. Jekkukaan ei tosiaankaan tykännyt Joonaksesta, vaan meni koko ison egonsa kanssa koiran eteen. Eipä siinä muuta kuin isä ottamaan harmaata niskasta kiinni ja äkkiä pois ja Jekku sisälle talteen. Rippanalla on myös karvanlähtö, jota tuntuu riittävän ja riittävän. Jotain apson hyviä puolia on se, että ne ei tiputa karvaa kahta kertaa vuodessa kokonaan ja lattiat lainehdi karvoista sinä aikana. Imuri ainakin on kovassa käytössä... Kun sitä karvaa tosiaan riittää. Nyt on tosin sekin pikku hiljaa loppumaan päin.

Päivittelin uusia kuviakin Jekusta ja Ripusta, samoin tutuista koirakavereista. Sieltä löytyy kuvia naapurin Ansku-pojasta ja kaunotar Netasta. Anselmi kävi yksi päivä kylässäkin. Tuli muitta mutkitta pihalle ja riehui Jekun kanssa sitten aitauksessa koko päivän, kun sen omistaja oli töissä. Tällaista päivähoitoa täällä. :D Ja toisena päivänä Rippu oli sisällä, se päästi vapaana juoksevan Anskunkin sisälle sillä aikaa kun isä oli Jekun kanssa lenkillä ja muut koulussa ja töissä. Ainakin ne tulee keskenään toimeen. ;)

Mätsärikauden aloitus

Käytiin pyörähtämässä mätsärissä eikä tuloksista voi mitenkään valittaa. Meni upeammin ku oisin ikinä uskonut. Mätsäri oli Rovaniemen käyttökoirien järjestämä ja oli lämmitetyssä hallissa Marttiinintiellä. Edellisenä päivänä suunnittelin, että otan vain Ripun matkaan, mutta muutin sitten mieltäni ja päätin ottaa Jekunkin, eikä kyllä yhtään kaduta se päätös. ;)

Paikalla oli melko paljon koiria ja ahdastakin oli. Sisääntulo halliin oli vähemmän lupaava kun Jekku ärähti ensimmäiselle australianpaimenkoira urokselle, joka sen kuonon eteen sattui. Laitoin Jekun koppiinsa ja touhusin Ripun kanssa vähän aikaa ettei se alkaisi aivan mahdottomasti riehumaan. Piti sen kuitenkin ärähtää sileäkarvaiselle noutajalle, josta se ei pitänyt viime vuonnakaan tippaakaan, muutoksia sen suhteen tuskin tapahtuu, mutta väistellen sujuu. Rippu pitää kuitenkin sen verran paljon kontaktia minuun, että se ei ärise muille koirille. Pyrrin ja Jekun kanssa ollessa oppii sietämään vähän ärinääkin. Jekku sen sijaan päätti heti alkuunsa, että on koko paikan kingi ja sai viettää aikaansa kopissa ihan omassa rauhassa.

Sekarotuiset ja pienet aikuiset olivat erikseen, joten odottelimme ensin pentujen ja junior handlerin loppumista. Niiden jälkeen olivat pienet aikuiset. Odottelimme Jekun kanssa vuoroa ja juteltiin samalla kahden pekingeesin omistajan kanssa, Jekku tutustui samalla Sohvi-nimiseen pekingeesiin. Sohvi oli viime mätsärissä Jekun parina ja tälläkin kertaa meni todella lähelle, ettei osuttu pareiksi.

Jekun kanssa meni kehässä hyvin, se liikkui hyvin ja käyttäytyikin oikein mallikelpoisesti. Tuomari kehui sen takaliikkeitä erityisen hyviksi. Niiden ansiosta se kuulemma sai punaisen ja voitti parina olleen whippet nartun. Saatiin Jekun toinen punainen nauhakin samalla. Punaisten kehä oli melko pian, tosin jouduttiin odottelemaan kehässä jonkin aikaa ennen kuin sinisten aikuisten kehässä koiransa esittänyt pääsi paikalle. Jekku otti senkin ajan rennosti ja nukkui. Kehän laidalla joku naureskelikin Jekun rentoilulle. Ihan hyvä vain, että osaa ottaa rennosti eikä turhia hermoile. Punaisten kehässäkin meni oikein hyvin. Jekku tykkäsi liikkua ja tuomari tykkäsi kun koirat liikkuivat hyvin, joten sijoituttiin sitten ensimmäisiksi! Nyt ollaan kyllä enemmän kuin ylpeitä pojasta. :)

Ripun kanssa meni kehässä loistavasti. Se oli ollut häkissä yksinään hetken, joten sillä tosiaan oli virtaa ja intoa tehdä. Kehässä se juoksi hyvin, paremmin kuin ehkä ikinä ennen. Se ei innostunut riehumaan, esiintyi muuten vain pirteästi. Sekarotuisia oli tällä kertaa peräti kahdeksan kappaletta. Rippu sijoittui ensimmäiseksi. Useimmiten Ripun suurimpana vastuksena ollut Sissi, sijoittui tällä kertaa kolmanneksi.

Sekarotuisten kehän jälkeen alkoi pikaisesti BIS-kehä. Saara ei voinut esittää Rippua tai Jekkua, joten annoin Ripun Miian esitettäväksi ja esitin itse Jekun, jolla on paha tapa, tai ainakin on aikaisemmin ollut, ärähtää, jos joku vieraampi kopeloi sitä liikaa. Jekku ei olisi millään jaksanut herätä kopistaan ja lähteä taas esiintymään eikä sitä enää huvittanut liikkuakkaan juuri mitenkään, kunhan löntysteli narun jatkeena. :> Me tiputtiin sitten Jekun kanssa ensimmäisinä BIS-kehästä. Rippu ja Miia jäivät vielä. Rippu meni Miiankin kanssa erittäin hyvin eikä ollut yhtään minun perään. Jos palkasta sovitaan, niin Rippu on aina valmis tekemään jotain... Ei sillä ihmisellä taida niin olla väliä. :D Miialla ja Ripulla meni siis hyvin ja Ripulle tuli sen elämän kolmas BIS-sijoitus, tällä kertaa sijoitus oli BIS4. :)

Palkinnoksi saatiin pokaali, kolme ruusuketta, lelu, makupaloja, luita, ruokapussi ja omistajallekin pari lakritsipatukkaa. Ei yhtään huonompi alku tämän vuoden mätsäreitä ajatellen! Hyviin tuloksiin vaikutti varmaan osaltaan sekin, että minulla ei jännittänyt sitten yhtään eikä koiratkaan sitten hermoilleet, vaan malttoivat esiintyä oikein hyvin. :)