Viikonloppu rentoilua

Olin toiminnantäyteinen viikonloppu tällä kertaa. Perjantaina käytiin Henkan vanhemmilla. Nella oli mukavasti laihtunut ja Riina taas vanhentunut, se kyllä on jo niin mummelikoira. ♥ Leikkelin molemmilta kynnetkin, voi kun omiltakin olisi yhtä helppo leikata kuin Nellalta, mutta se nyt on taas ollut ihan omasta laiskuudesta kiinni... Satulta ja Riitulta on myös tosi helppo napsia kynnet lyhyemmiksi, Rella ja Tessu on sitten sellaisia draamailijoita, että huhhuh.

Lauantaina mentiin sitten yöksi minun vanhempien luo. Käytiin käveleskelemässä Lapinvaarassa tosi upeassa säässä, aurinko paistoi ihan kirkkaansiniseltä taivaalta. Harmillisesti ei ollut kameraa silloin mukana. Otettiin Riitukin mukaan, mutta sille ei jostain syystä lenkkeily maistunut, vaan se hipsi aika alkumatkasta jo autolle takaisin ja hytisi sitten siellä... Riitulla ja Satulla on nyt molemmilla juoksut, oli ihanan helppoa, kun Tessu ei niistä ollut kiinnostunut silti, tytöillä oli vaan keskenään hauskaa. Olisi jäänyt tämäkin reissu tekemättä, jos Tessua ei olisi kastroitu.

Taas vaihteeksi Tessu onnistui syömään jotain sellaista, mikä pisti vatsan sekaisin, joten yöllä joutui pari kertaa käyttämään sitä ulkona. On se raivostuttavaa, kun koiran vatsa on niin herkkä, että kaikki vähänkin oudompi saa sen ihan ripulille. Luulen, että nyt syynä oli Satun viime vuonna mätsäristä voittamat Hill's-nappulat.

Sunnuntaina käytiin aamulenkki Riitun ja Tessun kanssa jäällä ja päivällä vielä 7km hiihtolenkki pelkästään Tessun kanssa. Illalla Tessu oli jo sitä mieltä, että on tässä lenkkeilty ihan tarpeeksi eikä oikein halunnut ulos lähteäkään. Näitä kuvia kun katsoo, niin vasta tajuaa, että on tuo leikkaus ehkä vähän turkkiin vaikuttanut, ihan jäätävä pehko!

Voitin Lemmikin Valinnan arvonnassa Magloc-magneettilukon ja valon koiran hihnaan. On muuten kätevä tuo lukko, kun sen voi vain kliksauttaa kiinni ja avaaminenkin onnistuu myös lapaset kädessä! Ei tarvi renkulaa hakea eikä sormia palelluttaa, kun koiraa päästää irti tai ottaa kiinni. Isohan tuo palikka on, etten nyt ihan pikkukoiralle laittaisi, mutta Tepsulle tuo käy kyllä hyvin. Kerrankin sitä paitsi voitin jotain. ;)

Maalaismaisemia ja mätsärihommia

Olin viime viikonloppuna Oikaraisella yötä, joten tuli taas räpsittyä kuviakin. Kaupungissa kuvien ottaminen jää ihan nollaan, kun mistäpä täällä kuvia ottaisi... Perjantai-iltana käytin Rellan ja Tessun vanhalla talolla juoksemassa. Pellot on jo paikoin ihan sulia, ja lomiin on jäänyt vettä, joissa on Rellan mielestä ihana käydä räpimässä. Joestakin on jo jäät lähteneet aika hyvin, mutta koska rantajäät on ja pysyy, niin uimaan ei Rella vielä pääse, kun se ei pääsisi sieltä joesta enää ylös. Oli niin ihana ilta, kun kuovit huusi, pikkulinnut lauloi ja muuten oli ihan hiljaista.

Lauantai aamuna käytin sitten vuorostaan Tessun ja Riitun Jokkavaarassa, kun hankikin vielä kantoi. Rella ja Satu oli isän kanssa pitkällä hiihtolenkillä. Riitulla oli vauhti päällä, ensimmäistä kertaa ikinä se häipyi minun kanssa vähän kauemmaskin juoksemaan. Kai sillä oli vähän liikaa virtaa. :D

Illalla käytiin Maijan kanssa mätsärissä Mustin ja Mirrin pihalla. Otettiin sinne mukaan Satu, Rella ja Tessu. Tessunkin ilmoitin, mutta totesin heti alkuunsa, että mokoma räksytin ja räyhääjä saa kyllä pysyä ihan vaan autossa, vaihdoin sitten Tessun tilalle Rellan... Satua ja Rellaa tuollainen uhoava uros toki piristi, neidit kun on keskenään vähän sellaisia ujoja, mutta kun on tuollainen komea itsevarma uros vierellä, niin on paljon reippaampi olo. ;)


Käytin kehässä Rellan ja Satun, Satu sijoittui sekarotuisten kolmanneksi ja Rella sai sinisen nauhan ja tippui pois. Olin jo ihan unohtanut, miten ihanaa on käyttää kehässä koiraa, jonka kanssa voi olla ihan rennosti.



Satu oli illalla jo vähän väsynyt, mutta kyllä se kuitenkin ihan reippaasti meni, kun sitä oikein kannusti. Se on sellainen rauhallinen tyttö, ei hosu eikä häsyä mihinkään suuntaan. Kunhan se kasvaa isoksi, niin siitä tulee vielä melkoinen mätsäritähti, uskokaa pois. ;)

Koko lauma Lapinvaarassa

Viikko vierähti taas kauhaa vauhtia töissä, iltaisin ei paljon tee mieli tietokoneeseen koskea, kun sen ääressä on jo koko päivän viettänyt. Tavallaan ihan positiivista, mutta blogi tahtoo aina sitten jäädä. Lauantai-aamuna suunnattiin kuitenkin taas Oikaraiselle. Heitin lumikengät autoon, änkesin koko koiralauman pienen Fiestani takapenkille ja hurautin Lapinvaaran laitaan. Kiskaisin lumikengät jalkaan ja päästin lauman valloilleen. Kamera ja pari hihnaa kaulassa roikkuen talsin Lapinvaaran päälle. Koirilla oli oikein hauskaa ja lenkin jälkeen oli väsyneitä otuksia.

Tällä kertaa muistin pitää huolen, että tuo Riitun rääpälekin pysyy mukana. Jos se jää heti alkuunsa jälkeen muista, niin se kipittelee neuvokkaana tipsuprinsessana auton viereen istuskelemaan. Sitä täytyy siis kutsua aina vähän väliä ja muistaa pitää silmällä, ettei se jää liian kauas nuuhkuttelemaan omiaan.

Lumikenkäily oli oikein mukavaa, nyt on sellainen hanki, että lumikengillä pääsee ihan minne vaan eikä upota yhtään. Kierrettiin sitten Lapinvaarassa ihan hyvän pituinen lenkki, Tessu ja Satu juoksenteli suosiolla kelkanjälkien ulkopuolellakin, Rella ja Riitu tahtoi olla vähän laiskoja ja yrittivät parhaansa mukaan löytää aina valmista jälkeä. ;)

Satulla on ikää nyt sellaiset 16 viikkoa eli seuraaviin mätsäreihin kaunotar pääsee mukaan. :) Siitä on kasvanut oikein sievä neiti, se kuuntelee hyvin, on ahne ja ihmisrakas. Kotipihalta se ei ole vieläkään lähtenyt lätkimään mihinkään, vaan pysyy aika lähellä katselemassa touhuja. Riitukin on lämmennyt Satulle jo melkoisesti, nykyään ne leikkiikin yhdessä. Tessu ja Satu tulee edelleen loistavasti toimeen ja Rella on sellainen rauhallinen tuki ja turva pennulle.

Mie itse tykkään Satusta kovasti, niin sisukkaasta, mutta kiltistä luonteesta kuin tuosta ulkonäöstäkin. Jos pikkupentuna näytti siltä, että siitä saattaa jäädä aika vaalea, niin ei näytä enää. Nyt se on tummunut jo aika hurjasti ja häntään on tullut pikkuisen pörheyttä. :)

En kestä tuon Tessu ilmettä tässä alemmassa kuvassa. ♥ :D Höntti pikku poika.

Hiihtohommia Lapinvaarassa

Kävin pari päivää taas Oikaraisella, molempina päivinä kävin hiihtämässä Lapinvaarassa. Siellä on kiva hiihtää, kun voi ihan huoletta pitää koiria irti. :) Kovat pakkaset on toistaiseksi ainakin takana päin ja nyt asteet on pyörineet tuossa viiden pinnassa. Lunta sataa kovasti, mutta saa sitä tullakin! Hyvät ulkoilusäät siis tällä hetkellä ja siitä onkin otettu ilo irti. Heti pakkasten jälkeen Tessu olikin kuin lentoon lähdössä, hihnalenkkeily kaduilla ei ihan tuollaista koiraa saa väsymään.

Olen Tessun kanssa treenaillut vähän näyttelyseisotuksia, kun ne näyttelyt on tosiaan vähän alle kuukauden päästä. Paria uutta temppuakin harjoitellaan. Pikkaisen jännittää nuo näyttelyt tuon turjaanin kanssa, kun se on sellainen pörhistelijä muiden urosten keskellä ja nuorten luokkaan on tällä hetkellä ilmoitettu kokonaiset neljä urosta...  :D Ihanaa nähdä siellä Tessun kasvattajaa, sekä veljeä, siskoa ja emää, ja sen puolesta odottelenkin näyttelyä kovasti.

Toin sukset kaupunkiin, niin päästään täälläkin hiihtämään, vaikka maisemat onkin vähän yksitoikkoiset tuolla jäällä. Haluaisin opettaa Tessun vetämään, kun hiihdän, mutta en oikein tiedä miten siitä saisi koirallekin hauskaa hommaa. Tällä hetkellä mennään paikasta riippuen joko niin, että mie hiihtelen ja Tessu on irti tai sitten niin, että Tessu saa olla fleksissä, joka puolestaan on vyössä kiinni. Vetämistä en siltä vaadi, vaan se saa juoksennella ihan omaan tahtiinsa, kunhan mukana pysyy.

Lenkkeilyä Oikaraisella

Menin jo torstaina Oikaraiselle ja tulin vasta tänään pois, eli kolme yötä Tessun kanssa vietettiin siellä. Nyt pyöritellään taas kaupungissa peukaloita, ja mietitään, mitäs nyt. :D Pakkastakin kivat -30 tällä hetkellä. Huh. Oli taas toiminnantäyteiset päivät, tuli hiihdettyä jokunen kilometri ja napsittua pari kuvaa. Tällä hetkellä vähän kyllästyttää taas kameran kantaminen joka paikkaan, ja nytkin ne hienoimmat ilmat jäi kuvaamatta muulloin paitsi tänään. Ei sillä, että niitä kuvia kyllä loputtomasti tarvisikaan.

Torstaina otin Körkölle mukaan Rellan, Tessun ja Satun. Ajelin autolla soratietä ja tiellä juoksi kettu. Päästin Rellan ja Tessun tavalliseen tapaan juoksemaan vanhalle talolle, ne kävi vähän vilkaisemassa, mihin se kettu meni, mutta jatkoi sitten matkaa. Vanhalta talolta käveleskelin rantaa kohti ja oltiin jo melkein rannassa, kun viereiseen puuhun lehahti kotka - on muuten ihan valtavan iso lintu! Lunta vaan tipahteli, kun se sinne kuusenoksaan istui. Hetken päästä se liiteli siitä meidän ylitse, peltojen yli ja katosi lopulta Lapinvaaran laitaan. Olisikohan se kuullut Satun vikinän ja kuvitellut saavansa siitä välipalan itselleen? Alla olevassa kuvassa näkyy iso lintu puiden yläpuolella, siellä se liiteli.

Perjantaina kävin Jokkavaarassa hiihtämässä Rellan ja Tessun kanssa. Laitoin koirat vetovyöhön siihen asti, että päästiin metsään lähinnä sillä ajatuksella, etteivät jää auton alle. Ne kuitenkin kiskoi melkoisen hyvää vauhtia sinne metsään asti, ihan kiva yllätys. :) Pitäisikin ruveta hiihtämään taas kaupungissakin enemmän, kun on nyt vauhtiin päästy.

Tänään Saara tuli katsomaan Satua ja lenkkeilemään Oikaraiselle. Hyvin oli pakkasta, mutta hiki tuli, kun vaaran päälle kiivettiin. Mahtava ilma kyllä ja oli taas hyvää seuraa. Tessu räkytti ja Rella pääsi Vilpin liehiteltäväksi. Alla olevat kuvat on Saaran ottamia ylintä lukuunottamatta. :)

Pakkasaurinko

Terveisiä vaan pakkasparatiisista! Mie niin rakastan näitä tammi- ja helmikuun pakkaspäiviä, kun aurinko pilkistelee jostain puiden tai vaaran takaa ja joka paikka on niin ihanan luminen ja valkoinen. Tällä kertaa käytiin hiihtelemässä Lapinvaarassa ja otettiin Relppiskin mukaan. Tessu tosin kiusasi sitä taas säälimättä, mutta eiköhän tuo kuitenkin viihtynyt!

Koiruudet totteli hienosti. Piti ylittää yksi hyvin hiljainen tie, ja komensin ne odottelemaan ennen lupaa mennä yli. Molemmat totteli hienosti ja juoksi ripeästi tien yli, kun niin käskin. Tessuinenkin jopa, ja Rellakin uskoi, vaikka sillä tahtoo olla tuo tottelevaisuuspuoli vähän hakusessa isän lepsuilun jälkeen. ;) Näköjään kiltein ja nyhveröinkin koira oppii nopeasti, ettei tarvitse totella, jos sitä tottelemista ei vaadita.

Ilmoitin Tessun näyttelyyn, joka on 20.2.2016 Torniossa, tuomarina on Mari Lackman. Tällä kertaa Tessu menee nuorten luokkaan, saa nähdä mitä siitä touhusta tällä kertaa tulee. :) Muutamat mätsärit on myös suunnitteilla sitä ennen... Ei varmaan kannata suurta menestystä odotella, mutta käydäänpä nyt kuitenkin. Pääsen miekin ihan oman koiran kanssa kokemaan Tornion ulkonäyttelyn hyytävyyden helmikuussa. :D Muutaman kerran olen ollut kuvaamassa siellä ja aina siellä on ollut ihan jäätävän kylmä.

Lapinvaarassa

Joulukuun 11. päivä jo! Mihin tämä aika menee?! Tein tänään oikein kunnon siivouksen, luutusin lattiatkin ihan jopa sohvan ja telkkarin takaa, ja vein kaikki matot pihalle. Vaihdoin ja pesin myös vähän verhoja, jos saataisiin vielä jouluisempaa tunnelmaa. ;) Tessukin sai tuulettua parvekkeella hetkisen luun kanssa. Se sitten tykkäisi omasta pihamaasta ja ulkona olemisesta.

Eilen käväisin Tessun kanssa Oikaraisella. Päätin lähteä käymään tarpomassa Lapinvaarassa vaihtelun vuoksi. Riitu ja Rellakin tahtoi mukaan, joten pitihän ne ottaa. Oli vähän hikinen reissu, kun tuota lunta on jo jonkin verran eikä valmista polkua ole.

 Riitulla on joko tulossa juoksut tai sitten sillä on vaan joku Tessun nenään hyvältä tuoksuva kausi. Ei voinut taas pieni lapinkoira käsittää, että Riitu pitäisi jättää rauhaan eikä koko ajan kosiskella ja härkkiä sitä. Viime juoksujen väli oli 11kk, joten tuntuisi vähän uskomattomalta, että sillä nyt olisi sitten juoksut tasan 5kk päästä edellisistä. Tulee tosi ihana joulu, jos se nyt oikeasti juoksut tekee... Pikkaisen tekisi mieli kiikuttaa Tessu Pelloon pallien poistoon, mutta sitten toisaalta harmittaisi hirveästi, kun ei pääsisi enää näyttelyihin. Pitikin tähän narttulaumaan sattua tällainen höyrypäinen uros...

Tessu kun oli tosiaan vähän liian kovasti Riitun kimpussa, niin pistin sen takaisin päin lähdettäessä hihnaan. Siitäkin se yritti koko ajan kuikuilla perässä tulevan Riitun perään. Taluttamisen hoiti tosin Rella, jolle aikanaan opetin "kisko"-käskyn, jolloin se ottaa hihnasta kiinni ja kiskoo sitä. Nyt se sitten sai taluttaa Tessua. Tessu oli ehkä pikkaisen hämmentynyt ja Rella aivan onnesta soikeana. :'D Siinä ei paljon lapinkoiran poikasella ollut sanottavaa, kun labbis päätti, että nyt mentiin.