Tauon jälkeen

No onpa tullu pidettyä blogihiljaisuutta oikein huolella vissiin kuukauden verran! Äkkiä kulunut tämä syyskuu. Meille on kuulunut mm. seuraavia asioita: auton korjaamista, auton korjaamista ja auton korjaamista, ja sitten vähän lisää sitä samaa. Ehkä me vähän ollaan ehditty metsässäkin pyörähtää sen auton korjaamisen ja töiden lisäksi (joita täytyy tehdä, että voi korjata lisää sitä autoa...), mutta siinäpä se onkin sitten ollut. Olen vähän kyllästynyt autoihin tällä hetkellä...

Nyt ne työt kuitenkin loppuu (auton korjaaminen ei), joten varmaan tässä jää enemmän aikaa taas kirjoitellakin. Tänä viikonloppuna käytiin puolukassa vaan todetaksemme, että niitä on ihan hirveän vähän tänä vuonna. Saatiin kahdestaan 5 litraa parissa tunnissa. Ei ole kovin kehumista tämän vuoden puolukkasadossa! Söpöjä kuvia sain kuitenkin Henkasta ja Tessusta pari kappaletta, ja muutaman nätin kuvan muutenkin tuosta karvapallerosta.

Tässä syyskuun aikana on alkanut myös tuntumaan vahvasti siltä, että Tessusta tulee vielä oikein mainio kaveri. Alkaa tuo järkikin kasvaa päähän ja rauhoittumistakin on hieman tapahtunut. Metsälenkeiltä tullessakin on saatu koira kiinni ja auton kyytiin ilman suurempia ongelmia. Kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Tokoiluhommatkin sujuu ihan kivasti, samoin temppuja on opeteltu vähän. Olen tässä mietiskellyt, jos Tessun kanssa yritettäisiin treenata tokon alokasluokan liikkeet kuntoon ja ehkä joskus uskallettaisiin vähän kisailemaankin. Sillä kuitenkin on tuota energiaa, motivaatiota ja intoa tuossa tekemisessään yleensä ihan hyvin. Ainoa ongelma olisi sitten se, miten sen huomion saa pysymään minussa, kun on muita koiria ympärillä vähän enemmänkin, mutta ehkä sitä ei kannata tässä vaiheessa murehtia. :D

Nyt seuraa sitten kuvapläjäys tältä kuukaudelta. Ei tullut tuota kameraakaan liikaa ulkoilutettua.

Ensimmäiset veneilyt sitten pikkupentuaikojen. :)

Kumpikin ihan sellaisina kuin on.

Joskus leikitkin sujuu...

Komea poika ♥

Levotonta touhua

Ollaan nyt pari yötä Oikaraisella ja Tessu herätti tietenkin aamulla heti, kun isä heräsi. Seitsemän maissa minun piti sen mielestä nousta jo ylös, mutta venytin vielä kahdeksaan asti... Lähdettiin sitten käymään lenkillä heti, kun oltiin saatu syötyä jotain. Ilma oli tosiaan aika hämärä koko päivän. Maassa oli jonkin verran lunta ja lisää satoi, tosin sade muuttui jossain vaiheessa enempi räntäsateeksi. Tunnin verran kierreltiin ainakin metsässä, rannalla ja lopulta käveleskeltiin maantietä pitkin takaisin. Mie tykkään syksystä jopa näiden säiden aikaan, raikas ilma on vaan niin kiva. Ja lämpimänähän pysyy, kun pukeutuu oikein.

Kuvittelin, että tuo pentu olisi sen lenkin jälkeen saattanut jo vähän simahtaa, mutta ihan turha luulo. Se jatko Riitun, Leonin (hoitokoira) ja Rellan kiusaamista edelleen. Mentiin sitten edelleen ulkoilemaan, kun mie vaihdoin isän kanssa renkaat minun autoon, siinäkin vierähti vähintäänkin tunti, mutta eihän tuo vieläkään simahtanut, tai korkeintaan muutamaksi minuutiksi laittoi nukkumaan. Ja edelleen se on vaan ollut yhtä rasittava koko illankin ja ravannut ympäri kämppää milloin kenenkin perässä. Huoh. Ollaan nyt kuitenkin vielä tämä yö ainakin täällä ja lähdetään vasta huomenna takaisin kaupunkiin. Harkitsin kyllä jo vakavasti tänään lähtemistä, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut. Onpahan väsynyt penska, kun lopulta sinne kaupunkiin päästään...

Kontrasti Oikaraisen vilkkauden ja kaupungin rauhallisuuden välillä on kyllä mahdollisimman suuri. En sinänsä ihmettele yhtään, että pentu on "hieman" rauhaton, kun täällä sillä on kuusi ihmistä, kaksi kissaa ja neljä koiraa seurattavana. Melkeinpä koskaan ei ole hetkeä, etteikö joku olisi kulkemassa johonkin suuntaan ja tekemässä jotain superjännää, kuten syömässä jotain, menossa ulos tai tulossa ulkoa.

Kivoja kuvia sain ainakin omasta mielestäni tänään meidän 17-viikkoisesta. Ensi viikolla Tessu pääsee rokotuksille, kun Henkalla on lomaa ja se palaa Helsingistä. :)

Oonko mie jo kertonut riittävän monesti, kuinka paljon mie tykkään tuosta koirasta kuitenkin? Se on niiin nätti ja söpönen. Ja aivan varmasti siitä tulee isona ihan tosi ihana tapaus muutenkin, kun se vähän rauhoittuu.

Vikakönkäällä 27.9.

Käytiin Vikakönkäällä retkeilemässä, kun aamulla oli niin nätti ilma, että piti jonnekin päin lähteä. Ajateltiin, ettei siellä ehkä olisi kovin paljon porukkaa, kun onhan se Vaattunki siinä vieressä ja se on niin paljon suositumpi paikka. Vikakönkäällä on myös aika paljon nätimmät maisemat, kun ei ole vaan pelkkää tasaista suota ja pitkospuuta. Tällä kertaa tosin jäi ne hienoimmat maisemat näkemättä, kun sattui sellainen iso porukka kävelemään meidän edellä eikä sitten viitsitty jäädä odottelemaan, että koska päästäisiin kiikkumaan sinne torniin. 

Makkaranpaisto ihan kaikessa rauhassa meni myös vähän höpöksi, kun sama iso porukka tuli sitten kuitenkin meidän perässä ja levittäytyi siihen ympärille. Sammuttivat meidän hyvän hiilloksenkin nakkaamalla kasan märkiä puita hyvin palavaan nuotioon. Sai sitten vaan vahtia Tessua, että se ei olisi ryntäillyt kenenkään perässä tai hyppinyt ketään vasten.

Tessu jaksoi tosi hyvin tuon 4km lenkin kiertää, vauhtia riitti ihan loppuun asti eikä se kotonakaan harmi kyllä nukkunut kuin tunnin-pari ja oli taas ihan virtaa täynnä... Osan matkasta Tessu sai juosta irti, mutta aika pitkälti se oli fleksin päässä. Nuotiolla olemisesta Tessu ei oikein tykännyt, savu kävi sen silmiin ilmeisesti aika ikävästi ja niinpä se pyrkikin vaan mahdollisimman kauas nuotiosta.

Tänään käytiin aamulenkillä kiertämässä Kirkkolammen rantaa pitkin. Sunnuntaiaamut on sitten kivoja. Ihmisiä on liikkeellä vähän, autoja ei juuri yhtään ja on niin ihanan hiljaista. Päiväksi mennäänkin sitten Oikaraiselle taas riekkumaan. Jospa sieltä löytyisi joku, joka haluaisi ottaa Tessun 15-viikkoiskuvankin. :)

Tessun ensilumi

Tessun ensilumet tulivat eilen. Useimmat koirat ratkeaa riemusta, kun lumet tulevat maahan eikä tämä Tessukkainen ollut poikkeus sen suhteen. Aluksi lumi oli tosi jännä juttu, sitä piti maistaa ja haistaa ja rapsutella vähän. Maku oli ilmeisen hyvä, eilen nimittäin Tessulla tuli syötyä lunta sen verran, että pissaakin sitten riitti lattialla... 

Löyty ne lumihepulitkin sieltä, kun sai tilaa ympärilleen ja kunnolla lunta. Vauhdissa tuli muutamat liukastelutkin suoritettua, mutta harmi kyllä en saanut siitä kelvollista kuvaa. Kamera kun tykkäsi välillä yrittää tarkentaa lumihiutaleisiin... Tänä aamuna lunta oli noin 10-15cm ja se oli jo jänskää, kun tassut upposivat lumeen ihan kokonaan. :)

Tessun ensimmäiset näyttelyt on kaavailtu marraskuun loppuun (Pellon pentunäyttely), siispä napatyräleikkaukselle pitäisi varata aika lokakuun alkuun, että ehtii penska toipua leikkauksesta kunnolla ja doping-aika mennä umpeen.

Hmm... mitähän tästä pitäis ajatella?

Lumihepuli! :D

Super-Tessu!

Tessu 14 viikkoa

Jos toissa viikolla tapahtui paljon, niin tällä viikolla ollaan otettu suht rauhallisesti. :) Käytiin Tessun kanssa keskiviikkona Koskenkylässä Nellaa katsomassa, mutta muuten ei mitään ihmeellistä olekaan tapahtunut. Sisäsiisteydessä tuntuu tulevan edistystä, kun nyt ei ole tarvinnut moneen päivään siivota lattialta yhtään pissaa. Saa nähdä jatkuuko näin hyvin vai tuleeko jossain välissä oikein kunnolla takapakkia.

Tänään käytiin hyvin nopea mutka pentutreffeillä ja sen jälkeen tutustumassa koirapuistoon, joka vaikutti ensinäkemältä aika hyvältä. Siellä Tessu sai leikkikaveriksi 12-viikkoisen fieldspanieli Luukaksen (tai miten kirjoitetaankin), joka oli taas Tessun leikkikaveriksi ihan liian kiltti... Saivat sitten painia hihnassa, kun siinä ei Tessunkaan kierrokset päässeet nousemaan liikaa ja leikki pysyi leikkinä eikä mennyt puolitappeluksi... Chihuahua kävi puistossa myös mutkan näyttämässä Tessulle kaapin paikan. Oli kyllä mainio otus. :D

Painoa Tessulle on parissa viikossa tullut nyt kilon verran, tällä hetkellä Tessu painaa 8,5kg. Huomenna mennään Oikaraiselle vauhdittamaan Riitun ja Rellan elämää.

Taas sattuu ja tapahtuu

Viimeksi kirjoittelin viikko sitten ja täytyy sanoa, että on tuo viikko pitkä aika. Ehtii tapahtua vaikka ja mitä, ja etenkin tämä viikonloppu oli melkoista touhuamista taas kerran! Maanantaina Tessu kävi rokotuksilla. Keskiviikkona sen toinen takatassu jäi hissin oven väliin ja se ontui tassua aika reippaasti pari päivää. Perjantaina otettiin uusi reissu eläinlääkärille ja Tessu joutui nukutettavaksi ekaa kertaa, kun kuvattiin se tassu. Viikonloppu "rentouduttiin" Oikaraisella ja käytiin kalalla ja tehtiin jos vaikka mitä...

Maanantaina Tessu kävi siis rokotuksilla. Käyttäytyi Henkan mukaan ihan mahdottoman reippaasti eikä pelännyt tai arastellut mitään niinku ei Tessu yleensäkään. Henkka sanoi, että sai olla ylpeä noin reippaasta pennusta, eläinlääkärillä oli yhtä aikaa ollut kuulemma myös arka lapinkoira. Napatyrästä eläinlääkäri sanoi, että sen voi leikata seuraavien rokotuksien aikaan eli 4-kuuukautisena. Pellon eläinlääkäri leikkaisi kuulemma aikaisemmin. Hieman houkuttelisi mennä sinne, kun siellä on perinteisesti aika paljon halvemmat hinnatkin...

Keskiviikkona kävi tosiaan se pikku vahinko, jonka seurauksena Tessu ei varannut tassulleen juurikaan painoa. Päätin torstaina varata sille ajan eläinlääkärille, joka halusi kuvauttaa tassun. Perjantai-aamuna käytiin sitten taas eläinlääkärillä ja reppana joutui ensimmäistä kertaa nukutettavaksi. Käyttäytyi kyllä taas erinomaisen reippaasti. Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään muuta kuin turvotusta, mutta onpahan nyt ainakin varmaa, että tassu on edelleen ihan terve. Mukaan saatiin kipulääkettä, että ei tarvisi Tessukan ontua. Tämä eläinlääkäri leikkaisi napatyrän vasta 6-kuukautisena ellei se vaivaa sitä ennen ja syynä se, että sitten koira kestää nukutuksen paremmin. Ota nyt siitä sitten selvää.

Vähän vielä sekaisin nukutuksesta

Viikonloppu vietettiin Oikaraisella, kun vanhemmat ja siskot lähti käymään Ylläksellä viikonloppureissun. Oltiin siis koiravahteina hoitamassa Rellaa ja Rippua, kun Riitu pääsi Ylläkselle matkaan. Tessulla oli kiireinen viikonloppu, kun piti ehtiä kiusaamaan Rellaa, Rippua ja kissoja. Rella ja Rippu suhtautuu Tessuun edelleen lähes loputtoman kärsivällisesti (Rella tosin ei halunnut nukkumaan samaan huoneeseen Tessun kanssa), mutta kissat olisivat antaneet tälle riiviölle oikein kunnolla kyytiä. Voisi tuo tosiaan vähän nätimmin niihin kissoihin tutustua.

Käväistiin kalastelemassa ja Tessu pääsi veneilemään ensimmäisiä kertoja. Ensin se vähän kuikuili Rellan kanssa veneen keskipenkiltä ympärilleen, mutta laittoi sitten nukkumaan minun jalkoihin. Veneilykin on nyt sitten kokeiltu juttu.

Lenkkeilyn ihanuutta

Aamulenkkimaisemia puhelinräpsynä ja endomondossa! Kierrettiin koirien kanssa mukava 5km lenkki aamusella tai aamupäiväähän se jo oli. Päivällä käveleskelin vielä kaupungille mutkan ilman koiria, mistä tuli 4km lisää ja sitten vielä päivä- ja iltalenkit, niin johan oli kävelemistä. Kirpparilta bongasin flexejä kahdella eurolla kappale, joten ostin sitten molemmille koirille omat. 

Täytyy sanoa, että flexit helpotti lenkkeilyä huomattavasti. Flexissä Rellalla ei ole pakkomiellettä vetää hajujen perässä tai muutenkaan, vaan se saattaa jopa kävellä ihan pyytämättäkin aivan jalan vieressä, lisäksi se kai tuntee olonsa jotenkin turvallisemmaksi (vapaammaksi), joten rähinät jäi täysin pois, Relppis kulki muista ohi nätisti, saattaa vain vilkaista ohikulkijaa. Hajujen perässä tempominenkin loppui ilman muuta kuin seinään ihan vain siksi, koska flexi antaa myöten sen verran, että itse ehtii sen koiran perään. Helpotus! ♥ 

Myönnän kyllä, että flexi on vaarallinen väärissä käsissä eli sellaisella ihmisellä, joka ei pidä koiraansa flexissä silmällä ja huomioi muuta liikennettä, vaan koira sinkoilee narun päässä 5m säteellä minne sattuu. Näiden kanssa flexit helpotti kyllä lenkkeilyä paljon, siitä tuli kummasti nautinnollisempaa ja iltalenkkikin meni oikein rennoissa tunnelmissa. Lähes tulkoon mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kiskovat koirat ja tuntuisi vähän tympeältä pakottaa koirat kävelemään tiukasti vieressä ilman hajujen haistelua. Eikä se ehkä noiden hajujen vietävissä olevien koirien kanssa ihan helpolla onnistuisikaan. Tykkään!

Käväistiin maanantaina Jokkavaarassa lenkillä ja nappasin sinne Riitunkin matkaan, siis pari kuvaa sieltä! Vauhtia tällä kolmikolla riitti!

Sairaslomailua Jullen kanssa

Tuntuu, että viikon takaisesta lenkistä on jo ikuisuus, niin paljon on ehtinyt tapahtua. Tämä blogiteksti oli kuitenkin jäänyt roikkumaan viime perjantaista. Sen jälkeen viikonloppu kului melkoisella vipinällä, kun käytiin Ikea-reissu lauantaina ja sunnuntaina käytiin meidän molempien vanhempien luona. Maanantaina jouduin umpilisäkkeen tulehduksen takia leikkaukseen ja sen jälkeen olo on ollut niin puolikuntoinen, ettei koneella istuminen ole oikein maistunut. Keskiviikkona pääsin sairaalasta kotiin ja haava on onneksi lähtenyt paranemaan hyvin. Taisin kuitenkin saada jonkin pikkuflunssan kaupanpäällisiksi, koska nuha ja yskä vaivaa. Ihanaa muuten yskiä, kun joka kerta tuntuu, että vatsa repeää... Jullen ulkoilutuksetkin on sitten jääneet kokonaan Henkan niskoille. Onneksi tuo beaglen poikanen on ihan kelvollinen sairastajakaveri, änkeää vain viereen nukkumaan. Rellaree saa oleskella vieläkin maalaismaisemissa, sitä ei kaipaa häseltämään, kun sairastaa. :|

Käytiin siis viime perjantaina lenkkeilemässä Saaran kanssa! Jullekin joutui opettelemaan paikallaan istumista ryhmäkuvan oton ajan. Kova oli meno, kun pienen piti koittaa pysyä bortsujen perässä. Siitä huolimatta Jullea meinasi vähän palella, lenkin jälkeen ihan tärisytti. Mittari oli pakkasen puolella huikeat 2 astetta, mutta ikävä viima kävi aukealla soramontulla vaaran laidassa. Harmittavan harmaa kelikin sattui, kun tarkoitus oli kuvailla vähän enemmänkin, mutta jospa sitten ensi kerralla olisi nätimpi ilma. Ehkä mulla olisi myös uuden objektiivin hankinnan paikka, jos vain jostain löydän rahaa sellaiseen turhuuteen. ;)

Ensilumi maahan tuli, ja Julmuri 4kk

Ekat lumisateet, jotka sai maan valkoiseksi! Ja meidän pienen pieni beaglen poikanen on jo 4kk ikäinen ja löytyy lopultakin myös KoiraNetistä eli rekattuakin se saatiin. Vielä odotellaan, josko ne viitsisivät Kennelliitosta lähettää myös rekisteripaperit. On se monimutkainen laitos tuo Kennelliitto eikä asiakasystävällisyydestä tietoakaan... Julle-pojan isukki sai ajokokeiden piirinmestaruuskisoista hopeaa eli tuli toiseksi ja Riinan mammakin on saanut tälle syksylle jo viisi jänistä. Kovat on odotukset meidän pikkupojastakin kunhan se kasvaa. Nyt se on vielä ihana pehmoisen palleroinen riiviökakara. Tosin kasvanut jo sen verran, että blogin ulkoasun päivittäminen saattaisi olla jo paikallaan...

Viime aikoina ollaan käyty Jullen kanssa tuttuun tapaan pentutreffeillä, käveleskelty metsässä ja ilman muuta myös kaupungissa. Relppisree on ollut siskojen ja vanhempien ilona - tai harmina - ja me ollaan oltu vain Julliskan kanssa. Rella ontuu edelleen etutassuaan ja stressaa kai kaupungista, minkä seurauksena ripuloi aina kun tullaan tänne. Periaatteessa se on sopeutunut ihan hyvin, mutta tuo ripuli täysin käsittämättömästä syystä kertoo kyllä stressistä, ei sille oikein muutakaan syytä löydy. Rellukka saa nyt jonkin aikaa olla sitten isän kaverina ja käydä metsällä ja touhuta muuta mukavaa. Samalla voidaan keskittyä ihan vain Jullen hihnakoulutukseen, ohitusharjoituksiin ja sellaisiin juttuihin, mitkä on vähän hankalia harjoitella kahden koiran kanssa. Vähän tyhjäähän se on ilman tuota hösötintä, mutta ehkä nyt on parempi ainakin vähän aikaa näin.

Beagleriiviöitä

Käytiin lauantaina taas pentutreffailemassa Mustissa ja Mirrissä. Julle meni oikein reippaasti, tällä kertaa jo hyvinkin innokkaasti sisälle ja pois ei olis malttanut lähteä ollenkaan. Vipinää se ainakin saa aikaiseksi pentutreffeillä...

Sunnuntaina pyörähdettiin sitten Oikaraiselle, missä Julle kulutti enimmät virrat ensin juoksemalla Riitun kanssa pihaa ympäri ja sitten käväistiin vielä Körkönperällä tapaamassa Jullen siskoa Reniä ja isukkia, ja tietysti Jullen siskon kanssa asuvia koiria. Renistä on kasvanut niin sievä tyttö, että ei toista. Varsinainen prinsessa ja Jullea huomattavasti sirompi. :) Hurjan suloinenkin se on, vaikkakin luonne on ihan yhtä tulinen kuin pentulaatikossakin! ;) Jullesta Jari - Remun ja Renin omistaja - arveli tulevan samanlainen järkäle kuin Remustakin. En epäile yhtään - on tuo poika sen verran jykevää tekoa.

Kuvia saa taas tuttuun tapaan isommaksi klikkailemalla niitä ja lisää kuvia tästä pienestä beaglejen sukukokouksesta löytyy täältä.

Keskiviikkona on taas aika käydä eläinlääkärillä rokottamassa Julle. Saadaan taas punnita se, niin nähdään joko 10kg rajapyykki on saavutettu. ;)

Samalla kun lisäsin Riitusta kuvia, katsoin sen vanhoja kuvia ja huomasin, että se on kesän aikana muuttunut ihan hirmuisesti! Kolmessa kuukaudessa muutos hämmentävän suuri. Kesällä mietinkin, että joka kerta kun viikonloppuna tuli käymään, se oli muuttunut enemmän tai vähemmän. :D Luonnekin sillä on muuttunut hurjasti reippaammaksi kuin mitä se vuosi sitten pikkupentuna oli.

Riitu kesäkuun puolivälissä...


...ja Riitu lokakuun alussa!

Laitetaan vielä loppuun tasapuolisuuden nimissä pari kuvaa Relppiksestäkin, jolle pohditaan tällä hetkellä sopivaa sterilointiaikaa. Ennen joulukuuta se joka tapauksessa tulee tapahtumaan!