Vaattunkiköngäs 26.10.

Käytiin Vaattunkikönkäällä retkeilemässä Saaran ja koirien kanssa. En ollutkaan pitkään aikaan käynyt siellä ihan sulan maan aikana, joten oli ihan jännä käydä näinkin. Yleensä on tullut tarvottua lumihangessa hiestä märkänä ja kirottua koiria, jotka on lähteneet läppäsemään jonnekin. Tällä kertaa liukasteltiin pitkospuilla, jotka oli edellispäivien vesisateen ja yöpakkasten jäljiltä välillä todella liukkaita. Sai tosissaan keskittyä kävelemiseen. ;) Koirat pysyi hienosti matkassa ja Tessukin totteli. Kai se tuosta aikuiseksi kasvaa!

Tessu hoksasi ilmeisesti mökkireissulla, että nuotiolta tosiaan saa makkaraa. Riina on niin hyvä opettamaan näitä kerjäystapoja, että jopa vähän yksinkertainen lapinkoiran poikanenkin tajuaa, mistä on kyse. Tällä reissulla se sitten jätti sen savun välttelemisen ja pelkäämisen huomattavasti vähemmälle ja oli sen sijaan vähällä tunkea kuononsa tuleen makkaran toivossa. :D On sillä vielä vähän opettelemista näissä tulistelujutuissa.

Lähdettiin Vaattungille puolen päivän aikaan ja palattiin takaisin joskus neljän maissa, kun aurinko alkoi jo laskea. Oli tosi hyvä reissu ja säät kyllä suosi. Aurinko paistoi tosi upeasti ja kun saatiin vielä olla ihan kaikessa rauhassa metsässä, niin kyllä kelpasi. :) Takaisin tullessa tuli loppumatkasta pari koirallista ihmistä vastaan, joten ajoitus oli kyllä erittäin hyvä.

Pyhätunturi

Oltiin jo pitkään puhuttu Pyhätunturilla käynnistä (ainakin pikkuveljen armeijan valasta asti eli kolmisen vuotta...) ja perjantaina päätettiin, että huomenna mennään. Kävin itse töiden puolesta Luoston ametistikaivoksella maanantaina, mutta pitihän se lähteä käymään myös Pyhällä ihan ajan kanssa. Suunniteltiin edellisenä iltana sopivaa reittiä ja päädyttiin käymään Pyhänkasteenputouksella & Karhunjuomalammella, ja valittiin reitti, jonka kestoksi oli arvioitu 3h.

Lähdettiin Sodankylää kohti lauantaina puoli kymmeltä, perillä oltiin yhdentoista aikaan. Matkaa Pyhälle tuli noin 120km ja vähän kyllä mietittiin, että miksihän sielläkään ei ollut aiemmin tullut käytyä. Opasteet reitille oli hieman epäselvät ja mietittiin puolen kilometrin verran, että ollaankohan me edes menossa oikeaan suuntaan. Oltiin kuitenkin onneksi. Reitti oli hyvin helppokulkuista soratietä, joka vaihtui kuruun laskeutuvien portaiden jälkeen pitkospuiksi. Melkein harmitti, kun koko reitti oli soratietä pitkospuiden lisäksi eikä mistään metsäpoluista voinut puhuakaan.

Maisemat oli kyllä ihan älyttömän hienot, reitin opastuksessa luvattiin upea poikkileikkaus alueen geologiasta, ja se kyllä saatiin. Mahtavia kivimuodostelmia, kallioita ja muuta, myös oikein kirkasvetisiä lampia löytyi reitin varrelta useita. Hieno reitti oli. :)

Tessulla oli koko matkan vauhti päällä, vaihteita oli tasan kaksi, joko täysillä tai ei ollenkaan. Niinpä se tipahti useammin kuin kerran pitkospuilta alas, kerran myös päälleen (....). Nuotiolla se kuitenkin esitteli kaikille parasta puolta itsestään makoilemalla sievästi paikallaan ja ihan hiljaa, muut laavulle yhtä aikaa sattuneet ihmetteli tuon hiljaisuutta. Savuahan Tessu pelkää ja kammoaa, eikä se halua tulla lähellekään nuotiota edes makkaran toivossa, joten siinä syy sen rauhalliseen käytökseen. ;) Loppumatkasta se älytön säntäily joka suuntaan rauhoittui ja kotimatkan se nukkuikin tyytyväisenä.

 

Vitsi mikä viikko

Kavereita, koirakavereita, makkaranpaistoa, mökkeilyä ja hiihtämistä, siitä on tehty meidän viimeiset pari viikkoa. Viime viikonloppuna käytiin mökkeilemässä Siika-Kämässä ja tällä viikolla ollaan mm. käyty Vaattungilla Saaran kanssa ja sitten kävin Oikaraisella Tessun kanssa. Täytyy sanoa, että kylläpä nuo juoksuiset nartut nyt haittaakin rentoa elämää tässä keväällä. Voin vaan kysellä iteltäni, että oliko se muka olevinaan hyväkin idea ottaa uroskoira, kun lähipiirissä kaikilla on lähinnä narttuja...

Ennen mökille lähtöä oli nimittäin sellainen ihana mielikuva päässä, että Tessu voisi vaan rennosti juoksennella ulkona, vahtia mökin pihaa ja tulla sisälle sitten, jos sitä sattuu kiinnostamaan. Noh, päästiin mökin pihalle ja päästin koiran autosta ulos, niin eiköhän se pinkaissut naapuriin, jossa on kultainennoutaja. Heitin Henkalle, että "varmaan sillä Vilmalla on nyt juoksutkin, niin tulee oikein loistoreissu tästäkin". Peruspessimistiminä oli vaan ihan oikeassa. Vilmalla oli juoksut, joten Tessu joutui olemaan jatkuvasti vaan narun päässä, koska se ei todellakaan suostunut pysymään pihalla. Se vilisti heti naapuriin, kun käänsin selkäni. Se siitä vapaudesta sitten.

Käytiin pari hiihtolenkkiä mökillä, mie löin pääni laskiessani mäkeä ja niskat kipeytyi oikein kunnolla. Käytiin paistelemassa makkaraa ja Tessu sai juoksennella kelkan perässä, kunnes päättikin olla seuraamatta kelkkaa ja pinkaisi toisen mökkinaapurin juoksuisen koiran luokse. Henkka kiskoi kelkkaa käyntiin sillä välin, kun mie kävin hakemassa Tessun narun päähän. Syötiin herkkuja ja tehtiin hyvää ruokaa. Käytiin taas hiihtelemässä ja saunottiin kunnolla. Viimeisenä päivänä oli tarkoitus lähteä hiihtämään, mutta heti mökin pihalla mäkeä laskiessa narussa ollut Tessu meni puun toiselta puolelta ja mie toiselta, kaaduin ja löin pääni puuhun. Siitä seurasi lievä aivotärähdys ja pari erittäin julman näköistä mustelmaa olkapäähän ja polveen. Siivottiin mökki ja lähdettiin sitten pois. Kiva reissu oli, vaikka kylläpä vastustikin...

Lepäiltiin tuon reissun jälkeen pari päivää kaupungissa (sillä välin tosin sain elämäni ensimmäisen allergiareaktion pesuaineesta...) ja lähdin sitten Oikaraiselle, jossa oli vastassa juoksuinen Rippu. Tessu vikisi, ulvoi ja haukkui viereisessä häkissä olevan Ripun luokse sillä välin, kun mie kävin kaupungissa hakemassa osia temppuilevaan autooni. Laitettiin autoon uudet tulpat, joiden oli tarkoitus helpottaa auton käymisongelmaa. Lauantaina lähdin edeltä ajelemaan kohti Lapinvaaraa ja nappasin Rellan ja Tessun kyytiin. Isä tuli perässä Ripun kanssa. Käytiin hiihtämässä kolmen tunnin hiihtolenkki metsässä koirien kanssa ja koko kolmen tunnin ajan Tessu yritti Rippua, vaikka kuinka komensin. Annoin sen lopulta olla, kun ei Rippukaan sille ymmärtänyt ärähtää... (// Lisätäänpä tähän väliin sellainen kommentti, että Tessu ei siis varsinaisesti astunut Rippua, mutta kunhan loikki selässä ja yritti.) En tiedä, pitääkö nuo muut koirat sitä edelleen vaan niin pentuna?

Hyvä viikko oli, toivotaan ensi viikosta parempaa! ;) Silloin on luvassa mm. kokonainen viikonloppu Oikaraisella koiravahtina, mätsäri ja lisää auton korjausta. En tiiä, kuulostaako oikein lupaavalta?

Omaksi onnekseen tuo lapinkoirapoika on ihan mahdottoman komea ja ihana yksinään kotioloissa ja kelpo koira myös silloin, kun niitä juoksuisia tai vieraita narttuja (Tessun mielestä jokainen narttu on potentiaalinen harjoituskappale lisääntymisharjoituksiin) ei ole lähistöllä... :)

Retkeilyä Vaattungilla

Käytiin Saaran ja koirien kanssa Vaattungilla perjantaina. Oli aika hämärä ja pilvinen päivä, luntakin satoi jonkin verran. Meillä oli tarkoitus mennä käymään Mellalammen laavulla, mutta ei taaskaan löydetty kävelyreittiä sinne, tai löydettiin, mutta se oli niin lumessa, että ei viitsitty lähteä kahlaamaan. Koirilta saatiin kuitenkin enimmät energiat purettua sinne puolimetriseen hankeen. 

Pakattiin koirat takaisin autoon ja huristeltiin sitten Vaattungille, jossa on ihan takuuvarmasti aina hyvät polut. Meillä oli makkarat, kahvit ja sämpylät mukana, joten sytytettiin tietysti nuotio ja keitettiin kahvit ja paisteltiin makkarat. Töpsy, Tuffe ja Viltsu opiskelivat sillä välin kerjäämistä ja kepin hakua niinku yleensäkin. Oli kyllä kiva reissu, seuraavan kerran voisi mennä vähän kirkkaammalla säällä.

Saara piti koirille vissiin jonkinlaista esiintymiskoulua. ;)

Loppuun tämmönen Saaran ottama kuva Tessusta, joka on ehkä hieman laadukkaampi kuin nuo minun kuvat. Haluan saman objektiivin kuin Saaralla ja Hannalla... 

Vikakönkäällä 27.9.

Käytiin Vikakönkäällä retkeilemässä, kun aamulla oli niin nätti ilma, että piti jonnekin päin lähteä. Ajateltiin, ettei siellä ehkä olisi kovin paljon porukkaa, kun onhan se Vaattunki siinä vieressä ja se on niin paljon suositumpi paikka. Vikakönkäällä on myös aika paljon nätimmät maisemat, kun ei ole vaan pelkkää tasaista suota ja pitkospuuta. Tällä kertaa tosin jäi ne hienoimmat maisemat näkemättä, kun sattui sellainen iso porukka kävelemään meidän edellä eikä sitten viitsitty jäädä odottelemaan, että koska päästäisiin kiikkumaan sinne torniin. 

Makkaranpaisto ihan kaikessa rauhassa meni myös vähän höpöksi, kun sama iso porukka tuli sitten kuitenkin meidän perässä ja levittäytyi siihen ympärille. Sammuttivat meidän hyvän hiilloksenkin nakkaamalla kasan märkiä puita hyvin palavaan nuotioon. Sai sitten vaan vahtia Tessua, että se ei olisi ryntäillyt kenenkään perässä tai hyppinyt ketään vasten.

Tessu jaksoi tosi hyvin tuon 4km lenkin kiertää, vauhtia riitti ihan loppuun asti eikä se kotonakaan harmi kyllä nukkunut kuin tunnin-pari ja oli taas ihan virtaa täynnä... Osan matkasta Tessu sai juosta irti, mutta aika pitkälti se oli fleksin päässä. Nuotiolla olemisesta Tessu ei oikein tykännyt, savu kävi sen silmiin ilmeisesti aika ikävästi ja niinpä se pyrkikin vaan mahdollisimman kauas nuotiosta.

Tänään käytiin aamulenkillä kiertämässä Kirkkolammen rantaa pitkin. Sunnuntaiaamut on sitten kivoja. Ihmisiä on liikkeellä vähän, autoja ei juuri yhtään ja on niin ihanan hiljaista. Päiväksi mennäänkin sitten Oikaraiselle taas riekkumaan. Jospa sieltä löytyisi joku, joka haluaisi ottaa Tessun 15-viikkoiskuvankin. :)