Kuvailua...

Joulukuvia ja muita kuulumisia

Yritettiin viime viikonloppuna ottaa jouluisia kuvia kissoista ja Rellasta siinä sivussa lopuksi kun "lavasteiden" hajoamisesta ei tarvinnut enää välittää. Niinpä me saatiin oikein suloisia kuvia otuksista, vaikka tuskanhikeä meinasikin pukata. 200 kuvaa ja onnistuneita... ehkä se 10. Tässä parhaat jokaisesta.

Kirppuli, jolle on muuten koti tiedossa

Siiri-konkari, Maukasta joulua (häijyllä ilmeellä)?

Tämä kuva päätyi joulukortteihin, jotka tilattiin iFolorin kautta :) Reino veti pisimmän korren

Rellasta räps-kuva. Ei oikein ideaa ja "lavasteetki" vielä kissojen jäljiltä. Rella on vähän suurehko niihin, mutta pitihän siitäkin kuva ottaa kun oli niin innokas avustajakin. :D

Pojoing

Vähän hyytyneen näköinen labbis viikko sitten

Kohtalaisen onnistunut kuva ainaki minun mielestä

Pipareitakin on leivottu (on kyllä pakko myöntää että ite olen lähinnä erikoistunut niiden syömiseen)

Ollut melko vilkas viikonloppu, kun on noita juhlia ollut ja saanut juosta kaupungissa monta kertaa. Huomenna on sitten itsenäisyyspäivä, saa nähdä, mitä ohjelmaa huomiselle... Ei kovin levännyt olo taida olla tiistaina kun kouluun pitäisi taas mennä. :D

Kirpulle on tosiaan koti tiedossa Rovaniemeltä, se pääsee kahden muun tyttökissan kaveriksi näillä näkymin ja varmastikin hyvään kotiin. Reino jää kuhnailemaan kotiin ja härnäämään Penniä minkä ehtii. Reinolla tekis niin mieli tehdä tuttavuutta Pennin kanssa, mutta Penni ei oikein lämpene ajatukselle... Mutta ei se toisaalta sähise ja murise sille enää ihan niin paljon kuin ennen.

Koulutus jatkukoon. Rellan kanssa pitäisi mennä käveleskelemään jonnekin vilkkaammille seuduille ja käydä ihastelemassa poroja! Ensiviikon ohjelma... Ehdottomasti. Porojen kanssa jos tulee ongelmia, niin elämä käy hankalaksi.

Meän pentuja

Siinä on Rellasta uusimpia kuvia. Se alkaa pikku hiljaa näyttää labbikselta, siis hieman isommalta koiralta. Kokoa on suunnilleen 30cm, kun on suunnilleen Jekun kokoa.

Siinä on mustavalkoinen poika pienillä haamuraidoilla, ne kyllä saattaa isompana joko hävitä tai vahvistua ennestään. :)

Tämä pentu saa näillä näkymin nimekseen Joppe. Onhan se vähän Jopen näkönenki, eikö vain? :)

Ja tässä taas on pieni kilpparineiti, joka muistuttaa kovasti Siiriä. Ei osaa naukua sen enempää kuin Siirikään.

Ja siinä on sitten pentujensa ylpeä äiti, Siiri. Vaikka näyttääkin tarkkaavaiselta, ei se tosiasiassa osaa edes varoa pentujensa puolesta. Rella ja Jekku saa huoletta ängetä samaan koppaan nukkumaan. :)

Ja lopuksi vielä kuva Ripusta :) Tämä kuva löytyy tulevan ulkoasun etusivulta. Viikonloppuna saattaa olla jo uusi ulkoasu sivuilla...

Päivä puolessa ja huhhuh

Mestarikoheltajat taas paikalla. :D Käytiin Ripun kanssa rauhallisella aamulenksailulla vaan rannalla kuvailemassa. Rippana ihmetteli maailmaa.

Vesiläträystä Ripun mieleen. Uiminen on yliarvostettua (;

Uuupein

Mössykkää kyllästytti maailman kattelu seisaaltaan, joten neiti päätti sitten vähän makoilla.

Tuollainenkin bongailtiin.

Jännän väristä.

Siiri muistuttaa jo enemmän palloa kuin hoikkaa siroa kissaneitiä... Vielä ei ihan poksahtamassa taida olla, mutta parin viikon sisällä mahdollisesti jo kissanpentusia. Siiriäinenkin oli tänään ihan tohjolla päällä, kun metsästi portaiden kaiteen pinnojen välistä ihmisiä, kiusasi Penniäkin minkä ehti. Pennihän ei Siiristä tykkää.

Sissi varasti kuitenkin koko shown tältä päivältä. Naapuri soitti, että onko teiltä koira kadoksissa. Mieleen ei tullu mitään järkevämpää kuin "ööh.. ei kai... tai saattaa ollakin." Siihen naapuri tokas, että "täällä meän ravintolassa on tämmönen pikkunen keltanen pystykorva sisällä." SISÄLLÄ!? SISSI! Sissi oli sitten harvinaisen ahneena koirana ilmeisesti mennyt pitsantuoksun perässä ihan sisälle asti. Tepasteli tyytyväisenä sieltä pois ilmeellä "koskaan-en-ole-mitään-tehnyt". Hävetys. En tiiä, pitäskö nauraa vai painua maan alle tuon koiran kanssa.

Tokoilua ja ageilua ja sakuilua

Eilen käytiin treenailemassa Annin ja Riskun sekä Saaran ja Tuiken kanssa Ounasvaaran maisemissa. Tehtiin kaikki vähän omia juttuja ja Rippukin pysyi "jo" 45 sekuntia paikallaan. Rippunen osaa kaiken melko hyvin, ainoa mikä jumittaa on tuo paikalla makaaminen, mutta eiköhän me sekin treenata siihen kuntoon, että joskus eksyttäisiin tokoilemaan ihan möllitokoihin asti.

Eilen kävi myös Krista sen saksanpaimenkoirapentu Sakun kanssa ja Saara Tuikkiksen kanssa.



Tänään käytiin sitten Jekun kanssa silmä- ja polvitarkastuksissa. Tuloksena, että silmät on OK muuten paitsi, että muutama vähän väärään suuntaan kääntynyt ripsi hankaa sarveiskalvoa molemmissa silmissä, polvet oli molemmat 1/1, eli ei aivan täydelliset, mutta ei häiritse elämää mitenkään.
Tarkastuksien jälkeen mentiin kotiin, mutta sieltä tulikin sitten suoraan lähtö agilityilemään hallille. Jekkua ei oikein jaksanut kiinnostaa, kun kaikki muu kiinnosti enemmän, mutta tulipa käytyä ja jotaki tehtyäkin. :)
Yritettiin lopuksi ottaa yhteiskuvaa.

Jekun ja Tuiken välit on "tosi lämpimät"

Ja lopputulos

Kuvat on ottanut Jekun palloilukuvia lukuun ottamatta Saara, Jekun palloilukuvat on ottanu Anni.

Mahdoton mutta suloinen Siiri

Ripusta ja Siiristä on tullu erittäin hyvät painikaverit. Niin. Uskomatonta kuinka kissa ja koira, vieläpä tuollaisella kokoerolla voi leikkiä. Siiri hallitsee myös muita koiramaailman saloja. Kerjääminen on yksi niistä. Jekun ja Ripunkin harrastama suupaini on ehkä harrastuksista ykkönen, voisin olla huolissaan Siiristä, mutta kun se itse vääntäytyy väkisin Ripun eteen ja alkaa riehua. Siispä annetaan kakaran riekkua.

Näin meillä:

Siiri katselee mitä Rippu touhuaa...

Ja toteaa, että pöljähän se on...

Se itse ainakin on fiksu pikku kisu, joka ei koskaan tee mitään pahaa...

...paitsi ehkä joskus...

ja ihan vähän vain...

Sanoo Siiri, joka on tiputtanut 2 kukkapurkkia ikkunalaudalta alas, repinyt kolme ruusuketta roskiskuntoon ja tutustunut verhoissa kiipeilyn saloihin. Myös pari kukkaa on revitty ihan omin tassuin kuoliaaksi. Ja jos jossain näiden lisäksi, niin rei'ittämisessä Siiri on mestari, varsinkin kastikeruokapussien rei'ittämisessä. Muistaakseni joku Timi harrasti aikoinaan samaa. :) Mutta sitä saa mitä tilaa ja Siirulainen on juuri sitä. Rakastettava pikku tuholainen.

Ripun kanssa olen treenannut sisällä paikkamakuuta joten eiköhän tämä tästä. Pakkasiin alkaa vain jo kyllästyä kun taas neljättä päivää putkeen -30 astetta... Ripun juoksuja edelleen kauhulla odotellessa. Eiköhän ne viimeistään ensi lauantaina ala, kun sunnuntaina olisi mätsäri. (;

Muka reenailua ja tosikuvailua

Rippu "tokoilee", tylsää ei ole ikinä © Saara K

Oltiin isommalla porukalla reenailemassa, tai sanottasko, että muut reenas, me Ripsukan kans vaan pelleiltiin ja vähän riehuttiin. Heitän hyvästit möllitokoillekin. Ehkä joskus, jos jaksan treenata paikkamakuuta pidemmäksi. Se vain on niin tuskastuttavan tylsä liike, kun mitään ei tapahdu, pitäisi vain jaksaa odottaa ja odottaa. :) Lisäksi olen aivan varma, että seuraavan kerran lähden yli tunniksi treenaamaan ulos, vasta sitten kun on lämmintä eikä tarvitse jäätyä.

Lentävä Rips © Sara Nikula

Kävin tänään hiihtelemässä Sissin kanssa ihan reippaan lenkin, oli kyllä tosi hieno ilma. Sissikin tykkäsi juosta vapaana metsässä. Sississä on se hyvä puoli, että sitä ei porot kiinnosta yhtään, joten senkin puolesta saa olla aivan huoletta, se myös pysyy matkassa eikä lähde huitelemaan omille teilleen. Metsästyskoiralle tämä ei aina niin hyvä ominaisuus ole, koska se ei lähde lintuakaan hakemaan kauempaa. Rippu ja Jekkuhan on aivan tyhmiä poroja (tai mitä tahansa muita eläimiä) nähdessään ja niiden kanssa saa aina olla varuillaan.

Vielä muorikin jaksaaa juosta ja nauraa

Niin kaunis on maa
Piilopirttini vaatimaton (mylly)

Nyt on ainakin lunta

Sitten vielä pari ihan onnistunutta kuvaa meidän rosvoprinsessasta, joka vain kasvaa ja kasvaa, vaan ei aikuistu ainakaan ihan vielä..

Varjojen metsästäjä

Se on laiska, se on vilkas, se on kekseliäs ja malttamaton, se on tuholainen ja kuitenkin rakastettava. Se on Siiri.