Ripusta ja Siiristä on tullu erittäin hyvät painikaverit. Niin. Uskomatonta kuinka kissa ja koira, vieläpä tuollaisella kokoerolla voi leikkiä. Siiri hallitsee myös muita koiramaailman saloja. Kerjääminen on yksi niistä. Jekun ja Ripunkin harrastama suupaini on ehkä harrastuksista ykkönen, voisin olla huolissaan Siiristä, mutta kun se itse vääntäytyy väkisin Ripun eteen ja alkaa riehua. Siispä annetaan kakaran riekkua.Näin meillä:
Siiri katselee mitä Rippu touhuaa...
Ja toteaa, että pöljähän se on...
Se itse ainakin on fiksu pikku kisu, joka ei koskaan tee mitään pahaa...
...paitsi ehkä joskus...
ja ihan vähän vain...
Sanoo Siiri, joka on tiputtanut 2 kukkapurkkia ikkunalaudalta alas, repinyt kolme ruusuketta roskiskuntoon ja tutustunut verhoissa kiipeilyn saloihin. Myös pari kukkaa on revitty ihan omin tassuin kuoliaaksi. Ja jos jossain näiden lisäksi, niin rei'ittämisessä Siiri on mestari, varsinkin kastikeruokapussien rei'ittämisessä. Muistaakseni joku Timi harrasti aikoinaan samaa. :) Mutta sitä saa mitä tilaa ja Siirulainen on juuri sitä. Rakastettava pikku tuholainen.Ripun kanssa olen treenannut sisällä paikkamakuuta joten eiköhän tämä tästä. Pakkasiin alkaa vain jo kyllästyä kun taas neljättä päivää putkeen -30 astetta... Ripun juoksuja edelleen kauhulla odotellessa. Eiköhän ne viimeistään ensi lauantaina ala, kun sunnuntaina olisi mätsäri. (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti