Kysymyksiä ja vastauksia

Haaste blogista Jucaides!

1. Mitä yhteisiä piirteitä löytyy sinusta ja koirastasi/koiristasi?

Rellan kanssa me ollaan aika samanluontoisia. Ollaan molemmat aikas kilttejä ja vähän ujojakin. Yhtä vähän me innostutaan uusista harrastuksista ja meillä on yhtä satunnaisesti innostuksen puuskia. Monesti vielä niin, että kun itse puhkuisin intoa treenata, on Rellalla päivä, jolloin mikään ei vois vähempää kiinnostaa. Herkut meille molemmille kelpaa myös ja ihan pikkaisen pyöreitäkin me ollaan. Ei toki liikaa vaan ihan sopivasti ;) Rellan kanssa myös sairastellaan yhtä paljon, joka vuosi mie saan kipittää lääkärille kerran jos toisenkin, sama homma Rellan kanssa...

2. Oletko materialisti koirasi suhteen eli lisääntyykö tarvikemäärä tarpeettomasti? Mitä ostat?

En ole. Kaikenlaista saattaisi tehdä mieli, mutta tyydyn silti vanhoihin ja hyväksi havaittuihin hihnoihin ja pantoihin. Leluja en ostele sen enempää kuin ruokakuppejakaan.

3. Koetko onnistuneesi koirasi/koiriesi koulutuksessa ja millä tavalla/miksi et?

Rellan kanssa koen onnistuneeni. Se on helppo kaveri arjessa ja joka paikassa, sen voi huolettaa ottaa matkaan ja olla varma, että kyllä se käyttäytyy. Lenkilläkään se ei räyhää vastaantuleville, joten sikälikin onnistunut olo on. Toki olen Rellankin kanssa virheitä tehnyt, mutta sen kanssa niitä on myös suhteellisen helppo korjata.

4. Onko olemassa koiraa tai muuta eläintä, jonka olisit halunnut tavata, muttet voinut (menehtynyt tjsp)?

Poikaystävän edesmennyt tiibetinspanieli. Se on varmasti ollut tosi hieno koira siitä kuultujen juttujen perusteella ja sellaisen olisin halunnut kyllä tavata.

5. Onko eri villityksistä (värjätyt turkit, lakatut kynnet jne) mielestäsi oikeasti haittaa koirille? Perustele?

No turkin värjäystä en ensimmäisenä tekisi. Väriaineet tunnetusti kuivattavat ihoa ja koiran ihoa ei noin vain kosteutetakaan. Tavallaan en näe mitään pahaa turkin värjäyksessä tai lakatuissa kynsissä, mutta eikö koira kuitenkin ole kauniimpi ihan luonnollisena? Minun mielestä ainakin. 

6. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa? (tarkemmin luonteen kannalta, mutta myös ulkonäkö)

En ikinä haluaisi superhyperaktiivista isoa koiraa tai pientäkään. Inhoan myös haukkuherkkiä pikkupystäreitä ja muita vastaavia. Toki kaikenlaiset asiat on koulutettavissa, mutta tällaisia ainakin yrittäisin välttää jo senkin takia, etteivät ne omalta tuntuisi. Arat koirat ovat myös äärimmäisen rasittavia ja hankalia, toivottavasti näitä nykyisiä arempia koiria ei koskaan käsiini satu. Ulkonäöltä vierastan todella lyttynaamaisia koiria, ihan lyhytturkkisia koiria ja jättiläismäisiä koiria. Vinttikoirat eivät myöskään ole mieleeni.

7. Mitä uhrauksia olet joutunut tekemään elämässäsi koiran omistajana?

En tietääkseni mitään. 

8. Mitkä harrastuslajit koirien kanssa ovat turhia, vai onko niitä? Jos on, mikä/mitkä?

Ei kai mikään ole turhaa, missä vietetään aikaa sen oman karvaturrin kanssa. Rajansa tietysti harrastusmäärälläkin koiraa kohti, mutta mikään laji yksinään ei ole turha.

9. Koetko roturisteytys-mahdollisuuden hyödylliseksi koirien jalostuksessa? Miten/miksei?

Koen hyödylliseksi. Tietyissä roduissa roturisteytys ei olisi ollenkaan pahasta ja esimerkiksi eri karva- ja kokomuunnosten risteyttäminen keskenään pitäisi ehdottomasti sallia. Näin esimerkiksi vaikka eri saksanpystykorvat ja colliet.

10. Mitä mieltä olet sekarotuisten koirien jalostuksesta tarkoituksellisesti esim. harrastuskoiriksi?

Njääh. Eikö näistä nykyisistä löydy sopivia? 

11. Mikä tekee koirasta mielestäsi "ihmisen parhaan ystävän"?

Uskollisuus ja kuuliaisuus. Se, ettei koira jätä, vaikka muut jättäisivät ja se on aina valmiina kuuntelemaan, vaikkei mitään ymmärtäisikään. Koira myös pakottaa omistajansa joka päivä lenkille, mikä tekee useimmille ihmisille pelkästään hyvää. Koiran kiintymys on myös yksi, mikä koskettaa.

ja haaste blogista pimeäsade!

1. Mikä on noloin tilanne mihin koirasi on sinut saanut?

Ehkä edelliset taipparitreenit, vaikka koiran toimille en itse varsinaisesti mitään voinut. Toinen voisi olla Jekun koiven nostelut muiden jaloille, repuille jne... Hieman saattoi hävettää aikanaan.

2. Jos voisit poistaa yhden asian koiraharrastusmaailmasta, mikä se olisi?

Jatkuva kyräily ja toisten selän takana pskan puhuminen. Ne tosin kuuluvat ihmisluonteeseen hyvin oleellisesti, joten ihmekös tuo, kun myös koiraharrastusmaailmassa on näin.

3. Mitä pidät koirien eri linjoista (näyttely-/työlinjat ym)?

Minusta mihinkään ääripäähän ei välttämättä ole hyvä mennä. Se kaikista järkälemäisin näyttelylinjainen labbis ei välttämättä ole sen kauniimpi kuin metsästyslinjainenkaan. Kaikista paras koira on toimiva koira. En toki kiistä, etteikö metsästyslinjainen olisi aika ylivoimainen nopeudessaan ja työskentelyinnossaan verrattuna näyttelylinjaiseen labbikseen, mutta mikä se labbiksen oikea työskentelytapa sitten on...

4. Jos voisit valita koiran pelkästään ulkonäön perusteella, minkä rotuisen koiran ottaisit? Entä jos pelkän luonteen perusteella?

Tjaah. Terriereiden ulkonäkö miellyttää kovasti, mutta nypittävyys ei niinkään, kun en mikään innokas turkinhoitaja ole. Samoin erilaisten pystykorvien ulkonäkö iskee minuun. Suomenpystykorvaa kauniimpaa koiraa ei ehkä ole? 

Luonteen perusteella valitsisin innokkaan eloisan touhuajan, joka osaisi sitten myös rauhoittua tekemisten välissä. Sellaisen koiran, joka rakastaa maailmaa ja olisi myös avoin ja rohkea luonteeltaan. Ripun luonne ilman metsästysviettiä ja pienoista epävarmuutta olisi aivan ehdoton!

5. Jos voisit aloittaa koiran kanssa uuden, minkä tahansa harrastuksen, mikä se olisi?

Rallytokoa olisi kiva kokeilla. Ei niin turhantarkkaa touhua kuin tokoilut ja muut. Verijälki ja mejä kiinnostaisivat myös. Rellan kanssa on turha haaveilla vauhdikkaista suorituksista ja hurjasta innokkuudesta, mutta puuhasteluharrastuksia sen kanssa voisi kokeillakin.

6. Edustaako nykyinen koirasi rotua jota haluat vielä tulevaisuudessa tulla omistamaan?

Mahdollisesti, mahdollisesti ei. Labbiksissa meille on ehkä sattunut pari vähän kehnoa yksilöä, kun toisella on terveysongelmia ja toisen kanssa ongelmia luonteen kanssa, eikä Rellakaan mikään mallikappale ole luonteeltaankaan. Ehkä tulevaisuudessa haluaisin jonkin pienemmän itsevarmemman koiran.

7. Onko sinulla koirasi suhteen mitään suuria, mahdottoman tuntuisia tavoitteita (esim. FI TVA)?

Tai vaikka taipumuskoekurssin suorittaminen. Kyllä. Meille se on mahdottoman tuntuinen Rellan epäinnokkuuden takia, mutta tavoite se on silti.

8. Jos koirasi olisi ihminen, millainen persoona se olisi?

Tällainen hyvin paljon minun kaltainen. :D

9. Kuva joka kertoo koirasi luonteen paremmin kuin sata sanaa?

10. Koirasi suurin haaste/vaikeus harrastuksen parissa?

Rauhallisuus, vauhdin ja innon puute. Rella on hyyyvin mietiskelevä koira eikä se pidä turhaa hoppua mihinkään. Sen innostaminen minkään tekemiseen vauhdikkaasti on melkoisen vaikeaa. Yleisesti se on kyllä yleishöseltäjä ja siinä mielessä touhukas koira, mutta vauhtia sillä ei liikaa ole.

11. Mielipiteesi koiranäyttelyistä?

Tavallaan "turhia" eivätkä erityisen mukavia tapahtumia ainakaan koirille. Mukavahan niissä on käydä hakemassa muiden mielipiteitä koirista ja näkemässä ihmisiä, mutta niissäkin mennään ikävästi äärimmäisyyksien hakemiseen, jos jalostusta ajatellaan. Lähinnä kuitenkin ihmisiä varten tehty laji.

Itse en tätä eteenpäin laita. :) Samoihin kysymyksiin voi tietysti vastailla.

Misseilyä Pellossa

Käytiin tosiaan Pellon näyttelyssä lauantaina. Siitä olen jo moneen kertaan ehtinyt mainitakin. :) Nellalle näyttelystä irtosi H ja Rellalle ERI. Edellisen mätsärin jälkeen mentiin näyttelyyn kovin odotuksin etenkin käyttäytymisen suhteen, labradorinnoutajat oli kuitenkin sijoitettu halliin sisälle eikähän me olla sellaisissa käyty sen jälkeen kun Nella on ollut jotain 6kk. Pelottihan se tietysti Nellaa ja sitten pelättiinkin oikein kunnolla kaikkea - tuomaria ja muita koiria, samoin ihmisiä ja koko paikkaa. Tuomarina oli Paula Rekiranta, ihan äärettömän mukava tuomari, joka kohteli koiria todella nätisti. Ihan sieltä toisesta ääripäästä kuin Oulun erikoisnäyttelyn tuomari, joka repi koiria hännästä ja kohteli muutenkin melko rumasti...

Nellalle tuli siis H, mutta aivan erinomaisella arvostelulla. Arvostelun ehdin jo luovuttaa toiseen osoitteeseen, mutta siinä kehuttiin Nellaa erittäin hyvän tyyppiseksi labradorinnoutajaksi. Lisäksi mainittiin, että sillä on syvä rintakehä ja se on pitkälinjainen. Turkin laatu oli kuulemma myös erinomainen. Yleisen olemuksen takia tuomari antoi sitten H:n ja arvostelun loppuun tulikin maininta, että tarvitsee runsaasti lisää itseluottamusta. Sitä siis koitetaan hakea tulevista mätsäreistä ainakin.

Rellan arvostelu oli myös ihan Rellan näköinen ja kuului seuraavasti: "Erittäin hyvän tyyppinen, pitkälinjainen narttu. Hieman kapea pää. Kauniit tummat silmät ja ilme. Hyvä kaula. Hieman niukasti, mutta tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Karvapeite ok. Liikkuu erittäin hyvin." Karvapeitettä tuomari mietti pitkään ja se onkin ihan mahdottoman kuiva. Pitää koittaa keksiä jotain, millä tuo helpottaisi vähän. Rella käyttäytyi näyttelyssä tosi nätisti ja Rellaksi suorastaan superiloisesti. Häntäkin jaksoi heilua ihan koko ajan. Avoimessa luokassa Rella sijoittui kolmesta kilpailijasta kolmanneksi.

Seuraavia näyttelyitä ollaan mietitty. Juhannusnäyttelyn halvempi ilmoittautuminen menee umpeen huomenna, joten ihan hetki on aikaa miettiä sitä. Jos sinne ei mennä, niin sitten ehkä vuoden toinen ja samalla viimeinen näyttely tälle vuodelle tulee elokuun loppuun Rovaniemelle (elleijollei lähdetä Tornioon tai Ouluun). Mätsäreissä koitetaan nyt pyöriä, jos vaikka Nellakin oppisi taas reippaammaksi, muutenhan sillä kyllä tuota reipasta energiaa riittää!

Mätsäritohuja

Mätsäritouhuja tuli taas harrastettua koiranpäivän kunniaksi. Tällä kertaa menikin aika mallikkaasti niin Nellalla, Rellalla kuin Riitullakin. Nella kävi Maijan kanssa junior handlerissa, sijoitus oli tällä kertaa 5. Nella käyttäytyi ihan hyvin, innokkaampi se voisi tietysti olla, mutta ei se ainakaan paniikissa ollut missään vaiheessa kuten viime marraskuun hyväntekeväisyysmätsärissä, josta lähdettiin kesken pois.

Mie kävin tällä kertaa Riitun kanssa kehässä, Riitu sai punaisen nauhan pienestä tuomarin arastelusta huolimatta ja punaisten kehässä sijoituttiin itselle suurena yllätyksenä jopa toisiksi! Riitu malttoi kyllä seistä nätisti ja liikkuikin tosi hyvin. Ainoa, mikä oli jo odotettavissakin, oli tuomarin pelkääminen. Mutta senkään jälkeen se ei lamaantunut ihan täysin, joten tosi hyvin meni!

Rellan kanssa pyörähdettiin kiireellä kehässä, oli neiti vähän täpinöissään omalla tavallaan, kun ei malttanut seistä edes häntä heilumatta paikallaan, vaan pomppi jatkuvasti istumasta seisomaan ja takaisin istumaan... Tältä pohjalta on kuitenkin kiva lähteä Pellon näyttelyyn lauantaina. :)

Tyypillinen Rellan ilme, ei vois vähempää kiinnostaa!

Viikonloppu mennään taas...

Viikonloppu meni taas hujauksessa ohi, itsellenikin se tuntui pitkästä aikaa oikeasti viikonlopulta, kun viime viikko meni pääsykoekurssilla. Käytiin yksi yö pyörähtämässä mökillä ja todettiin, että rapaista on! Koirat kun päästi pihalle, niin sisälle ottaessa sai jatkuvasti pyyhkiä rapaa pois eikä sittenkään kaikki rapa jäänyt pelkästään pyyhkeeseen, vaan sitä riitti kyllä ihan sänkyyn ja sohvalle asti. Käytiin myös katsomassa metsätien tilanne, ja olihan se jo aika hyvin sulanut. Koirat pääsivät siis juoksemaan vähän enemmän ja räpimään vedessäkin.

Rellan iho-ongelmat vaivaavat kai vieläkin. Kortisoni loppui, samoin antibiootit jo hyvän aikaa sitten. Nyt viikonloppuna Rella on kuitenkin rapsutellut itseään taas niin paljon, että pitää taas seurailla, miltä tuo näyttää. Ihosta en mitään ihmeellistä löytänyt, voihan tuo olla vaan karvanlähdön aiheuttamaa kutinaa, mutta parempi tarkkailla nyt tilannetta kunnolla. Jos tänä vuonna vältettäisiin varsinaiset hotspotit kokonaan... Toivotaan ainakin!

Mätsäröintiä: Rippu BIS3

Sunnuntaina pyörähdettiin mätsärissä Rellan, Ripun ja Riitun kanssa. Ilman isän apua olisi kyllä kädet tainneet loppua kesken kolmen koiran kanssa varsinkin kun en uskalla tuota Rippua antaa Maijalle, se on aina vähän arvaamaton... Hienoin tuloksin kuitenkin taas tultiin kotiin, Rippu oli veteraanien paras (kahdesta osallistujasta...) ja BIS-kehässä se sijoittui kolmanneksi! Häntä heilui taas vimmatusti ja intoa oli niin, että meidän seropimuori ei tahtonut nahoissaan pysyä. :D

Rella ja Riitu ei kumpikaan pelänneet niin paljon kuin viime mätsärissä marraskuussa. Rella liikkui vähän luimistellen eikä esiintynyt ihan niin iloisesti häntä heiluen kuin kehän ulkopuolella. Eli edelleen on jäljellä pelko siitä kivusta, mikä oli kun kerran vein sen mätsäriin vaikka hotspot ei ollut ihan parantunut... Paremmin kuitenkin kuin aikaisemmin, saatiin sininen nauha ja sinisten kehästä tipahdettiin pois. Tyytyväinen olen kuitenkin ja oli mukava mätsäripäivä hyvässä seurassa. :)

Koiranpäivänä 24.4. sitten seuraaviin mätsäreihin, jonne toivottavasti saadaan Nellakin mukaan ja 27.4. Pelloon näyttelyyn labbisneitien kanssa...

Ensimmäiset taipparitreenit

Käytiin eilen ensimmäisissä taipparitreeneissä, joissa harjoiteltiin vähän toisten koirien kanssa olemista, tehtiin sosiaalinen rinki, harjoiteltiin luoksetuloa ja sitten kokeiltiin vielä noutoa vieraalla damilla. Ei ehkä niin helppoa, kuin ajattelin ensin.

Luoksetulossa jätin Rellan istumaan paikalleen, mutta se päätti hiippailla perään, kun pelotti! Miten sitä voi pieni labbis jäädä yksin istumaan, kun mamma menee... Noh, toisella yrittämällä se jäi myös istumaan ihan kiltisti. Ja luoksetulo oli totta kai ihan mukavaa.

Ensimmäisen heiton jälkeen Rella ryntäsi kyllä innokkaasti damin luo, mutta vieras dami, HYI! Ja sen jälkeen neiti päätti lähteä haistelemaan hajuja ja tuli minun luokse. Toisella kerralla leikitettiin vähän damilla ja Rellakin heräsi. Rella ryntäsi damille innoissaan, otti sen suuhun ja lähti kuljailemaan taas hajujen perässä. Mitään kuuloaistin tapaistakaan ei ollut huomattavissa vähään aikaan taas. Kolmannella kerralla nouto onnistui siihen tapaan kuin kotonakin, vauhdikkaasti ja palautuskin tuli käteen asti, vaikkakin vähän lusmuillen. Eli palautusharjoituksia ohjelmassa ihan tosi paljon.

Mietin kans, että olenkohan mie antanut tuolle viime aikoina vähän liian helposti periksi niin luoksetulojen kuin kaiken muunkin kanssa. Vaatimustaso nousee nyt kyllä välittömästi korkeammalle ja tuommoiset haahuilut Relppis saa unohtaa ihan kokonaan!

Yritän tässä jonain päivänä saada otettua kuvia kaikista tempuista, mitä Rella ja Rippu osaa, tai ainakin osasta niistä. Pitää katsoa, saanko ketään kuvaamaan kaveriksi. ;) Seuraamisesta on aavistuksen hankalaa itse ottaa kuvaa.

Koira - ihmisen paras ystävä

Se maailman paras koira

Toisinaan tulee mietittyä, mitä elämä olisi ilman koiria ja kaikenkarvaisia elukoita yleensäkin. Erityisesti tällaiset ajatukset heräävät mieleen, kun koira sairastaa ja eläinlääkäriin saa pistää rahaa menemään satasia, koira käyttäytyy kuin idiootti kaikesta vaivannäöstä huolimatta tai taivaalta sataa räntää ja lenkille pitäisi silti lähteä. En kuitenkaan voisi kuvitella elämää ilman koiraa - ilman Rellaa, joka kulkee joka paikassa mukana ja on aina lähellä.

Koirat ovat ystäviä joka tilanteessa, ne eivät kysele turhia, eivät katso ulkonäköä tai sitä, kuinka varakas on. Niille ulkomuodolla ei niin ole merkitystä, kunhan on kumppani. Ripun kanssa tein typeriä virheitä, joiden takia elämä sen kanssa oli ajoittain hyvin vaikeaa ja toisaalta se oli paras ystävä, jonka kopin katolla istuin koira kainalossa monestikin, kun kaikki ihmiset tuntuivat äärimmäisen tyhmiltä ja koko maailma vain ärsytti. Rellan tultua sain toisenlaisen parhaan ystävän, koiran joka seuraa perässä joka paikkaan uskollisesti. Ei ihminen voi koskaan olla samanlainen ystävä - eikä koira toisaalta tietysti voi korvata ihmisystäviä.

Ilman koiria en ehkä olisi tutustunut Henkkaan, me tutustuimme koulun penkillä juttelemalla niille tulevasta labradorinnoutajan pennusta eli Nellasta, minun Rellasta, Riina-beaglesta ja kaikista muista koirista, joita meillä oli ja oli ollut. Ehkä me ei oltaisi edes tutustuttu koskaan sen kummemmin ilman ensimmäistä pyyntöä lähteä lenkille, jonka jälkeen on lenkkeilty sitten jo melko paljon enemmän ja juteltu aika monista muistakin asioista. Koirien kautta on tullut myös paljon muita tuttavuuksia.

Ilman koiria elämässä voisi olla tiettyjä mukavuuksia: siivoamista ei tarvitsisi harrastaa niin usein, kun koirankarva ei valtaisi joka nurkkaa, lenkkeily räntäsateessa saattaisi jäädä väliin ja sen sijaan voisi tarttua hyvään kirjaan, ja vain katsella ikkunasta tihuttavaa vettä sen sijaan, että menisi sinne kävelemään.

Moneen kertaan on kyllä tullut todettua kuitenkin, että elämä ilman koiria tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta - etenkin elämä ilman Rellaa. Se on ehdottomasti koira, joka tuntui omalta ensihetkestä saakka. Aamulla, kun se huomaa minun heräilevän, se änkeää kainaloon rapsuteltavaksi häntä vimmatusta heiluen. Aina kun olen liikahtamassakin johonkin suuntaan, se hyppää pystyyn valmiina seuraamaan perässä.

Rellan iho-ongelmien syyksi eläinlääkäri arveli allergiaa. Saatiin antibiootteja, korvanpuhdistusainetta ja kortisonitabletteja. Allergian helpottamiseksi koitetaan ensimmäiseksi jättää kaikki viljaa sisältävät jutut sen ruokavaliosta kokonaan pois ja syöttää vain omaa ruokaa ja luita. Toivotaan, että pikku-Relpan kutinat helpottuisivat nyt ja päästäisiin taas jatkamaan elämää ihan normaalisti.