Päättötyön tekemistä ja aamuja ennen seitsemää

Aamulla ennen seitsemää...

Viimeinen jakso maanmittausopiskelujen parissa alkaa olla loppu. Enää pari viikkoa ja sitten se on ohi, niin ohi kuin vain voi olla yhtä työssäoppimisjaksoa lukuun ottamatta. Ei enää ikinä meidän ihanaa, parasta ja täydellistä luokkaa, jossa mikään asia ei pysy omana tietona. Haikea olo on, vielä meistä kuusi jatkaa lukiossa, mutta eihän se ole enää sama asia. Saa nähdä pidetäänkö yhteyttä enää sitten noiden muiden kanssa, ja jos, niin kuinka kauan.

Äärimmäisen lutunen karvapallero (trimmauksen tarpeessa...)

Päättötyönä kävin mittailemassa meidän metsäpalstojen rajalinjat kuntoon, eli etsimässä ne. Rajannäyttö on toimituksen nimi. Siinä sivussa tuli pyörittyä metsässä varsin mukavat määrät viime viikonlopun aikana, perjantaina 3 tuntia ihan muuten vain hiihtelemässä, lauantaina ja sunnuntaina neljä tuntia. Oli Rella ainakin ihan väsy illalla, kun rymelsi siinä mukana koko päivän. Kamera oli tietysti mukana ja mitäs muuta mie olisin kouluun liittyvien mittauskuvien lisäksi kuvaillut kuin Rellaa ja maisemia. ;) Ja noita lukuisia apulaisia siellä metsässä (pikkusiskot, veli ja isä).

Kaunis Penni

Rellan kanssa ollaan treenailtu hihnassa kävelyä. Yksinään se sujui loistavasti, mutta otinpa sitten Ripun ja Jekun mukaan, niin kaaos oli valmis. Rella unohti, että vetäminen on kiellettyä nyt, aina ja lopullisesti ainakin silloin, kun ei ole vetovaljaita päällä (vetohommat opetellaan sitten, kun napero on isompi). Tähän asti se on saanut rymeltää menemään irti, mutta kun olen pikku hiljaa yrittänyt saada kolmea koiraa lenkille yhtä aikaa niin yhden irtiolevan tollon vahtiminen ei olekaan niin helppoa. Ehkä otetaan takapakkia ja harjoitellaan lisää kunnollista hihnakäytöstä ja sittenkin lisätään pakettiin vain Rippu, joka on pomminvarmasti vetämätön ja hihnalenkkeilyn äärimmäisen vakavasti koira. :)

Rella ja sula joentörmä

Muuten ollaan edistytty tokoilussa. Seuraaminen alkaa sujua ja vierelletulo onnistuu pyörähtämällä niin Rellalta kuin Ripultakin, jonka oppimisnopeus on ainakin kaksinkertainen verrattuna Rellan oppimisnopeuteen. Onhan sillä kyllä takana elämänkokemusta (joka takaa sen loputtoman yrittämisen ja koheltamisen ja erehdysten kautta onnistumisen), joten annetaan minun pienelle hölmöläiselle anteeksi sen hienoinen hitaus tuossa toiminnassa. Alkaa Rellastakin se söhlä löytyä, kun vähän lyödään lelun kanssa kierroksia lisää... :D Onhan se terävä liikkeissään ja maasta istumaan nouseminen on minun ylpeys. Se tapahtuu yhdellä hyvin nopealla hypähdyksellä.

Ohituksia haluaisin harjoitella, mutta se ei onnistu Oikaraisella, kun koiralliset vastaantulijat yleensä kääntyvät toiseen suuntaan, kun näkevät vieraan koiran olevan tulossa. Täytyy varmaan mennä hiihtoladun varteen seisomaan ja odottelemaan, josko edes ihmisiä tulisi ohitettavaksi. Se on takuuvarmasti tämän kylän vilkkain alue. :D

Viskottiin leluja aamulla ennen kouluun lähtöä

Kävästiin aamulla ennen seittemää lenkillä

Mätsäilyä osa tsiljoona

SEK1 BIS3

Käytiin taas mätsärissä Ripun ja Rellan kanssa. Rippu oli SEK1 ja BIS3. Kuvista päätellen tuomarin kommentti siitä, että se näyttää ihan pennulta, oli aivan aiheellinen. Miten koira pystyy näyttämään noin koipeliinilta ja epäsopusuhtaiselta... Varsinkin kun yleensä ulkonäkö on ihan jotain muuta. :---D Oivoi. Muutenkin tuomari ihmetteli tuon vilkkautta (joo....) ja pirteyttä sekä valkoisia hampaita, kun kyseessä on paria kuukautta vaille 7-vuotias koira. Oli se kyllä tänään vähän vauhdissa.

Huhtikuussa 2010 Rippu näytti tältä...

Maaliskuussa 2011 sama neiti on vuotta vanhempi ja näyttää tältä

Maaliskuu 2011 ja Rippu voi myös näyttää tältä. :---D

Relskutti esiintyi myös hienosti ja oli sinisten pentujen 3! :) Ensimmäinen sijoitus minun vaavallekin. Rella ois taas tykänny olla kaikkien kaveri ja oli ihan hämmentynyt kun yksi sekarotuinen ei tykännytkään siitä. 6kk-ikäisen labbiksen kanssa painiminen sen sijaan oli ihan superhauskaa. Huomaa kyllä, että labbiksilla on ihan omat leikit... Rauhallinen tuo Rella noin yleiseltä olemukseltaan kyllä on, ainakin kun tehdään jotain, mikä vaatii keskittymistä.

Rella-tyttönen 8kk

Kuukauden päästä olisi möllitokot ja mietin, josko Ripun ilmottaisi silloin sinne. Olisihan se vaihtelua, mutta juoksut... Ne saattaa hyvinkin osua huhtikuun lopulle, jos yhtään oikein arvelen.

Ainakin 10km hiihtolenkki

Kävin suunnilleen 10km hiihtolenkillä Rellan kanssa. En edes muista, milloin oisin hiihtänyt viimeksi yhteen menoon noin paljon, olenkohan ikinä? Nyt on kuitenkin sekin tehty eikä pahalta tuntunut. Oli ihana hiihtää, kun sukset kerrankin luisti sopivasti, ei tökkivää menoa eikä liukastelua. Ihanaa! Päälle vielä mitä mahtavin ilma. Välillä kävin vilkaisemassa isän ja veljen puusavottaa ja kuokkimassa niiden nuotiolla (ja juomassa kahvia)... Kamerakin oli vaihteeksi mukana ja sain muutaman kivan kuvan. :P

Jos suunnitelmat ensi kesän osalta menevät putkeen, niin tiedossa voi olla erittäin mukava reissu (tai parikin) Tornionjoen toiselle puolelle eli Ruotsiin... ;) Rellalle pitäisi ehkä hommata vasta-ainetesti ja muut tarvittavat jutut, että rajan ylitys onnistuu tarvittaessa pidemmäksikin ajaksi.

Joskus viikko sitten otettu kuva.

Hiihtolomailut

Viikolla 9 oli isoveljen (tai lähinnä sen tyttöystävän) hiihtoloma, joten meillä oli viikon ajan vieraana ihanaihana Reino-poika, kun Reinoa ei voinut Idan kotikotiin viedä. ♥ Kattokaa nyt kuin söpö ja hieno siitä on tullu!

Ihan varmasti kyseessä on maailman ihanin mies! Uskokaa pois. Tässä näette sitten alapuolella maailman ihanimman kissaneidin, Siirin!

Olen jostain syystä rakastunut näihin kissoihin tosi paljon. Niin riiviöitä kuin nämä molemmat onkin, niin silti ihania ja kauniita ja suloisia ja söpöjä. Molempien suosikkiharrastuksena on mm. ympäriinsä päättömästi juokseminen, keskenään peseytyminen, akvaariokalojen kyttääminen lasin läpi ja hamsterin kiusaaminen melkein hengiltä. Ja nyt kun Reino on taas Tampereella niin Siirillä on tylsää. Se tahtos varmasti kissakaverin. Harmi, että vanhemmat ei ole samaa mieltä asiasta...

Lisää kuvia Reinosta täältä!

Koiraotusten hiihtoloma on mennyt riekkumisen merkeissä milloin minkäkin koiran kanssa. Käytiin Saaran kanssa lenkillä laskiaissunnuntaina. Tässä Rellan tyylinäyte sen mielestä maailman parhaimpiin kuuluvista jutuista eli aivottomasta tolloilusta.

Otettiin me minilääppiksestä hieno seisomakuvakin... Minun pieni palleroinen.

Kiskomisleikit on Tuiken ja Rellan mielestä kivoja. :)

Sillä välin kun Tuike ja Rella riekkui, Ripulla oli ihan omat tutkimusretket...

Välillä Ripskin halus olla kaunis ja tarkkaavainen, vähemmän hylje. ♥

Edustava posetus (kaikki yrittää näyttää fiksuilta)

Luonnollinen posetus (todistaa, että kellään ei ole kaikki palikat kohdillaan) :D

Kaikki koirakuvat lukuun ottamatta Tuiken ja Rellan lapasen kiskomiskuvaa ottanut Saara.

Ja sitten se yks tärkeä juttu eli nyt on mutka Pellossa käyty ja Jekspoks kastroitu! Ei enää huolta juoksuista♥

Torniota ja (rääpäleen) koirakavereita

Wihii!! Kivaa olla kääpiö!

Tapahtumarikas viikonloppu takana! Rella sai uuden koirakaverin Kirasta, jossa on 75% labradorinnoutajaa ja 25% sileäkarvaistanoutajaa. Kira on Rellaa kuukauden verran vanhempi, serkkujeni koira. Ihana, hassu, vilkas ja tottelevainen tapaus. Kira on Rellaa kutakuinkin puolet leveämpi ja noin 5cm korkeampi, josta päästäänkin aiheeseen...

Eli, käytiin näyttelyssä ja totesin, että 7kk ikäinen Rella on huomattavasti muita labbiksia pienempi. Mittailtuani sen, huomasin, että en mitenkään väärässä ollut. Mittailun tuloksena oli 48cm, sen korkeuden napero on saavuttanut ehkä juuri ja juuri. Painoa on jotain 20kg, eli pikkunen neiti on muutenkin. Saa nähdä jääkö tuo tuollaiseksi "taskukokoiseksi" labbikseksi vai kasvaako vielä... Näyttää kyllä pahasti siltä, että kohta saattaa alkaa juoksut, joten kasvua ei välttämättä ole enää tiedossa sitä tarvittavaa 6cm.

Torniossa Rella käyttäyty jo tosi hienosti, ei riekkunut erityisemmin ja osasi olla koiriksi. Oon tosi ylpeä minun pienestä (niinpä...)! Automatkatkin sujui rutiinilla, molempiin suuntiin mennessä Rella vaan nukkui. Uusia kavereitakin Rella sai ja erityisen tyytyväisiä mie ja Anni oltiin siihen, että Peppi ja Rella tuli toimeen aivan hyvin. Osansa siihen oli ehkä Rellan käytöksellä - se kun kierii maassa aina kun vanhempi koira vähänkin antaa aihetta.

Netta: "Nyt puraisen sinua hännästä!"
Rella: "Minun häntäänhän ei luvatta kosketa, sitä kadut vielä syvästi!"

Nähtiin myös Lindaa ja Nettaa pitkästä aikaa. Netta pisti penikat (Kiran ja Rellan) aluksi järjestykseen, mutta paini ainakin Rellan kanssa lopulta ihan täysillä. Kira on vähän tottumaton muihin koiriin, joten se ei oikein osannut suhtautua Nettaan, mutta koirien kanssa olemista Kira tulikin opiskelemaan. Liiasta riehumisesta seurauksena oli Wanhalta ja Wiisaalta pikkuinen ärähdys, joka rauhoitti tilanteen ihmeesti. Positiivista oli huomata, että Rella osasi mummolassa rauhoittua hienosti vaikka sisällä oli myös vähemmän rauhallisesti käyttäytyvä Kira ja pöydän alla kuorsaava Netta. Ehkä se on seurausta siitä, että Rellan kanssa on käyty mätsärissä, agility-, toko- ja pk-kisoissa sekä muutenkin kaupungilla pyörimässä ihmisten ilmoilla. Mummolassakin aikaa on tietenkin vietetty myös runsaasti ja aina on vaadittu rauhallista käytöstä.

Kira

Myös lenkillä käyttäydytään jo oikein nätisti eikä siltatyömaan työmiehet aiheuta hepulikohtausta, että sinne on päästävä tutustumaan. Ehei, neiti on oikein kiltisti eikä ole huomaavinaankaan työmiehiä. Kiitosta "pennun" hyvästä käyttäytymisestä on tullut myös työmiehiltä, jotka muistaa aina huudella, että onpas se pentu oppinut. Niin minustakin vaikuttaa oikein hyvältä.

Rääpäle mikä rääpäle...