Kuvapostausta

Ollaan vietelty tänään rauhallista lauantaita ihan vaan kotona. Aamulla lähdettiin Tessun kanssa ihan kahdestaan rauhalliselle lenkille, joka kestikin sitten reilun tunnin. Käveleskeltiin tuossa lähimetsikössä ihan kaikessa rauhassa, Tessu tutkiskeli kaikkea puolukanvarvuista kiviin, käpyihin ja ties mihin, mie taas räpsin kuvia ja katselin Tessun touhuja. Kiva seurata, miten koiranpennulle kaikki asiat on niin uusia ja jänniä.

Tänään Tessulle tuli ikää kokonaiset 11 viikkoa. Vähän reilun viikon päästä on siis ensimmäiset rokotukset ja päästään kysymään eläinlääkäriltä napatyrän tilannetta ja sitä, milloin se mahdollisesti leikataan. On se onneksi pienentynyt suhteessa koiran kokoon eikä se vaivaa Tessua mitenkään, mutta leikatahan se varmasti täytyy. 

Tessu tutustui hevosiin

Käytiin eilen viemässä minun pikkusisko tallille ratsastamaan ja otettiin Tessu mukaan tutustumaan hevosiin. Tessu suhtautui niihin heti tosi reippaasti, aluksi niille piti tietysti vähän haukahdella, mutta kun oleskeltiin vain tuon kuvassa näkyvän Timppa-ponin lähellä, niin ei mennyt kauaa, kun Tessu totesi, että ihan kivoja otuksiahan ne nuokin ovat.

Saa nähdä mitä jännää me seuraavana keksitään Tessulle esitellä. Olisko lehmät mitään? ;)

Tessu 10 viikkoa ja vanhuskoira Rippu

Minun vanhimmainen ja nuorimmainen eli Rippu 10v ja Tessu 10 viikkoa. Käytiin sunnuntaina Jokkavaarassa soramontun laidalla juoksuttamassa Tessua ja Riitua, Rippu pääsi seuralaiseksi narun päähän. Ei siitä vaan huomaisi ikää, ellei naama olisi noin harmaa. :) Edelleen on yhtä pirteä, iloinen, terve ja toimelias kuin silloin nuorenakin. Ja aivan yhtä huonosti irtipidettäväkin se on... Mutta mahdottoman kärsivällinen ja pitkäpinnainen, ei ärähdä mistään.

Nyt ei ehditty edes pentutreffeille, kun minun piti viettää hyvin surullisissa hautajaisissa lauantai. Tällainen pentu on kyllä omiaan piristämään ja vauhdittamaan arkea, ei paljon ehdi murehtimaan, kun jatkuvasti on komennettava olemaan purematta kenkiä/sohvaa/sänkyä/tuolia/verhoja, irti lahkeista ja olemaan haukkumatta tyhjää. Mutta ihana se silti on, meidän mussukka.

Tältä sitten näyttää 10-viikkoinen Tessu. Saatiin yksi hyvä kuva, kun otettiin ainakin 15. Ei sinänsä ihan huono onnistumisprosentti, mutta jospa se siitä vielä paranis, kun opetellaan. Tähänkin kuvaan jäi panta ja valjaat päälle, joten ei se edustavin otos, mutta kelvatkoon!

Tessun ruokavalio

Tessun ruokavalio on tällä hetkellä sellainen, että se saa ruuaksi kuivaruokaa merkiltään Pure Natural ja lisäksi raakaa jauhelihaa ja lohiöljyä + jotain riisin/salaatin/kuivahtaneen kurkun jämiä tai vastaavaa. Kuivaruokaa laitan vähän alle desin kupin pohjalle, jonka jälkeen liotan nappulat, lisään 0,5tl lohiöljyä ja n. 2-3 rkl jauhelihaa. Lopuksi sekoitan mössön ja tarjoilen Tessulle, joka syö toisinaan hyvin ja toisinaan huonommin. 

Tilasin tosiaan Tessulle Vauhti-Raksulta 10kg levyn jauhelihaa, litran lohiöljypullon ja lisäksi tuli ostettua häränhäntiä, kun "olivat alennuksessa". Niitä se ei ole vielä saanut. Vauhti-Raksun mies oli nimittäin sitä mieltä, että sellainen riittää yksistään lapinkoiran pennulle päiväannokseksi. Ehkä me vielä odotetaan, että Tessu kasvaa hieman.

Tessu on ruuan suhteen hieman nirso, jauhelihaa se syö kuitenkin erittäin mielellään ja koulutuskin onnistuu parhaiten jauhelihan avulla. Tessun osaamista tempuista myöhemmin lisää. Tämän lihaintoilun takia joudutaan tietysti ostamaan pakastin, kun iski marjainnostus tietysti ihan samaan aikaan. Eihän kaikki vaan voi mahtua sellaiseen jääkaapin alapuolella olevaan pakastimeen...

Tessusta tuli muuten meidän oma koira tuossa alkuviikosta, kun kasvattajalle jäikin vihonviimeinen kotia vailla ollut poika asumaan ihan kokonaan ja me sitten ostettiin Tessu kokonaan itselle. :)

Namnam, pussitettua jauhelihaa...

Toiminnantäyteinen lauantai

Lähdettiin tänään liikenteeseen aamulla kymmeneltä. Ensimmäisenä suunnattiin Vauhti-Raksun autolle hakemaan Tessulle jauhelihaa ja lohiöljyä ruuan sekaan laitettavaksi. Mukaan tarttui myös häränhäntiä, kun ne oli tarjouksessa... Sen jälkeen hurautettiin autolla Mustin ja Mirrin pihaan ja suunnattiin pentutreffeille. Pentutreffeillä oli ihan hurja määrä pentuja ja Tessu oli siellä kuin kala vedessä, toinen toistaan kivempia kavereita. Kaikki piti käydä pussailemassa. Parhaat painit tuli kuitenkin mäyräkoiran kanssa.

Pentutreffien jälkeen Tessu sai nukkua kolmisen tuntia (me pyörähdettiin Tessun nukkuessa Rovaniemen Wanhoilla markkinoilla) ja sitten lähdettiin käymään Annilla vilkaisemassa Risku- ja Peppi-tätiä. Tessun mielestä ne oli oikein ihania, etenki tietysti Risku juoksuineen. Miten 9-viikkoinen pentu voikaan ymmärtää juoksujen päälle jotain...

Annilla saatiin oikein näppäriä yhteiskuvia. Kattokaa vaikka. :D

Nyt meidän napero nukkuu tuolla ja sulattelee taas päivän tapahtumia. 

Nalle nauravainen

Tässä maassa elää itsepäinen kansa...

...ja kaipa itsepäinen kansa vaatii myös itsenäisiä, itsepäisiä, sisukkaita ja tietysti suomalaisia koiria. Sisukas kuvaa kai tätä naperoa hyvin. Tessu on rohkea, itsenäinen ja aivan lannistumaton. Toisen koiran ärähdykset on tälle penskalle ihan ilmaa, vähän ottaa välimatkaa, mutta sitten mennään taas rytinällä päälle. :'D Ihmisten kiellot on ihan yhtälailla aivan yhtä tyhjän kanssa. Voi jestas, jos meillä vielä tämän syksyn jälkeen on yhdetkin ihan reiättömät housunlahkeet, niin jo on kumma. Minun eteen ei ole tällaista sisupussia sattunut sitten sen toisen suomalaisen pystykorvaisen koiran, Sissin. :)

Kaipa se juuri sen takia on niin tuhottoman söpö. Eihän näin söpölle kaverille voi kukaan olla vihainen hetkeäkään. ♥ Tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta, että tämä koira on oikeasti meidän ja se on ja pysyy meillä. Mie oon ihan rakastunut tähän karvapalleroon. (Henkan mielestä se näyttää karvamadolta ylhäältä päin...)

Korvat pystyssä!

No nyt on korvat pystyssä. Yön aikana näemmä hiipineet pystyiksi. Vielä toinen korva vähän lerpattaa juostessa, mutta siinä ne on. Höröttimet. Harmi, että niillä ei tunnu kuulevan yhtään sen paremmin kuin niillä hieman luppanoillakaan ;)

Tessu on alkanut nyt syömäänkin kunnolla. Ei se nyt kuppia ihan hetkessä tyhjennä, mutta haluaa jo kerjätä ruokaa ja syö kuitenkin paremmin. Pitäis keksiä joku superhyvä herkku, jonka eteen Tessulla olisi mielenkiintoa tehdäkin jotain, että päästäisiin noissa kouluttautumisasioissa paremmin eteen päin!

Raivorallit on Tessun juttu. Aamulla se vetelee pitkin pihoja hurjaa rallia äristen itsekseen ja simahtaa sitten, kun on tarpeekseen riehunut. Hihnassa roikkuminen, lahkeiden repiminen ja kaikenlainen taistelu kaikesta on ihan huippukivoja juttuja. Narulelu taitaa olla Tessun lempparilelu. Hyvänä kakkosena on iso pehmonalle, jonka kanssa voi painia.

Sosiaalistamisharjoituksia ja muita menoja

8-viikkoinen Tessu

Mulla on ollut hyvin surullinen viikonloppu kaikkinensa. On joutunut tosissaan ymmärtämään tämän elämän rajallisuuden ja sen, ettei koskaan tiedä minkä verran sitä elämää on edessä, vaikka kuinka olisi nuori ja elämän pitäisi olla edessä. Ollaan kuitenkin käyty Tessun kanssa vähän siellä ja täällä ja touhuiltu asioita, että saisi muutakin ajateltavaa kuin ne surkeudet. Onnea on pieni koiranpentu, joka ei ymmärrä ihmisten maailmasta eikä sen murheista mitään. ♥

Rovakadun markkinoilla

Perjantaina pyörähdettiin Tessun kanssa Rovakadun markkinoilla. Käytiin ihan vaan siinä toivossa, että Tessu saisi tutustua ihmisvilinään ja saisi rapsutuksia ja kivoja ihmiskokemuksia läjäpäin. Niitä myös saatiin, onhan tällainen 8-viikkoinen lapinkoiran pentu melkoisen söpö pörröpallero. Jokaisella ihmsiellä tuntuu myös olevan vähintään yksi tuttu, jolla on ollut lapinkoira tai joka omistaa lapinkoiran. Saatiin siis kuulla, kuinka viisas, ovela ja hieno koira myös meidän Tessusta ihan varmasti kasvaa.

Pentutreffeillä

Lauantaina käytiin pyörähtämässä ihan pikaisesti Mustin ja Mirrin pentutreffeillä, jossa käy alle puolivuotitaita koiranpentuja ihan luovutusikäisestä ylöspäin. Toinen ryhmä on alle 10kg-painoisille koirille ja toinen ryhmä yli 10-kiloisille. Ajateltiin käydä vain ihan pikaisesti näin ekalla kerralla, että nähdään vähän miten tuo meidän Tessu suhtautuu. Noh, kavereina oli kaksi suunnilleen puolivuotiasta pikkukoiraa. Tessu tutustui hetken ja sen jälkeen se jo jyräsi molemmat ja jahtasi niitä hulluna vähän ääntäkin pitäen. Ei ole ainakaan tippaakan ujo tämä meidän koiranpoikanen.

Eilen ja tänään käytiin myös Oikaraisella Rellan ja Riitun kanssa touhuilemassa. Voin kertoa, että on ollut väsynyt pentu. Ihanan rauhallinen suorastaan. ;) Nyt vietellään taas viikko hiljaiseloa ja ensi lauantaina käydään varmaan taas pentutreffailemassa.

Relppis ja hänen pieni suuri ihailijansa

Nyt tuli hoppu!

Käytiin eilen viemässä kirje Siwan vieressä olevaan postilaatikkoon, napsin muutaman kuvan väliltä. Nähtiin autoja ja ihmisiä vaikka kuinka paljon. Vähän pientä lapinkoiraa hämmensi ne kaikki kivat ihmiset, joiden mukaan olisi voinut lähteä. Pubiin olisi voinut mennä vaikka heti kaikkien rapsuteltavaksi. 

Tänään käytiin taas rannalla ja uimassa. Tessukin kahlasi mahaa myöten vedessä ihan tyytyväisenä. Nopeasti se tottui veteenkin, sunnuntaina vesi oli vielä tosi jännittävä juttu. Vastaan tuli taas koiria ja ihmisiä. Tessu suhtautuu kyllä ihanasti muihin koiriin. Katselee vain, haluaisi ehkä leikkiä, mutta ei ole mitenkään äärettömän kiinnostunut niistä kuitenkaan. Henkan entinen luokkakaveri lapsineen rapsutteli Tessua uimasta tullessa ja olihan meidän koiranpoikanen onnessaan. Ihania lapsia ja ihanaa huomiota. ;) Nyt Tessu nukkuu taas väsyneenä ja tyytyväisenä parvekkeella. 

Kuinka tyytyväinen voi koiraan ollakaan!

Pentupilvessä

Täältä tullaan!

Tessu on ollut meillä nyt kokonaiset kolme päivää ja paljon on ehditty jo touhuta ja tutustua meidän hauvavauvaan. Tessu ei selvästikään ole ahneimmasta päästä, yksinään turvotetut nappulat piimän kanssa on niin tylsän makuisia, etteivät ne uppoa kovin vauhdilla Tessun nassuun. Kokeiltiin sekoittaa ruokaan jauhelihaa ja pentunen söi tietysti heti kaiken ilman mitään mutinoita. Nirsoilua se siis vissiin vain on, onkohan meillä sen mielestä kenties väärää piimää? ;)

Luonteeltaan Tessu vaikuttaa myös melko itsenäiseltä, sinnikkäältä ja reippaalta. Naapurin 11-viikkoisen shelttipojan kanssa tuli jo pieni sotakin. Aluksi pennut olivat kuulemma leikkineet tosi iloisesti ja yhtäkkiä penskat olivat pistäneet kauhean rähinän pystyyn. Osaako näin söpöt palleroiset muka tapellakin?

Tessu ei kulje jatkuvasti perässä, ei änkeä väkisin jalkoihin nukkumaan ja tutkii maailmaa uteliaasti. Eilen Tessu jäi ensimmäisen kerran pieneksi hetkeksi yksin, mutta oli vain nukkunut senkin hetken. Tänään se oli jo useamman tunnin yksin, mutta kun kävin ruokatunnilla syömässä, tuli minua vasta keittiössä vastaan hyvin unisen oloinen pentu. ♥

Ollaan tutustuttu hieman hihnassa kävelyyn. Tuntuu ottavan Tessua kovastikin päähän mokoma narunpätkä, mutta eiköhän se tuosta pikku hiljaa. Varsinkin nyt, kun hankin Tessulle omat pikkuvaljaat, niin ei tunnu niin ikävästi kaulassa se hihna. Pääasiassa ollaan ulkoiltu kuitenkin läheisessä metsikössä ja hiekkakentällä ihan vapaasti.

Näillä helteillä pienen lapinkoiran suosikkipaikka on ehdottomasti parvekkeen betoninen viileä lattia. Sinne se raahasi kaikki lelunsa ja siellä se nukkuukin tyytyväisenä. Varmaan tuo on onnellinen, kun ulkona viilenee kunnolla. Uimassa ollaan myös käyty, Tessu tosin on vain kahlaillut, mutta tuntuu sekin olevan kivaa puuhaa. Ainoa hetki päivästä, kun ei ole tarvinnut läähättää hurjana!

Nallen vieressä on turvallista nukkua

Tessu saapui taloon

Meille saapui tänään uusi perheenjäsen: palleroinen ja pörröinen, reipas ja melkoisen itsevarma 7-viikkoinen suomenlapinkoira Tessu. Virallisemmin hänen nimensä on Hippusen Bakkasukko ja tämä poitsu on kotoisin Kuusamosta. Tessun tulon myötä päätin uudistaa blogiakin, sillä Rella, Rippu ja Riitu jäävät väistämättä sivuosaan, koska Tessu asuu meidän luona ja muut minun vanhemmilla. :) Toki niistäkin juttua vielä tulee, mutta ehkä hieman vähemmän.

Automatkalla Tessu huusi ehkä pari minuuttia. Joka tapauksessa se hiljeni ennen kuin ehdittiin Kuusamo-Kemijärvi väliseltä tieltä kääntyä Rovaniemelle päin. Sen jälkeen se kömpi auton etupenkin alle (sinne mahtumista voi sitten ihmetellä, kun se kasvaa tuosta vähänkin) ja nukkui tyytyväisenä Auttinkönkäälle asti, jossa pysähdyimme hetkeksi. Kävimme ensimmäisenä esittelemässä tätä naperoa Oikaraisella minun vanhempien luona. Riitu ihastui Tessuun heti eikä Tessukaan kauaa tuumaillut, kun se jo viiletti Riitun kanssa pitkin pihaa.

Kaupungissa se komensi heti jotain naapuria parilla haukahduksella, kun se meni laittamaan pyykkiä narulle. Erittäin reipas ja tomera lapinkoiran alku tuntuu olevan! Näkeehän se jo naamasta.