Pläjäys kuvia

Vähän meinaa taas laiskottaa blogit ja kaikki muukin. Jostain syystä minkään saaminen aikaiseksi on hiukan vaikeaa, mutta koitetaan nyt jotain! Parit kerrat ollaan käyty lenkillä Lapinvaarassa ja Körköllä, enkä ole niitäkään kuvia jaksanut teille esitellä, joten esitellään nyt. ;) Riitulainen on ollut mukana ja voi sen riemua, kun se pääsee juoksemaan ♥ Niin ihana koiruus.

Yleensähän me tosiaan lähdetään lenkille metsään tai muualle syrjempään etenkin silloin, kun on nätti ilma. :) Hommasin uuden objektiivin (Canon EF 24-105 f/4 L) ja vaihdoin rungon halvempaan 7D:stä 50D:hen. Tyytyväinen olen tähän yhdistelmään, vaikka pikkaisen ehkä kirpaisikin tuon 7D:n myyminen. No, jos joskus sitten, kun on töitä ja rahaa, laittaisi taas parempaa. Näilläkin lenkkeilykerroilla yritettiin siis ehtiä aurinkoon lenkkeilemään, enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä!

Toistaiseksi aurinko jaksaa vielä paistaa, mutta vain hetken. Pitäisi ilmeisesti olla jo siellä, missä haluaa kuvia ottaa, kun se aurinko vihdoin nousee sen verran ylös, että ylettyy pellon reunaan tai muuallekin kuin vaaran päälle. :) Kauhistuttaa ajatella joulukuun pimeyttä, mutta eiköhän se mene nopsaan ohi, kun odottelee joulua ja miettii joululahjoja sun muita.

Koirien Movember!

Saara laittoi tällaisen Movember-haasteen, joka kuului seuraavasti:

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.

Tämähän täytyy siis ehdottomasti toteuttaa ennen kuin marraskuu ehtii loppua! Tosin uusia kuvia en taida alkaa ottamaan tässä hämäryydessä (=pimeydessä), kun selkeämpiäkin kuvia löytyy. Ensimmäisenä meidän poikaskoiran, Jullen viikset! Niissä onkin näköä...

Ja sitten hemulikoira Rellan viikset, jotka on kylläkin melko mitättömät Jullen viiksiin verrattuna. Ilme saa kuitenkin korvata viiksien puutteen. 

Mie taidan haastaa tähän juttuun Hannan ja Norpan, sitten Hannan ja vanhemmilla asustavat koirat Riitun ja Ripun. Kolmatta en millään keksi, joten kaksi saa riittää ;)

Julle 5kk ja Nella is back

Ikää tuli täyteen 5kk ja mitat on tällä hetkellä ~39cm ja 11kg. Eli iiiiso beaglehan tästä taitaa tulla. Jullen isästä, Remusta, tuli viikonloppuna FIN KVA Ajovoittajaottelussa. Julmurin kanssa ei olla vielä jäniksen jäljille päästy kunnolla, kaupunkipupujen jälkiä seurailtiin kyllä hyvät tovit yhtenä aamuna, kun lunta oli tullut sen verran, että tuoreet jäljet näki. Sisäsiisteys alkaa olla hyvällä mallilla, omakotitalossa ulos pyytäminen onnistuu jo, kerrostalossakin pikku hiljaa ja ainakin se pyrkii jo pidättelemään sisällä mahdollisimman pitkään, joten eiköhän tästä sisäsiisti vielä tule. Ehkä me saadaan jo jouluksi matot lattialle?

Lähdettiin tänään puolen päivän aikaan Koskenkylään ja otettiin Nellakin pitkästä aikaa mukaan metsälenkille. Oli kuulkaas meidän höntti musta labbis onnesta soikeana. ♥ Ja ikävähän tuota hömelöä on lenkillä ollutkin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin rakastettava otus. Alla olevien kuvien lisäksi löydät lisää kuvia mm. Nellan hölmöistä ilmeistä täältä.

Marraskuun aurinkoa

Kävin maanantaina Oikaraisella ja lähdin pitkälle metsälenkille, kun oli niin kaunis päivä. Nappasin taas Riitun mukaan pitämään vauhtia yllä. Tuollainen ilopilleri on sitten ihana lenkillä! Ainakin näkee, että toinen nauttii toisin kuin noiden kahden kanssa. Keskenään ollessa Rella jolkottelee ympäriinsä tylsänä ja Julle vain nuuhkii tai pilkkoo risuja kappaleiksi... Ota siinä sitten kuvia. Mutta kun ottaa Riitun matkaan, on vauhti taattu. Se ei kyllä anna kummankaan laiskimuksen pysähtyä hetkeksikään. ;) Lisää kuvia täällä.

Muuten meidän elämä sujuu taas kerrostalossa kahden koiruuden kanssa. Hihnakäytöstä, sisäsiisteyttä ja perusjuttuja opetellaan edelleen. Vähän ollaan erään beaglen poikasen väsyttämiseksi harjoiteltu myös seuraamista, paikallapysymistä, istumista, seisomista ja maahan menoa. Paikalla Julle pysyy jo aikas kauan varsinkin ruokakupin edessä. Istuminen ja maahanmeno tapahtuu käskystä ja seistäkin se osaa vapaasti esitettynä kauan. Asennossa tosin on vähän harjoiteltavaa, mutta mitäs tuosta. ;) Pikku hiljaa pitäisi tosin alkaa opetella näyttelyhihnassa käveleskelyä ja sitä, että joku saattaisi vaikka tutkiakin sitä vähän. Se on nimittäin vähän unohtunut ja tälle vuodelle on lupailtu yhtä mätsäriä, jonne me ollaan kyllä ehdottomasti menossa.. :) Korkeutta tuolla beaglen poikasella on varmaan jo lähes 35cm verran ja painoa 11kg... Ei se taida kovin pieneksi beagleksi jäädä. :D

Rellukka kyttäilee, arkailee ja murisee välillä niin vastaantuleville ihmisille kuin koirillekin. Tekee ajoittain lenkkeilystä hieman tympeää, mutta jospa tuokin käytös harjoittelulla paranee... Muuten se on kyllä nyt ollut pirteämpi ja enemmän oma itsensä kuin edellisellä yrittämällä olla kerrostalossa.

Lenkkeilyn ihanuutta

Aamulenkkimaisemia puhelinräpsynä ja endomondossa! Kierrettiin koirien kanssa mukava 5km lenkki aamusella tai aamupäiväähän se jo oli. Päivällä käveleskelin vielä kaupungille mutkan ilman koiria, mistä tuli 4km lisää ja sitten vielä päivä- ja iltalenkit, niin johan oli kävelemistä. Kirpparilta bongasin flexejä kahdella eurolla kappale, joten ostin sitten molemmille koirille omat. 

Täytyy sanoa, että flexit helpotti lenkkeilyä huomattavasti. Flexissä Rellalla ei ole pakkomiellettä vetää hajujen perässä tai muutenkaan, vaan se saattaa jopa kävellä ihan pyytämättäkin aivan jalan vieressä, lisäksi se kai tuntee olonsa jotenkin turvallisemmaksi (vapaammaksi), joten rähinät jäi täysin pois, Relppis kulki muista ohi nätisti, saattaa vain vilkaista ohikulkijaa. Hajujen perässä tempominenkin loppui ilman muuta kuin seinään ihan vain siksi, koska flexi antaa myöten sen verran, että itse ehtii sen koiran perään. Helpotus! ♥ 

Myönnän kyllä, että flexi on vaarallinen väärissä käsissä eli sellaisella ihmisellä, joka ei pidä koiraansa flexissä silmällä ja huomioi muuta liikennettä, vaan koira sinkoilee narun päässä 5m säteellä minne sattuu. Näiden kanssa flexit helpotti kyllä lenkkeilyä paljon, siitä tuli kummasti nautinnollisempaa ja iltalenkkikin meni oikein rennoissa tunnelmissa. Lähes tulkoon mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kiskovat koirat ja tuntuisi vähän tympeältä pakottaa koirat kävelemään tiukasti vieressä ilman hajujen haistelua. Eikä se ehkä noiden hajujen vietävissä olevien koirien kanssa ihan helpolla onnistuisikaan. Tykkään!

Käväistiin maanantaina Jokkavaarassa lenkillä ja nappasin sinne Riitunkin matkaan, siis pari kuvaa sieltä! Vauhtia tällä kolmikolla riitti!