keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Vuosi 2014 oli erittäin tapahtumarikas ja melkoisen stressaava, vuosi sitten en todellakaan odottanut kokevani sellaisia asioita, kuin tänä vuonna tuli koettua. En olisi osannut arvatakaan, että vuoden 2015 alussa meitä täällä Ahkiomaassa asuu kolme ja niistä kolmesta yksi on lapinkoira, Jullea ei ole ja Rellakin asuu Oikaraisella. Ajattelin tehdä tällaisen vuosikatsauksen.

Tammikuu
Tammikuussa lenkkeilin Harjulammen jäällä näiden kahden kanssa. Oli ilmeisen kylmä tammikuu, ainakin kaikissa kuvissa on Jullella villapaitaa ja takkia päällä ja kuvissa melko hyytävä tunnelma. Rella stressasi vatsansa kipeäksi ja ripuloi jatkuvasti, Jullella huomattiin yksinolo-ongelmat eikä se muuten ollut vieläkään sisäsiisti, vaikka oli jo 7kk vanha. (Sillähän on sama syntymäpäivä kuin Tessulla, mutta se on vuoden vanhempi). Rella vietiin kokeeksi Oikaraiselle ja mulla oli sitä ikävä. Tammikuussa lenkkeilin myös useampaan otteeseen kavereiden ja niiden koirien kanssa.

Helmikuu
Helmikuussa hiihdin Jullen kanssa Kemijoen jäällä, lisäksi tuskailin sen aktiivisuuden kanssa, treenailin sen kanssa tokoa ja suunnittelin näyttelyitä. Aika kultaa muistot todellakin, koska en muistanutkaan, että Julle oli joskus jotenkin erityisen rasittava tai hankala muuten kuin yksinolojen takia. Sisäsiisteys alkoi ilmeisesti pikku hiljaa olla hanskassa, koska ei ainakaan ihan hirveästi tullut tuskailtua sitä. Lenkkeiltiin myös lammen ja joen jäällä ihan muuten vaan, viikonloppuisin käytiin Oikaraisella riehuttamassa koiria oikein kunnolla. Rella muutti vanhemmille kokonaan.

Maaliskuu
Maaliskuussa ei tullut otettua kuvia juuri yhtään. Postauksiakaan en juuri kirjoitellut, kun Jullen yksinolojen kanssa oli ihan tarpeeksi työtä ja stressaamista. Yritettiin kaikenlaista, mutta tilanne meni vain pahemmaksi. Lopulta päätettiin etsiä Jullelle uusi koti. Lenkkeiltiin edelleen Oikaraisella ja metsässä joka viikonloppu. Mie lähdin Tornioon töihin maaliskuun puolessa välissä, Henkka ei voinut jatkuvasti vahtia Jullea eikä olla koko ajan sen kanssa kotona, mutta yksinjäädessään se huusi, raapi ovenkarmeja ja repi nojatuolia.

Huhtikuu
Huhtikuussa olin edelleen töissä Torniossa. Julle muutti ensin väliaikaisesti vanhemmille, koska sitä ei voinut jättää yhtään yksin. Se huusi taukoamatta jopa kuuden tunnin ajan. Oikaraisella se osasi olla hiljaa muiden koirien kanssa, se vietti päiviään myös Rellan kanssa häkissä ja viihtyi ihan hyvin. Lopulta 13. huhtikuuta Julle muutti uusien ihanien omistajiensa luokse Kangasalle, jossa sillä on 2000 neliön aidattu piha, koirakaveri Timi ja paljon tilaa juosta. Eroahdistuksesta ei ole siellä tietoakaan. Mie tunsin itseni todella epäonnistuneeksi, kun jouduin antamaan koiran pois.

Toukokuu
Yritettiin kovasti toipua Jullen lähdöstä ja totutella koirattomaan elämään. Mulla se niinkin onnistui, kun olin edelleen Torniossa itselleni ihan uudessa ympäristössä. Katselin haikeana jokaisen koiranulkoiluttajan perään ja viikonloppuisin kävin aina lenkkeilyttämässä Rellaa, Rippua ja Riitua metsässä, myös mätsäreissä pyörähdettiin. Töissä kulutin aikaa katsellen tori.fi:n koiranmyynti-ilmoituksia ja pohdin, mikä koira meille voisi sopia. Katselin myös eri kasvattajien sivuja ja aloin haikailla lapinkoiran perään, kun käytiin mätsärissä, jossa nähtiin noin 10-viikkoinen lapinkoiranpentu ja Anni Riskun kanssa. Henkka rakastui lapinkoiriin.
Kesäkuu
Tutkailin lapinkoirakasvattajien sivuja, löysin mukavanoloisen kasvattajan, jolla sattui olemaan juuri syntyneitä lapinkoiranpentuja. Laitoin kyselyä menemään ja lopulta me sitten varattiin itselle pentu. Alettiin laskea päiviä siihen, että päästään katsomaaan meidän tulevaa koirakaveria. Käytiin katsomassa ja kuvaamassa Rovaniemen juhannusnäyttelyssä lapinkoirakehää, mie olin pienesti järkyttynyt, kun samat koirat, joita olin viimeksi lapinkoirakehillä katsellut junioriluokassa, olivat nyt jo veteraani-ikäisiä...

Heinäkuu
Heinäkuussa käytiin katsomassa Tessua ensimmäistä kertaa, samalla käytiin Kuusamossa kiertämässä pieni karhunkierros. Käytiin myös Kemin näyttelyssä katsomassa lapinkoiria ja nähtiin sielläkin Tessun kasvattajaa, Johannaa. Oltiin entistä varmempia siitä, että lapinkoira on meidän rotu. Laskettiin päiviä siihen, että mulla loppuisi työt Torniossa ja päästäisiin hakemaan meidän uusi perheenjäsen kotiin. Heinäkuun puolen välin jälkeen vietettiin serkkuni valmistujaisjuhlia, joissa oli oikein mukavaa. Sain myös kuulla surullisia uutisia, kun luokkakaverini oli saanut sairaskohtauksen ja kuollut yllättäen, sekä Henkan mummin veli kuoli. Koiran odottaminen piristi.

Elokuu
Elokuun 2. päivä Tessu muutti meille. Oltiin superonnellisia meidän pörröpallerosta ja mie räpsin siitä kuvia, minkä ehdin. Ihana pentu osasi jo ensimmäisellä yksinolokerralla olla ihan rauhassa ja tuli vaan unisena vastaan, kun palattiin kotiin. Pelko uudesta epäonnistumisesta hälveni kummasti. Aloitin myös työt Rovaniemellä. Elokuun 7. päivä kohtasin tähänastisen elämäni suurimman surun, kun rakas serkkuni kuoli auto-onnettomuudessa. Valmistujaisia oltiin vietetty vasta heinäkuussa. Olin todella onnellinen, että oltiin otettu Tessu, koiranpentu pitää liikkeellä ja naurattaa väkisinkin. Tessu sai sosiaalistamisharjoituksia Rovakadun markkinoilla ja Tervolan Maaseudulta käsin -messuilla.

Syyskuu
Syyskuu kului perusasioiden opettelun parissa, sisäsiisteys ja hihnassa käveleminen olivat kuukauden jutut. Tessu myös teloi tassunsa ja joutui kuvattavaksi. Tassu onneksi oli vain kolahtanut, ja parani itsekseen. Tessu pääsi kokeilemaan myös monia muita asioita ensimmäistä kertaa; kävimme puolukassa, veneilemässä, rokotuksilla ja vietimme yön Oikaraisella koiravahteina, myös ensilumi tuli jo syyskuun 25. päivä.

Lokakuu
Lokakuussa Tessu pääsi usein metsälenkeille, pari kertaa Saaran bortsujenkin kanssa juoksemaan. Tessu kävi myös toisilla rokotuksilla ja lokakuun lopussa napatyräleikkauksessa. Myös sisäsiisteys alkoi pikkuhiljaa olla hanskassa, lokakuun jälkeen sisälle pissaamiset olivat täysin minun ja Henkan laiskuutta ja ihan satunnaisia vahinkoja. Olin todella ylpeä meidän pikkupallerosta, koska Jullehan ei tosiaan ollut sisäsiisti vielä 7kk ikäisenäkään ihan täysin.

Marraskuu
Marraskuussa Tessu toipui vielä vähän napatyräleikkauksestaan. Ehdittiin kuitenkin käydä monen monta kertaa jäällä ja metsässä lenkillä, pentutreffeilyt saatiin meidän vilpertin kanssa unohtaa kokonaan ja siirryttiin koirapuistoilemaan. Se tuntuukin olevan Tessun juttu. Käytiin myös Pellon näyttelyssä treffailemassa sisaruksia, se oli kivaa!

Joulukuu
Joulukuu menikin sitten joulua odotellen ja pimeissä vesikeleissä tarpoessa. Tessu kasvatti joulukuun vesikeleissä turkkiaan. Riemuittiin myös uusista lumista ja pakkaskeleistä, joita varten tuollainen lapinkoira tuntuu olevan tehty. Joulu vietettiin mukavasti Oikaraisella ja uuden vuoden aattona ihmeteltiin sitten raketteja.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Joulu 2014

Jouluaaton tunnelmia
Nyt alkais olemaan joulu taas pulkassa, kun on syöty jouluruokaa ja suklaata ällötykseen asti. Varsinki sitä suklaata. Syömisen vastapainoksi olen käynyt koirien kanssa lenkkeilemässä ja taluttelin kaikkia kolmea koiraani. Ripusta on tullut jo melkoinen vanhus, Rella on ihan entisensä ja Tessu oli joulun riehumisen jälkeen kaksi päivää ihan rättiväsynyt - se ei nimittäin nukkunut neljään päivään muuten kuin yöllä, ja muun ajan ravasi ympäri taloa oikeastaan pysähtymättä missään välissä. Ihan toivoton ad/hd- ja stressimaha-koira.


Rippu on tosiaan 10,5-vuotias, sillä on pari isohkoa nisäkasvainta, sen takajalat ei enää kanna sitä vertaa, että se haluaisi hyppiä vasten tai hyppelisi sohvalle mitenkään keveästi, myöskään kopin katolla sitä ei enää näe haukkumassa - se ei halua hypätä enää niin korkealle. Kuulo sillä on joko mennyt erittäin valikoivaksi tai sitten se on vähän huono. Sisällä se viihtyisi vaikka koko ajan. Edelleen se on ihan mahdottoman kiltti, haluaisi mielellään istuskella sylissä (sehän siis painaa vaivaiset 30kg ja on 56cm korkea...) ja olisi aina valmiina hyppäämään auton kyytiin, että pääsisi metsään juoksemaan. Tuntuu vaan hurjalta, että koira, joka on minun ensimmäinen oma koirani, on jo niin vanha. Saa nähdä tuleeko se näkemään enää seuraavaa joulua.


Meillä Tessun kanssa oli oikein virkeät joulunpyhät, ei päästy liikaa lepäämään kumpikaan. Tessulla on ilmeisesti samaa vikaa kuin Rellalla, eli se reagoi uusiin ja jännittäviin tilanteisiin vatsallaan, joten mie juoksutin sitä joka ainoa yö vähintäänkin kerran ulkona, yhtenä yönä kahden tunnin välein. Voin kertoa, että kyllä väsytti! Kun talossa on kuusi ihmistä, niin siellä ulko-ovellakin on jatkuvasti joku menossa, ja Tessu oli lähdössä jokaisella ovenavauksella ulos. Eipä se siis joutanut lepäilemäänkään liikoja. Nyt on sitten pari päivää lepäilty ja toivuttu tuosta reissusta, Tessu varsinkin.


Kävin Jokkavaarassa kiikkumassa Tapaninpäivänä Rellan, Ripun ja Tessun kanssa, pakkasta oli noin 25 astetta ja vanhuskoiraa paleli tietysti hirveästi. Tessu oli oikein elementissään, kun sai pyöriä lumessa ja rääkätä Rellaa, sillä tuntui olevan ihan sopivan lämminkin.


Olispa vaan ihanaa löytää jostain työpaikka, niin että voisi joskus kuvitella pääsevänsä kaupungista pois. Kyllä mie kaupungissakin ihan kohtuullisesti viihdyn, mutta paremmin viihtyisin maalla. Nuo lenkkeilymaastot on alle kahden kilometrin säteellä minun kotikodista. Ei paljon parempaa asuinpaikkaa voisi kuvitella. Mutta noh, sellainen joulu oli mulla koirien kanssa. Oikein rentouttava ja mukava yöheräilyistä huolimatta, oli kiva viettää taas aikaa kunnolla noiden vanhempienkin koirien kanssa.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Koirapuistoilua

Tänään puolen päivän aikaan Henkka meni mumminsa luokse ja me suunnattiin Tessun kanssa koirapuistoilemaan. Aluksi puistossa ei ollut ketään muita, joten leikitin Tepsua jollain maasta löytyneellä hanskalla. Opeteltiin vähän seuraamista ja paikallaan istumista siinä sivussa. Hyvin alkaa Tessulla tuo seuraaminen jo luonnistumaan, vieläkin se pyrkii välillä liian eteen, mutta kylläpä tuo tuosta edistyy! Paikallaistumiset ja muut paikallaolot olisi kivoja osata jo valokuvauksenkin kannalta. Tuskin Tessusta tokokoiraa tulee, kun ei multa löydy riittävää kunnianhimoa tai intoa pikkutarkkaan työskentelyyn, mutta onhan noita asioita hyvä osata.

Koirapuistoon tuli noin vartin jälkeen leikkikaveriksi 8kk ikäinen australianpaimenkoira uros Diesel. Sen kanssa Tessulla sujui leikit paremmin kuin ikinä yhdenkään muun koiran kanssa, jos sisaruksia ei lasketa. Painit ja takaa-ajoleikkejä tuli sopivassa suhteessa ja molemmat yrittivät alistaa toisiaan sen verran, ettei kumpikaan päässyt niskan päälle. 10 minuuttia ennen meidän lähtöä puistoon tuli myös joku alle vuoden ikäinen laikatyttö, josta molemmat pojat tykkäsivät kovasti. Tessulla alkoi kuitenkin meno jo vähän hyytymään tunnin leikin jälkeen, joten me lähdettiin sitten käveleskelemään kotiin.

Tuli nyt mitattua endomondolla matka tuonne koirapuistoon eikä sinne ole suorinta reittiä sen enempää kuin 2,6 km... Taidetaan käydä jatkossa siellä ihan kokonaan kävellenkin. Olen aina luullut, että tuonne keskustan toiseen laitaan olisi vähän pidempi matka, mutta eipä näköjään. Nyt kun mulla loppui työt, niin on valoisan aikaankin hyvin aikaa käveleskellä tuonne puistoilemaan.

Tämän postauksen myötä taidan toivottaa hyvää joulua ja palailen sitten joulun jälkeen kertomaan, miten meidän joulunvietto sujui!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Puolivuotias!

Noniin, elikkäs eilen vietettiin Tessun puolivuotissynttäreitä. On se jo iso poika! Siis iältään, kooltaanhan se on edelleen vaivaiset 43cm korkea. :D Tessu saa suorittaa kunnon kasvupyrähdyksen jos meinaa edes hipoa ihannekorkeutta, joka on siis 49cm... Noh, meille kyllä kelpaa pikkulapikaskin! Muuten se on oikein minun mieleen. Paitsi takaliikkeet Tessulla on kyllä melko ahtaanpuoleiset.

Tessu on edelleen oikein reipasluonteinen, tykkää pitää itsestään meteliä ja rakastaa edelleen ihan kaikkia ja kaikkea. Kissoihin se on oppinut suhtautumaan varovaisesti eikä se enää ole ihan niin villi kuin vielä pari kuukautta sitten. Ehkä se alkaa siis pikku hiljaa oppia käytöstavoille.

Jossain koirakirjassa kuvattiin muistaakseni lapinkoiraa nöyräksi ja erittäin miellyttämisenhaluiseksi koiraksi, en ole sen kirjan kanssa ihan samaa mieltä. Tessun kanssa tapellaan edelleen ajoittain mm. siitä saako hihnassa roikkua tai saako sisällä haukahdella tyhjää. Etenkin hihnassa roikkumisen luvallisuutta Tessu testailee aina muiden taluttajien kanssa, kiellon jälkeen se monesti murisee vielä vastaan vähän aikaa ennen kuin uskoo, ettei siinä hihnassa edelleenkään saa roikkua. En voi tajuta, mikä siinä on niin kamalan vaikeaa oppia!

Muiden koirien ohittelu sujuu jo melko hyvin ainakin namien kanssa. Edelleen niitä tyhjänpäiväisiä haukahduksia pääsee silloin tällöin, mutta vähemmän kyllä. Uudessa ympäristössä on aina vähän vaikeampaa malttaa olla hiljaa, tutuilla lenkkireiteillä se onnistuu paremmin.

Voin sanoa, että kyllä hiljaisen vähemmän herkkähaukkuisen koiran kanssa elämä on vielä rutkasti helpompaa. Tessua saaa jatkuvasti muistuttaa äänenkäytöstä ja voin uskoa, että ulkokoirana se räkyttäisi jatkuvasti joka ainoalle asialle. Viikonloppuna ei nyt ehditty käymään edes Oikaraisella, mutta kohtahan mulla loppuu työt, niin sitten sitä aikaa kyllä on...
Rotta on paras lelu.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivä

Huvittaa jo, kun postaukset tulee aina viikonloppujen jälkeen ja kuvatkin on aina tuolta samoista paikoista. :D Mutta eipä mitään, tällä kertaa ois vähän Rellaa ja Riituakin luvassa. Käytiin itsenäisyyspäivänä siskojen ja meidän nuorisokoirajoukon kanssa vähän käveleskelemässä taas. Oli ihan tyypillisen harmaa päivä taas kerran, mutta en nyt kyllä enää viitsi edes valittaa siitä. Kuvat olivat joka tapauksessa sen mukaisia. Toisaalta taas kyllä tästä harmaudesta löytää jo tiettyä tunnelmaakin, kun oikein hakee.

Äiti oli käyttänyt Rellaa rokotuksilla ja eläinlääkärikin oli muistutellut, että pitäisi huolehtia tuon koiran linjoista. Tosihan se on, mutta melkoinen possu siitä on tullut. Varastelee sitten ruokaa, jos ei muuten saa. Relppis ei ollut oikein tykännyt koko eläinlääkärireissusta, mutta siitä en oikeastaan ole yllättynyt. Viimeksi siellä joutui steriloitavaksi ja sitä edellisellä kerralla hoidettiin tosi kipeää hotspottia. Rellalla oli ollut ihan selvä suunta, ja se oli ollut ulos. :D

Tessusta ei tällä kertaa sen kummempia, se voi oikein hyvin, on yhtä kiltti poika kuin aina, saa omanlaisiaan hepulikohtauksia, kasvattelee turkkia, joka on jo muhkea muutenkin ja opettelee edelleen toisten koirien ohittamista ihan ilman haukahduksia. Joskus sujuu niin hyvin ja toisinaan taas ei... Kohtahan naperolla onkin ikää jo puoli vuotta, siitä sitten viimeistään postausta seuraavaksi.
Hyljettä tässä esitän...




Tessu uudella matollaan, joka sopii myös sisustukseen.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Poseeraava labbis ja pikkupörrö

Iloista joulukuun 2. päivää!
Kävin sunnuntaina Lapinvaarassa Tessun ja Rellan kanssa käveleskelemässä. Lunta oli jo ihan kivasti ja vaaran päälle tullessa jo puiden oksillakin. Ilmeisesti siellä oli ollut kylmempää kuin alhaalla. Rella oli oikein kuvauksellisella tuulella ja hyppi jokaisen kiven päälle poseeraamaan. Sen tapana on asettua kuvattavaksi ilman eri kehotusta, jos mulla on kamera matkassa ja se sattuu olemaan sillä tuulella. Nyt ilmeisesti oli. Vielä kun tuo Tessukin oppisi poseeraamaan samalla tavalla...Yritystä ainakin oli jo.

Mittailin Tessun sunnuntaina, korkeutta sillä oli noin 43cm eli vielä 5cm olisi sinne ihannekorkeuteen. Saapa nähdä, irtoaako meidän pikkupojasta sellaisia mittoja! Harjailin myös Tessua, siinä meillä on nimittäin vielä opettelemisen varaa. Näin tuuheaturkkisen koiran sietää osata olla harjattavana... Yhden vuoden ikäisen lapinkoiran turkkia olen kerran selvittänyt hurjista takuista ja siinä oli ihan riittävästi! Mie harjailen Tessua säännöllisesti. Liian usein sitä ei voi tehdä.

Tänään käytiin Saaran ja koirien kanssa Mellavaarassa etsimässä sitä Mellalampea, jolla kaikki muut koiralliset tuntuu käyvän melko usein, mutta jonne me ei olla vielä keskenämme löydetty. Löydettiin me tällä kertaa jopa reitti sinne. Lunta vaan oli varmaan 20cm ja pimeäkin tuli, kun ei ajoissa ehditty. Ensi kerralla sitten päästään ehkä perillekin asti!