Vuosi 2014

Vuosi 2014 oli erittäin tapahtumarikas ja melkoisen stressaava, vuosi sitten en todellakaan odottanut kokevani sellaisia asioita, kuin tänä vuonna tuli koettua. En olisi osannut arvatakaan, että vuoden 2015 alussa meitä täällä Ahkiomaassa asuu kolme ja niistä kolmesta yksi on lapinkoira, Jullea ei ole ja Rellakin asuu Oikaraisella. Ajattelin tehdä tällaisen vuosikatsauksen.

Tammikuu

Tammikuussa lenkkeilin Harjulammen jäällä näiden kahden kanssa. Oli ilmeisen kylmä tammikuu, ainakin kaikissa kuvissa on Jullella villapaitaa ja takkia päällä ja kuvissa melko hyytävä tunnelma. Rella stressasi vatsansa kipeäksi ja ripuloi jatkuvasti, Jullella huomattiin yksinolo-ongelmat eikä se muuten ollut vieläkään sisäsiisti, vaikka oli jo 7kk vanha. (Sillähän on sama syntymäpäivä kuin Tessulla, mutta se on vuoden vanhempi). Rella vietiin kokeeksi Oikaraiselle ja mulla oli sitä ikävä. Tammikuussa lenkkeilin myös useampaan otteeseen kavereiden ja niiden koirien kanssa.

Helmikuu

Helmikuussa hiihdin Jullen kanssa Kemijoen jäällä, lisäksi tuskailin sen aktiivisuuden kanssa, treenailin sen kanssa tokoa ja suunnittelin näyttelyitä. Aika kultaa muistot todellakin, koska en muistanutkaan, että Julle oli joskus jotenkin erityisen rasittava tai hankala muuten kuin yksinolojen takia. Sisäsiisteys alkoi ilmeisesti pikku hiljaa olla hanskassa, koska ei ainakaan ihan hirveästi tullut tuskailtua sitä. Lenkkeiltiin myös lammen ja joen jäällä ihan muuten vaan, viikonloppuisin käytiin Oikaraisella riehuttamassa koiria oikein kunnolla. Rella muutti vanhemmille kokonaan.

Maaliskuu

Maaliskuussa ei tullut otettua kuvia juuri yhtään. Postauksiakaan en juuri kirjoitellut, kun Jullen yksinolojen kanssa oli ihan tarpeeksi työtä ja stressaamista. Yritettiin kaikenlaista, mutta tilanne meni vain pahemmaksi. Lopulta päätettiin etsiä Jullelle uusi koti. Lenkkeiltiin edelleen Oikaraisella ja metsässä joka viikonloppu. Mie lähdin Tornioon töihin maaliskuun puolessa välissä, Henkka ei voinut jatkuvasti vahtia Jullea eikä olla koko ajan sen kanssa kotona, mutta yksinjäädessään se huusi, raapi ovenkarmeja ja repi nojatuolia.

Huhtikuu

Huhtikuussa olin edelleen töissä Torniossa. Julle muutti ensin väliaikaisesti vanhemmille, koska sitä ei voinut jättää yhtään yksin. Se huusi taukoamatta jopa kuuden tunnin ajan. Oikaraisella se osasi olla hiljaa muiden koirien kanssa, se vietti päiviään myös Rellan kanssa häkissä ja viihtyi ihan hyvin. Lopulta 13. huhtikuuta Julle muutti uusien ihanien omistajiensa luokse Kangasalle, jossa sillä on 2000 neliön aidattu piha, koirakaveri Timi ja paljon tilaa juosta. Eroahdistuksesta ei ole siellä tietoakaan. Mie tunsin itseni todella epäonnistuneeksi, kun jouduin antamaan koiran pois.

Toukokuu

Yritettiin kovasti toipua Jullen lähdöstä ja totutella koirattomaan elämään. Mulla se niinkin onnistui, kun olin edelleen Torniossa itselleni ihan uudessa ympäristössä. Katselin haikeana jokaisen koiranulkoiluttajan perään ja viikonloppuisin kävin aina lenkkeilyttämässä Rellaa, Rippua ja Riitua metsässä, myös mätsäreissä pyörähdettiin. Töissä kulutin aikaa katsellen tori.fi:n koiranmyynti-ilmoituksia ja pohdin, mikä koira meille voisi sopia. Katselin myös eri kasvattajien sivuja ja aloin haikailla lapinkoiran perään, kun käytiin mätsärissä, jossa nähtiin noin 10-viikkoinen lapinkoiranpentu ja Anni Riskun kanssa. Henkka rakastui lapinkoiriin.

Kesäkuu

Tutkailin lapinkoirakasvattajien sivuja, löysin mukavanoloisen kasvattajan, jolla sattui olemaan juuri syntyneitä lapinkoiranpentuja. Laitoin kyselyä menemään ja lopulta me sitten varattiin itselle pentu. Alettiin laskea päiviä siihen, että päästään katsomaaan meidän tulevaa koirakaveria. Käytiin katsomassa ja kuvaamassa Rovaniemen juhannusnäyttelyssä lapinkoirakehää, mie olin pienesti järkyttynyt, kun samat koirat, joita olin viimeksi lapinkoirakehillä katsellut junioriluokassa, olivat nyt jo veteraani-ikäisiä...

Heinäkuu

Heinäkuussa käytiin katsomassa Tessua ensimmäistä kertaa, samalla käytiin Kuusamossa kiertämässä pieni karhunkierros. Käytiin myös Kemin näyttelyssä katsomassa lapinkoiria ja nähtiin sielläkin Tessun kasvattajaa, Johannaa. Oltiin entistä varmempia siitä, että lapinkoira on meidän rotu. Laskettiin päiviä siihen, että mulla loppuisi työt Torniossa ja päästäisiin hakemaan meidän uusi perheenjäsen kotiin. Heinäkuun puolen välin jälkeen vietettiin serkkuni valmistujaisjuhlia, joissa oli oikein mukavaa. Sain myös kuulla surullisia uutisia, kun luokkakaverini oli saanut sairaskohtauksen ja kuollut yllättäen, sekä Henkan mummin veli kuoli. Koiran odottaminen piristi.

Elokuu

Elokuun 2. päivä Tessu muutti meille. Oltiin superonnellisia meidän pörröpallerosta ja mie räpsin siitä kuvia, minkä ehdin. Ihana pentu osasi jo ensimmäisellä yksinolokerralla olla ihan rauhassa ja tuli vaan unisena vastaan, kun palattiin kotiin. Pelko uudesta epäonnistumisesta hälveni kummasti. Aloitin myös työt Rovaniemellä. Elokuun 7. päivä kohtasin tähänastisen elämäni suurimman surun, kun rakas serkkuni kuoli auto-onnettomuudessa. Valmistujaisia oltiin vietetty vasta heinäkuussa. Olin todella onnellinen, että oltiin otettu Tessu, koiranpentu pitää liikkeellä ja naurattaa väkisinkin. Tessu sai sosiaalistamisharjoituksia Rovakadun markkinoilla ja Tervolan Maaseudulta käsin -messuilla.

Syyskuu

Syyskuu kului perusasioiden opettelun parissa, sisäsiisteys ja hihnassa käveleminen olivat kuukauden jutut. Tessu myös teloi tassunsa ja joutui kuvattavaksi. Tassu onneksi oli vain kolahtanut, ja parani itsekseen. Tessu pääsi kokeilemaan myös monia muita asioita ensimmäistä kertaa; kävimme puolukassa, veneilemässä, rokotuksilla ja vietimme yön Oikaraisella koiravahteina, myös ensilumi tuli jo syyskuun 25. päivä.

Lokakuu

Lokakuussa Tessu pääsi usein metsälenkeille, pari kertaa Saaran bortsujenkin kanssa juoksemaan. Tessu kävi myös toisilla rokotuksilla ja lokakuun lopussa napatyräleikkauksessa. Myös sisäsiisteys alkoi pikkuhiljaa olla hanskassa, lokakuun jälkeen sisälle pissaamiset olivat täysin minun ja Henkan laiskuutta ja ihan satunnaisia vahinkoja. Olin todella ylpeä meidän pikkupallerosta, koska Jullehan ei tosiaan ollut sisäsiisti vielä 7kk ikäisenäkään ihan täysin.

Marraskuu

Marraskuussa Tessu toipui vielä vähän napatyräleikkauksestaan. Ehdittiin kuitenkin käydä monen monta kertaa jäällä ja metsässä lenkillä, pentutreffeilyt saatiin meidän vilpertin kanssa unohtaa kokonaan ja siirryttiin koirapuistoilemaan. Se tuntuukin olevan Tessun juttu. Käytiin myös Pellon näyttelyssä treffailemassa sisaruksia, se oli kivaa!

Joulukuu

Joulukuu menikin sitten joulua odotellen ja pimeissä vesikeleissä tarpoessa. Tessu kasvatti joulukuun vesikeleissä turkkiaan. Riemuittiin myös uusista lumista ja pakkaskeleistä, joita varten tuollainen lapinkoira tuntuu olevan tehty. Joulu vietettiin mukavasti Oikaraisella ja uuden vuoden aattona ihmeteltiin sitten raketteja.