Joulu 2014

Jouluaaton tunnelmia

Nyt alkais olemaan joulu taas pulkassa, kun on syöty jouluruokaa ja suklaata ällötykseen asti. Varsinki sitä suklaata. Syömisen vastapainoksi olen käynyt koirien kanssa lenkkeilemässä ja taluttelin kaikkia kolmea koiraani. Ripusta on tullut jo melkoinen vanhus, Rella on ihan entisensä ja Tessu oli joulun riehumisen jälkeen kaksi päivää ihan rättiväsynyt - se ei nimittäin nukkunut neljään päivään muuten kuin yöllä, ja muun ajan ravasi ympäri taloa oikeastaan pysähtymättä missään välissä. Ihan toivoton ad/hd- ja stressimaha-koira.

Rippu on tosiaan 10,5-vuotias, sillä on pari isohkoa nisäkasvainta, sen takajalat ei enää kanna sitä vertaa, että se haluaisi hyppiä vasten tai hyppelisi sohvalle mitenkään keveästi, myöskään kopin katolla sitä ei enää näe haukkumassa - se ei halua hypätä enää niin korkealle. Kuulo sillä on joko mennyt erittäin valikoivaksi tai sitten se on vähän huono. Sisällä se viihtyisi vaikka koko ajan. Edelleen se on ihan mahdottoman kiltti, haluaisi mielellään istuskella sylissä (sehän siis painaa vaivaiset 30kg ja on 56cm korkea...) ja olisi aina valmiina hyppäämään auton kyytiin, että pääsisi metsään juoksemaan. Tuntuu vaan hurjalta, että koira, joka on minun ensimmäinen oma koirani, on jo niin vanha. Saa nähdä tuleeko se näkemään enää seuraavaa joulua.

Meillä Tessun kanssa oli oikein virkeät joulunpyhät, ei päästy liikaa lepäämään kumpikaan. Tessulla on ilmeisesti samaa vikaa kuin Rellalla, eli se reagoi uusiin ja jännittäviin tilanteisiin vatsallaan, joten mie juoksutin sitä joka ainoa yö vähintäänkin kerran ulkona, yhtenä yönä kahden tunnin välein. Voin kertoa, että kyllä väsytti! Kun talossa on kuusi ihmistä, niin siellä ulko-ovellakin on jatkuvasti joku menossa, ja Tessu oli lähdössä jokaisella ovenavauksella ulos. Eipä se siis joutanut lepäilemäänkään liikoja. Nyt on sitten pari päivää lepäilty ja toivuttu tuosta reissusta, Tessu varsinkin.

Kävin Jokkavaarassa kiikkumassa Tapaninpäivänä Rellan, Ripun ja Tessun kanssa, pakkasta oli noin 25 astetta ja vanhuskoiraa paleli tietysti hirveästi. Tessu oli oikein elementissään, kun sai pyöriä lumessa ja rääkätä Rellaa, sillä tuntui olevan ihan sopivan lämminkin.

Olispa vaan ihanaa löytää jostain työpaikka, niin että voisi joskus kuvitella pääsevänsä kaupungista pois. Kyllä mie kaupungissakin ihan kohtuullisesti viihdyn, mutta paremmin viihtyisin maalla. Nuo lenkkeilymaastot on alle kahden kilometrin säteellä minun kotikodista. Ei paljon parempaa asuinpaikkaa voisi kuvitella. Mutta noh, sellainen joulu oli mulla koirien kanssa. Oikein rentouttava ja mukava yöheräilyistä huolimatta, oli kiva viettää taas aikaa kunnolla noiden vanhempienkin koirien kanssa.