Kisuja

Kuka vois vastustaa tämmöstä? :) Siinä on siis Siirin pentu, se ainoa varattu. Suloisiahan nämä on. Rellankin mielestä kissat on aivan superihania, se änkeää Siirin ja pentujen kanssa samaan laatikkoon nukkumaan ja nuolee pentuja ja Siiriä. Jekku pelkää pentuja hieman, mutta uskaltautuu jo hieman haistelemaan niitä. Viikon päästä pennut taitaakin jo kävellä ympäri taloa. Itseäni miellyttää eniten kilpparityttö hauskan värinsä takia.

Rellallakin on suuri ja hieno aarre, joka maistuu tosi makealta ;)

Mätsäröintiä

Jekku SIN1

Käytiin mätsärissä Jekun kanssa pitkästä aikaa. Se käyttäyty kohtuu hyvin. Ei hyökkäilly oikeastaan muitten koirien kimppuun tai sellasta. Kehässä kulki hyvin ja seisoi tosi nätisti koko ajan. BIS-kehässä meni vähän höpöksi, kun isä käväs autolla mätsäripaikalla ja Jekku alotti sitten isän perään itkemisen... Kenen koira? ;) Sain tosissaan sanoa tuomarille kiitos, kun päästiin kehästä pois häiritsemästä muita. :D Senior handlerissa Jekku näykkäisi sitten tuomaria... Teki kyllä mieli vajota maan alle ja mietin, että lähtiskö ollenkaan varsinaiseen kehään, mutta mentiin kuitenki. Oikean kehän tuomarista Jekku tykkäsi enemmän ja käyttäytyki hienosti. Sijoituttiin näykkäisyn seurauksena tietenki sennuissa viimeisiksi. Kuva © Anni H

Rellakin oli taas mukana kattelemassa ja se käyttäyty mahtavasti ja sai paaaljon rapsutuksia ja leikkikavereita saksanpaimenkoiran ja rotikan pennusta. :) Ihanan rohkea ja avoin pentu. Rellan mielestä kaikki on sen kavereita eikä se ymmärrä, että joku ei vois tykätä siitä. Parempaa ei vois olla. Onhan se vähän toisenlaista olla Rellan kuin Jekun kanssa liikkeellä.

Käytiin nyt illalla hakemassa joelta verkot pois, Rella ja Jekku istuskeli veneessä mukana. Rella istu ja ihmetteli veneessäkin nätisti, ei pelännyt yhtään tärisevää kyytiä keskellä jokea. Jekku keikkui veneen reunalla niinku tavallisestikin ja tuijotteli lintuja.

Kissanpennut koittaa jo opetella kävelemään, kaikilla on silmät auki ja sukupuolet on saatu selville. Mustavalkoinen on poika, ruskea on poika ja kilppari on tyttö. :) Jos meille kotiin joku jää, niin se on varmaankin mustavalkoinen. Paitsi jos kilppari on luonteeltaan kivempi. Pikkusisko ja pikkuveli on ehdottomasti sitä mieltä, että kolmas kissakin pitäisi saada... Saa nähdä taipuuko äiti ja isä tällä kertaa.

Sitä sosiaalistuttamista ja niitä penneleitä taas

Rella on yksinkertaisesti varmaan maailman fiksuin penneli. (: No, ehkä se on vähän puolueellisesti sanottu, mutta hieno kuitenki. Sen kans voi mennä varmasti minne vaan ja aina se osaa suhtautua tilanteeseen hyvin. Ollaan nyt käyty tokokisoissa kattelemassa, ollaan ihmetelty lehmiä, lintuja, kissoja, muita koiria, hamsteria, autoja, mopoja ja ihmisiä. Eikä Rella tunnu hätkähtävän juuri mistään. Valtavan hieno pieni koira! Uusista paikoista se ei turhia stressaa, vaan kaikki uusi on sen mielestä vaan kivaa. Aivan toisenlainen kuin Jekku pentuna, Jekku kun on pennusta asti ollu hieman epäluuloinen uusissa tilanteissa.

Hhahhahheh

Sen rakkaus ruokaan on suorastaan hurrrrja. Kissanhiekkalaatikon sisältö oli tosi herkkua niin kauan kuin sen sisällön popsiminen kiellettiin hyvin jyrkästi. Nyt Rella jättää sen jo suosiolla rauhaan eikä yritäkään tunkea koko hiekkalaatikolle, kissanruokakin olisi hyvää, mutta se on jo aiemmin pyritty siirtämään ylemmille tasoille, koska Jekulla menee sen syömisestä vatsa sekaisin (ja niin muuten menee Rellallakin). Jekkukin on sulanut ihan täysin Rellalle. Kuka vois vastustaa tuota pikku neitiä, kun se oikein sitkaasti yrittää? ;) Jekulla kestää aina aikansa tottua, mutta nyt se jo jakelee Rellalle pusuja ja huolehtii sen korvien puhtaudesta.

Tämmöinen pieni Rella...

Kissanpentujen tilanne on se, että yksi on varattu pikkusiskon kaverille. Se raahasi isänsä katsomaan viikon ikäisiä pentuja. Veeran isä katsoi pentuja hetken ja kysäisi, että mikäs me näistä otetaan. ;) Niinpä punaraidallinen pentu on nyt varattu. Vielä mustavalkoinen ja kilppari vailla kotia, mutta eiköhän niillekkin hyvä koti löydy suhteellisen helposti...

 Mutakylvythän on vaan hyväksi, eikös?

Pentujuttuja

Rellaa!

Rella muutti meille lauantaina, käytiin hakemassa pikkuneiti samalla kun käväisin kavereiden tokokisoja kattelemassa. Ainaki tuli todettua, että Rella osaa karjua! Automatkasta ensimmäisen vartin neiti karjui aivan hurjana. Onneksi loppumatka meni kiltimmin. Kotona se törmäsi ensi töikseen Rippuun, joka osoittautui maailman ihanimmaksi kaveriksi. Aivan mahtavaa, joku joka osaa heiluttaa häntää ainakin melkein yhtä lujaa kuin Rellakin! ;)

Seuraavana Rella sai kokea järkytyksen, kun Jekku tuli vastaan. Jekku katsoi pentua ja katsoi minua ja murjotti koko illan mullekin, Rellalle se ilmoitti, että se ei ole ollenkaan tervetullut taloon, kaikki (pallot, lelut, luut, siankorvat, pedit, ihmiset, ruokakupit...) on nimittäin sen. Onneksi Jekku on vain pitkävihainen, mutta tottuu varmasti aikanaan uuteen tulokkaaseen. Jekku erehtyi jo kerran leikkimäänkin Rellan kanssa ennen kuin tajusi, mitä oli tekemässä. ;) Ihan pöljä apsopoika.

Kissanpentuja!

Siiri poksahti sunnuntaina päivällä ja tuloksena on kolme kissanpentua, yksi punaraidallinen (todennäköisesti siis poika) ja kaksi Siirin väristä kilpparia (todennäköisesti tyttöjä). Siiri oli vähän hämmentynyt pennuista ja tuli jalkoihin pyörimään ja huutamaan, että mitä ihmettä noille pitää tehdä, mami, en osaa! Äkkiä Siiri kuitenkin tajusi, että pentuja pitää hoitaa, ja hoitaakin niitä huolella. Tunkeilijoiden karkottamisessa Siiri on onneton. Jos kaverin Pessi antoi äkäiset sähisevät lähdöt ylimääräisille, Siiri tulee häntä pörhöllään puskemaan jalkoja aluksi muka tosi äkäisenä. Rellankin Siiri toivotti tervetulleeksi ystävällisesti puskemalla.