keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Puhtaita koiria pääsiäisen kunniaksi

Pääsiäisen kelit oli täällä päin suurimmaksi osaksi aika harmaat ja loskaiset. Mie vietin Tessun kanssa perjantain, sunnuntain ja maanantain Oikaraisella, Henkalla oli flunssa, joten se sai parannella itseään rauhassa kotona. Sunnuntaina pesaisin Riitun ja Tessun näin rapakelien alkamisen kunniaksi. Tuli puhtaita, pörröisiä ja hyväntuoksuisia koiria. <3 2h.="" aika="" br="" enk="" hti="" ihanaa="" iloisesti="" irtokarvatkin="" ja="" k="" kahden="" kehua="" koiran="" kuivaamiseen="" kuivainta="" l="" meni="" minun="" molemmilta.="" n="" pesuun="" taas="" tarpeeksi="" tuota="" velem="" voi="" yhteens="">
Maanantaina päivä kirkastui siinä iltapäivästä ja ai että olikin hieno keli! Lumi suli melkein silmissä, varsinkin tieltä. Käveleskelin vanhalta talolta mummolaan ja mummolasta takaisin vanhalle talolle. Nyt tekisi mieli taas juoksulenkeille. ;) Kevät on toisaalta kamalaa aikaa rapakeleineen, mutta toisaalta taas niin ihanaa, voiko joku olla nauttimatta lintujen viserryksestä, lumien sulamisesta ja ihanista kirkkaista kevätpäivistä?

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kun koiraa rakastetaan ruualla

Koiran ylipaino on helposti todettavissa ilman vaakaakin. Normaalipainoisella koiralla kylkiluut tuntuvat, kun koskettaa kevyesti sen kylkiä. Jos joudut painamaan ja etsimään kylkiluita, tai ne eivät tunnu, koiralla on liikaa rasvakerrosta. (Eläinlääkäriin.fi, Petri Bäcklund)
Tiedättekö sellaisen jutun kuin ruualla rakastaminen? Sitä on tapahtunut meidän hoikille labbiksille. Ruualla rakastaminen on aika tyypillistä monille ihmisille, etenkin monien vanhojen ihmisten koirat ovat aika lihavia. Ehkä kuvitellaan, että koira suuttuu, jos se ei ruokaa kerjätessään saakaan mitään? Tai että koira loukkaantuisi tai sille tulisi paha mieli? Vähän samaan tapaan kuin lapselle työnnetään keksi, jäätelö tai suklaapatukka kouraan, että paha mieli lähtisi pois. Tai isovanhemmat antavat lapselle karkkia, että olisivat lastenlasten silmissä kivoja ihmisiä. Välittämistä pitäisi kuitenkin osoittaa ihan toisella tavalla kuin ruualla - tekemällä yhdessä asioita, koskettamalla ja ihan vain olemalla yhdessä. Koira arvostaa tällaista myös, ruoka on hetken ilo, mutta pidemmän päälle ruualla rakastaminen ei toimi.

Koiran ylipaino rasittaa kohtuuttomasti koiran elimistöä. Ylipainoinen koira sairastuu herkemmin sydänsairauteen, sokeritautiin, ja nivelrikkoon. (Eläinlääkäriin.fi, Petri Bäcklund)
Koira tulee viereen istumaan, katsoo kosteilla silmillään alta kulmien - et voi vastustaa, vaan heität makupalan - koiran häntä alkaa heilua ja se tulee iloiseksi. Mutta vain hetkeksi - kohta se katsoo uudestaan surkean näköisenä "en ole saanut ruokaa ainakaan viikkoon". Ihmisen on hyvin vaikea vastustaa tätä, koska ihmisellä on tarve ruokkia nälkäistä. Ruualla on helppo osoittaa rakkautta ja välittämistä. Ahne koira kuitenkin kerjää ihan vain tavan vuoksi ja syö pelkästään siksi, että ruoka on hyvää. Sen ruuan antamisen sijaan voisi palkita koiraa ruualla vain aiheesta eli kun se tekee jotain oikein. Jos muuten haluaa osoittaa koiralle, että tykkää siitä, niin rapsutus tekisi sen todennäköisesti paljon onnellisemmaksi - etenkin pidemmällä tähtäimellä, kun koira välttyisi liikakiloilta ja niiden tuomilta vaivoilta. Vielä paljon paremmin kiintymystä voi osoittaa leikkimällä tai viemällä koiran lenkille.

Ihmisillä on tapana suhtautua hyvin tunnepitoisesti lemmikin ruokintaan. Ruoka tuntuu helpolta tavalta osoittaa eläimelle hellyyttä ja huolenpitoa. Hellyydenosoitukset muuttuvat kuitenkin karhunpalveluksiksi siinä vaiheessa kun lemmikki lihoo. (Eläinlääkäriin.fi, Petri Bäcklund)
Ruualla on helppo palkita ja tehdä koira iloiseksi. Niistä pitkin päivää heitellyistä nameista kertyy kuitenkin aikamoinen määrä ruokaa päivän mittaan ja niiden myötä koira lihoo ihan huomaamatta. Mikään määrä lenkkeilyä ei tunnu olevan tarpeeksi, kun koiran vyötärölle alkaa kertymään kerros silkkaa läskiä. Ruoka-annosta pienennetään ja pienennetään, mutta silti laihtumista ei tapahdu. Ei kai, kun nameina taskunpohjalta ja ihmisiltä jääneinä ruuantähteinä syötetään edelleen hirmuinen määrä ruokaa. Sitä mukaa kun koira lihoo, se myös muuttuu rauhallisemmaksi, koska se ei vain jaksa enää liikkua kuten ennen. Rauhallisuuden myötä se myös kuluttaa entistä vähemmän ja lihoo helpommin. Koirasta voi myös tulla äkäinen tai kärttyinen, koska sillä on huono olla kilojensa kanssa.

Koirahan on luotu liikkumaan, telmimään ja leikkimään. Sitä se ei lihavana jaksa tehdä. 20 prosentin ylipaino tietää sitä, että koiralla on melkoisen paha olla. 25 prosentin liikapaino alkaa olla koiralle jo todellinen rasite. (Koirakoulu Kompassi, Camilla Peura)
Ja jos palataan näihin meidän labbiksiin, niin tätähän se on. Rella ja Nella ovat molemmat lihoneet ihan hirmuisesti niistä ajoista, kun ne vielä olivat minun ja Henkan vastuulla ruokittavina ja liikutettavina. Rella painoi 27-28kg ja Nella noin 31kg. Nykyään Rella painaa 34kg ja Nella 40kg, ylipainoa on siis ihan reilusti, jos ajatellaan, että nuo entisaikojen painot oli ne molempien ihannepainot. Molemmilla läskiä on noin 26% painosta. Molempia rakastetaan ruualla ja ahne koirahan syö, se syö vaikka kuinka paljon ja vielä vähän enemmän.
Jo pieneen painonnousuun kannattaa reagoida, ja muistaa myös, että ”pari lisäkiloa” 15-kiloiselle koiralle on suhteessa 5 kertaa suurempi painonnousu kuin ”pari lisäkiloa” esimerkiksi 75-kiloiselle ihmiselle. (Eläinlääkäriin.fi, Petri Bäcklund)

http://www.pipap.net/tokosivut/ylipaino.htm
http://www.elainlaakariin.fi/koiran-ylipaino/
http://www.royalcanin.fi/uutiset2/teemat/painonhallinta/koirien-ja-kissojen-ylipaino-kasvava-ongelma
http://www.koirakoulukompassi.com/artikkeleita/terveys/paksuperhoseksi/



Rella maaliskuussa 2016
Rella heinäkuussa 2013
Nella kesäkuussa 2013
Nella joulukuussa 2015

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Hyvää pääsiäistä!

Huomaa kyllä postaustahdista, että työt on tosiaan alkaneet ja sen myötä istuskelen tietokoneen ääressä sen seitsemän tuntia päivässä. Ei paljon vapaa-ajalla kiinnosta tietokoneeseen päin vilkaiseminenkaan. :D Ollaan nautittu keväisistä keleistä; pakkasaamuista, kantavista keväthangista ja kirkkaista aurinkoisista päivistä. Pääsiäisloman kunniaksi tietysti ilma harmaantui kummasti, mutta onhan sentään vapaata.

Koko Viirinkankaan nartuilla taitaa olla myös juoksut just nyt, koska eräs herra lapikas on erittäin levoton koko ajan. Vikinää ja vonkumista ulos jatkuvasti, levotonta käveleskelyä ympäri kämppää - kyllä narttujen juoksut on urokselle melkoinen stressin paikkakin. Oikaraisella Riitukin sai osansa liehittelyistä, vaikka sillä ei taatusti ole juoksuja nyt ihan heti tulossa...

Viime viikonloppuna käytiin hiihtelemässä Rautakummulla, kun oli kantavat hanget. On se mahtavaa puuhaa! Tessukin juoksi innoissaan pitkin hankia oikein kunnon hepuleissa. Tänään kävin lumikenkäilemässä Tessun ja Satun kanssa, käytiin samalla myös mummolassa ja näin pitkästä aikaa paria serkkuakin, jotka tuli käymään Rovaniemellä. :) Serkun lapinkoiratytöllä Murulla oli just juoksut, joten se oli jäänyt astutusreissulle etelään, ai että Tessun nenään tuoksui hyvältä...

Kesäkin näyttää vähän lupaavammalta kuin odotin töiden alkaessa. Minun ei ehkä tarvikaan tehdä yöreissuja niin paljon kuin viime kesänä, ja Tessun ei ehkä tarvikaan muuttaa puoliksi Oikaraiselle kesän ajaksi. Henkka lähtee kesäksi Ouluun töihin, joten on vähän erilainen kesä kuitenkin luvassa. Ei olisi kauhean hauskaa jättää koiraa kokonaan vanhempien ja sisarusten niskoille. Toivon nyt sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee niinku toivon, ja saadaan Tessun kanssa nauttia kesästä yhdessä. ;)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Koko lauma Lapinvaarassa

Viikko vierähti taas kauhaa vauhtia töissä, iltaisin ei paljon tee mieli tietokoneeseen koskea, kun sen ääressä on jo koko päivän viettänyt. Tavallaan ihan positiivista, mutta blogi tahtoo aina sitten jäädä. Lauantai-aamuna suunnattiin kuitenkin taas Oikaraiselle. Heitin lumikengät autoon, änkesin koko koiralauman pienen Fiestani takapenkille ja hurautin Lapinvaaran laitaan. Kiskaisin lumikengät jalkaan ja päästin lauman valloilleen. Kamera ja pari hihnaa kaulassa roikkuen talsin Lapinvaaran päälle. Koirilla oli oikein hauskaa ja lenkin jälkeen oli väsyneitä otuksia.

Tällä kertaa muistin pitää huolen, että tuo Riitun rääpälekin pysyy mukana. Jos se jää heti alkuunsa jälkeen muista, niin se kipittelee neuvokkaana tipsuprinsessana auton viereen istuskelemaan. Sitä täytyy siis kutsua aina vähän väliä ja muistaa pitää silmällä, ettei se jää liian kauas nuuhkuttelemaan omiaan.

Lumikenkäily oli oikein mukavaa, nyt on sellainen hanki, että lumikengillä pääsee ihan minne vaan eikä upota yhtään. Kierrettiin sitten Lapinvaarassa ihan hyvän pituinen lenkki, Tessu ja Satu juoksenteli suosiolla kelkanjälkien ulkopuolellakin, Rella ja Riitu tahtoi olla vähän laiskoja ja yrittivät parhaansa mukaan löytää aina valmista jälkeä. ;)

Satulla on ikää nyt sellaiset 16 viikkoa eli seuraaviin mätsäreihin kaunotar pääsee mukaan. :) Siitä on kasvanut oikein sievä neiti, se kuuntelee hyvin, on ahne ja ihmisrakas. Kotipihalta se ei ole vieläkään lähtenyt lätkimään mihinkään, vaan pysyy aika lähellä katselemassa touhuja. Riitukin on lämmennyt Satulle jo melkoisesti, nykyään ne leikkiikin yhdessä. Tessu ja Satu tulee edelleen loistavasti toimeen ja Rella on sellainen rauhallinen tuki ja turva pennulle.

Mie itse tykkään Satusta kovasti, niin sisukkaasta, mutta kiltistä luonteesta kuin tuosta ulkonäöstäkin. Jos pikkupentuna näytti siltä, että siitä saattaa jäädä aika vaalea, niin ei näytä enää. Nyt se on tummunut jo aika hurjasti ja häntään on tullut pikkuisen pörheyttä. :)
En kestä tuon Tessu ilmettä tässä alemmassa kuvassa. ♥ :D Höntti pikku poika.