Tassutellen Tessun tahtiin: Kun koiraa rakastetaan ruualla

Koiran ylipaino on helposti todettavissa ilman vaakaakin. Normaalipainoisella koiralla kylkiluut tuntuvat, kun koskettaa kevyesti sen kylkiä. Jos joudut painamaan ja etsimään kylkiluita, tai ne eivät tunnu, koiralla on liikaa rasvakerrosta. (Eläinlääkäriin.fi, Petri Bäcklund)

Tiedättekö sellaisen jutun kuin ruualla rakastaminen? Sitä on tapahtunut meidän hoikille labbiksille. Ruualla rakastaminen on aika tyypillistä monille ihmisille, etenkin monien vanhojen ihmisten koirat ovat aika lihavia. Ehkä kuvitellaan, että koira suuttuu, jos se ei ruokaa kerjätessään saakaan mitään? Tai että koira loukkaantuisi tai sille tulisi paha mieli? Vähän samaan tapaan kuin lapselle työnnetään keksi, jäätelö tai suklaapatukka kouraan, että paha mieli lähtisi pois. Tai isovanhemmat antavat lapselle karkkia, että olisivat lastenlasten silmissä kivoja ihmisiä. Välittämistä pitäisi kuitenkin osoittaa ihan toisella tavalla kuin ruualla - tekemällä yhdessä asioita, koskettamalla ja ihan vain olemalla yhdessä. Koira arvostaa tällaista myös, ruoka on hetken ilo, mutta pidemmän päälle ruualla rakastaminen ei toimi.

Koiran ylipaino rasittaa kohtuuttomasti koiran elimistöä. Ylipainoinen koira sairastuu herkemmin sydänsairauteen, sokeritautiin, ja nivelrikkoon. (Eläinlääkäriin.fi, Petri Bäcklund)

Koira tulee viereen istumaan, katsoo kosteilla silmillään alta kulmien - et voi vastustaa, vaan heität makupalan - koiran häntä alkaa heilua ja se tulee iloiseksi. Mutta vain hetkeksi - kohta se katsoo uudestaan surkean näköisenä "en ole saanut ruokaa ainakaan viikkoon". Ihmisen on hyvin vaikea vastustaa tätä, koska ihmisellä on tarve ruokkia nälkäistä. Ruualla on helppo osoittaa rakkautta ja välittämistä. Ahne koira kuitenkin kerjää ihan vain tavan vuoksi ja syö pelkästään siksi, että ruoka on hyvää. Sen ruuan antamisen sijaan voisi palkita koiraa ruualla vain aiheesta eli kun se tekee jotain oikein. Jos muuten haluaa osoittaa koiralle, että tykkää siitä, niin rapsutus tekisi sen todennäköisesti paljon onnellisemmaksi - etenkin pidemmällä tähtäimellä, kun koira välttyisi liikakiloilta ja niiden tuomilta vaivoilta. Vielä paljon paremmin kiintymystä voi osoittaa leikkimällä tai viemällä koiran lenkille.

Ihmisillä on tapana suhtautua hyvin tunnepitoisesti lemmikin ruokintaan. Ruoka tuntuu helpolta tavalta osoittaa eläimelle hellyyttä ja huolenpitoa. Hellyydenosoitukset muuttuvat kuitenkin karhunpalveluksiksi siinä vaiheessa kun lemmikki lihoo. (Eläinlääkäriin.fi, Petri Bäcklund)

Ruualla on helppo palkita ja tehdä koira iloiseksi. Niistä pitkin päivää heitellyistä nameista kertyy kuitenkin aikamoinen määrä ruokaa päivän mittaan ja niiden myötä koira lihoo ihan huomaamatta. Mikään määrä lenkkeilyä ei tunnu olevan tarpeeksi, kun koiran vyötärölle alkaa kertymään kerros silkkaa läskiä. Ruoka-annosta pienennetään ja pienennetään, mutta silti laihtumista ei tapahdu. Ei kai, kun nameina taskunpohjalta ja ihmisiltä jääneinä ruuantähteinä syötetään edelleen hirmuinen määrä ruokaa. Sitä mukaa kun koira lihoo, se myös muuttuu rauhallisemmaksi, koska se ei vain jaksa enää liikkua kuten ennen. Rauhallisuuden myötä se myös kuluttaa entistä vähemmän ja lihoo helpommin. Koirasta voi myös tulla äkäinen tai kärttyinen, koska sillä on huono olla kilojensa kanssa.

Koirahan on luotu liikkumaan, telmimään ja leikkimään. Sitä se ei lihavana jaksa tehdä. 20 prosentin ylipaino tietää sitä, että koiralla on melkoisen paha olla. 25 prosentin liikapaino alkaa olla koiralle jo todellinen rasite. (Koirakoulu Kompassi, Camilla Peura)

Ja jos palataan näihin meidän labbiksiin, niin tätähän se on. Rella ja Nella ovat molemmat lihoneet ihan hirmuisesti niistä ajoista, kun ne vielä olivat minun ja Henkan vastuulla ruokittavina ja liikutettavina. Rella painoi 27-28kg ja Nella noin 31kg. Nykyään Rella painaa 34kg ja Nella 40kg, ylipainoa on siis ihan reilusti, jos ajatellaan, että nuo entisaikojen painot oli ne molempien ihannepainot. Molemmilla läskiä on noin 26% painosta. Molempia rakastetaan ruualla ja ahne koirahan syö, se syö vaikka kuinka paljon ja vielä vähän enemmän.

Jo pieneen painonnousuun kannattaa reagoida, ja muistaa myös, että ”pari lisäkiloa” 15-kiloiselle koiralle on suhteessa 5 kertaa suurempi painonnousu kuin ”pari lisäkiloa” esimerkiksi 75-kiloiselle ihmiselle. (Eläinlääkäriin.fi, Petri Bäcklund)