Halin yhteiselo muun lauman kanssa

Mehän harkittiin beaglen ottamista meidän mittapuulla melko pitkään. Jossain vaiheessa mietittiin, ettei oteta uutta koiraa ennen kuin Tessu on lähemmäs 5-vuotias, mutta päädyttiin kuitenkin Haliin, kun selailtiin beaglefoorumia ja toria... Tessu ja Hali tulevatkin hyvin juttuun, tosin kaipaisin Tessulta vähän enemmän kykyä puolustaa itseään. Se nimittäin antaa Halin nujuuttaa itseään mielin määrin eikä ärähdä ikinä, ei yhtään mistään. Hali saa viedä sen ruokakupin, syödä sen luut, repiä sen karvat, roikkua hännässä tai tehdä ihan mitä vaan, eikä Tessu sano sille yhtään mitään. :D Erittäin kiltti poika. ♥

Hali on muutenkin sujahtanut porukkaan hyvin. Beaglen ja labbiksen touhut sopivat hyvin yhteen, joten jopa meidän möhömaha Rella tykkää Halista ja leikkiikin sen kanssa. Riitu ei tykkää pennuista ja niiden rajuista leikeistä, joten se kyllä ilmoittaa Halille, että sen paikka todellakin on jossain ihan muualla kuin hänen lähellään riehumassa. Satun kanssa Halilla on hauskaa, ne leikkivät hippaa ja painivat siinä välissä hieman, Satu edellä ja Hali perässä. 

Henkka varsinkin on panostanut Halin opetukseen todella paljon. Hali osaa hienosti ottaa kontaktia, seurata, käsimerkistä mennä maahan ja kyljelleen, koskea palloa ja tulla luokse. Nimensä se osaa loistavasti ja tulee luokse myös silloin, kun on Satun kanssa painit kesken. Hihnakäytös tuolla on aika kaameaa, se singahtelee sinne tänne sen mukaan, minne nenä vie, joten siinä on paljon reenailtavaa. Muiden koirien ohitukset sentään sujuu hienosti namien kanssa, vaikka osa koirista onkin kovin jännittäviä. 

Sisäsiisteyskoulutus sujuu myös hyvin, enää tulee ihan satunnaisia pissoja sisälle kesken riehumisen tai silloin, kun omistajia vähän laiskottaa... ;) Hali herättää myös yöllä, jos on tarvetta käydä ulkona ja tästä ominaisuudesta todellakin tykkään kaikissa omissa koirissa. Olen itse melko herkkäuninen, joten herään helposti, jos koira rupeaa liikehtimään levottomasti.

Halin pahoina tapoina voisi mainita kenkien kantelun ja niiden mutustelun, sekä pöydille hyppimisen. Sillä on kauhea tarve nähdä kaikille mahdollisille tasoille, joten se loikkii pöydän reunoja vasten ja yrittää saada siellä olevia tavaroita. Tämäkin on onneksi hieman vähentynyt siitä, mitä se oli jossain vaiheessa. Myöskään kenkiä ei raahata eteisestä enää ihan siinä tahdissa kuin aluksi. 

Hyvää joulua pikkukoiran myötä!

Hyvää joulua näin vähän myöhässä. ;) En ehtinyt, enkä jaksanut tulla aiemmin tietokoneen ääreen, kun oli kaikenlaista muuta tekemistä. Nyt kuitenkin päivitellään vähän kuulumisia. Vietetään Tessun kanssa tosiaan joulua Oikaraisella. Käytiin isälle hakemassa aatonaattona pystykorvan pentu Sodankylästä - ei puhdasrotuinen, mutta ihan näköinen kyllä. Nimeä pikkuisella ei vielä ole, pitäähän tälle pystykorvan pennulle nyt keksiä se aivan täydellinen nimi. 

Riitulle sattui juoksut juuri jouluksi, joten meillä on täällä vähän levottomat tunnelmat... Tessu kitisee Riitun perään, on kitissyt koko joulun. Koskenkylässä se kiusasi Nellaa ihan hulluna, joten sielläkään olosta ei tullut juuri sen kummempaa. Käväistiin sielläkin aatonaattona Rellan ja Tessun kanssa. Rellalla tuli heti kiire kotiin ja Nella kiehnäsi Rellan kyljessä mahdottomasti, se oli selvästi onnellinen vanhasta kaverista. :)

Tessun leikkauttamista ollaan pohdittu ja mietin tässä, että milloin sen sitten tekisi. Ei noin höyrypäistä ja hormonihyrrää urosta vaan voi pitää narttulaumassa, kun aina pitäisi olla nylkyttämässä jotain tai muuten vaan jatkuvasti stressata narttujen keskellä - oli juoksut tai ei. Vaikka kotona kaupungissa ei narttuja olekaan, niin tekee elämän vähän vaikeaksi, kun aina pitää miettiä, kellä on juoksut tulossa tai menossa ja kuinkahan hulluna se muuten vaan on jonkun perään.

Tämän pikkuisen kanssa Tessukin saa vielä olla helisemässä. On sen verran tomeran oloinen tyttö, ääntäkin tästä varmasti lähtee vielä yhtä kovasti kuin Tessustakin. :D Isompia koiria tuo ei arastele yhtään, häntä tiukasti kippuralla se mennä viipottaa ympäriinsä eikä paljon mietiskele, mitä ne sellaisesta tuumii - ei sillä, että niitä paljon kiinnostaisi. Rellan ja Riitun mielestä tuollainen rämäpää (Tessun tyylinen pentu) on tietysti ällöttävä, mutta Tessu taas välillä leikkiikin pennun kanssa kunhan Riitun perässä vouhkaamiseltaan ehtii. Tämä pentu on isän paras joululahja ja pitkään odotettu haave ihan varmasti. :)

Näitä pitäisi sitten ensi syksynä löytyä täältäkin, että saadaan pikkuneidille paljon lintuhaukkuja. :)

Nalle nauravainen

Tässä maassa elää itsepäinen kansa...

...ja kaipa itsepäinen kansa vaatii myös itsenäisiä, itsepäisiä, sisukkaita ja tietysti suomalaisia koiria. Sisukas kuvaa kai tätä naperoa hyvin. Tessu on rohkea, itsenäinen ja aivan lannistumaton. Toisen koiran ärähdykset on tälle penskalle ihan ilmaa, vähän ottaa välimatkaa, mutta sitten mennään taas rytinällä päälle. :'D Ihmisten kiellot on ihan yhtälailla aivan yhtä tyhjän kanssa. Voi jestas, jos meillä vielä tämän syksyn jälkeen on yhdetkin ihan reiättömät housunlahkeet, niin jo on kumma. Minun eteen ei ole tällaista sisupussia sattunut sitten sen toisen suomalaisen pystykorvaisen koiran, Sissin. :)

Kaipa se juuri sen takia on niin tuhottoman söpö. Eihän näin söpölle kaverille voi kukaan olla vihainen hetkeäkään. ♥ Tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta, että tämä koira on oikeasti meidän ja se on ja pysyy meillä. Mie oon ihan rakastunut tähän karvapalleroon. (Henkan mielestä se näyttää karvamadolta ylhäältä päin...)

Syksy kultainen

Lopultakin alkaa tulla vähän väriäkin tähän maahan. Keltaista on ollut kyllä jo pitkään, mutta nyt sitä on maassakin, kun lehdet putoilee. Ja kuvauskelit on totta kai mitä ihanimmat. :) Käytiin eilen taas Saaran kanssa lenkkeilemässä, tällä kertaa otin Jullenkin mukaan. Tuike ja Vilppi ei oikein innostuneet pennusta, vaikka Julle parhaansa mukaan koitti juosta niiden perässä. Bordercolliet on vähän nopeampia kuin laiska löntystelevä labbis, joten oli siinä pikku-beaglella ryntäilemistä. Muuten beaglen poikanen on osoittanut jo pientä toivoa sisäsiisteyden oppimisesta, pissoja ei tarvitse siivota enää läheskään niin paljon. Helpotus!

Otettiin Julmuripojasta myös 13-viikkoiskuva (saa nähdä koska unohdetaan ekan kerran joku viikko välistä!) ja mittailtiin poika. Tällä hetkellä korkeutta löytyy 28cm, tiedä sitten onko se paljon vai vähän 13-viikkoiselle beaglen pennulle... Kuvasta näkyy hienosti myös Jullen kontakti, kyllä se sen jo osaa!

Riitulainen kävi viikonloppuna näyttelyssä ja sai sieltä tulokseksi H:n. Kaikenkaikkiaan kiva arvostelu suomalaiselta Tarmo Viirtelältä, mutta kun koira on liian iso, niin sitten se on. Mittailtiin Riitu, niin se on 28cm korkea, kun ihanne on 25cm. Ovathan tiibetinspanielitkin tietysti kasvaneet siinä missä monet muut rodut, mutta ehkä ne nartut sitten on siinä 25cm paikkeilla, kun urokset on vähän isompia. Nähtiin myös Riitun velipuoli, joka sekin oli melkoisen iso poika. Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Loppuun vielä kuva tästä luppakorvakaksikosta. ♥