Kaksin kappalein kysymyshaastetta

Kai tässä nyt täytyy tämä haaste tehdä, kun niitä kerran tuli ihan kaksin kappalein. :) Kiitos vain haasteista Nath ja Aino.

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Nathin kysymykset:
1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt? 
Tällä hetkellä minut tekee onnelliseksi jouluntulo, lumi ja talvi. Rakastan talvea ja lunta, joulusta nyt puhumattakaan. :) Myös elämä yleensä tuntuu tällä hetkellä siltä, että kaikki on tosi hyvin. Henkan kanssa lähti viides yhteinen vuosi käyntiin ja ollaan edelleen tosi onnellisia yhdessä. Tessu on ihana ja sekin alkaa pikku hiljaa kasvaa isoksi pojaksi, eikä vouhota enää ihan niin paljoa kuin nuorempana. Hyvin menee, mutta antaa mennä. :)

2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Mitä on koiraton vapaa-aika? Oikeasti, en poistu kotoa mihinkään ilman koiraa ellen mene kaupungille tai kirppareita kiertelemään... Lukemista, bloggailua, pienimuotoista sukututkimusta ja muuta sellaista teen kotona toki ilman koiraa, mutta muuta vapaa-aikaa ei kyllä ole.

3. Onko koirahistoriassasi jokin tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Jullen kanssa yksinolo meni aivan miten sattui alusta pitäen. En olisi ikimaailmassa halunnut luopua siitä koirasta, mutta eroahdistus kasvoi kerrostalossa ihan jäätävän suureksi eikä meillä ollut taitoa tai kykyä opettaa sitä olemaan yksin. Omakotitalossa ja toisen koiran kaverina se nimittäin pärjäsi silloin, ja pärjää nykyäänkin loistavasti yksin. Jouduttiin kuitenkin pari vuotta sitten luopumaan ensin Rellasta sen stressaamisen takia ja sitten heti perään Jullesta. En osaa sanoa, johtuiko Jullen eroahdistus Rellan vaikeudesta sopeutua kerrostaloon vai päinvastoin. Kuitenkaan kumpikaan ei kaupunkiin sopeutunut.

Eroahdistuksen takia pelkään koiran, erityisesti beaglen, ottamista, vaikka Tessun kanssa onkin yksinolo sujunut hyvin alusta asti. Haluttaisiin tulevaisuudessa kovasti uusi beagle ajokoiraksi, mutta ehkä sen aika on sitten omakotitaloaikoina... Tai sitten otetaan jotain muuta rotua oleva ajokoira.

4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
En oikeastaan.

5. Onko jokin koiristasi ollut ns. elämäsi koira, miksi?
Rella. Se on minun kultainen palleroinen, kuin ihmisen mieli ja ajatus. Se on luonteeltaan hyvin paljon samanlainen kuin itse olen, jos niin voi sanoa... Kaupunkiin ei vaan sekään sopeutunut millään. Rippukin on omalla tavallaan todella tärkeä, se opetti niin uskomattoman määrän asioita, mutta kyllä Rella on se minun elämän koira, ainakin tällä hetkellä ajateltuna.

6. Uskotko yliluonnolliseen?
Kyllä jollain tavalla. Tuntuu ehkä jotenkin lohduttavaltakin ajatella, että on olemassa yliluonnollisia asioita, joita ei vaan voi selittää.

7. Mistä esineestä et voisi luopua?
Puhelin? En tiedä, toisaalta voisi olla helpottavaakin olla ilman sitä, mutta ehkä se on puhelin.

8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
Se mikä ei tapa, vahvistaa. Toisin sanoen, vaikeat tilanteet elämässä yleensä opettaa jotain, jonka kautta voi tulla vahvemmaksi ja oppia selviämään paremmin erilaisista elämän haasteista.

9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta?
Tällä hetkellä se on lhasa apso. Tulevaisuus näyttäisi siltä, että reissutyöt tulee jatkumaan, joten en todellakaan voi ottaa melkoista turkinhoitoa vaativaa apsoa, vaikka sellainen ihana olisikin. Myös saksanpaimenkoira on upea, mutta ei todellakaan mulle sopiva koira. Mulla ei ole riittävästi aikaa tai intoa tehdä niin paljon, kuin sellainen koira vaatisi.

10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?
Lastenhoitaja. Voisi varmaan olla edelleenkin ihan hyvä ammatti, koska pidän lapsista vieläkin ja se kyllä kiinnostaa. Sellaiseksi opiskelemaan pääseminen onkin sitten toinen juttu. ;)

11. Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia?
Tavaroiden paikalleen laittaminen - en tajua, kuinka vaikeaa se voi olla.... :D Olisi kiva osata myös esim. vaihtaa autoon öljyt.

Ainon kysymykset:
1. Jos lemmikkisi olisi pelihahmo missä tahansa pelissä, oli se sitten League of Legends -champion tai Tera-hahmo - saat ihan itse päättää, millainen se olisi? Millaisia erityistaitoja sillä olisi, millainen ulkonäkö, olisiko se lajiltaan koira, vai kenties jokin muu eläinlaji? Ei tarvitse tietää pelaamisesta mitään, mielukuvitus kunniaan! 
Varmaan Tessu kaiken egonsa kanssa olisi joku supersankari, tai sitten se pahis. :D Koska se on pieni lapikas, niin sen superkyky voisi olla muuttua suureksi ja oikein vahvaksi.

2. Entä millainen lemmikkisi olisi ihmisenä? 
Erinomaisen hyvällä ja voimakkaalla temperamentilla varustettu naistennaurattaja. Melkoisen ad/hd-tyyppi varsinkin porukassa, yksinään sitten sellainen rauhallisempi, kiltimpi ja kunnollisempi henkilö. Tiedättehän ne porukan kovikset... ;)


3. Missä koira-asiassa koet kehittyneesi eniten viimeisen kolmen vuoden aikana? 
Olen oppinut tietämään omien taitojeni ja kykyjeni rajat, sen millaisen koiran kanssa pärjään ja millaisen kanssa en. Minusta ei esimerkiksi ole todellakaan ravaamaan kaikenmaailman treeneissä, koska olen melkoinen kotikissa. Sen sijaan viihdyn lenkkeilemässä, tykkään rapsutella koiria sohvannurkassa, puunata turkkia ja jäniksen metsästys ajokoiran kanssa on minusta melkoisen jännää puuhaa. Olen myös oppinut, että erilaiset koirat vaatii erilaisia tapoja lähestyä asiaa. Kaikki koirat ei opi yhdellä tavalla, vaan polkupyörän tosiaankin joutuu keksimään aina uudestaan.

4. Jos sinun tulisi lopettaa kaikki koiraharrastuslajit yhtä lukuunottamatta, minkä jättäisit jäljelle?
En harrasta muuta kuin näyttelyitä ja mätsäreitä, joten näytelmähommat tietysti jättäisin.

5. Paljonko rahaa on ok käyttää kuukaudessa koiraharrastuksiin ja koiran hyvinvointiin? Lukuunottamatta esim. akuutteja eläinlääkärireissuja. 
20-40e/kk. En itse harrasta mitään erityistä, joten mihinkään hallimaksuihin tai muihin ei mene rahaa. Käytän Tessua sillon tällöin näyttelyissä ja mätsäreissä, ja se itsehän on tyytyväinen, kun kuppiin tulee pari kertaa päivässä hyvää ruokaa, ja pääsee lenkille.

6. Jos saisit ottaa minkä tahansa värisen koiran (tai muun lemmikin), minkä värinen se olisi? 
Punasoopeli eli sellainen punaruskea. Erityisesti apsolla ja tipsulla se näyttää tosi hyvältä. Jos saksanpaimenkoiran joskus ottaisin, haluaisin mustan. Lapinkoiran haluaisin riistanvärisenä. Ja kun joskus otan kissan, niin se voisi olla sellainen tasaisen harmaa sheba-kissa.

7. Jos lemmikkisi saisi valita kolme tavaraa mitä ottaa mukaan autiolle saarelle, mitkä ne olisi?
Varmaan kong, vetolelu ja narulelu.

8. Flexi - puolesta vai vastaan? Jonkinnäköisten perustelujen kera. 
Puolesta ehdottomasti. Oikein käytettynä se on ihan mainio väline koiran ulkoiluttamiseen. Omistajan pitää vaan olla riittävästi hereillä ja katsoa, minne se koira on menossa. Liinan tai pitkän narun fleksi voittaa vaikka miten päin, koska se ei tartu risuihin tai sotkeudu koiran jalkoihin. Tessuakaan en joka paikassa uskalla pitää irti, mutta fleksi antaa vähän enemmän vapautta liikkumiseen.

9. Millainen on kirjahyllysi lemmikkiaiheisten kirjojen suhteen?
Hyllystä löytyy pari hyvää koirien käyttäytymiseen painottunutta kirjaa ja muutama koirarotukirja. Kaipailisin jotain temppukirjaa ja tokokirjaa vielä lisäksi.

10. Onko lemmikilläsi "tunnuskappaletta", jos on niin mikä? Jos ei, osaatko kuvitella mikä olisi koirallesi sopiva? Nopeatempoinen duuri -kappale, vai kenties jäätävän hidas ja mollissa soitettu. 
Tessulle varmaan sopisi joku Frederikin Äijäenergiaa. Se on omasta mielestään aika miehinen mies ja sen mielestä kaikki nartut palvoo sitä.

11. Mikä yksittäinen sana kuvailee parhaiten koiraasi? Saa perustella tai jättää perustelematta.
Vilperi. Tessu on vähän vallaton hölmöilijä, joka naurattaa ja naruttaa minua ja Henkkaa joka välissä. Se tekee niinkuin itse tykkää ja lällättelee, jos ei esimerkiksi halua jäädä kiinni. Sillä on myös omia pieniä kujeitaan ja tapojaan, joilla se viihdyttää meitä. :)

Kysymykset seuraaville:
1. Millainen olisi unelma asuinpaikkasi?
2. Minkä rotuisen koiran ottaisit, jos voisit valita kaikista, jos aikaa ja tilaa olisi paljon, eikä esimerkiksi kaupungissa asuminen/koulu/työt rajoittaisi? Miksi?
3. Voisitko kuvitella työskenteleväsi koirien/eläinten parissa?
4. Mitä tavoitteita sinulla on seuraaville kahdelle vuodelle?
5. Missä ja minkälaisessa maastossa lenkkeilet mieluiten?
6. Millainen koira olisi/on luonteeltaan täydellinen koira sinulle ja miksi?
7. Mikä lemmikin omistamisessa on parasta?
8. Voisitko kuvitella ottavasi rescue-koiran esim. Espanjasta?
9. Kaunein kuva koirastasi?
10. Millainen varustus koirallasi on yleensä lenkillä? Millainen hihna, panta, valjaat jne.
11. Kuinka paljon aikaa vietät lemmikkisi kanssa päivittäin?

Haastettavat:
Paimenten poluilla
Luonnonlapsi
Herkkupaloja ja vinkuleluja
Roopen treeniblogi
Tahmatassut
Maalaiskoirat
Suomenlapinkoirat Kuura ja Pihka 
enempää en keksinyt, mutta jos joku haluaa vastailla, niin siitä vain. Olisi kiva lukea vastauksia. :)

Parrasvaloissa Rippu

Löysin eräästä blogista haastepostauksen, jonka ideana on esitellä oma sekarotuisensa sekarotuisen rotumääritelmän mukaan - tai siis tehdä rotumääritelmätyyppinen kuvaus omasta sekarotuisestaan. Rippua ei turhan usein ole täällä blogissa näkynyt enää viime aikoina eikä siitä juuri tule puhuttua, vaikka se on minun ensimmäinen oma koira ja aika ykkönen edelleen kaikessa, joten pitihän tähän nyt tarttua. :) Tänäpäivänähän arvon rouvalla on jo nisäkasvaimia, takajalat tahtoo pettää pikkuhiljaa ja kuulokin on mennyt aika huonoksi. Ikää Ripulle tulee toukokuun lopussa täyteen 11 vuotta. Mutta nyt aiheeseen!

Rippu on sekoitus labradorinnoutajaa, saksanpaimenkoiraa ja karjalankarhukoiraa, Ripun emä oli labbiksen ja sakemannin sekoitus ja isä karhukoira. Oikein pätevä yhdistelmä minusta. Ripusta näkee, että siinä on vähän noita kaikkia, mutta saksanpaimenkoira on siinä jäänyt ehkä kaikista eniten piiloon. Yleisolemukseltaan se on minusta kuitenkin kaunein koira, jonka olen ehkä ikinä nähnyt.

VÄRITYS Rippu on saanut värinsä ihan selkeästi karhukoiralta, vaikkakin Rippana on vähän mustempi kuin karhukoirat yleensä. Tummeman värityksen se on epäilemättä perinyt labbikselta. Ripun emähän oli sellainen ruskeankirjava, ehkä se oli vähän saksanpaimenkoiran värinen. En niin muista. Karhukoiran osuus on kuitenkin ihan ilmiselvä värien puolesta, vaikka yllättäen en muista, että sitä olisi karhukoiraksi ikinä luultu.

KOKO Noh, Rippuhan on noin 56cm korkea eli karhukoiraksi liian iso, labbisnartuksi ylärajalla ja saksanpaimenkoiraksi sellainen ihannekorkuinen. Mutta ihan sopivankokoinen koira kaikin puolin ja oli hyvin odotettavissa, että siitä näin iso kasvaa.

KARVA Karva Ripulla on paksua, tiheää ja kiiltävää. Kutakuinkin sellaista kuin karhukoiralla. Sakemannin karvaksi se on vähän pehmoisen oloista ja labbikseksi sillä on ihan liian pitkä karva. Rippu tiputtaa karvansa vain pari kertaa vuodessa, ei siis labbiksen ja sakemannin tyyliin ympärivuotisesti. Onneksi.

KORVAT Ripun korvat ovat olleet suurimman osan elämästä pystyt. Ne olivat terhakasti pystyssä jo ennen kuin Rippu oli 4kk vanha. Korvat ovat hyvä sekoitus karhukoiran ja sakemannin korvia, ne ovat vähän karhukoiran korvia suuremmat ja muodoltaan enemmän saksanpaimenkoiramaiset. Oikein hyvät korvat ja onhan niillä kuullutkin ihan kohtalaisesti. Vuosi sitten Ripulla oli verikorva, jonka seurauksena toinen korva jäi puolilurpaksi ja Ripun ilme menetti vähän arvokkuuttaan. Kotioloissa korvat ovat usein rennosti pään myötäisesti.

NENÄ JA KUONO-OSA Tätä en ole koskaan miettinyt, mutta ehkäpä sillä on karhukoiranenä. Labbikseksi se on ehkä vähän siro ja sakemannin nenäkään se ei oikein ole. Joten se on karhukoiranenä. Kuono-osa itsessään on aristokraattisen pitkä ja myös hieman kyömy - saksanpaimenkoiramainen.

ILME On useimmiten lempeän nautiskeleva ja iloinen, onnellinen hölmöhän se on. Toisinaan myös erittäin tarkkaavainen ja terävä, joitakin kertoja ilme on nähty myös vihaisena. Nakinpalan perään Rippu on ollut aina kova tyttö tekemään kaikkensa, joten silloin ilme on ollut erityisen innostunut ja tarkkaavainen.

TASSUT Tassut ovat sopusuhtaiset ja tiiviit. Jokaisesta tassusta löytyy jonkin verran valkoista, mutta lähinnä ne karvat ovat koristeina. Labbiksen räpylät häneltä löytyy myös ja Rippu onkin hyvä uimari, etenkin veneen perässä se ui oikein mielellään. Itsekseen se käy lähinnä vain pulahtamassa vedessä ja kahlailee tai makoilee mieluummin vedessä. Tassuilla on myös hyvä juosta, tosin mieluiten Rippu pysyttelee joutuisassa ravissa saksanpaimenkoiran tyyliin. 

HÄNTÄ Ripun häntä on hyvin ilmeikäs tai miten sen nyt sanoisi, ilmaisee hyvin kantajansa tuntemuksia. Useimmiten se roikkuu alhaalla, mutta hännänpää kaartuu pienelle koukulle, häntä myös viuhtoo labbikselle ominaiseen tyyliin puolelta toiselle ihan lakkaamatta. Ripun ollessa oikein ylpeä ja osoittaessaan omaa ylemmyyttään koiramaailmassa, häntä nousee kippuralle, mutta hännänpää ei kosketa selkää. Masentuneena tai elämään kyllästyneenä Rippu roikottaa häntäänsä suorana maata kohti, mutta näitä hetkiä sen elämässä on ollut harvoin. Eläinlääkärillä häntä saattaa livahtaa vahingossa myös koipien väliin. Karvaahan tuossa hännässä on samalla tavalla kuin muussakin koirassa eli saman verran kuin karhukoiralla.

LUONNE Rippu on luonteeltaan erittäin onnellinen hölmö, se on myös ahne ja tekee melkein mitä vain nakinpalan eteen. Labbikseen verrattuna sillä on kuitenkin tiettyä nöyryyttä, jonka oletan olevan peräisin saksanpaimenkoiralta. Labbishan kyllä tekee, mutta on aika jästipäinen tekemisissään... Rippu rakastaa läheisyyttä, rapsutuksia ja halailua - se kuvittelee mielellään olevansa sylikoirakokoa. Karhukoiralta sille on periytynyt aimo annosa metsästysviettiä, se on haukkunut niin lintuja kuin hirveäkin. Karhuja se kylläkin pelkää kuollakseen, joten rohkeutta sillä on yhtä vähän kuin meidän labbiksillakin. Tottelevaisuus Ripulla on erinomaisen hyvä silloin kun tehdään ihan oikeasti esim. tokoa, se on äärettömän nopea oppimaan ja hoksaamaan asioita, eikä sen kanssa ole tarvinnut jankata minkään asian kanssa kovin pitkään. Joku toinen olisi varmaan saanut Ripusta erinomaisen tokoilukaverin kisoihin asti.

Että sellainen koira on meidän veteraanirouva Rippu. Tällä hetkellä Rippu elää mitä todennäköisimmin viimeistä kevättään. Syksyn tullen se varmaankin pääsee muiden menneiden koirien ja kissojen viereen ikuiseen lepoon, mutta tällä hetkellä se elää elämäänsä mukavammin kuin koskaan - se nimittäin saa olla sisätiloissa melkeinpä jatkuvasti ja kutakuinkin asuu sohvannurkassa...

Kuvahaaste!

Nappasin kuvahaasteen Luonnonlapsi-blogista, joten pääsette nyt tutustumaan minun kuva-arkistoihin. :)

"Kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!"

Paras yhteiskuva, Treenaamassa, Kisaamassa, Paras kesäkuva, Paras talvikuva, Tunnelmallinen kuva, Hassuin ilme, Lomalla, Töissä, Tihutöissä ja Toinen identiteetti

PARAS YHTEISKUVA

Minusta on tosi vähän kuvia siitä sattuneesta syystä, että olen yleensä siellä kameran toisella puolella. Tämä on kuitenkin minusta tosi söpö kuva meistä, Töpsykin oli vielä niin pieni!

Ja tässä oikein mallikelpoinen kuva minusta ja Rellasta kolmen vuoden takaa.

TREENAAMASSA

Varsinainen treenikuva, mutta kyllä, treenataanhan tässäkin vähän kontaktia. Mini-Tessu tässäkin. Tessun kanssa treenailut on kyllä jääneet säälittävän vähälle, pentuväsymystä vissiin monen vuoden pentuhommien jälkeen!

KISAAMASSA

Se ainoa kerta, kun uskallettiin tokokilpailemaan Ripun kanssa (20.5.2010). Kisathan meni aikanaan varsin hyvin, noin niinku periaatteessa, mutta mie jännitin niin paljon, että meinasin varmaan kuolla. Rippu on edelleen paras ja pätevin. ♥ Saa nähdä, jäikö myös viimeiseksi kisailukerraksi tokoiluhommissa. Tessun kanssa me ei olla ehdittykään vielä kisailemaan missään.

PARAS KESÄKUVA

Melkein voisi kuvia katellessa kuvitella, että mie en edes elä kesä-heinäkuussa. Kuvia on kyllä toukokuulta ja elokuulta, mutta hyvin vähän heinäkuulta. Työt ei varmaan vaikuta tähän juttuun mitenkään... Eipä. Viime kesä meni Torniossa, sitä edellinen Kajaanissa... Tässä on kumminkin kiva tunnelma, toivottavasti ensi kesänä pääsen korjaamaan tämän kuvatilanteen!

PARAS TALVIKUVA

Töpsystä se on varmaan tämä.

Muuten se on ehkä tämä, voisko riemukkaampaa ilmettä olla labbiksella. :'D Rella on tässä noin 7kk.

TUNNELMALLINEN KUVA

Tessusta tämä.

Ja muuten tämä. Vime talvena käytiin tosi kovalla pakkasella Oikaraisella lenkillä, näpsäisin tämän Saarasta ja koiruuksista.

HASSUIN ILME

Tessulla ei ole juurikaan hassuja ilmeitä, se on niin totinen koira, mutta onneksi Rellalla on senkin edestä! Tämä on yksi ja sitten voi toki katsoa kohdan Paras talvikuva... :D

LOMALLA

Lomalla saa mennä niin lujaa kuin pääsee! Ja tilaa on silmänkantamattomiin.

TÖISSÄ

Vahtikoiran työvuoro. Ei siellä ehkä ollut mitään ihmeellistä haukuttavaakaan, mutta silti. Kyllä pitää ainakin kertoa, että täältä pesee, jos joku aikoo edes yrittää!

TIHUTÖISSÄ

Tessu syö hihnaa, joka on nykyään hyvin entinen. Hihnan repiminen kuuluu edelleen sen pahoihin tapoihin, joista tämä riiviö ei tahtoisi luopua ollenkaan! Muuta pirullista se ei olekaan tehnyt, paitsi ehkä vähän jyrsinyt seinää, mutta siitä ei ole kuvaa.

TOINEN IDENTITEETTI

Metsästäjä Rella. Sen sohvaperunan ja seurakoiran lisäksi siitä on myös noutajaksi, ihan oikeasti. :D

Ja Tessuhan on aina ollut melkoinen tonttu... Hehheh, ei siitä oikein löytynyt muutakaan. :'D

Tämmönen tämä haaste. Tulipahan selailtua vanhoja kuviakin läpi! Mie en haasta ketään erityisesti, mutta suosittelen tekemään, oli oikein kiva tonkia vanhoja kuva-arkistoja. :)

Koirien Movember!

Saara laittoi tällaisen Movember-haasteen, joka kuului seuraavasti:

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.

Tämähän täytyy siis ehdottomasti toteuttaa ennen kuin marraskuu ehtii loppua! Tosin uusia kuvia en taida alkaa ottamaan tässä hämäryydessä (=pimeydessä), kun selkeämpiäkin kuvia löytyy. Ensimmäisenä meidän poikaskoiran, Jullen viikset! Niissä onkin näköä...

Ja sitten hemulikoira Rellan viikset, jotka on kylläkin melko mitättömät Jullen viiksiin verrattuna. Ilme saa kuitenkin korvata viiksien puutteen. 

Mie taidan haastaa tähän juttuun Hannan ja Norpan, sitten Hannan ja vanhemmilla asustavat koirat Riitun ja Ripun. Kolmatta en millään keksi, joten kaksi saa riittää ;)

Kymysyshaastetta 11 kysymyksen muodossa

Saatiin haaste Siniltä blogista Voi Jehna! Tällainen haaste on ollut joskus aiemminkin, mutta nyt on taas eri kysymykset. Haastaa en jaksa yhtään ketään, kun en tiedä ketä haastaisin. Vastailla saa samoihin kysymyksiin! 

Eli haasteen säännöt ovat seuraavat:

• Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
• Keksi 11 uutta kysymystä.
• Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
• Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

Kysymykset ja vastaukset

1. Mitkä ovat suurimmat heikkoutesi/parhaimmat puolesi koiran omistajana?

Olen aika lyhytpinnainen ja hermostun koirille turhan helposti esim. niiden ollessa väärässä paikassa väärään aikaan tai kun muutenkin stressaa. Sen jälkeen useimmiten harmittaa ihan hirmuisesti ja yritän jatkuvasti tehdä töitä tämän kärsivällisyyden kanssa. Parhaimpia puolia ehkäpä johdonmukaisuus, en juuri luista niistä säännöistä, mitä on. 

2. Millaiset ulkoiset piirteet miellyttävät sinua koirassasi eniten?

Tätä pohdinkin eilen viimeksi, kun muokkailin kuvia koirista. Tykkään Rellan päästä, se on niin nätti ja ilmeikäs. Tykkään myös sen tummista silmistä ja ihanista paksuista korvista. Rakenteeltaan se ei ole mitenkään erityisen hieno, mutta myös sen väri on kiva ja "irtohäntä" persoonallinen. :D 

Jullesta tykkään kokonaan, se on vielä niin mahdottoman söpö ja palleroinen pentu. Rakenteeltaan se on kans tosi nätti ja lupaava, vaikka epäilenkin sen kasvavan melkoisen isoksi pojaksi. :) Jullen korvat on söpöt, kun ne on niin isot ja eikä sen suklaasilmiä voi kyllä vastustaa kukaan. Ihana! ♥

3. Onko sinussa ja koirassasi samanlaisia luonteenpiirteitä? Mitä?

Rella ja mie ollaan hyvin samanlaisia. Me ollaan yhtä laiskoja (ihan oikeasti), yhtä epävarmoja ja kun me jostain innostutaan, niin sitten kans innostutaan. Rella on kylläkin minun lyhytpinnaisuuden rinnalla suorastaan kärsivällisyyden perikuva. Se ei hermostu juuri ikinä mistään eikä varsinkaan Jullelle. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan minun näköinen koira. Valitettavasti.

Jullebullesta en sano mitään, kun se on niin vauva vielä. :)

4. Millaisia persoonallisia tapoja koirallasi on?

Relppisree kysyy aina luvan, kun se haluaa sohvalle tai sängylle. Se pistää pään sohvan/sängyn reunalle ja katsoo sitten vähän kulmien alta, että eikö sais. Tosin se kyllä hyppää siihen ilman lupaakin etenkin, jos kieltää... Vaikea sanoa, aika peruskoiria ne kai on?

5. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?

... Nyt täytyy kyllä kysyä, että mitäköhän tämä on. En ole aikoihin tehnyt yhtään mitään ilman koiraa. Tietysti leivon, luen kirjaa tai teen käsitöitä, mutta silloinkin koirat pyörii jaloissa, joten ei se ihan koiratonta vapaa-aikaa ole. 

6. Onko sinulla jotain koiramaailman mentoria? Kuka?

Eipä taida olla.

7. Miksi kirjoitat koirablogia?

Minusta on mukava kirjoitella kuulumisia tänne ja samalla on kiva lueskella, millaisia ongelmia sitä olikaan pari vuotta takaperin koirien kanssa. On kiva myös seurailla, miten sitä on muuttunut koiranomistajana ja miten tavoitteet ja harrastukset on muuttuneet. Kirjoittamista harrastin aikanaan muutenkin hyvin paljon erilaisten tarinoiden kirjoittamisen muodossa, joten tämä korvaa nyt hieman sitäkin. Kirjoittaminen muutenkin on minusta mukavaa puuhaa: olen se ihminen, joka tykkää kirjoittaa esseitä, raportteja ja vaikka mitä muistioita myös kouluun. :D

8. Mistä koirarodusta unelmoit ollessasi nuorempi (noin 6-8 -vuotias)?

Maltankoirasta, lhasa apsosta, coton de tulearista ja cavalier kingcharlesinspanielista esimerkiksi. Tykkäsin pienenä hurjasti kaikista pitkäkarvaisista pienistä roduista ja maltankoira oli minun mielestä vaan niiiin kaunis. On kyllä vieläkin, mutta nyt ymmärrän, että olen ihan liian laiska hoitamaan sellaisen turkkia.

9. Koetko olevasi liian jyrkkä mielipiteissäsi koira-asioiden suhteen? Eksytkö helposti väittelemään asioista?

En. Itse otan asiat aika rennosti enkä turhia stressaa koirien koulutuksesta tai ruokintajutuista. Joskus on ehkä vähän vaikea ymmärtää niitä, jotka ottaa kaiken kuolemanvakavasti. Minulla on kuitenki omat ihan hyväksi havaitut jutut ja muut saa tehdä, miten parhaaksi näkee. Myöskään yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asiat, ei minun mielestä ole olemassakaan. Jollekin sopii yksi tapa ja toiselle toinen.

10. Mitkä ovat tämän hetkisiä lyhyen tähtäimen tavoitteitasi koirasi kanssa?

Sisäsiistiksi opettaminen. Toivon mukaan hyvin lyhyen tähtäimen tavoite. ;) Jullen kanssa toki kaikenlaista muutakin tavoitetta on. Kuten seisomisen opettaminen, hihnassa kävelyn opettelemista ja kontaktin opettelemista, ihan perus arkielämän juttuja. Rellan kanssa vain oleskellaan. Sen tehtävänä on olla erinomaisen hyvä seurakoira. ;)

11. Millaisessa tilanteessa näet itsesi ja koirasi kolmen vuoden kuluttua?

Asutaan mitä todennäköisimmin edelleen jossain täällä Rovaniemellä kerrostalossa (ehkä jopa samassa asunnossa?), toivottavasti edelleen samalla kokoonpanolla kuin nytkin. Itse opiskelen edelleen ja Henkka on mahdollisesti armeijassa. Enempää koiria ei ole tosiaankaan tarkoitus ottaa piiiitkään aikaan, joten Jullen ja Rellan kanssa touhutaan, mitä touhutaan. Tuskin harrastetaan mitään erityistä, jos en sitten tuon beaglen poikasen kanssa innostu jostain kunnolla. :)

Kysymyksiä ja vastauksia

Haaste blogista Jucaides!

1. Mitä yhteisiä piirteitä löytyy sinusta ja koirastasi/koiristasi?

Rellan kanssa me ollaan aika samanluontoisia. Ollaan molemmat aikas kilttejä ja vähän ujojakin. Yhtä vähän me innostutaan uusista harrastuksista ja meillä on yhtä satunnaisesti innostuksen puuskia. Monesti vielä niin, että kun itse puhkuisin intoa treenata, on Rellalla päivä, jolloin mikään ei vois vähempää kiinnostaa. Herkut meille molemmille kelpaa myös ja ihan pikkaisen pyöreitäkin me ollaan. Ei toki liikaa vaan ihan sopivasti ;) Rellan kanssa myös sairastellaan yhtä paljon, joka vuosi mie saan kipittää lääkärille kerran jos toisenkin, sama homma Rellan kanssa...

2. Oletko materialisti koirasi suhteen eli lisääntyykö tarvikemäärä tarpeettomasti? Mitä ostat?

En ole. Kaikenlaista saattaisi tehdä mieli, mutta tyydyn silti vanhoihin ja hyväksi havaittuihin hihnoihin ja pantoihin. Leluja en ostele sen enempää kuin ruokakuppejakaan.

3. Koetko onnistuneesi koirasi/koiriesi koulutuksessa ja millä tavalla/miksi et?

Rellan kanssa koen onnistuneeni. Se on helppo kaveri arjessa ja joka paikassa, sen voi huolettaa ottaa matkaan ja olla varma, että kyllä se käyttäytyy. Lenkilläkään se ei räyhää vastaantuleville, joten sikälikin onnistunut olo on. Toki olen Rellankin kanssa virheitä tehnyt, mutta sen kanssa niitä on myös suhteellisen helppo korjata.

4. Onko olemassa koiraa tai muuta eläintä, jonka olisit halunnut tavata, muttet voinut (menehtynyt tjsp)?

Poikaystävän edesmennyt tiibetinspanieli. Se on varmasti ollut tosi hieno koira siitä kuultujen juttujen perusteella ja sellaisen olisin halunnut kyllä tavata.

5. Onko eri villityksistä (värjätyt turkit, lakatut kynnet jne) mielestäsi oikeasti haittaa koirille? Perustele?

No turkin värjäystä en ensimmäisenä tekisi. Väriaineet tunnetusti kuivattavat ihoa ja koiran ihoa ei noin vain kosteutetakaan. Tavallaan en näe mitään pahaa turkin värjäyksessä tai lakatuissa kynsissä, mutta eikö koira kuitenkin ole kauniimpi ihan luonnollisena? Minun mielestä ainakin. 

6. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa? (tarkemmin luonteen kannalta, mutta myös ulkonäkö)

En ikinä haluaisi superhyperaktiivista isoa koiraa tai pientäkään. Inhoan myös haukkuherkkiä pikkupystäreitä ja muita vastaavia. Toki kaikenlaiset asiat on koulutettavissa, mutta tällaisia ainakin yrittäisin välttää jo senkin takia, etteivät ne omalta tuntuisi. Arat koirat ovat myös äärimmäisen rasittavia ja hankalia, toivottavasti näitä nykyisiä arempia koiria ei koskaan käsiini satu. Ulkonäöltä vierastan todella lyttynaamaisia koiria, ihan lyhytturkkisia koiria ja jättiläismäisiä koiria. Vinttikoirat eivät myöskään ole mieleeni.

7. Mitä uhrauksia olet joutunut tekemään elämässäsi koiran omistajana?

En tietääkseni mitään. 

8. Mitkä harrastuslajit koirien kanssa ovat turhia, vai onko niitä? Jos on, mikä/mitkä?

Ei kai mikään ole turhaa, missä vietetään aikaa sen oman karvaturrin kanssa. Rajansa tietysti harrastusmäärälläkin koiraa kohti, mutta mikään laji yksinään ei ole turha.

9. Koetko roturisteytys-mahdollisuuden hyödylliseksi koirien jalostuksessa? Miten/miksei?

Koen hyödylliseksi. Tietyissä roduissa roturisteytys ei olisi ollenkaan pahasta ja esimerkiksi eri karva- ja kokomuunnosten risteyttäminen keskenään pitäisi ehdottomasti sallia. Näin esimerkiksi vaikka eri saksanpystykorvat ja colliet.

10. Mitä mieltä olet sekarotuisten koirien jalostuksesta tarkoituksellisesti esim. harrastuskoiriksi?

Njääh. Eikö näistä nykyisistä löydy sopivia? 

11. Mikä tekee koirasta mielestäsi "ihmisen parhaan ystävän"?

Uskollisuus ja kuuliaisuus. Se, ettei koira jätä, vaikka muut jättäisivät ja se on aina valmiina kuuntelemaan, vaikkei mitään ymmärtäisikään. Koira myös pakottaa omistajansa joka päivä lenkille, mikä tekee useimmille ihmisille pelkästään hyvää. Koiran kiintymys on myös yksi, mikä koskettaa.

ja haaste blogista pimeäsade!

1. Mikä on noloin tilanne mihin koirasi on sinut saanut?

Ehkä edelliset taipparitreenit, vaikka koiran toimille en itse varsinaisesti mitään voinut. Toinen voisi olla Jekun koiven nostelut muiden jaloille, repuille jne... Hieman saattoi hävettää aikanaan.

2. Jos voisit poistaa yhden asian koiraharrastusmaailmasta, mikä se olisi?

Jatkuva kyräily ja toisten selän takana pskan puhuminen. Ne tosin kuuluvat ihmisluonteeseen hyvin oleellisesti, joten ihmekös tuo, kun myös koiraharrastusmaailmassa on näin.

3. Mitä pidät koirien eri linjoista (näyttely-/työlinjat ym)?

Minusta mihinkään ääripäähän ei välttämättä ole hyvä mennä. Se kaikista järkälemäisin näyttelylinjainen labbis ei välttämättä ole sen kauniimpi kuin metsästyslinjainenkaan. Kaikista paras koira on toimiva koira. En toki kiistä, etteikö metsästyslinjainen olisi aika ylivoimainen nopeudessaan ja työskentelyinnossaan verrattuna näyttelylinjaiseen labbikseen, mutta mikä se labbiksen oikea työskentelytapa sitten on...

4. Jos voisit valita koiran pelkästään ulkonäön perusteella, minkä rotuisen koiran ottaisit? Entä jos pelkän luonteen perusteella?

Tjaah. Terriereiden ulkonäkö miellyttää kovasti, mutta nypittävyys ei niinkään, kun en mikään innokas turkinhoitaja ole. Samoin erilaisten pystykorvien ulkonäkö iskee minuun. Suomenpystykorvaa kauniimpaa koiraa ei ehkä ole? 

Luonteen perusteella valitsisin innokkaan eloisan touhuajan, joka osaisi sitten myös rauhoittua tekemisten välissä. Sellaisen koiran, joka rakastaa maailmaa ja olisi myös avoin ja rohkea luonteeltaan. Ripun luonne ilman metsästysviettiä ja pienoista epävarmuutta olisi aivan ehdoton!

5. Jos voisit aloittaa koiran kanssa uuden, minkä tahansa harrastuksen, mikä se olisi?

Rallytokoa olisi kiva kokeilla. Ei niin turhantarkkaa touhua kuin tokoilut ja muut. Verijälki ja mejä kiinnostaisivat myös. Rellan kanssa on turha haaveilla vauhdikkaista suorituksista ja hurjasta innokkuudesta, mutta puuhasteluharrastuksia sen kanssa voisi kokeillakin.

6. Edustaako nykyinen koirasi rotua jota haluat vielä tulevaisuudessa tulla omistamaan?

Mahdollisesti, mahdollisesti ei. Labbiksissa meille on ehkä sattunut pari vähän kehnoa yksilöä, kun toisella on terveysongelmia ja toisen kanssa ongelmia luonteen kanssa, eikä Rellakaan mikään mallikappale ole luonteeltaankaan. Ehkä tulevaisuudessa haluaisin jonkin pienemmän itsevarmemman koiran.

7. Onko sinulla koirasi suhteen mitään suuria, mahdottoman tuntuisia tavoitteita (esim. FI TVA)?

Tai vaikka taipumuskoekurssin suorittaminen. Kyllä. Meille se on mahdottoman tuntuinen Rellan epäinnokkuuden takia, mutta tavoite se on silti.

8. Jos koirasi olisi ihminen, millainen persoona se olisi?

Tällainen hyvin paljon minun kaltainen. :D

9. Kuva joka kertoo koirasi luonteen paremmin kuin sata sanaa?

10. Koirasi suurin haaste/vaikeus harrastuksen parissa?

Rauhallisuus, vauhdin ja innon puute. Rella on hyyyvin mietiskelevä koira eikä se pidä turhaa hoppua mihinkään. Sen innostaminen minkään tekemiseen vauhdikkaasti on melkoisen vaikeaa. Yleisesti se on kyllä yleishöseltäjä ja siinä mielessä touhukas koira, mutta vauhtia sillä ei liikaa ole.

11. Mielipiteesi koiranäyttelyistä?

Tavallaan "turhia" eivätkä erityisen mukavia tapahtumia ainakaan koirille. Mukavahan niissä on käydä hakemassa muiden mielipiteitä koirista ja näkemässä ihmisiä, mutta niissäkin mennään ikävästi äärimmäisyyksien hakemiseen, jos jalostusta ajatellaan. Lähinnä kuitenkin ihmisiä varten tehty laji.

Itse en tätä eteenpäin laita. :) Samoihin kysymyksiin voi tietysti vastailla.

Lemmikkihistoriaa

Sain tämmöisen haasteen kirjoittaa lemmikkieläinhistoriasta. Joten aloitetaanpas. :)

Meillä on kissoja ollut aina, aluksi oli Iso Kissa, jolla ei sen kummempaa nimeä ollut. Se pyöräytti pennut aina tasaisin väliajoin, joten kissanpentujakin on talossa ollut ihan jatkuvasti siihen asti, kun olin suunnilleen 6-vuotias ja meille jätettiin vain Laikku, joka oli uroskissa. Laikun kuoltua meillä oli hetken tauko, ettei ollut kissaa ollenkaan, kunnes meille haettiin Monni - ensimmäinen kissa, joka ei ollut samaa sukua meidän ensimmäisen kissan kanssa.

Ensimmäinen koira minun elämässä oli Jere, joka näkyy ylhäällä olevista kuvissa ensimmäisessä. Muistaakseni Jere oli kultaisennoutajan ja suomenpystykorvan sekoitus, isän metsästyskaveri. Sen paikka oli ulkona narun päässä, joskus se päästettiin juoksemaan, tai se karkasi. Jere eli 10-vuotiaaksi asti ja kuoli syksyllä 2000, jolloin meille otettiin Sissi.

Sitä ennen meillä oli yllä olevissa kuvissakin näkyvä Pörri, jonka kaivoin (tai kyllä se itse sieltä tepsutteli) 2-vuotiaana talon alta... Kuulemma ilmoitin isälle, että tämän mie otan. Kuvissa kyseinen koira on noin 4-5kk ikäinen, joten iso siitä tuli, vaikka mulla on kyseisestä koirasta melko hatarat muistikuvat. Pörri katosi, kun se lähti juoksemaan isän auton perässä. Se ei koskaan palannut takaisin kotiin eikä kukaan ollut muka nähnyt sitä missään. Auton allekaan se ei jäänyt, sillä sitä ei löytynyt kuolleenakaan mistään.

Opin lukemaan suunnilleen 6-vuotiaana ja siitä lähtien koirakirjojen selailu ja lukeminen oli yksi suosikkipuuhia. Ehdoton suosikkirotu pienenä oli maltankoira, koska se oli niin kaunis ja sitä kuvailtiin leikkisäksi ja iloiseksi. Suunnilleen 6-8 -vuotiaana aloin kinuta omaa koiraa. Lupaa siihen ei vain millään tahtonut irrota. Jeren kuoltua meille tuli kuitenkin Sissi, jonka isä lupasi minun koiraksi - varmaan jo ihan siksikin, että se jatkuva koiran ruinaus loppuisi... Sissin kanssa tuli sitten lenkkeiltyä yksin ja kaverin kanssa, mutta sen uppiniskaisuus ärsytti kyllä. Sain opetettua Sissin istumaan, menemään maahan ja ryömimäänkin lopulta, mutta se vei ihan uskomattoman kauan aikaa.

Pikkuisen ennen kuin täytin 12 vuotta, irtosi lupa Rippuun. Alun perin oli ollut puhe pienestä seurakoirasta, esimerkiksi cavalierista, bichon friséstä tai tiibetinspanielista, mutta kun lehdessä oli ilmoitus karhukoiran ja noutajan sekarotuisista pennuista, se piti saada. Äidille ei taidettu edes muistaa kertoa, että ollaan lähdössä hakemaan koiraa Ranualta, kun isän kanssa lähdettiin. Kotiin tullessa sylissä oli kuitenkin pieni musta karvakerä, jolla oli isot korvat ja tassut ja pitkä häntä. Ranualla oli selvinnyt, että kyseisessä koirassa oli myös saksanpaimenkoiraa, mutta sen ei enää siinä vaiheessa tietenkään annettu häiritä.

Ripun jälkeen tuli sitten Jekku, Jekun jälkeen Rella ja Rellan jälkeen vielä Riitu, mutta nehän on jo nykypäivää... :)

Haastetta kerrakseen

Nath laittoi tällaisen valtavan suuren haasteen tulemaan, jossa vastaan 34 kysymykseen. Onnittelen sitä, joka jaksaa lukea tämän alusta loppuun. ;) Itse en taida laittaa eteen päin kenellekään, vastatkoon, ketä sattuu kiinnostamaan! Mukana piristyksenä vähän kuvia, tässä ylimpänä viime viikonlopun mökkireissulta ja muut on sitten enemmän tai vähemmän vanhoja ja jo nähtyjä kuvia.

1. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan?
Näitähän riittää kyllä, ensimmäiseksi voisin mainita kaikki terrierit, hirvikoirat, huskyt ja malamuutti kuuluvat tähän ryhmään. Terrierit ovat kyllä kauniita katsella ja ihailen niiden sinnikkyyttä ja temperamenttia, mutta pikkukoirat on jollain tavalla niin rasittavan pieniä. Epäilen, että se temperamentti alkaisi myös ärsyttää jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän. Hirvikoirat vaatisivat sen hirvimetsillä käynnin, jota tuskin aloitan missään elämäni vaiheessa, vaikka ne luonteeltaan ovat usein tosi kivoja.

2. Minkälainen nimi on hyvä nimi koiralle?
Koiramainen nimi on yleensä kivoin. Vanhat suomalaiset nimet on kans ihan kivoja, vaikka yleensä en pidäkään ihmisten nimistä koirilla. Nimen pitää olla myös lyhyt, kolmitavuiset ovat liian pitkiä poikkeuksetta.

3. Milloin todella tunsit onnistuneesi koirasi kasvatuksessa tai missä viime aikaisessa tilanteessa olet ajatellut, että jotain on näköjään tullut tehtyä oikein?
Kun jokin asia lopultakin onnistuu. Hetket, jolloin Rella ei yhtäkkiä olekaan enää pelännyt esimerkiksi kynsisaksia, vastaantulevia koiria tai ihmisiä niin paljon kuin ennen. Tai kun päästään toisista koirista hyvin sujuvasti ohi. Rellan kans näitä hetkiä on kyllä paljon, koska se on kaiken kaikkiaan ollut aina niin helppo kouluttaa ja käyttäytynyt hyvin tilanteissa.

4. Milloin viimeksi ja missä tilanteessa olit todella, todella huolestunut koirastasi?
Kesällä, kun Rella sai juoksujen aikaan jonkin kohtauksen, jossa sen pää alkoi täristä ihan yhtäkkiä sen vain makoillessa ja katsellessa, kun itse söin aamupalaa. Se meni onneksi ohi eikä ole sen jälkeen ollut mitään tuollaista. Myös hotspot äityi Rellalla viime kesänä todella pahaksi eikä se suostunut oikein liikkumaan pöydän alta mihinkään ja tuntui, että koko märkivä alue leviää vain vaikka mitä tekisi.

5. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua, jossa aiot pitäytyä ja jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi?
Ehdottomasti! Labbisten luonne on niin kiva, ulkonäkö on kiva ja on sopivan kokoinenkin - ei liian iso eikä liian pieni. Turkki on myös juuri oikeanlainen, koiraa ei palele pakkasillakaan, rapaa ei kantaudu sisälle kovin mahdottomia määriä turkin mukana edes kesällä, ei tarvitse pestä ja harjatakin vain silloin tällöin, kun siltä tuntuu. Ehdottomasti minun koira! Varmaan vielä joskus hankin jonkin muunkin rotuisen koiran, esimerkiksi suomen- tai pohjanpystykorvan, mutta se on jossain kaukana tulevaisuudessa. :)

6. Mikä on epämieluisinta koiraperheen arjessa?
Karvan määrä joka paikassa ja sen seurauksena imurointi. Rellasta irtoaa karvaa kuitenkin jatkuvasti jonkin verran, juoksujen aikaan enemmän kuin muuten. Imurointi on ehdottomasti kaikista inhottavinta, mitä tiedän, mutta jos imurointia ei harrasta tarpeeksi usein, hukkuu karvoihin ja hiekkaan, mitä koirien mukana tulee väkisinkin. Talvi on kaikista parasta aikaa, kun sentään se hiekka pysyy poissa sisältä!

7. Milloin ja miksi olet todella haaveillut vaihtavasi koirasi rullaluistimiin tai muuhun vaivattomampaan harrastukseen tai elämäntapaan?
Kun koirasta on vaan huolta ja rahankulua sairasteluiden takia kuten kesällä oli. Muuten en koskaan.

8. …mutta miksi se karvainen köriläs vielä nuokkuu jaloissasi?
Koska koira vain on maailman paras ystävä. Se on aina valmiina lähtemään lenkille ja touhuamaan jotain. Kun koiria on kaksin kappalein, niistä on myös kaksin verroin iloa, kun niiden keskinäisiä touhuja seurailee. Ei varmaan ole mitään, mikä tuottaisi enemmän iloa kuin koirat. Kotiin tullessa on kans maailman kivointa, kun on se höselö siellä vastassa. :)

9. Erityinen hetki?
Se kun sain Rellan, ehdottomasti yksi hienoimpia hetkiä, kun koira tuntui niin omalta ja oikealta heti alusta lähtien. Sellaiset hetket on aina ihania, kun se tottelee poroista ja ihmisistä välittämättä ja tulee luokse tai jättää jopa kokonaan huomiotta jotkut typerät porot. Sellaisten asioiden kanssa on Ripun kanssa taisteltu ihan tosissaan.

10. Milloin tiedät, että koirasi on täydellisen onnellinen?
Kun se näyttää tältä:

Toinen tilanne on ehdottomasti se, kun sen paras koirakaveri tulee, on siinä iloista häsellystä! Ja näkeehän sen, että ne on parhaat kaverit :)

11. Koirasi hauskin piirre, tapa tai ominaisuus?
Hepulit on hauskoja, samoin Rellan tapa raahata vanttuita, pipoja, hihnoja ja pantoja viereen, kun se tahtoo pihalle. Silloin se tulee naama iloisella virneellä tuomaan aarteensa ja häntä huiskii odottavana. Jos vähänkin liikahtaa ulko-oven suuntaan, Rella säntää sinne päin touhuissaan.

Ja lisää kysymyksiä Nathilta...

1. Minkä takia olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?
Rella vain kuulosti niin oikealta, mietin ainakin Rinnaa, Seelaa ja Metkua myös, mutta päädyin Rellaan kuitenkin, kun Rella vaan näytti niin Rellalta.

2. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?
Kerjää keittiössä tai olohuoneessa ruokaa muilta...

3. Mitä kaikkea koirasi on syönyt tänään?
Luvallisesti omat ruokansa (eli noin 300g Jahti&Vahtia), lisäksi se on satavarmasti popsinut ainakin jonkin verran Riitun ruokia, kissojen ruokia, poron pskaa, heinää, erinäisiä ylimääräisiä herkkuja, jotka on annettu minulta salaa ja ties mietä muuta...

4. Jos pitäisi valita koira pelkästään värin perusteella, minkä värisen koiran sinä valitsisit?
Vaalean ilman muuta. Eikä tähän nyt mitenkään liity oleellisesti se, että vaaleaa koiraa on niin paljon helpompi kuvata kaikissa olosuhteissa kuin mustaa... Eipä. :D Ja onhan se nyt kauniin näköinenkin.

5. Jos koirasi saisi päättää mitä tekisitte huomenna, mitä koirasi päättäisi?
Juostaisiin metsässä mieluiten niin, että Nella olisi riehukaverina, syötäisiin paljon ja nukuttaisiin sitten pehmeässä sängyssä...

6. Kuka on koirasi paras koiraystävä?
Ilman muuta Nella kuten kuvasta näkyy. :)

7. Mikä on koirasi suosikkileikki?
Palloleikit jalkapallolla ja liukumäen laskeminen frisbeen kanssa... Mieluiten niin, että mie juoksen perässä ja Rella vaan pelleilee eikä vahingossakaan tuo kalleimpia aarteitaan minun ulottuville ennen kuin ihan tosissaan käsketään...

8. Missä koirasi nukkuu öisin?
Sängyssä tai sohvalla, pakon edessä lattialla. Se änkeää sängylle hyyyvin hiljaa ja varovasti, jos se joskus siltä satutaan kieltämään.

9. Mikä on ensimmäinen koirallesi ostama tavara?
Joku lelu mahdollisesti, koska pantoja ja hihnoja sille ei ole tarvinnut ostaa ennen kuin se oli 1,5-vuotias.

10. Mikä on ensimmäinen koirasi oppima käskysana?
Olisikohan ollut "istu".

11. Mikä on paras koirastasi oleva pentukuva?
Joku näistä:

Ja vielä muutama lisää!

1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?
Valitsisin varmaan reippaan pennun, joka ei ole se pienin eikä se suurin.

2. Entä koirasi kasvattajan?
Mukavan kasvattajan, jonka koirat vaikuttaa kivoilta. Eniten vaikuttaa tietysti yhdistelmä. Jos se vaikuttaa kivalta, niin silloin pentu pitää saada.

3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.
Yleensä aamulla, kun ei tarvitse herätä tosi aikaisin, Rella pomppaa pystyyn heti, kun vähänkään huomaa minun heränneen ja tulee sänkyyn hösyämään, mikäli ei ole jo siellä. Sen jälkeen laitan Relppiksen ruuan likoon ja päästän sen pihalle käymään pissalla. Huudan sen sisälle ja annan ruuan. Sitten syön itse kaikessa rauhassa ja saatan touhuilla muutakin ennen kuin lähdetään lenkille. Lenkiltä tulon jälkeen oleskellaan sisällä, Rella leikkii monesti Riitun tai Nellan kanssa tässä välissä jotain painileikkiä sisällä. Sitten käyn joko taas lenkillä tai oleskellaan edelleen sisällä ja käydään vasta illalla lenkillä. Ennen iltalenkkiä Rella saa toisen ruuan, jonka jälkeen ollaan taas sisätiloissa ja illalla Rella pääsee taas käymään pihalla pissalla ennen kuin laitetaan nukkumaan.

4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?
Tunnen. Rippu on ehdottomasti monella tavalla kuin labbis - touhukas, iloinen, energinen ja aina valmiina tekemään jotain. Halusin samantapaisen koiran ja päädyin labbikseen.

5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?
Ei oikeastaan. En ole sellainen ihminen, joka haluaisi erityisesti matkustella missään, joten senkään puolesta koira ei ole mitenkään rajoittava tekijä.

6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?
Monet koiraharrastukset otetaan ihan liian tosissaan. Kaiken harrastamisen pitäisi ehdottomasti olla hauskaa ja mukavaa sekä koiralle, että omistajalle. On hullua, että sitten siitä tehdään kuolemanvakavaa ja totista touhua. Vähän enemmän rentoa meininkiä saisi kyllä olla.

7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?
Enpä juuri. Ehkä labbikset on sellaisten "tavallisten" ihmisten koiria verrattuna esimerkiksi lhasa apsoihin. Näyttelyissäkään kehän laidalla ei ole turhan tiukkapipoista porukkaa, kun apsokehien ympärillä taas jokainen keskittyi suu mutrulla oman koiransa puunaamiseen eikä juttelua juuri harrastettu.

8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?
Voivat olla ihan hyödyllisiäkin joskus jalostuksellisestikin ajatellen. Labbista en vain menisi jonkin ominaisuuden takia risteyttämään johonkin toiseen rotuun, eikä se ehkä ole tarpeellistakaan, kun näitä kuitenkin on paljon. Sekarotuisissa on omat puolensa myös, kun ei voi tietää kovinkaan paljon siitä, millaisen koiran saa.

9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?
Ei minusta. Ainoa asia, mitä en ymmärrä on koirien syöttäminen niin mahdottoman lihavaksi. Ja sitten ne lihavat koirat vielä pärjäävät siellä näyttelyissä.

10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?
Mie olen tykännyt aina eläimistä, pienenä tykkäsin kaikista mahdollisista elukoista ja kaikki mahdolliset eläimet olisi ollut kiva omistaa. Kotona on aina ollut koira ja kissoja enemmän tai vähemmän, joten oli ihan luontevaa alkaa haluamaan omaakin koiraa jossain vaiheessa. Ensimmäisen kerran muistan lukeneeni koirakirjaa 6-vuotiaana ja ihastuin maltankoiraan, jolla oli niiiin upea turkki ja ihanat suklaasilmät.

11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?
Labradorien kasvatus kiinnostaisi joskus. Rellalla olisi kiva teettää pennut, mikäli se on terve luustoltaan. Toisaalta mietityttää kuinka paljon sen sisaruspuolen ocd, hotspotit ja sellaiset vaivaisivat. Nellaan verrattuna Relppis on sairastellut vähän kaikelaista ja tuntuu, että sillä on jatkuvasti jotain vaivaa. Ehkä sitten seuraavan koiran kanssa! Tokossa olisi kiva kisata joskus, mikäli minun motivaatio riittäisi treenaamiseen ihan todella.

+ Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?
Kiinnitän huomiota pentujen vanhempien ulkonäköön, luonteeseen ja terveyteen. Kotisivuja selaillessa on kivempi ottaa yhteys sellaiseen kasvattajaan, joka kertoo koiristaan ja itsestään sekä ajatuksistaan kuin sellaiseen, jonka sivuilla ei lue oikein mitään tai kasvattajan ajatukset ei vastaa sitten tippaakaan omia ajatuksiani.