Parrasvaloissa Rippu

Löysin eräästä blogista haastepostauksen, jonka ideana on esitellä oma sekarotuisensa sekarotuisen rotumääritelmän mukaan - tai siis tehdä rotumääritelmätyyppinen kuvaus omasta sekarotuisestaan. Rippua ei turhan usein ole täällä blogissa näkynyt enää viime aikoina eikä siitä juuri tule puhuttua, vaikka se on minun ensimmäinen oma koira ja aika ykkönen edelleen kaikessa, joten pitihän tähän nyt tarttua. :) Tänäpäivänähän arvon rouvalla on jo nisäkasvaimia, takajalat tahtoo pettää pikkuhiljaa ja kuulokin on mennyt aika huonoksi. Ikää Ripulle tulee toukokuun lopussa täyteen 11 vuotta. Mutta nyt aiheeseen!

Rippu on sekoitus labradorinnoutajaa, saksanpaimenkoiraa ja karjalankarhukoiraa, Ripun emä oli labbiksen ja sakemannin sekoitus ja isä karhukoira. Oikein pätevä yhdistelmä minusta. Ripusta näkee, että siinä on vähän noita kaikkia, mutta saksanpaimenkoira on siinä jäänyt ehkä kaikista eniten piiloon. Yleisolemukseltaan se on minusta kuitenkin kaunein koira, jonka olen ehkä ikinä nähnyt.

VÄRITYS Rippu on saanut värinsä ihan selkeästi karhukoiralta, vaikkakin Rippana on vähän mustempi kuin karhukoirat yleensä. Tummeman värityksen se on epäilemättä perinyt labbikselta. Ripun emähän oli sellainen ruskeankirjava, ehkä se oli vähän saksanpaimenkoiran värinen. En niin muista. Karhukoiran osuus on kuitenkin ihan ilmiselvä värien puolesta, vaikka yllättäen en muista, että sitä olisi karhukoiraksi ikinä luultu.

KOKO Noh, Rippuhan on noin 56cm korkea eli karhukoiraksi liian iso, labbisnartuksi ylärajalla ja saksanpaimenkoiraksi sellainen ihannekorkuinen. Mutta ihan sopivankokoinen koira kaikin puolin ja oli hyvin odotettavissa, että siitä näin iso kasvaa.

KARVA Karva Ripulla on paksua, tiheää ja kiiltävää. Kutakuinkin sellaista kuin karhukoiralla. Sakemannin karvaksi se on vähän pehmoisen oloista ja labbikseksi sillä on ihan liian pitkä karva. Rippu tiputtaa karvansa vain pari kertaa vuodessa, ei siis labbiksen ja sakemannin tyyliin ympärivuotisesti. Onneksi.

KORVAT Ripun korvat ovat olleet suurimman osan elämästä pystyt. Ne olivat terhakasti pystyssä jo ennen kuin Rippu oli 4kk vanha. Korvat ovat hyvä sekoitus karhukoiran ja sakemannin korvia, ne ovat vähän karhukoiran korvia suuremmat ja muodoltaan enemmän saksanpaimenkoiramaiset. Oikein hyvät korvat ja onhan niillä kuullutkin ihan kohtalaisesti. Vuosi sitten Ripulla oli verikorva, jonka seurauksena toinen korva jäi puolilurpaksi ja Ripun ilme menetti vähän arvokkuuttaan. Kotioloissa korvat ovat usein rennosti pään myötäisesti.

NENÄ JA KUONO-OSA Tätä en ole koskaan miettinyt, mutta ehkäpä sillä on karhukoiranenä. Labbikseksi se on ehkä vähän siro ja sakemannin nenäkään se ei oikein ole. Joten se on karhukoiranenä. Kuono-osa itsessään on aristokraattisen pitkä ja myös hieman kyömy - saksanpaimenkoiramainen.

ILME On useimmiten lempeän nautiskeleva ja iloinen, onnellinen hölmöhän se on. Toisinaan myös erittäin tarkkaavainen ja terävä, joitakin kertoja ilme on nähty myös vihaisena. Nakinpalan perään Rippu on ollut aina kova tyttö tekemään kaikkensa, joten silloin ilme on ollut erityisen innostunut ja tarkkaavainen.

TASSUT Tassut ovat sopusuhtaiset ja tiiviit. Jokaisesta tassusta löytyy jonkin verran valkoista, mutta lähinnä ne karvat ovat koristeina. Labbiksen räpylät häneltä löytyy myös ja Rippu onkin hyvä uimari, etenkin veneen perässä se ui oikein mielellään. Itsekseen se käy lähinnä vain pulahtamassa vedessä ja kahlailee tai makoilee mieluummin vedessä. Tassuilla on myös hyvä juosta, tosin mieluiten Rippu pysyttelee joutuisassa ravissa saksanpaimenkoiran tyyliin. 

HÄNTÄ Ripun häntä on hyvin ilmeikäs tai miten sen nyt sanoisi, ilmaisee hyvin kantajansa tuntemuksia. Useimmiten se roikkuu alhaalla, mutta hännänpää kaartuu pienelle koukulle, häntä myös viuhtoo labbikselle ominaiseen tyyliin puolelta toiselle ihan lakkaamatta. Ripun ollessa oikein ylpeä ja osoittaessaan omaa ylemmyyttään koiramaailmassa, häntä nousee kippuralle, mutta hännänpää ei kosketa selkää. Masentuneena tai elämään kyllästyneenä Rippu roikottaa häntäänsä suorana maata kohti, mutta näitä hetkiä sen elämässä on ollut harvoin. Eläinlääkärillä häntä saattaa livahtaa vahingossa myös koipien väliin. Karvaahan tuossa hännässä on samalla tavalla kuin muussakin koirassa eli saman verran kuin karhukoiralla.

LUONNE Rippu on luonteeltaan erittäin onnellinen hölmö, se on myös ahne ja tekee melkein mitä vain nakinpalan eteen. Labbikseen verrattuna sillä on kuitenkin tiettyä nöyryyttä, jonka oletan olevan peräisin saksanpaimenkoiralta. Labbishan kyllä tekee, mutta on aika jästipäinen tekemisissään... Rippu rakastaa läheisyyttä, rapsutuksia ja halailua - se kuvittelee mielellään olevansa sylikoirakokoa. Karhukoiralta sille on periytynyt aimo annosa metsästysviettiä, se on haukkunut niin lintuja kuin hirveäkin. Karhuja se kylläkin pelkää kuollakseen, joten rohkeutta sillä on yhtä vähän kuin meidän labbiksillakin. Tottelevaisuus Ripulla on erinomaisen hyvä silloin kun tehdään ihan oikeasti esim. tokoa, se on äärettömän nopea oppimaan ja hoksaamaan asioita, eikä sen kanssa ole tarvinnut jankata minkään asian kanssa kovin pitkään. Joku toinen olisi varmaan saanut Ripusta erinomaisen tokoilukaverin kisoihin asti.

Että sellainen koira on meidän veteraanirouva Rippu. Tällä hetkellä Rippu elää mitä todennäköisimmin viimeistä kevättään. Syksyn tullen se varmaankin pääsee muiden menneiden koirien ja kissojen viereen ikuiseen lepoon, mutta tällä hetkellä se elää elämäänsä mukavammin kuin koskaan - se nimittäin saa olla sisätiloissa melkeinpä jatkuvasti ja kutakuinkin asuu sohvannurkassa...