tiistai 31. elokuuta 2010

Syväjäädyttävä mätsäri

Käytiin Rimpulan kanssa mätsäröimässä. Tällä kertaa tulokset ei ollu ihan niin hyviä kuin edellisillä kerroilla tänä vuonna, mutta ollaan nyt tyytyväisiä kuitenkin. Jos mätsärin jälkeen on umpijäässä ja litimärkä, niin voi olla tyytyväinen, kun koira on sijoittunut neljänneksi ja íte kolmanneksi. Suuri helpotus päästä pois. :)

Rippu pelkäsi vaihteeksi vähän kaikkea, reppana oli koko ajan hieman luimu. Kehässä se oli märkä ja pörröturkkinen, ja tuomari totesi, että se on lihava. Noh, miten vain. On se laihtunu jo ihan kivasti. Lisäksi Rips alkoi pelkäämään kehän ympärillä olevaa nauhaa eikä suostunut menemään sen lähellekään. Kun meni lähelle, Rip loikkasi yli ja kun pyysi sen takaisin, niin Rippu nosteli jalkojaan oikein tarkasti nauhan yli ja varoi koskemasta siihen. Huoh, sanon mie. Oli neiti kyllä säikyllä päällä. Mutta kokemus sekin. Seuraavaan mätsäriin lähtee sitten Rippu vielä itsekseen, mutta sitä seuraavaan pääsee jo Rellakin. ;) Kohta ei malta enää odottaa, että olisi pentunen kotona! Vielä 11 pitkää päivää...

//lisätään vielä kuva © Saara (:

lauantai 21. elokuuta 2010

Päivä puolessa ja huhhuh

Mestarikoheltajat taas paikalla. :D Käytiin Ripun kanssa rauhallisella aamulenksailulla vaan rannalla kuvailemassa. Rippana ihmetteli maailmaa.
Vesiläträystä Ripun mieleen. Uiminen on yliarvostettua (;
Uuupein
Mössykkää kyllästytti maailman kattelu seisaaltaan, joten neiti päätti sitten vähän makoilla.
Tuollainenkin bongailtiin.
Jännän väristä.

Siiri muistuttaa jo enemmän palloa kuin hoikkaa siroa kissaneitiä... Vielä ei ihan poksahtamassa taida olla, mutta parin viikon sisällä mahdollisesti jo kissanpentusia. Siiriäinenkin oli tänään ihan tohjolla päällä, kun metsästi portaiden kaiteen pinnojen välistä ihmisiä, kiusasi Penniäkin minkä ehti. Pennihän ei Siiristä tykkää.

Sissi varasti kuitenkin koko shown tältä päivältä. Naapuri soitti, että onko teiltä koira kadoksissa. Mieleen ei tullu mitään järkevämpää kuin "ööh.. ei kai... tai saattaa ollakin." Siihen naapuri tokas, että "täällä meän ravintolassa on tämmönen pikkunen keltanen pystykorva sisällä." SISÄLLÄ!? SISSI! Sissi oli sitten harvinaisen ahneena koirana ilmeisesti mennyt pitsantuoksun perässä ihan sisälle asti. Tepasteli tyytyväisenä sieltä pois ilmeellä "koskaan-en-ole-mitään-tehnyt". Hävetys. En tiiä, pitäskö nauraa vai painua maan alle tuon koiran kanssa.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Rellaatirellaa

Käytiin tänään mutka Ikeassa ja samalla katselemassa koiranpentuja... Olihan ne ihan ylisuloisia! Alemmassa kuvassa mulle tuleva pentu, jos oikein näen. Ja nimeksi pienelle tulee Rella. ;) Vielä neljä viikkoa pitäis malttaa odottaa, että pikkanen vaava on meillä kotona. Ja sitten alkaakin armoton sisäsiisteysopetus... :) Rippu varmaan rakastuu tähän vauvaan, sillä kun tuntuu tuota pentukuumetta olevan muutenkin.

Lisää kuvia pentusista löytyy täältä

perjantai 13. elokuuta 2010

Kesäpäiviä

Nyt on kesälomatkin takana ja palattu työ-/kouluhommiin. Perjantai-illasta kului mukava osa mussukoita kuvatessa. (; Siiri varsinkin oli oikein poseeraavalla tuulella, Rippu oma itsensä eli siitä sai lähinnä hölmöjä kuvia, joissa korvat on luimussa ja naamalla pöhkö virne, Jekkua ei olis voinut vähempää kiinnostaa... Mutta on ainakin kuvailtu taas. Muuten aika on mennyt noutajakoiria katellessa ja opiskellessa. (; Suunniteltiin Saaran kanssa, että jos saatas aikaseksi niin vedettäs otuksille verijälki huvin vuoksi...
Siiri ja Rippu tykkää toisistaan ihan hurrrjasti
Kutittaa
Jeksua naurattaa (tai väsyttää)
Söpöläinen
Kaunotar
Kahjo

Klikkaa kuvat suuremmiksi

torstai 5. elokuuta 2010

Elämää ja pentusia

Viikko täynnä tapahtumia. Ensinnäkin ne surkeammat, tai se surkeampi. Viime sunnuntaina Rippu hyökkäsi aitauksesta pois ja syöksyi suoraan viiden viereisellä soratiellä kulkeneen ihmisen ympärille haukkumaan. Eikä se ollut ensimmäinen kerta. Sen takia sen lopettamista on harkittu nyt kohtuu vakavasti. Vaikka se on normaalioloissa maailman kiltein koira, se kävisi kaikkien tuossa tiellä kävelevien päälle. En tosin ihmettele sitä, kun sillä on sellaisia kokemuksia kuin on. Sen kanssa on toisinaan hyvin hankala elää, mutta katsotaan nyt.

Äidin mielestä Rippu pitäisi lopettaa just nyt eikä edes miettiä muuta vaihtoehtoa, isä taas on vastaan enkä mie oikein tiedä, että miten koko asiaan pitäisi suhtautua. Pitäisikö tässä nyt surra sitä, että kohta mulla ei enää ole omaa rakasta Rippua vai ajatella, että jatketaan elämää nyt vielä kuitenkin ja pidetään vain aivan hirmuisen tarkka huoli siitä, että tuo koira on koko ajan käskyn alla ja näkyvissä. Sekään ei ole mukavaa koiralle eikä oikein kenellekään. Välillä tekisi mieli kyllä luovuttaa, mutta sekin tuntuu typerältä, kun koira on kuitenkin minun ja omien virheiden takia siitä on tullut tuollainen. Samaa virhettä en kyllä tee enää koskaan, mutta Ripun kohdalla on jo vähän myöhäistä koittaa korjata sen inhoa kaikkia tuossa tielläliikkujia kohtaan.

Kaiken takanahan on se, kun Rippu 5kk-ikäisenä oppi avaamaan oven (molempiin suuntiin) ja karkasi sitten jatkuvasti pihalle miten mieli teki. Naapurit kulki viereisellä tiellä ja Rippu keksi tietysti, että niiden kanssahan olis mukava leikkiä ja loikki niiden luokse innoissaan haukkumaan. Naapureiden mielestä se oli kuitenkin vihainen ja ne päätti sitten hakata Rippua kepeillä, kun se vain tulikin lähelle. Samoin ne usuttivat omia koiriaan Ripun päälle. Ei ole vaikea kuvitella, minkä takia siitä sitten tuli tuollainen ja minkä takia se inhoaa naapurin pyreneittenpaimenkoiraa niin hurjan paljon. Olisi pitänyt vahtia sitä tarkemmin, että se ei olisi lähtenyt mihinkään, eikä joutunut kokemaan tuollaista. Sitä on kuitenkin myöhäistä surkutella jälkeenpäin, joutuu vain toteamaan, että asioita voi yrittää korjata ja muuttaa parempaan suuntaan, mutta täysin tehtyä ei saa tekemättömäksi. Pitää katsoa, miten tässä nyt käy..

Sitten iloisempia asioita. Näyttäisi vahvasti siltä, että kuukauden päästä meillä mönkii pieniä kissanpentuja. Siiri on pulskistunut aika paljon ja rosvoprinsessa alkaa muutenkin vaikuttaa siltä, että pentuja on luvassa. Siirin pentujen lisäksi minulle on tulossa myös keltainen labradorinnoutajan narttupentu Torniosta. ♥ Pitkään olen jo harkinnut tämänrotuisen koiran ottamista. Niissä vain on jotain sellaista, mikä tuntuu omalta. Pidän Ripun luonteen iloisuudesta, sen lähes jatkuvasta hännän heilutuksesta ja tohelluksesta, sen innosta tehdä asioita ihan vain minun (tai makkaranpalasen...) takia. Uskon, että labbiksesta löytyy samoja ominaisuuksia ja siksi meille pitäisikin syyskuun alussa muuttaa yksi sellainen vaava. Syksyllä on vipinää tiedossa ja pentuja talossa. Tuskin on ongelmia keksiä, että mitä tekee vapaa-ajalla. Saa nähdä mitä meidän suklaasilmäinen poitsu tykkää labbispennusta. ;)