R.I.P. Jekku 10.6.2007-8.4.2012

Metsästelyä

Tältä viikonlopulta on taas linnut metsästetty niin hyvin kun on osattu. Eilen käytiin kiertelemässä metsiä 5h ajan ja tänäänkin reippaat 4 tuntia. Koirien kunto ei ehkä aivan ole kohdallaan ja ainoa, josta jotain hyötyä lintumetsällä on, on Rippu. Sissi ja Rella kulkee pelkkää polkua pitkin. Vaikka eipä sillä, ei noutajaa ole varmaan ympäriinsä juoksenteluun tarkoitettukaan. Mutta no, mukanahan ne kulkee ja liikuntaa saa...

Eilen ei saatu mitään, mutta tänään tuli yksi teeri. Ensi viikonloppuna paremmin. ;) Metsässä kulkeminen on kuitenkin jo pelkästään niin mukavaa, että sama vaikka ei mitään saisikaan.

Meidän porukka on kyllä edelleen vailla sitä pystykorvan pentua. Pohjalaisia tahtoo vain olla hyyvin vähän, joten olen jopa sortunu selailemaan kasvattajien sivuja Ruotsin puolelta. Pohjoiseen Ruotsiin on kuitenkin vähemmän matkaa kuin Etelä-Suomeen... Saa nähdä mistä ja millainen pystykorvan penska meille tulee, sellainen pitäisi kuitenkin ensi syksyksi saada ja sen kanssa opetellaan kulkemaan jossain aivan muualla kuin pelkästään polkuja pitkin.

Relppa reilu viikko sitten

Sissi mettäkämpän portaalla

Hurjat metsäkoirat

Välillä mentiin koko lauma (sotajoukko...) yhdessä jonossa

Kuvailua...

Tuska, mikä kuumuus

 +30 astetta on ihan liikaa! Olen ennenki todennu, että 25 astetta on ehdoton yläraja ja siitä ylös päin tuntuu ku tekis kuolemaa. Rella on ihan samaa mieltä ja niinpä se on keksiny, että itekseenki voi uida, ei vain keppien ja lelujen perässä, vaan lenkillä voi käydä sopivasti matkan varrella olevassa rapaojassa pulahtamassa. Mikäs siinä muuten, mutta ne rapaojat on aika haisevia.

Ohitukset meiltä sujuu loistavasti koirien ohituksia lukuun ottamatta. Se tuli todistettua eilen. Käytiin hellettä uhmaten lenkillä ja Rella oli irti kuten aina, yleensä pidän itse silmät auki muiden kulkijoiden varalta, joiden tullessa pidän Rellan kiinni. Eilen unohdin, mutta Rella jäi kiltisti paikalleen ja katsoi vain, kun pyöräilijä meni ohi. Fiksu tyttö. Kuten todettu, en ikinä uskois, että tuo ei ole vielä edes 11kk. Se on vaan niin... rauhallinen tyyppi. :)

Ollaan harrastettu mattojen pesuakin, siinä Rella halus auttaa koko ajan, vähän liikaakin. Luulen, että jaksan pitää painepesurista kiinni ominkin voimin, enkä tarvitse siihen labbista avuksi... Rella tosin taitaa omasta mielestään tietää, että mikään ei onnistu ilman sen apua.

Rellan kans paettiin hellettä yheksi yöksi vanhalle talolle, joka onki pelastus, kun omassa huoneessa mittari näyttää +31 astetta vaikka kahdelta aamuyölläki ja vanhalla talolla ei tosiaan ole minkäänlaista lämmitystä, joten siellä on vieläkin sen 18 astetta ehkä.

Jeksukin uimassa, ihan vapaaehtosesti

Rella ja Jeksu sai uimakaverin Netasta :)

Ja tosiaan, Jekku täytti 10.6. 4v! ♥

Taivaallisen ihanat uroskoirat

Tulossa kierrokselta

Oon täysin kyllästynyt tuohon yhteen ainoaan UROS-koiraan. Se on niin miestä taas. Se on äijien äijä ja kylän kuningas, kun on kyse sen ikiomasta naaraasta, Ripusta. Sen pienissä aivoissa käy kuhina, kun se käyttää harmaita aivosolujaan pitkästä aikaa noin ahkerasti hyödykseen. Vaikka toisaalta sen jokaiseen päivään kuuluu miettiä, onko mikään omistajan pyyntö millään tasolla hyödyksi sille ja kuinka paljon enemmän se voisi hyötyä jostain toisesta vaihtoehdosta. Sen aivot käy varmasti noin 100x kovemmilla kierroksilla kuin Ripun tai Rellan, jotka ei edes mieti, kannattaako, kun aina kannattaa (varsinkin, jos puhutaan ruuastakin)!

Ripulla on siis juoksut. Se on tämän kaiken takana. Tuo kuseskeleva macho-apso on tällä hetkellä kuin tulisilla hiilillä. Sen pitäminen sisällä on työn ja tuskan takana, se käyttää joka ikisen pienenkin tilaisuuden hyödykseen ja kyttää molempia ovia tarkasti. Se levittelee kaikki isän vaatteet ympäri taloa, ettei siltä vahingossakaan jäisi huomaamatta, kun sen Suuri Isäntä menee ulos. Isä kun ei voi vastustaa sen katsetta tai ylipäänsä koko otusta ollenkaan. Jekun kiihko Rippua kohtaan on sen verran suurta, että se yrittää päästä vaikka oven läpi. Takaovi oheni tänään entisestään, kun käytiin muutaman tunnin reissu mummolassa, hakemassa halkoja ja Lapinvaarassa tarpomassa Sissin ja Rellan kanssa. Jekku jäi yksin sisälle kissojen kanssa ja Rippu ulos häkkiin. Jekku oli sitten fiksuna poikana yrittänyt päästä taas kerran raapimalla takaovesta läpi.

Jekku sylikoira ;)

Jekku karkaa pihalta tavallisimmin Anselmin häkille. Siinä on kyllä varsinainen tämän talon koirien ystävä. :D Kun Rellan päästää etuovesta ulos, se ottaa sellaisia hyökkäyksiä Anselmin häkille päin kun siitä menee ohikin. Ensin se jää katsomaan, jos sille vaikka annettaisiin lupa mennä vähän kiemurtelemaan jämttipoitsun jalkoihin, mutta kun lupaa ei irtoa, se säntää Ripun häkille ja yrittää taas Anselmin häkille. Jekku joka tapauksessa käy uhittelemassa Anselmille aina vähän päästä ja ilmoittamassa, että tuo musta upea naaras on muuten sitten sen (Jekun) ikioma. Jekku käy myös kunnon kylärakin tavoin kiertelemässä vähän kylällä. Se käy rannassa kiertämässä lenkin ja tulee sitten taas vahtimaan tuota sen ikiomaa naarasta. Olisitte kuulleet sen metelin, kun vein Ripun lenkille... Voi taivas.

Jekun sukupuolitoimintakin käy lievästi ylikierroksilla. Se kyttää jatkuvasti kaikkien jalkoja. Alkaa pikku hiljaa ahdistaa tuo sen touhu. Leikattavaksi vain, tuota ei viitsi katsoa enää kukaan. Paitsi tietenkin isä, jota kauhistuttaa ajatuskin Jekun pallien viemisestä.... Itse olisin kohta jo valmis napsimaan ne omin käsin pois. Kulkisi tuo ajatus aivojen eikä pallien kautta... ;)

Jeksu ja Relsu

Syitä miksi en ota uroskoiraa enää ikinä

1. Narttujen juoksuja pystyn sietämään, niiden aivotoiminta ei lamaannu juoksujen ajaksi
2. Uroskoira on täysin sekopää koko sen kuukauden ajan, minkä juoksut kestää, useamman nartun kanssa juoksut saattaa tietysti olla vaikka peräkkäin...
3. Narttujen juoksut on vain kaksi kertaa vuodessa, uroskoiralla aina, kun jollain nartulla on juoksut lähimmän 10 km säteellä
4. Urosten äijä-asenne
5. Uskomaton itsetietoisuus omasta parhaudesta
6. Narttujen aivot toimii urostenkin seurassa, ne pystyy keskittymään muuhunkin. Jos Jekku näkee upean naaraan, se ei voi olla kuolaamatta sen perään ja samalla uhoamatta muille uroksille
7. Nartut tulee sujuvasti toimeen keskenään, ainakin Jekku uhittelee kaikille muille uroksille
8. Jatkuva kuseskelu. Urosten pissa haisee järkyttävän pahalle ja vähänkin pitempiturkkisen koiran turkin saa pestä aina lenkin jälkeen, jos ei halua haistella pissaa

On toki olemassa muunkinlaisia uroskoiria. Esimerkiksi Anselmi ja Mihku rakastaa koko maailmaa ja kaikkia uroksiakin ihan täysillä toisin kuin Jekku. Siitä huolimatta olen aivan täysin varma, että en ota uroskoiria enää ikinä. Jekku on ensimmäinen ja viimeinen ja senkin pallit lähtee tarkalleen tänä talvena. :) Yhtiäkään juoksuja ei viitsi katsella tuon koiran kanssa. Stressaavaa niin koiralle itselleen kuin ihmisillekin.

Syitä jättää leikkamatta Jekku ei oikeastaan ole. Sillä ei ole mitään annettavaa rodulleen missään mielessä. Sen luonteessa ei ole asioita, joita yksikään tuleva koirasukupolvi tarvitsisi. Se on melko arka ja epäluuloinen. Sen saalistusvietti on uskomaton ja taistelutahdossa löytyy, terävyyttäkin on. Uskomattoman uskollinen se on ja tarkka omistaan, mutta kun ne ominaisuudet yhdistää tuohon arkuuteen ja terävyyteen, niin kasassa on enemmänkin aikapommi kuin mukava seurakoira. Turkki sillä on hyvälaatuinen ja koira itsessään on ihan komea apso, mutta purenta on edelleen sen heikko kohta.

Rokotukset kunnossa!

Rella 17vk

Huh, nyt on Jekku ja Rella rokotettu molemmat, Jekulla seuraava rokotus vasta kolmen vuoden päästä. Rella-vauvalla jo vuoden päästä, jolloin on myös Ripun rokotus ohjelmissa. Tälle vuodelle pitäisi vielä leikkauttaa Jekku ja Siiri. Eläinlääkärille siis kiikutettavana vielä reippaat 200€ tälle vuodelle...

Rella suhtautui eläinlääkärissä käyntiin rellamaiseen reippaaseen tyyliinsä. Aluksi vähän jännitti, kun oli varmaan niin paljon hajuja, mutta reipastui sitten ja tykkäsi eläinlääkäristä tooosi paljon. :D Rokotuksella kävi yhtä aikaa myös berninpaimenkoiran pentu, jonka kanssa Rellan piti yrittää vähän painia.

Jekun rokotusreissuilla en ole ollut ite mukana aikoihin, ehkä kerran ennemmin. Yllätyin tosi paljon siitä, miten paljon se pelkäsi eläinlääkärissä käymistä. Koko koira tärisi pöydälläkin ihan hurjasti. Bernipennulle Jekku urisi hiljaa, mutta kun käskin sen lopettaa, se lopetti ja laittoi maate eikä sitten enää puhunut mitään. Arkahan Jekku on ja pelkää monia asioita, mutta että se pelkää eläinlääkärissä käyntiä noin paljon... Minun pieni turrikka. ♥

Käytiin eläinlääkärin jälkeen käveleskelemässä vähän vilkkaammilla paikoilla. Noh, herra Jekku ja neiti Rella veti sitten ihan maalaiseen tyyliin... Hosu ja ihmetteli autoja ja ihmisiä ihan hurjasti. Ehkä pitää käydä harrastelemassa molempien kanssa vähän lisää tuota kaupunkia. Sunnuntaina olisi mätsärikin, mietin vielä, uskaltaako nappulan kanssa lähteä sinne... Eiköhän me mennä vaikka halli onkin pieni ja ahdas ja ahdistava. Sitä vielä mietin, otanko Rippua matkaan vai en... Kaksi koiraa siellä on aina vähän tuskaa.

Kaupunkikierroksen jälkeen painuttiin kiiren vilkkaa syrjäisemmille maastoille eli mummolaan. Siellä oli hiljaista ja mukavaa. Relsumi ryntäili onnessaan ympäri peltoja ja ojanpohjia. Pikku Rella ei ole enää ihan palleroinen kakara... Vielä vähän kuvia. Tuo ylin näistä allaolevista on tältä päivältä ja alemmat edelliseltä viikonlopulta. (:

Rella 17vk

Rella 16vk

Rella 16vk

Mätsäröintiä

Jekku SIN1

Käytiin mätsärissä Jekun kanssa pitkästä aikaa. Se käyttäyty kohtuu hyvin. Ei hyökkäilly oikeastaan muitten koirien kimppuun tai sellasta. Kehässä kulki hyvin ja seisoi tosi nätisti koko ajan. BIS-kehässä meni vähän höpöksi, kun isä käväs autolla mätsäripaikalla ja Jekku alotti sitten isän perään itkemisen... Kenen koira? ;) Sain tosissaan sanoa tuomarille kiitos, kun päästiin kehästä pois häiritsemästä muita. :D Senior handlerissa Jekku näykkäisi sitten tuomaria... Teki kyllä mieli vajota maan alle ja mietin, että lähtiskö ollenkaan varsinaiseen kehään, mutta mentiin kuitenki. Oikean kehän tuomarista Jekku tykkäsi enemmän ja käyttäytyki hienosti. Sijoituttiin näykkäisyn seurauksena tietenki sennuissa viimeisiksi. Kuva © Anni H

Rellakin oli taas mukana kattelemassa ja se käyttäyty mahtavasti ja sai paaaljon rapsutuksia ja leikkikavereita saksanpaimenkoiran ja rotikan pennusta. :) Ihanan rohkea ja avoin pentu. Rellan mielestä kaikki on sen kavereita eikä se ymmärrä, että joku ei vois tykätä siitä. Parempaa ei vois olla. Onhan se vähän toisenlaista olla Rellan kuin Jekun kanssa liikkeellä.

Käytiin nyt illalla hakemassa joelta verkot pois, Rella ja Jekku istuskeli veneessä mukana. Rella istu ja ihmetteli veneessäkin nätisti, ei pelännyt yhtään tärisevää kyytiä keskellä jokea. Jekku keikkui veneen reunalla niinku tavallisestikin ja tuijotteli lintuja.

Kissanpennut koittaa jo opetella kävelemään, kaikilla on silmät auki ja sukupuolet on saatu selville. Mustavalkoinen on poika, ruskea on poika ja kilppari on tyttö. :) Jos meille kotiin joku jää, niin se on varmaankin mustavalkoinen. Paitsi jos kilppari on luonteeltaan kivempi. Pikkusisko ja pikkuveli on ehdottomasti sitä mieltä, että kolmas kissakin pitäisi saada... Saa nähdä taipuuko äiti ja isä tällä kertaa.

Sitä sosiaalistuttamista ja niitä penneleitä taas

Rella on yksinkertaisesti varmaan maailman fiksuin penneli. (: No, ehkä se on vähän puolueellisesti sanottu, mutta hieno kuitenki. Sen kans voi mennä varmasti minne vaan ja aina se osaa suhtautua tilanteeseen hyvin. Ollaan nyt käyty tokokisoissa kattelemassa, ollaan ihmetelty lehmiä, lintuja, kissoja, muita koiria, hamsteria, autoja, mopoja ja ihmisiä. Eikä Rella tunnu hätkähtävän juuri mistään. Valtavan hieno pieni koira! Uusista paikoista se ei turhia stressaa, vaan kaikki uusi on sen mielestä vaan kivaa. Aivan toisenlainen kuin Jekku pentuna, Jekku kun on pennusta asti ollu hieman epäluuloinen uusissa tilanteissa.

Hhahhahheh

Sen rakkaus ruokaan on suorastaan hurrrrja. Kissanhiekkalaatikon sisältö oli tosi herkkua niin kauan kuin sen sisällön popsiminen kiellettiin hyvin jyrkästi. Nyt Rella jättää sen jo suosiolla rauhaan eikä yritäkään tunkea koko hiekkalaatikolle, kissanruokakin olisi hyvää, mutta se on jo aiemmin pyritty siirtämään ylemmille tasoille, koska Jekulla menee sen syömisestä vatsa sekaisin (ja niin muuten menee Rellallakin). Jekkukin on sulanut ihan täysin Rellalle. Kuka vois vastustaa tuota pikku neitiä, kun se oikein sitkaasti yrittää? ;) Jekulla kestää aina aikansa tottua, mutta nyt se jo jakelee Rellalle pusuja ja huolehtii sen korvien puhtaudesta.

Tämmöinen pieni Rella...

Kissanpentujen tilanne on se, että yksi on varattu pikkusiskon kaverille. Se raahasi isänsä katsomaan viikon ikäisiä pentuja. Veeran isä katsoi pentuja hetken ja kysäisi, että mikäs me näistä otetaan. ;) Niinpä punaraidallinen pentu on nyt varattu. Vielä mustavalkoinen ja kilppari vailla kotia, mutta eiköhän niillekkin hyvä koti löydy suhteellisen helposti...

 Mutakylvythän on vaan hyväksi, eikös?

Juhannusnäyttely

Minun hieno pieni Jekku sai juhannusnäyttelystä H:n. Tuomarina oli Tuula Plathan ja arvostelu oli tosi hyvä. Ainoa virhe koko koirassa oli purenta. :) Jekku myös käyttäytyi hyvin eikä riehunu, pelleilly, hidastellu, vikissy, yrittäny murista tuomarille tai muutakaan. Aivan mallikelpoista käytöstä. Esittäjäkin on tainnu kehittyä hieman tässä ajan kuluessa.. ;)

Arvostelu: "Mittasuhteiltaan ja ääriviivoiltaan tyypikäs. Hyvä kallo, oikean muotoiset ja kokoiset silmät, sopiva kuononpituus, heikko alaleuka pilaa ilmeen. Epätasainen purenta, joka osittain saksi, osittain tasa. Hyvä eturinta. Erinomainen raajojen luusto. Kaunis niska ja selkälinja. Hyvä hännän kaari. Priima turkinlaatu. Liikkuu hyvin. Palkintosija putoaa purennan vuoksi."

Nähtiin Jekun sukulaisiaki. Jekun serkkupoika Daston Chic Choix Sam oli siellä myös. Kyllä näkee, että on pojat sukua! Tosi samantyyppinen rakenne, turkki ja pää. Niin ja luonne. :D Voisin vaikka laittaa tähän kuvankin Samista. Verratkaa siitä kuin samannäkösiä nuo on!

Saatiin taas uusia turkinhoitoneuvojakin. :) Ja juu, kaikesta voi alkaa päättelemään, että Jekun turkki ei tosiaan ole lähdössä yhtään mihinkään ainakaan näillä näkymin. Kyllä me vielä katsellaan ja ihmetellään. Kemiin lähtöä ajattelin, mutta ehkä ei sittenkään, kun tuo Sam samoin kuin Jekun isän velikin on saanut Ritva Raidalta EH:n, niin ei edes yritetä. Ilman koiraa sinne sitten katselemaan ja kannustamaan pikkusiskoa junior handleriin.

Kehä oli noin 1,5 tuntia myöhässä ja koko ajan satoi ja satoi. Oli siinä olemista, vaan onneksi meillä on tuo hieno teltta jonka kokoamista pitänee harjotella vähän lisää vielä. :D Mukavaa oli kuitenki kun nähtiin tuttuja ja tuli juteltuakin vähän. :) Nähtiin myös söpöjä pentuluokan apsoja... ♥

Jekun kuvasta kiitos Saaralle, sen ottamia kuvia löytyy täältä.Niitä saa kopioida kun merkitsee kuvaajaksi Saara Kangasniemi. Minun ottamia kuvia voi puolestaan katella täältä ja niitäki saa kopioida omien koirien sivuille, blogiin tms.

Pellon näyttely

Käytiin näyttelyissä pitkästä aikaa. Jekku näytti omasta mielestä tosi hyvältä ja käyttäytyikin hyvin. Tuomarina oli Tiina Taulos, jonka arvio Jekusta oli T. Arvostelu oli tällainen: "Kookas uros, jolle toivoisin enemmän eleganssia. Turhan pitkä kuono-osa. Kauniit silmät. Hyvät eturaajat. Eturinta voisi olla parempi. Vino purenta. Hyvä hännän kiinnitys. Liikkuu hyvällä askeleella. Villava karvapeite."

Ja, että vähän valotettaisiin enemmän niin, Jekku on 28cm korkea (mitattu oikealla mitalla joskus) ja sillä on tosiaan melko pehmoinen turkki edelleen. Nykyään sentään parempi kuin vuosi sitten. Suklaasilmät on suunnattoman ihanat minunkin mielestä. Purenta on tosiaan vino. Toiselta puolelta se on enempi alapurenta ja toiselta puolelta sitten enemmän yläpurenta. Pahempikin se oli joskus nuorena...

Kehän jälkeen yksi ruotsalainen apson omistaja kävi neuvomassa millasella kammalla Jekun höttöturkin saisi pois. Se tykkäsi Jekusta kovasti ja kehui Jeksun turkinlaatua noin muuten hyväksi, mutta sanoi, että siinä on irtokarvaa. Ostettiin sitten uusi kampa, jolla irtokarvaa lähtikin hurja määrä, kun kotona kampailtiin...

Lisää kuvia (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

Tämä on Jekun mielipide koko touhusta.

Ennen turkin siistimistä

"Liikkuu hyvällä askeleella."

Kaikki kuvat on © Saara K.

Tokoilua ja ageilua ja sakuilua

Eilen käytiin treenailemassa Annin ja Riskun sekä Saaran ja Tuiken kanssa Ounasvaaran maisemissa. Tehtiin kaikki vähän omia juttuja ja Rippukin pysyi "jo" 45 sekuntia paikallaan. Rippunen osaa kaiken melko hyvin, ainoa mikä jumittaa on tuo paikalla makaaminen, mutta eiköhän me sekin treenata siihen kuntoon, että joskus eksyttäisiin tokoilemaan ihan möllitokoihin asti.

Eilen kävi myös Krista sen saksanpaimenkoirapentu Sakun kanssa ja Saara Tuikkiksen kanssa.



Tänään käytiin sitten Jekun kanssa silmä- ja polvitarkastuksissa. Tuloksena, että silmät on OK muuten paitsi, että muutama vähän väärään suuntaan kääntynyt ripsi hankaa sarveiskalvoa molemmissa silmissä, polvet oli molemmat 1/1, eli ei aivan täydelliset, mutta ei häiritse elämää mitenkään.
Tarkastuksien jälkeen mentiin kotiin, mutta sieltä tulikin sitten suoraan lähtö agilityilemään hallille. Jekkua ei oikein jaksanut kiinnostaa, kun kaikki muu kiinnosti enemmän, mutta tulipa käytyä ja jotaki tehtyäkin. :)
Yritettiin lopuksi ottaa yhteiskuvaa.

Jekun ja Tuiken välit on "tosi lämpimät"

Ja lopputulos

Kuvat on ottanut Jekun palloilukuvia lukuun ottamatta Saara, Jekun palloilukuvat on ottanu Anni.