perjantai 25. joulukuuta 2015

Hyvää joulua pikkukoiran myötä!

Hyvää joulua näin vähän myöhässä. ;) En ehtinyt, enkä jaksanut tulla aiemmin tietokoneen ääreen, kun oli kaikenlaista muuta tekemistä. Nyt kuitenkin päivitellään vähän kuulumisia. Vietetään Tessun kanssa tosiaan joulua Oikaraisella. Käytiin isälle hakemassa aatonaattona pystykorvan pentu Sodankylästä - ei puhdasrotuinen, mutta ihan näköinen kyllä. Nimeä pikkuisella ei vielä ole, pitäähän tälle pystykorvan pennulle nyt keksiä se aivan täydellinen nimi. 

Riitulle sattui juoksut juuri jouluksi, joten meillä on täällä vähän levottomat tunnelmat... Tessu kitisee Riitun perään, on kitissyt koko joulun. Koskenkylässä se kiusasi Nellaa ihan hulluna, joten sielläkään olosta ei tullut juuri sen kummempaa. Käväistiin sielläkin aatonaattona Rellan ja Tessun kanssa. Rellalla tuli heti kiire kotiin ja Nella kiehnäsi Rellan kyljessä mahdottomasti, se oli selvästi onnellinen vanhasta kaverista. :)

Tessun leikkauttamista ollaan pohdittu ja mietin tässä, että milloin sen sitten tekisi. Ei noin höyrypäistä ja hormonihyrrää urosta vaan voi pitää narttulaumassa, kun aina pitäisi olla nylkyttämässä jotain tai muuten vaan jatkuvasti stressata narttujen keskellä - oli juoksut tai ei. Vaikka kotona kaupungissa ei narttuja olekaan, niin tekee elämän vähän vaikeaksi, kun aina pitää miettiä, kellä on juoksut tulossa tai menossa ja kuinkahan hulluna se muuten vaan on jonkun perään.

Tämän pikkuisen kanssa Tessukin saa vielä olla helisemässä. On sen verran tomeran oloinen tyttö, ääntäkin tästä varmasti lähtee vielä yhtä kovasti kuin Tessustakin. :D Isompia koiria tuo ei arastele yhtään, häntä tiukasti kippuralla se mennä viipottaa ympäriinsä eikä paljon mietiskele, mitä ne sellaisesta tuumii - ei sillä, että niitä paljon kiinnostaisi. Rellan ja Riitun mielestä tuollainen rämäpää (Tessun tyylinen pentu) on tietysti ällöttävä, mutta Tessu taas välillä leikkiikin pennun kanssa kunhan Riitun perässä vouhkaamiseltaan ehtii. Tämä pentu on isän paras joululahja ja pitkään odotettu haave ihan varmasti. :)


Näitä pitäisi sitten ensi syksynä löytyä täältäkin, että saadaan pikkuneidille paljon lintuhaukkuja. :)

tiistai 22. joulukuuta 2015

R.I.P. Rippu ♥


Se on jälleen yhden koiran aikakausi takana päin. Koirat tulevat ja menevät, jaksottavat elämää aikaan, kun oli Rippu, aikaan kun oli Sissi. Elämässään ne opettavat paljon asioita niin meille ihmisille kuin elämänsä aikana kohtaamilleen pennuille. Yhden Ripun elämän aikaan mahtui monta pientä koiranpentua ja koirakaveria, sekä omistaja, joka kasvoi 11-vuotiaasta 23-vuotiaaksi. Ihan kohtalaisen paljon mahtuu 11 ja puoleen vuoteen. Viime jouluna arvelin, että se olisi Ripun viimeinen ja se pitikin paikkansa. Tähän ehti hyvin valmistautua, mikä teki tästä lähdöstä sata kertaa helpompaa.

Rippu tuli minun elämään heinäkuisena päivänä vuonna 2004. Olin kinunnut omaa koiraa jo pitkään (tarkalleen varmaan 6-vuotiaasta), oltiin puhuttu pienestä ja rauhallisesta koirasta, jostain cavalierista tai bichonista vaikka. Lapin kansan annetaan-palstalla oli kuitenkin sekarotuisia koiranpentuja. Ilmoituksessa mainittiin labbis-karhukoirasekoitus, saksanpaimenkoirasta siinä ei puhuttu mitään. Jos olisi, niin tuskinpa olisin saanut minkäänlaista lupaa koiraan. Soitin pennusta ihan itse, koska isä ei suostunut siitä soittamaan, äidiltä oli ihan turha kysyäkään. Lähdettiin isän kanssa salaa äidiltä sitten hakemaan pentua Ranualta. Takaisin tultiin mustan isokorvaisen, pitkähäntäisen ja jättitassuisen koiranpennun kanssa, eikä se ollut ihan pieni ja rauhallinen. ;)

Rippunen oli puoliksi karhukoira ja puoliksi saksanpaimenkoiran ja labradorinnoutajan sekoitus. Ei ihan ykkösvalinta varmaan pikkuisen vajaa 12-vuotiaalle tytölle. Hyvin me pärjättiin kuitenkin siihen nähden, mitä olisi voinut kuvitella. Rippu oppi temppuja todella nopeasti, se oppi myös avaamaan ovet ja karkaili pihalle. Ripun kanssa ruvettiin kiertämään mätsäreissä sen ollessa parivuotias, sitä ennen en uskaltanu sen kanssa lähteä julkisille paikoille. Siitä alkoi melkoinen mätsäriura bis-sijoituksineen. Niitä me haalittiin vaikka kuinka ja tienattiin vuoden ruuat mätsäreissä - leluissa ja makupaloissakin pysyttiin hyvin. Yhdet möllitokokisat käytiin myös, ne meni muuten oikein hyvin, mutta mulla jännitti ihan hulluna. Sen jälkeen en kisoihin ole uskaltautunut, vaikka Ripun kanssa oltaisiin varmasti voitu pärjätä niissäkin.

Teini-iässä ei taatusti ole mitään parempaa kuin oma koira. Rippua sai rutistella, minkä ikinä jaksoi. Se kuunteli aina, kun harmitti, heilutteli häntää tyytyväisenä ja tunki pään kainaloon rapsuteltavaksi. Aina se oli valmiina tekemään mitä vain ikinä pyysin. Ja paljon se opettikin, se opetti vastuuta, huolehtimista ja rakkautta. Kärsivällisyyttä ja optimistisuutta, hyvää suhtautumista elämään.

Rippusen elämään pentuja tosiaan mahtui; Jekku, Tuike, Netta, Rella, Nella, Riitu, Julle ja Tessu. Pentu lähes joka vuodelle ja lisäksi liuta koirakavereita ja hoitokoiria, kaikkien kanssa tultiin juttuun. Alkuun Sissi komensi tiukasti Rippua ja Pyrriä käyttäytymään kunnon koiran tavoin, pikku hiljaa myös Rippu kasvoi siihen rooliin. Vanhemmiten se komensi aiheesta, mutta ei ikinä syyttä. Nuoremmat koirat palvoi sitä ihan tosissaan.

Nyt meidän lauma on yhtä pienempi - yhtä aikuista, rohkeaa, lempeää ja viisasta koiraa vajaa.

Silloin, kun olin vielä pieni,
haaveilin sinusta. Omasta koirasta.

Kun kasvoin, sinut sain.
Omakseni.
Sinä jaksoit katsella,
kun murrosiän tuulimyllyjä vastaan taistelin.
Et arvostellut, et hetkeäkään.
Olit vain rinnallani.
Joskus ehkä huokauksieni hetkellä,
huokasit kanssani ja heilautit kättäni tassullasi.
Mutta ymmärtäen.

Koitti sekin aika, kun muutin kotoa pois.
Pois luotasi. Olin kasvanut aikuiseksi.
Joka kerta kotiin tullessani
otit minut suurella ilolla vastaan.

Aikanani otin myös oman koiran, oman pienen pennun.
Senkin sinä otit sydämeesi, hienosti vastaan,
ollen oikea koiramummo.
Minun pienen pentuni sinä tavallasi kasvatit aikuiseksi koiraksi; arvostamaan
vanhempaa.

Ehkä työsi oli täällä tehty,
sinun oli jo aika jättää paikkasi seuraavalle.
Niinpä eräänä joulukuun päivänä sait lentää
sinne mistä olit tullutkin: koirien taivaaseen.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Lapinvaarassa

Joulukuun 11. päivä jo! Mihin tämä aika menee?! Tein tänään oikein kunnon siivouksen, luutusin lattiatkin ihan jopa sohvan ja telkkarin takaa, ja vein kaikki matot pihalle. Vaihdoin ja pesin myös vähän verhoja, jos saataisiin vielä jouluisempaa tunnelmaa. ;) Tessukin sai tuulettua parvekkeella hetkisen luun kanssa. Se sitten tykkäisi omasta pihamaasta ja ulkona olemisesta.

Eilen käväisin Tessun kanssa Oikaraisella. Päätin lähteä käymään tarpomassa Lapinvaarassa vaihtelun vuoksi. Riitu ja Rellakin tahtoi mukaan, joten pitihän ne ottaa. Oli vähän hikinen reissu, kun tuota lunta on jo jonkin verran eikä valmista polkua ole.
 Riitulla on joko tulossa juoksut tai sitten sillä on vaan joku Tessun nenään hyvältä tuoksuva kausi. Ei voinut taas pieni lapinkoira käsittää, että Riitu pitäisi jättää rauhaan eikä koko ajan kosiskella ja härkkiä sitä. Viime juoksujen väli oli 11kk, joten tuntuisi vähän uskomattomalta, että sillä nyt olisi sitten juoksut tasan 5kk päästä edellisistä. Tulee tosi ihana joulu, jos se nyt oikeasti juoksut tekee... Pikkaisen tekisi mieli kiikuttaa Tessu Pelloon pallien poistoon, mutta sitten toisaalta harmittaisi hirveästi, kun ei pääsisi enää näyttelyihin. Pitikin tähän narttulaumaan sattua tällainen höyrypäinen uros...

Tessu kun oli tosiaan vähän liian kovasti Riitun kimpussa, niin pistin sen takaisin päin lähdettäessä hihnaan. Siitäkin se yritti koko ajan kuikuilla perässä tulevan Riitun perään. Taluttamisen hoiti tosin Rella, jolle aikanaan opetin "kisko"-käskyn, jolloin se ottaa hihnasta kiinni ja kiskoo sitä. Nyt se sitten sai taluttaa Tessua. Tessu oli ehkä pikkaisen hämmentynyt ja Rella aivan onnesta soikeana. :'D Siinä ei paljon lapinkoiran poikasella ollut sanottavaa, kun labbis päätti, että nyt mentiin.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Helsinkiä ja metsälenkkeilyä

Nyt on Helsingissä pyörähdetty kolmen päivän reissu. Oli hienoa käydä pitkästä aikaa Voittaja-näyttelyssä katsomassa oikein isoja kehiä ja kiertämässä myyntikojuja. Helsinki muuten oli kyllä aika ankea ja siellä kun se sääkin oli mitä oli, vesisadetta ja kauhea myrsky, niin ei oikein ihastusta herättänyt. :D

Voittaja-näyttelyssä keskityttiin lauantaina lähinnä junior handleriin ja ryhmäkehiin, välillä ehdittiin kiertämään myyntikojut. Sunnuntaina sitten kierreltiin kaikki myyntikojut huolella ja katsottiin kiinnostavien rotujen kehiä aina vähän aikaa. Mihinkään ei haluttu keskittyä koko rodun ajaksi, kun sitten ei olisi ehtinyt katsella oikein mitään muuta. Osallistuneita kun oli rodussa kuin rodussa niin paljon.

Apsot katsoin melkein kokonaan ja olikin mahtavaa olla paikalla, kun juniorivoittaja titteli tuli pohjoiseen, Taivaskatseen kasvatille! Apso on kyllä sellainen koira, jonka otan vielä joskus, ennemmin tai myöhemmin. ;) Jeksupoksu oli aikanaan melkoinen koirapersoona, mutta siinä riitti niitä hyviäkin puolia. Aivan ehdottomasti arvostan tuota rotua kovasti ja apsoissa vaan on sitä jotain, mikä viehättää. Lisäksi luulen, että Tessulla on varmaan puunatuin lapinkoiran turkki ikinä... 
Kuvissa alhaalla Taivaskatseen Iloinen Helinä Keiju & Taivaskatseen Ilmetty Marilyn, yläkuvassa luultavasti joku Chic Choixin söpöläinen. :)

 
Eilen houkuttelin Saaran lenkille ja lintsaamaan koulusta, kun oli niin hieno aurinkoinen ilma. Niitähän on tunnetusti harvassa joulukuussa. ;) Käytiin vaihteeksi Nivavaarassa, jossa mie en olekaan lenkkeillyt ikinä ennen ja olihan se mukavaa vaihtelua. Kaikki koirat pysyi hyvin matkassa ja tottelikin hyvin. Tepsulainenkin antoi hienosti ottaa kiinni ihan auton vieressä.

Tessulla oli viikonlopun jälkeen minua selvästi vähän ikäväkin, se on kulkenut nyt pari päivää ihan koko ajan minun perässä. Jos istun pöydän ääreen, se makaa minun vieressä, jos menen sängylle, se hyppää viereen makoilemaan ja jos istun tietokoneella, niin se makoilee pöydän alla jaloissa. Ihana! Olispa se aina tuollainen, mutta epäilen, että se kohta taas muuttuu normaaliksi omaksi itsekseen ja murjottaa päivät makuuhuoneen nurkassa tai tietokonepöydän alla. ;)

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tessun temput

Tessun kanssa on tullut treenattua hävettävän vähän erilaisia temppuja, tokoa ja ylipäänsä oikein mitään. Viime aikoina tylsyyden vähän vaivatessa, on sentään jotain tehty ja hiottu vanhoja taitoja. Tessun bravuuritemppu on tuo oravana eli kauniisti istuminen ja tassujen huiskuttaminen. Toinen, mitä se kerjätessään tarjoaa, on tassun antaminen. Se on myös kova poika tuijottamaan ja aika söpö nassuhan sillä onkin. Vielä kun se painaa pään polvelle, niin onhan se lutunen. :D

Näiden temppujen lisäksi Tepsulainen osaa seurata, istua, mennä maahan, mennä kyljelleen, seistä, tulla luokse ja sivulle, sekä pysyä paikallaan käskystä. Peruuttamista opetellaan tällä hetkellä.

Alhaalla olevassa kuvassa on tämä meidän uusin temppu, eli pään laskeminen maahan tai just siihen alustalle, mikä siinä pään alla on. Esim. jalka, käsi, joku puunrunko tai mikä hyvänsä. Tätä olisi tarkoitus treenata, että sujuisi vielä paremmin. Tulee nimittäin aika söpöjä kuvia. ♥

perjantai 27. marraskuuta 2015

Körköllä koirakolmikon kanssa

Kävin Körkönperällä koiralauman kanssa vaihteeksi eilen. Lumet on päässeet vähän sulamaan pois, mutta onneksi sitä sentään jonkin verran vielä on! Aamu näytti melko harmaalta, mutta päivällä kirkastui kovasti. Kuvien ottamishetkelläkin oli aika jännä valo, mutta enhän mie sitä tietenkään kuviin saanut vangittua kovinkaan hyvin.

Riitulla oli ilmeisen huono päivä, koska se ei tahtonut totella yhtään mitään. Sillä on välillä sellaisia kausia ja päiviä, että se tuntuu olevan aivan kuuro ja temppuilee miten sattuu ja sen joutuu esim. nostamaan autoon, kun parin metrin päässä autosta se pistää jarrut ihan pohjaan eikä liiku mihinkään. Eilen oli sellainen päivä. Silloin se ei myöskään varmasti tule luokse, vaan sen joutuu hakemaan sieltä, missä se nyt sattuukin nuuhkimaan. Varsinainen prinsessa. Kuviinkaan sitä ei saanut, koska se käänsi aina pyllynsä kameraa kohti tai vipelsi menemään jossain todella kaukana. :D

lauantai 21. marraskuuta 2015

Sinä olet minun rakkaani, ja tämä on minun kotini

Tiedättekö niitä paikkoja, joissa on vaan niin kotona. Sellaisia paikkoja, joissa oikein tulee se tunne, että tänne mie kuulun. Paikka, jossa kaikki on tuttua - tunnistat joen mutkat, vaarat, joiden välistä joki mutkittelee, metsät ja lammet. Tiet, jotka kulkevat joen myötäisesti. Tämän vaaran päältä näen sen kaiken. Ja jos jonnekin haluan asettua, niin jonnekin tänne, näiden vaarojen kupeeseen. Se on koti.

Oltiin Tessun kanssa pari yötä Oikaraisella, ja käytiin siis Jokkavaarassa käveleskelemässä ja tarpomassa lumessa. Koirilla oli tosi hauskaa ja mie nautin rauhallisesta lenkkeilystä. Riitu kävi pyöriskelemässä jossain läjässä, joten se pääsi kunnon pesulle lenkin jälkeen, kuivasin sen vielä föönillä kuivaksi, niin tuli oikein viimeisen päälle pörheä, puhdas ja nätti tipsutyttönen. Valkoisestakin tuli taas valkoista. :)

Tekisi mieli hankkia sellainen oikein tehokas fööni, jolla saisin sitten Tessunkin nopeasti kuivaksi (ja sen haaveissa olevan tulevan apson turkin). Meillä on ennestään pieni Metro Air Force Quick Draw, joka aikanaan hankittiin Jekulle. Se ei kuitenkaan ollut ihan riittävä apson turkkiin, eikä se ole todellakaan riittävä lapinkoiran turkkiin. Tipsulle se on ihan sopiva, kun koira on kuiva noin 15 minuutissa. Nyt mietiskelen, hankkisinko sellaisen tehokkaan, ja mikä sellainen voisi olla.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Hormonihyrrä

Alakerran söpölle Nellille tuli juoksut (ainakin oletan näin) ja meidän poika on aaaivan sekaisin. Rapuissa se pyrkii aina kolmanteen kerrokseen sen tietyn oven taakse, pihalle päästyä häviää kuulo ihan kokonaan, ei ole kuin Nellin tuoksut - ja ehkä muutaman muunkin lähiseudun nartun. Lisäksi joka ainoaa pissaa pitää yrittää nuoleskella ja siitähän tuollainen hyrrä menee ihan transsiin. Pissoilta sen saa kiskoa pois ja se maiskuttaa suutaan vielä kymmenenkin metrin jälkeen silmät ristissä. Uroksille pörhistellään oikein kunnolla ja varsinkaan naapurikerrostalon Rio-whippettiä ei siedetä enää yhtään, ei edes matkan päästä. Rellaakin pitää vähän yrittää nylkytellä ja kosiskella, kun Oikaraiselle päästään, vaikka se onkin leikattu narttu. Hyvältä se silti taitaa tuoksua Tessun nenään.

Kotona vikistään ja kitistään, kytätään makuuhuoneen ikkunasta pihalle ja vingutaan ulos jatkuvasti, vaikka juuri oltaisiin sieltä tultu. Aamulla Tessu on ihan taatusti hereillä juuri sillä sekunnilla, kun alat unesta havahtumaan, ihan valmiina kitisemään taas ulos. Yöllä se sentään malttaa olla sen verran rauhassa, ettei ainakaan meidän unta häiritse

Voin kertoa, että on vähän hermot tiukalla! Tessun päässä pyörii vain nartut. Jokusen kerran olen uhannut siltä jo pallit napsaista pois - säästyisi ainakin tulevaisuudessa joku muu tuollaisen hormonihyrrän jälkeläisiltä. Sitten taas toisaalta, kun ne nartut haisee vähän vähemmän ihanalle, niin silloin tuo on ihan kelpo kaveri arjessa ja lenkilläkin - urosten kanssa se ei kylläkään tule toimeen, mutta niitä voidaan aina välttää...

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kaksin kappalein kysymyshaastetta

Kai tässä nyt täytyy tämä haaste tehdä, kun niitä kerran tuli ihan kaksin kappalein. :) Kiitos vain haasteista Nath ja Aino.
"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."
Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Nathin kysymykset:
1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt? 
Tällä hetkellä minut tekee onnelliseksi jouluntulo, lumi ja talvi. Rakastan talvea ja lunta, joulusta nyt puhumattakaan. :) Myös elämä yleensä tuntuu tällä hetkellä siltä, että kaikki on tosi hyvin. Henkan kanssa lähti viides yhteinen vuosi käyntiin ja ollaan edelleen tosi onnellisia yhdessä. Tessu on ihana ja sekin alkaa pikku hiljaa kasvaa isoksi pojaksi, eikä vouhota enää ihan niin paljoa kuin nuorempana. Hyvin menee, mutta antaa mennä. :)

2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Mitä on koiraton vapaa-aika? Oikeasti, en poistu kotoa mihinkään ilman koiraa ellen mene kaupungille tai kirppareita kiertelemään... Lukemista, bloggailua, pienimuotoista sukututkimusta ja muuta sellaista teen kotona toki ilman koiraa, mutta muuta vapaa-aikaa ei kyllä ole.

3. Onko koirahistoriassasi jokin tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Jullen kanssa yksinolo meni aivan miten sattui alusta pitäen. En olisi ikimaailmassa halunnut luopua siitä koirasta, mutta eroahdistus kasvoi kerrostalossa ihan jäätävän suureksi eikä meillä ollut taitoa tai kykyä opettaa sitä olemaan yksin. Omakotitalossa ja toisen koiran kaverina se nimittäin pärjäsi silloin, ja pärjää nykyäänkin loistavasti yksin. Jouduttiin kuitenkin pari vuotta sitten luopumaan ensin Rellasta sen stressaamisen takia ja sitten heti perään Jullesta. En osaa sanoa, johtuiko Jullen eroahdistus Rellan vaikeudesta sopeutua kerrostaloon vai päinvastoin. Kuitenkaan kumpikaan ei kaupunkiin sopeutunut.

Eroahdistuksen takia pelkään koiran, erityisesti beaglen, ottamista, vaikka Tessun kanssa onkin yksinolo sujunut hyvin alusta asti. Haluttaisiin tulevaisuudessa kovasti uusi beagle ajokoiraksi, mutta ehkä sen aika on sitten omakotitaloaikoina... Tai sitten otetaan jotain muuta rotua oleva ajokoira.

4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
En oikeastaan.

5. Onko jokin koiristasi ollut ns. elämäsi koira, miksi?
Rella. Se on minun kultainen palleroinen, kuin ihmisen mieli ja ajatus. Se on luonteeltaan hyvin paljon samanlainen kuin itse olen, jos niin voi sanoa... Kaupunkiin ei vaan sekään sopeutunut millään. Rippukin on omalla tavallaan todella tärkeä, se opetti niin uskomattoman määrän asioita, mutta kyllä Rella on se minun elämän koira, ainakin tällä hetkellä ajateltuna.

6. Uskotko yliluonnolliseen?
Kyllä jollain tavalla. Tuntuu ehkä jotenkin lohduttavaltakin ajatella, että on olemassa yliluonnollisia asioita, joita ei vaan voi selittää.

7. Mistä esineestä et voisi luopua?
Puhelin? En tiedä, toisaalta voisi olla helpottavaakin olla ilman sitä, mutta ehkä se on puhelin.

8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
Se mikä ei tapa, vahvistaa. Toisin sanoen, vaikeat tilanteet elämässä yleensä opettaa jotain, jonka kautta voi tulla vahvemmaksi ja oppia selviämään paremmin erilaisista elämän haasteista.

9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta?
Tällä hetkellä se on lhasa apso. Tulevaisuus näyttäisi siltä, että reissutyöt tulee jatkumaan, joten en todellakaan voi ottaa melkoista turkinhoitoa vaativaa apsoa, vaikka sellainen ihana olisikin. Myös saksanpaimenkoira on upea, mutta ei todellakaan mulle sopiva koira. Mulla ei ole riittävästi aikaa tai intoa tehdä niin paljon, kuin sellainen koira vaatisi.

10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?
Lastenhoitaja. Voisi varmaan olla edelleenkin ihan hyvä ammatti, koska pidän lapsista vieläkin ja se kyllä kiinnostaa. Sellaiseksi opiskelemaan pääseminen onkin sitten toinen juttu. ;)

11. Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia?
Tavaroiden paikalleen laittaminen - en tajua, kuinka vaikeaa se voi olla.... :D Olisi kiva osata myös esim. vaihtaa autoon öljyt.

Ainon kysymykset:
1. Jos lemmikkisi olisi pelihahmo missä tahansa pelissä, oli se sitten League of Legends -champion tai Tera-hahmo - saat ihan itse päättää, millainen se olisi? Millaisia erityistaitoja sillä olisi, millainen ulkonäkö, olisiko se lajiltaan koira, vai kenties jokin muu eläinlaji? Ei tarvitse tietää pelaamisesta mitään, mielukuvitus kunniaan! 
Varmaan Tessu kaiken egonsa kanssa olisi joku supersankari, tai sitten se pahis. :D Koska se on pieni lapikas, niin sen superkyky voisi olla muuttua suureksi ja oikein vahvaksi.

2. Entä millainen lemmikkisi olisi ihmisenä? 
Erinomaisen hyvällä ja voimakkaalla temperamentilla varustettu naistennaurattaja. Melkoisen ad/hd-tyyppi varsinkin porukassa, yksinään sitten sellainen rauhallisempi, kiltimpi ja kunnollisempi henkilö. Tiedättehän ne porukan kovikset... ;)


3. Missä koira-asiassa koet kehittyneesi eniten viimeisen kolmen vuoden aikana? 
Olen oppinut tietämään omien taitojeni ja kykyjeni rajat, sen millaisen koiran kanssa pärjään ja millaisen kanssa en. Minusta ei esimerkiksi ole todellakaan ravaamaan kaikenmaailman treeneissä, koska olen melkoinen kotikissa. Sen sijaan viihdyn lenkkeilemässä, tykkään rapsutella koiria sohvannurkassa, puunata turkkia ja jäniksen metsästys ajokoiran kanssa on minusta melkoisen jännää puuhaa. Olen myös oppinut, että erilaiset koirat vaatii erilaisia tapoja lähestyä asiaa. Kaikki koirat ei opi yhdellä tavalla, vaan polkupyörän tosiaankin joutuu keksimään aina uudestaan.

4. Jos sinun tulisi lopettaa kaikki koiraharrastuslajit yhtä lukuunottamatta, minkä jättäisit jäljelle?
En harrasta muuta kuin näyttelyitä ja mätsäreitä, joten näytelmähommat tietysti jättäisin.

5. Paljonko rahaa on ok käyttää kuukaudessa koiraharrastuksiin ja koiran hyvinvointiin? Lukuunottamatta esim. akuutteja eläinlääkärireissuja. 
20-40e/kk. En itse harrasta mitään erityistä, joten mihinkään hallimaksuihin tai muihin ei mene rahaa. Käytän Tessua sillon tällöin näyttelyissä ja mätsäreissä, ja se itsehän on tyytyväinen, kun kuppiin tulee pari kertaa päivässä hyvää ruokaa, ja pääsee lenkille.

6. Jos saisit ottaa minkä tahansa värisen koiran (tai muun lemmikin), minkä värinen se olisi? 
Punasoopeli eli sellainen punaruskea. Erityisesti apsolla ja tipsulla se näyttää tosi hyvältä. Jos saksanpaimenkoiran joskus ottaisin, haluaisin mustan. Lapinkoiran haluaisin riistanvärisenä. Ja kun joskus otan kissan, niin se voisi olla sellainen tasaisen harmaa sheba-kissa.

7. Jos lemmikkisi saisi valita kolme tavaraa mitä ottaa mukaan autiolle saarelle, mitkä ne olisi?
Varmaan kong, vetolelu ja narulelu.

8. Flexi - puolesta vai vastaan? Jonkinnäköisten perustelujen kera. 
Puolesta ehdottomasti. Oikein käytettynä se on ihan mainio väline koiran ulkoiluttamiseen. Omistajan pitää vaan olla riittävästi hereillä ja katsoa, minne se koira on menossa. Liinan tai pitkän narun fleksi voittaa vaikka miten päin, koska se ei tartu risuihin tai sotkeudu koiran jalkoihin. Tessuakaan en joka paikassa uskalla pitää irti, mutta fleksi antaa vähän enemmän vapautta liikkumiseen.

9. Millainen on kirjahyllysi lemmikkiaiheisten kirjojen suhteen?
Hyllystä löytyy pari hyvää koirien käyttäytymiseen painottunutta kirjaa ja muutama koirarotukirja. Kaipailisin jotain temppukirjaa ja tokokirjaa vielä lisäksi.

10. Onko lemmikilläsi "tunnuskappaletta", jos on niin mikä? Jos ei, osaatko kuvitella mikä olisi koirallesi sopiva? Nopeatempoinen duuri -kappale, vai kenties jäätävän hidas ja mollissa soitettu. 
Tessulle varmaan sopisi joku Frederikin Äijäenergiaa. Se on omasta mielestään aika miehinen mies ja sen mielestä kaikki nartut palvoo sitä.

11. Mikä yksittäinen sana kuvailee parhaiten koiraasi? Saa perustella tai jättää perustelematta.
Vilperi. Tessu on vähän vallaton hölmöilijä, joka naurattaa ja naruttaa minua ja Henkkaa joka välissä. Se tekee niinkuin itse tykkää ja lällättelee, jos ei esimerkiksi halua jäädä kiinni. Sillä on myös omia pieniä kujeitaan ja tapojaan, joilla se viihdyttää meitä. :)

Kysymykset seuraaville:
1. Millainen olisi unelma asuinpaikkasi?
2. Minkä rotuisen koiran ottaisit, jos voisit valita kaikista, jos aikaa ja tilaa olisi paljon, eikä esimerkiksi kaupungissa asuminen/koulu/työt rajoittaisi? Miksi?
3. Voisitko kuvitella työskenteleväsi koirien/eläinten parissa?
4. Mitä tavoitteita sinulla on seuraaville kahdelle vuodelle?
5. Missä ja minkälaisessa maastossa lenkkeilet mieluiten?
6. Millainen koira olisi/on luonteeltaan täydellinen koira sinulle ja miksi?
7. Mikä lemmikin omistamisessa on parasta?
8. Voisitko kuvitella ottavasi rescue-koiran esim. Espanjasta?
9. Kaunein kuva koirastasi?
10. Millainen varustus koirallasi on yleensä lenkillä? Millainen hihna, panta, valjaat jne.
11. Kuinka paljon aikaa vietät lemmikkisi kanssa päivittäin?

Haastettavat:
Paimenten poluilla
Luonnonlapsi
Herkkupaloja ja vinkuleluja
Roopen treeniblogi
Tahmatassut
Maalaiskoirat
Suomenlapinkoirat Kuura ja Pihka 
enempää en keksinyt, mutta jos joku haluaa vastailla, niin siitä vain. Olisi kiva lukea vastauksia. :)