keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Helsinkiä ja metsälenkkeilyä

Nyt on Helsingissä pyörähdetty kolmen päivän reissu. Oli hienoa käydä pitkästä aikaa Voittaja-näyttelyssä katsomassa oikein isoja kehiä ja kiertämässä myyntikojuja. Helsinki muuten oli kyllä aika ankea ja siellä kun se sääkin oli mitä oli, vesisadetta ja kauhea myrsky, niin ei oikein ihastusta herättänyt. :D

Voittaja-näyttelyssä keskityttiin lauantaina lähinnä junior handleriin ja ryhmäkehiin, välillä ehdittiin kiertämään myyntikojut. Sunnuntaina sitten kierreltiin kaikki myyntikojut huolella ja katsottiin kiinnostavien rotujen kehiä aina vähän aikaa. Mihinkään ei haluttu keskittyä koko rodun ajaksi, kun sitten ei olisi ehtinyt katsella oikein mitään muuta. Osallistuneita kun oli rodussa kuin rodussa niin paljon.

Apsot katsoin melkein kokonaan ja olikin mahtavaa olla paikalla, kun juniorivoittaja titteli tuli pohjoiseen, Taivaskatseen kasvatille! Apso on kyllä sellainen koira, jonka otan vielä joskus, ennemmin tai myöhemmin. ;) Jeksupoksu oli aikanaan melkoinen koirapersoona, mutta siinä riitti niitä hyviäkin puolia. Aivan ehdottomasti arvostan tuota rotua kovasti ja apsoissa vaan on sitä jotain, mikä viehättää. Lisäksi luulen, että Tessulla on varmaan puunatuin lapinkoiran turkki ikinä... 
Kuvissa alhaalla Taivaskatseen Iloinen Helinä Keiju & Taivaskatseen Ilmetty Marilyn, yläkuvassa luultavasti joku Chic Choixin söpöläinen. :)

 
Eilen houkuttelin Saaran lenkille ja lintsaamaan koulusta, kun oli niin hieno aurinkoinen ilma. Niitähän on tunnetusti harvassa joulukuussa. ;) Käytiin vaihteeksi Nivavaarassa, jossa mie en olekaan lenkkeillyt ikinä ennen ja olihan se mukavaa vaihtelua. Kaikki koirat pysyi hyvin matkassa ja tottelikin hyvin. Tepsulainenkin antoi hienosti ottaa kiinni ihan auton vieressä.

Tessulla oli viikonlopun jälkeen minua selvästi vähän ikäväkin, se on kulkenut nyt pari päivää ihan koko ajan minun perässä. Jos istun pöydän ääreen, se makaa minun vieressä, jos menen sängylle, se hyppää viereen makoilemaan ja jos istun tietokoneella, niin se makoilee pöydän alla jaloissa. Ihana! Olispa se aina tuollainen, mutta epäilen, että se kohta taas muuttuu normaaliksi omaksi itsekseen ja murjottaa päivät makuuhuoneen nurkassa tai tietokonepöydän alla. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti