Kevät saapuu kohisten

En voi uskoa, että huhtikuu on jo yli puolessa välissä. Jännittää hirveästi, miten kesä sujuu, kun Henkka lähtee reissuun ja mie oon ihan yksin kotona kaupungissa. Yksin hoidan sitten Tessunkin ja huolehdin sen lenkkeilytykset aamua iltaa. Tämä on mulle aika lailla uusi tilanne, koska yleensä mie olen ollut se, joka on reissuun lähtenyt, ihan yksin en ole ollutkaan aikoihin. Viikonloppuisin tulee varmasti tulevana kesänä suhattua edestakaisin Oulun ja  Rovaniemen väliä ja koiruus raukka "joutuu" olemaan hoidossa Oikaraisella. Saa nähdä kuinka käy... ;)

Viime viikonloppuna Satu oli ensimmäisen kerran käynyt haukkumassa koppeloa, joka oli lähtenyt lähistöltä lentoon. Aika kaukaa se sitä kävi hakemassa touhuissaan ja haukuskelikin vähän. Hirvenjäljistä se oli myös innostunut tosissaan. Poroista se ei ollut välittänyt mitään, kun isä oli sille nätisti kertonut, että poroja ei ruukata haukkua (en yhtään ymmärrä miten se sen tekee). Ja Satuhan uskoi. :) Hieno pieni metsästyskoiran alku se on! Pieni, pitkäkoipinen, kaunis ja ketterä. ♥

Lumet on sulaneet ihan hurjaa vauhtia ja kevään ensimmäiset vesisateetkin on koettu. Tiedättekö, kun on ihan hiljaista ja vesi ropisee, ilma on raikas, ja lumen alta paljastunut maa tuoksuu mullalle ja sille, mille uuteen kasvuun lähtevä maa tuoksuu. Kyllä tästä vielä kesä tulee. Ja ihan pianhan se on jo toukokuu.

Niin ja näin Nellan nimipäivän kunniaksi ne Nellan pennutkin on päättäneet ruveta syntymään. Jonkin ajan päästä on siis ehkä luvassa kuvia ällöttävän söpöistä labbispennuista. ;)

Helsinkiä ja metsälenkkeilyä

Nyt on Helsingissä pyörähdetty kolmen päivän reissu. Oli hienoa käydä pitkästä aikaa Voittaja-näyttelyssä katsomassa oikein isoja kehiä ja kiertämässä myyntikojuja. Helsinki muuten oli kyllä aika ankea ja siellä kun se sääkin oli mitä oli, vesisadetta ja kauhea myrsky, niin ei oikein ihastusta herättänyt. :D

Voittaja-näyttelyssä keskityttiin lauantaina lähinnä junior handleriin ja ryhmäkehiin, välillä ehdittiin kiertämään myyntikojut. Sunnuntaina sitten kierreltiin kaikki myyntikojut huolella ja katsottiin kiinnostavien rotujen kehiä aina vähän aikaa. Mihinkään ei haluttu keskittyä koko rodun ajaksi, kun sitten ei olisi ehtinyt katsella oikein mitään muuta. Osallistuneita kun oli rodussa kuin rodussa niin paljon.

Apsot katsoin melkein kokonaan ja olikin mahtavaa olla paikalla, kun juniorivoittaja titteli tuli pohjoiseen, Taivaskatseen kasvatille! Apso on kyllä sellainen koira, jonka otan vielä joskus, ennemmin tai myöhemmin. ;) Jeksupoksu oli aikanaan melkoinen koirapersoona, mutta siinä riitti niitä hyviäkin puolia. Aivan ehdottomasti arvostan tuota rotua kovasti ja apsoissa vaan on sitä jotain, mikä viehättää. Lisäksi luulen, että Tessulla on varmaan puunatuin lapinkoiran turkki ikinä... 

Kuvissa alhaalla Taivaskatseen Iloinen Helinä Keiju & Taivaskatseen Ilmetty Marilyn, yläkuvassa luultavasti joku Chic Choixin söpöläinen. :)

Kuvia näyttelystä löytyy täältä: http://elinann.otukset.fi/kuvat/Kuvailua+2015/Tapahtumat+2015/

 

Eilen houkuttelin Saaran lenkille ja lintsaamaan koulusta, kun oli niin hieno aurinkoinen ilma. Niitähän on tunnetusti harvassa joulukuussa. ;) Käytiin vaihteeksi Nivavaarassa, jossa mie en olekaan lenkkeillyt ikinä ennen ja olihan se mukavaa vaihtelua. Kaikki koirat pysyi hyvin matkassa ja tottelikin hyvin. Tepsulainenkin antoi hienosti ottaa kiinni ihan auton vieressä.

Tessulla oli viikonlopun jälkeen minua selvästi vähän ikäväkin, se on kulkenut nyt pari päivää ihan koko ajan minun perässä. Jos istun pöydän ääreen, se makaa minun vieressä, jos menen sängylle, se hyppää viereen makoilemaan ja jos istun tietokoneella, niin se makoilee pöydän alla jaloissa. Ihana! Olispa se aina tuollainen, mutta epäilen, että se kohta taas muuttuu normaaliksi omaksi itsekseen ja murjottaa päivät makuuhuoneen nurkassa tai tietokonepöydän alla. ;)

Tauon jälkeen

No onpa tullu pidettyä blogihiljaisuutta oikein huolella vissiin kuukauden verran! Äkkiä kulunut tämä syyskuu. Meille on kuulunut mm. seuraavia asioita: auton korjaamista, auton korjaamista ja auton korjaamista, ja sitten vähän lisää sitä samaa. Ehkä me vähän ollaan ehditty metsässäkin pyörähtää sen auton korjaamisen ja töiden lisäksi (joita täytyy tehdä, että voi korjata lisää sitä autoa...), mutta siinäpä se onkin sitten ollut. Olen vähän kyllästynyt autoihin tällä hetkellä...

Nyt ne työt kuitenkin loppuu (auton korjaaminen ei), joten varmaan tässä jää enemmän aikaa taas kirjoitellakin. Tänä viikonloppuna käytiin puolukassa vaan todetaksemme, että niitä on ihan hirveän vähän tänä vuonna. Saatiin kahdestaan 5 litraa parissa tunnissa. Ei ole kovin kehumista tämän vuoden puolukkasadossa! Söpöjä kuvia sain kuitenkin Henkasta ja Tessusta pari kappaletta, ja muutaman nätin kuvan muutenkin tuosta karvapallerosta.

Tässä syyskuun aikana on alkanut myös tuntumaan vahvasti siltä, että Tessusta tulee vielä oikein mainio kaveri. Alkaa tuo järkikin kasvaa päähän ja rauhoittumistakin on hieman tapahtunut. Metsälenkeiltä tullessakin on saatu koira kiinni ja auton kyytiin ilman suurempia ongelmia. Kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Tokoiluhommatkin sujuu ihan kivasti, samoin temppuja on opeteltu vähän. Olen tässä mietiskellyt, jos Tessun kanssa yritettäisiin treenata tokon alokasluokan liikkeet kuntoon ja ehkä joskus uskallettaisiin vähän kisailemaankin. Sillä kuitenkin on tuota energiaa, motivaatiota ja intoa tuossa tekemisessään yleensä ihan hyvin. Ainoa ongelma olisi sitten se, miten sen huomion saa pysymään minussa, kun on muita koiria ympärillä vähän enemmänkin, mutta ehkä sitä ei kannata tässä vaiheessa murehtia. :D

Nyt seuraa sitten kuvapläjäys tältä kuukaudelta. Ei tullut tuota kameraakaan liikaa ulkoilutettua.

Ensimmäiset veneilyt sitten pikkupentuaikojen. :)

Kumpikin ihan sellaisina kuin on.

Joskus leikitkin sujuu...

Komea poika ♥

Kemi KV 18.7.

Käytiin Tessun toisessa näyttelyssä Kemissä. Näyttelypäiväksi sattui todella hyvä ilma ainakin näin ihmisten näkökulmasta, lämmintä ja aurinkoa riitti. Mentiin näyttelypaikalle jo hyvissä ajoin, suunnilleen yhdeksältä, kun lapinkoirien kehä alkoi klo 10. Tessu yritti heti alkuun ruveta haukkumaan, mutta kunnon komennolla jätti sellaiset höpötykset onneksi pois. Muuten Tessu käyttäytyi näyttelypaikalla tosi hyvin, melkein sai olla ylpeä. Ilmeisesti Tessukin alkaa pikku hiljaa oppia käyttäytymään koiriksi. ♥

Tuomarina näyttelyssä oli Tapio Kakko ja tulokseksi Tessulle tuli H. Arvostelu näytti tältä: "Kokonaiskuvaltaan erittäin hyvä. Keskikokoa pienempi. Oikeat uroksen mittasuhteet. Vahva lyhyehkö kuono. Riittävä stoppi. Hieman vaaleat silmät, hyvät pyöreäkärkiset korvat. Riittävästi kulmautunut edestä ja niukasti takaa. Hieman pysty olkavarsi. Ulkokierteiset takaraajat, joissa kinner tahtoo mennä yli. Erinomainen karvanlaatu. Hyvä häntä. Liikkuu sivulta riittävällä askeleella. Edestä korkeasti ja takaa ahtaasti. Miellyttävä vilkas luonne. Takaosa tiputtaa palkintosijaa."

Me ollaan Henkan kanssa mietittykin noita Tessun takaliikkeitä, jotka on todella ahtaat ja aika usein se seisoo myös kintereet yhdessä, mikä ei ole erityisen sievän näköistä. Arvostelu oli ihan Tessun näköinen ja hyvä. :) Vähän vaaleasilmäiselle koiralle tuo kirkas auringonpaiste ei ehkä ole ihan paras mahdollinen sää, kun ne silmät oikein hohtaa sieltä mustan turkin keskeltä. Käytetään Tessua ehdottomasti tulevaisuudessakin näyttelyssä, ainakin elokuun lopussa mennään Rovaniemen ryhmikseen. Sitten ehkä pidetään vähän taukoa ja katsotaan, mihin suuntaan meidän turrikka tuosta vielä kehittyy! Meidän mielestähän se on ihan mahdottoman komea poika pihtikintuista huolimatta. ;)

Hyvä tuomari :)

Tuomarista täytyy sanoa sen verran, että olipas ihan mahtava tuomari. Se arvosteli koirat todella perusteellisesti ja hyvin, sekä kohteli koiria tosi nätisti. Vähän aremmille koirille tuomari syötti nameja, että hampaiden katsominen onnistuisi helpommin ja koiralle jäisi vähän parempi mieli näyttelystä, muutenkin se huomioi erilaiset koirat tosi kivasti. Tykkään myös siitä, että tuomari kertoo ääneen, mikä missäkin koirassa on vialla ja perustelee arvosteluaan yleisöllekin. Kehien seuraamisesta tulee sillä tavalla huomattavasti mielenkiintoisempaa.

Lapinkoirat on vaan ikuisesti sellainen rotu, jonka kehiä mie jaksan seurata näyttelystä toiseen. Olen seurannut lapinkoirakehiä jostain vuodesta 2005 lähtien ja aina ne vain jaksaa kiinnostaa. Lapinkoirissa on niin paljon erilaisia yksilöitä, jokainen koira on ihan omannäköisensä ja ne ihmiset kehän laidalla on aika rentoa porukkaa. Nykyään koiria alkaa jo tunnistaa senkin perusteella, kenen jälkeläisiä ne on. Lapinkoirakehien kuvaaminen se vasta mukavaa puuhaa on, tästäkin näyttelystä kuvia löytyy täältä. Lapinkoirat rotuna kiinnostaa myös edelleen kovasti, ehkä me otetaan vielä joskus Tessulle lapinkoirakaveri, joka voi olla sitten tyttökin. :)

ROP Taikalumon Fabio & VSP Tunturitähden Guosttaheavdni

Äitienpäivän viettoa

Lähdettiin tänään Tessun kanssa jo hyvissä ajoin Oikaraiselle äitienpäivän viettoon. Pakkasin aamulla myös Tessun tavarat (kaulapanta ja ruokaa) pussiin, koska Tessu jäi nyt keskiviikkoon asti hoitoon vanhemmille. Olipas muuten melkoisen onnellinen koira, kun pääsi juoksemaan irti! Tessu veti monen monta kierrosta talon ympäri, pellon ympäri ja perunamaan läpi samalla haukkuen. Ehkä hieman oli päässyt tuota energiaa kertymään... Hihnalenkkeily - ei edes tunnin pituiset juoksulenkit, tai kahden tunnin pituiset hitaammat lenkit, jotka sisältää tokoilua ja leikkimistä - pysty kuluttamaan energiaa samalla tavalla kuin täysin vapaa rallittelu ympäriinsä. Seuraavan asunnon paikan koitan kyllä katsoa sillä tavalla, että siinä lähistöllä on jotain metsää, missä voi koiran kanssa käydä vähän enemmänkin juoksentelemassa.

Käytiin myös Lapinvaarassa tarpomassa, sielläkin Tessu juoksenteli muutaman kunniakierroksen, kun kerran oli mahdollisuus. Metsässä tarpomisen jälkeen suunnattiin vanhalle talolle, ja käytiin myös rannalla. Tessu meinasi tipahtaa jokeen ja joutua uimaan, kun kurotteli portaalta jotain roskaa. Tosin, sen seurauksena se vain hoksasi, ettei tuossa vedessä nyt mitään niin kauhean kammottavaa olekaan, ja räpi joessa enemmän kuin ikinä... Se siitä pienestä haaveesta, että Tessusta ei tulisi samanlaista räpilästäjää kuin Rellasta.

Huomenna mie suuntaan tosiaan aamusta kohti Ivaloa työn merkeissä ja Henkka suuntaa toivon mukaan selkäleikkaukseen. Tämän takia Tessu joutui tai pääsi pienelle maalaislomalle. Toivon, että saan keskiviikkona hakea sieltä väsyneen koiran. ;) Tuntuu koti muuten aika tyhjältä ilman koiraa, saa nähdä miten mie selviän ilman tuota rakasta pikku turrikkaa. ;)

Keväisiä kuvia

Minun komistushan se siinä! Käytiin hakemassa maanantaina auto Pudasjärveltä, pyörähdettiin mutka Oulussa ja ajeltiin Rovaniemelle. Eilen kävin siirtämässä auton minun nimiin ja ajelin sen Oikaraiselle pestäväksi, koska se oli sisältä melkoisessa kunnossa. Nyt on kumminkin auto, jossa Tessulla on ihan omaa tilaa koko takakontti, ja takapenkeille voi joskus ottaa jonkun kyytiin ilman, että sen tarvii suojautua suojapukuun, ettei olisi täynnä koirankarvoja, kuraa ja hiekkaa.

Tulipa näpsittyä kuvia noista eläimistäkin. Ripusta ja Siiristä en saanut kuvia, mutta muista kyllä.  Nauttikaapa siis niistä ja jos nämä ei riitä, niin lisää löytyy täältä. :D

Rellan syyttävä katse peräkontista; "Ennen mie sain aina matkustaa sinun vieressä etupenkillä."

Pikku-Tepsukkainen ihmettelee muurahaisia (ne pissasi sen päälle ja taisi puraista kuonostakin). Se on vielä niin pieni, että sille monet asiat on aika uusia ja jänniä! Monesti sen vaan unohtaa, että pentuhan se vielä on.

Mökkeilyä pitkästä aikaa

Noniin, eiköhän tässä ole pidetty blogihiljaisuutta ihan riittävästi. Tietokoneella istuminen ei vaan ole oikein inspiroinut tässä viime aikoina, niin ei ole sitten tullut blogiakaan kirjoiteltua. Täällä nyt kumminkin taas ollaan. Uusivuosi meillä meni oikein leppoisasti, Tessu ei pelännyt raketteja ja mekin katottiin vain muiden raketteja. Uuden vuoden jälkeen lähdettiin käymään mökillä Siika-Kämässä, jossa me yhteen väliin melkein asuttiin, mutta jossa mie en ollut käynyt yli 1,5 vuoteen.

Oltiin mökillä tosiaan suunnilleen kolme päivää, loppiaiseen asti. Mökki sijaitsee ihan keskellä metsää järven rannalla, joten saatiin aivan rauhassa oleskella siellä. Tessu sai olla pihalla melkein niin paljon kuin mieli teki, ja tekihän se. Pakkasta oli -30 astetta, mutta meidän mörrikkä vaan nukkui tyytyväisenä lumihangessa kerällä. Jouduin ruualla houkuttelemaan sen sisälle. Varsinainen pakkasukko kyllä...

Vietettiin mökillä aikaa katsoen hiihdellen, katsellen Salaisia kansioita (X-Files), saunoen ja rentoutuen. Käytiin yksi lyhyempi ja yksi pidempi hiihtolenkki, pääosin tietysti umpihangessa, joten Tessulle tuli melkoinen hankitreeni. Oli se varsinkin sen pidemmän lenkin jälkeen aivan poikki. Yrittihän se kyllä jaksaa pitää vahtia ulkona, mutta pakotin sen sisälle ja se simahtikin moneksi tunniksi samantien.

Pakkasta oli tosiaan noin -25 astetta loppiaisaaton iltana ja loppiaisena, joten ei sitten enää viitsitty lähteä hiihtelemään, vaan kävin vaan räpsimässä Tessusta kuvia auringossa. Mökille lähdetään kyllä varmasti taas uudelleen, eikä pidetä mitään 1,5 vuoden mökkeilytaukoa... Kevättalvi auringossa kimaltavine hankineen on sitten ihanaa aikaa!

// Tessu on niin mulle tehty koira ja kaiken onnen kruunasti vielä se, kun eilen lenkille lähtiessä vastapäinen naapuri, joka pelkää koiria, kehui, ettei edes tiennyt tässä talossa olevan koiraa, kun Tessu on aina niin hiljaa. ♥ Hyvin kuulemma koulutettu, mutta kyllä voi koiraakin kehua, kun ei ole tarvinnut edes erityisesti kouluttaa olemaan yksin. Melkein täydellinen. ;)