Kevät saapuu kohisten

En voi uskoa, että huhtikuu on jo yli puolessa välissä. Jännittää hirveästi, miten kesä sujuu, kun Henkka lähtee reissuun ja mie oon ihan yksin kotona kaupungissa. Yksin hoidan sitten Tessunkin ja huolehdin sen lenkkeilytykset aamua iltaa. Tämä on mulle aika lailla uusi tilanne, koska yleensä mie olen ollut se, joka on reissuun lähtenyt, ihan yksin en ole ollutkaan aikoihin. Viikonloppuisin tulee varmasti tulevana kesänä suhattua edestakaisin Oulun ja  Rovaniemen väliä ja koiruus raukka "joutuu" olemaan hoidossa Oikaraisella. Saa nähdä kuinka käy... ;)

Viime viikonloppuna Satu oli ensimmäisen kerran käynyt haukkumassa koppeloa, joka oli lähtenyt lähistöltä lentoon. Aika kaukaa se sitä kävi hakemassa touhuissaan ja haukuskelikin vähän. Hirvenjäljistä se oli myös innostunut tosissaan. Poroista se ei ollut välittänyt mitään, kun isä oli sille nätisti kertonut, että poroja ei ruukata haukkua (en yhtään ymmärrä miten se sen tekee). Ja Satuhan uskoi. :) Hieno pieni metsästyskoiran alku se on! Pieni, pitkäkoipinen, kaunis ja ketterä. ♥

Lumet on sulaneet ihan hurjaa vauhtia ja kevään ensimmäiset vesisateetkin on koettu. Tiedättekö, kun on ihan hiljaista ja vesi ropisee, ilma on raikas, ja lumen alta paljastunut maa tuoksuu mullalle ja sille, mille uuteen kasvuun lähtevä maa tuoksuu. Kyllä tästä vielä kesä tulee. Ja ihan pianhan se on jo toukokuu.

Niin ja näin Nellan nimipäivän kunniaksi ne Nellan pennutkin on päättäneet ruveta syntymään. Jonkin ajan päästä on siis ehkä luvassa kuvia ällöttävän söpöistä labbispennuista. ;)