Mehän harkittiin beaglen ottamista meidän mittapuulla melko pitkään. Jossain vaiheessa mietittiin, ettei oteta uutta koiraa ennen kuin Tessu on lähemmäs 5-vuotias, mutta päädyttiin kuitenkin Haliin, kun selailtiin beaglefoorumia ja toria... Tessu ja Hali tulevatkin hyvin juttuun, tosin kaipaisin Tessulta vähän enemmän kykyä puolustaa itseään. Se nimittäin antaa Halin nujuuttaa itseään mielin määrin eikä ärähdä ikinä, ei yhtään mistään. Hali saa viedä sen ruokakupin, syödä sen luut, repiä sen karvat, roikkua hännässä tai tehdä ihan mitä vaan, eikä Tessu sano sille yhtään mitään. :D Erittäin kiltti poika. ♥
Hali on muutenkin sujahtanut porukkaan hyvin. Beaglen ja labbiksen touhut sopivat hyvin yhteen, joten jopa meidän möhömaha Rella tykkää Halista ja leikkiikin sen kanssa. Riitu ei tykkää pennuista ja niiden rajuista leikeistä, joten se kyllä ilmoittaa Halille, että sen paikka todellakin on jossain ihan muualla kuin hänen lähellään riehumassa. Satun kanssa Halilla on hauskaa, ne leikkivät hippaa ja painivat siinä välissä hieman, Satu edellä ja Hali perässä.
Henkka varsinkin on panostanut Halin opetukseen todella paljon. Hali osaa hienosti ottaa kontaktia, seurata, käsimerkistä mennä maahan ja kyljelleen, koskea palloa ja tulla luokse. Nimensä se osaa loistavasti ja tulee luokse myös silloin, kun on Satun kanssa painit kesken. Hihnakäytös tuolla on aika kaameaa, se singahtelee sinne tänne sen mukaan, minne nenä vie, joten siinä on paljon reenailtavaa. Muiden koirien ohitukset sentään sujuu hienosti namien kanssa, vaikka osa koirista onkin kovin jännittäviä.
Sisäsiisteyskoulutus sujuu myös hyvin, enää tulee ihan satunnaisia pissoja sisälle kesken riehumisen tai silloin, kun omistajia vähän laiskottaa... ;) Hali herättää myös yöllä, jos on tarvetta käydä ulkona ja tästä ominaisuudesta todellakin tykkään kaikissa omissa koirissa. Olen itse melko herkkäuninen, joten herään helposti, jos koira rupeaa liikehtimään levottomasti.
Halin pahoina tapoina voisi mainita kenkien kantelun ja niiden mutustelun, sekä pöydille hyppimisen. Sillä on kauhea tarve nähdä kaikille mahdollisille tasoille, joten se loikkii pöydän reunoja vasten ja yrittää saada siellä olevia tavaroita. Tämäkin on onneksi hieman vähentynyt siitä, mitä se oli jossain vaiheessa. Myöskään kenkiä ei raahata eteisestä enää ihan siinä tahdissa kuin aluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti