Satu & Hali

Nämä kaksi tulee hienosti juttuun keskenään, ainakin niin kauan, kun ei riidellä ruuasta tai tavaroista, kumpikaan ei nimittäin ole periksiantavaa tyyppiä. :D Käytiin lauantaina porukoilla Halin kanssa, Tessu sai jäädä kotiin, toipilas kun on. Hali ja Satu mennä viiletti ympäri pihaa, Satu edellä ja Hali perässä, välillä toisin päin. 

Muutenkin päivä sujui hyvin. Hali tulee hyvin juttuun Rellankin kanssa, Riitun se jätti lopulta kiltisi rauhaan, kun se ei todellakaan tykännyt leikkiä Halin kanssa. Hali osasi myös hienosti rauhoittua, kun rupesi väsyttämään. Ihana ominaisuus koirassa. Tessuhan on pienestä asti ollut todella levoton luonne, se ei vain kykene asettumaan uusissa tilanteissa, levottomassa ympäristössä tai ylipäänsä oikein missään muualla kuin kotona. Ja kotonakin rauhoittuminen on vaikeaa, jos ei pääse juuri siihen makuunurkkaukseen, jossa on tottunut nukkumaan. Kauluri päässä ei pääse, joten vaihtoehtoisen makuupaikan löytäminen on ollut todella vaikeaa. :D Hali sen sijaan nukahtaa ihan minne vaan, jos vaan löytyy riittävän lämmin ja pehmeä paikka nukkua. On se niin beagle.

Nämä metsästyskoirat on muutenkin molemmat melkoisen ihmisläheisiä tapauksia, Satun pitäisi saada olla aina isän lähellä, sängyssä tai mukavassa sohvannurkassa. Sylissäkin se viihtyy hyvin. Satu ja Hali ovat itse asiassa luonteeltaan aika samanlaisia - kilttejä, hieman itsepäisiä, sinnikkäitä, ihmisläheisiä, mukavuudenhaluisia, ihan pikkuisen ujoja, melko pehmeäluonteisia jne. Uusiin tilanteisiinkin suhtautuvat ihan samalla tavalla.

Maalaismaisemia ja mätsärihommia

Olin viime viikonloppuna Oikaraisella yötä, joten tuli taas räpsittyä kuviakin. Kaupungissa kuvien ottaminen jää ihan nollaan, kun mistäpä täällä kuvia ottaisi... Perjantai-iltana käytin Rellan ja Tessun vanhalla talolla juoksemassa. Pellot on jo paikoin ihan sulia, ja lomiin on jäänyt vettä, joissa on Rellan mielestä ihana käydä räpimässä. Joestakin on jo jäät lähteneet aika hyvin, mutta koska rantajäät on ja pysyy, niin uimaan ei Rella vielä pääse, kun se ei pääsisi sieltä joesta enää ylös. Oli niin ihana ilta, kun kuovit huusi, pikkulinnut lauloi ja muuten oli ihan hiljaista.

Lauantai aamuna käytin sitten vuorostaan Tessun ja Riitun Jokkavaarassa, kun hankikin vielä kantoi. Rella ja Satu oli isän kanssa pitkällä hiihtolenkillä. Riitulla oli vauhti päällä, ensimmäistä kertaa ikinä se häipyi minun kanssa vähän kauemmaskin juoksemaan. Kai sillä oli vähän liikaa virtaa. :D

Illalla käytiin Maijan kanssa mätsärissä Mustin ja Mirrin pihalla. Otettiin sinne mukaan Satu, Rella ja Tessu. Tessunkin ilmoitin, mutta totesin heti alkuunsa, että mokoma räksytin ja räyhääjä saa kyllä pysyä ihan vaan autossa, vaihdoin sitten Tessun tilalle Rellan... Satua ja Rellaa tuollainen uhoava uros toki piristi, neidit kun on keskenään vähän sellaisia ujoja, mutta kun on tuollainen komea itsevarma uros vierellä, niin on paljon reippaampi olo. ;)


Käytin kehässä Rellan ja Satun, Satu sijoittui sekarotuisten kolmanneksi ja Rella sai sinisen nauhan ja tippui pois. Olin jo ihan unohtanut, miten ihanaa on käyttää kehässä koiraa, jonka kanssa voi olla ihan rennosti.



Satu oli illalla jo vähän väsynyt, mutta kyllä se kuitenkin ihan reippaasti meni, kun sitä oikein kannusti. Se on sellainen rauhallinen tyttö, ei hosu eikä häsyä mihinkään suuntaan. Kunhan se kasvaa isoksi, niin siitä tulee vielä melkoinen mätsäritähti, uskokaa pois. ;)

Hyvää pääsiäistä!

Huomaa kyllä postaustahdista, että työt on tosiaan alkaneet ja sen myötä istuskelen tietokoneen ääressä sen seitsemän tuntia päivässä. Ei paljon vapaa-ajalla kiinnosta tietokoneeseen päin vilkaiseminenkaan. :D Ollaan nautittu keväisistä keleistä; pakkasaamuista, kantavista keväthangista ja kirkkaista aurinkoisista päivistä. Pääsiäisloman kunniaksi tietysti ilma harmaantui kummasti, mutta onhan sentään vapaata.

Koko Viirinkankaan nartuilla taitaa olla myös juoksut just nyt, koska eräs herra lapikas on erittäin levoton koko ajan. Vikinää ja vonkumista ulos jatkuvasti, levotonta käveleskelyä ympäri kämppää - kyllä narttujen juoksut on urokselle melkoinen stressin paikkakin. Oikaraisella Riitukin sai osansa liehittelyistä, vaikka sillä ei taatusti ole juoksuja nyt ihan heti tulossa...

Viime viikonloppuna käytiin hiihtelemässä Rautakummulla, kun oli kantavat hanget. On se mahtavaa puuhaa! Tessukin juoksi innoissaan pitkin hankia oikein kunnon hepuleissa. Tänään kävin lumikenkäilemässä Tessun ja Satun kanssa, käytiin samalla myös mummolassa ja näin pitkästä aikaa paria serkkuakin, jotka tuli käymään Rovaniemellä. :) Serkun lapinkoiratytöllä Murulla oli just juoksut, joten se oli jäänyt astutusreissulle etelään, ai että Tessun nenään tuoksui hyvältä...

Kesäkin näyttää vähän lupaavammalta kuin odotin töiden alkaessa. Minun ei ehkä tarvikaan tehdä yöreissuja niin paljon kuin viime kesänä, ja Tessun ei ehkä tarvikaan muuttaa puoliksi Oikaraiselle kesän ajaksi. Henkka lähtee kesäksi Ouluun töihin, joten on vähän erilainen kesä kuitenkin luvassa. Ei olisi kauhean hauskaa jättää koiraa kokonaan vanhempien ja sisarusten niskoille. Toivon nyt sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee niinku toivon, ja saadaan Tessun kanssa nauttia kesästä yhdessä. ;)

Koko lauma Lapinvaarassa

Viikko vierähti taas kauhaa vauhtia töissä, iltaisin ei paljon tee mieli tietokoneeseen koskea, kun sen ääressä on jo koko päivän viettänyt. Tavallaan ihan positiivista, mutta blogi tahtoo aina sitten jäädä. Lauantai-aamuna suunnattiin kuitenkin taas Oikaraiselle. Heitin lumikengät autoon, änkesin koko koiralauman pienen Fiestani takapenkille ja hurautin Lapinvaaran laitaan. Kiskaisin lumikengät jalkaan ja päästin lauman valloilleen. Kamera ja pari hihnaa kaulassa roikkuen talsin Lapinvaaran päälle. Koirilla oli oikein hauskaa ja lenkin jälkeen oli väsyneitä otuksia.

Tällä kertaa muistin pitää huolen, että tuo Riitun rääpälekin pysyy mukana. Jos se jää heti alkuunsa jälkeen muista, niin se kipittelee neuvokkaana tipsuprinsessana auton viereen istuskelemaan. Sitä täytyy siis kutsua aina vähän väliä ja muistaa pitää silmällä, ettei se jää liian kauas nuuhkuttelemaan omiaan.

Lumikenkäily oli oikein mukavaa, nyt on sellainen hanki, että lumikengillä pääsee ihan minne vaan eikä upota yhtään. Kierrettiin sitten Lapinvaarassa ihan hyvän pituinen lenkki, Tessu ja Satu juoksenteli suosiolla kelkanjälkien ulkopuolellakin, Rella ja Riitu tahtoi olla vähän laiskoja ja yrittivät parhaansa mukaan löytää aina valmista jälkeä. ;)

Satulla on ikää nyt sellaiset 16 viikkoa eli seuraaviin mätsäreihin kaunotar pääsee mukaan. :) Siitä on kasvanut oikein sievä neiti, se kuuntelee hyvin, on ahne ja ihmisrakas. Kotipihalta se ei ole vieläkään lähtenyt lätkimään mihinkään, vaan pysyy aika lähellä katselemassa touhuja. Riitukin on lämmennyt Satulle jo melkoisesti, nykyään ne leikkiikin yhdessä. Tessu ja Satu tulee edelleen loistavasti toimeen ja Rella on sellainen rauhallinen tuki ja turva pennulle.

Mie itse tykkään Satusta kovasti, niin sisukkaasta, mutta kiltistä luonteesta kuin tuosta ulkonäöstäkin. Jos pikkupentuna näytti siltä, että siitä saattaa jäädä aika vaalea, niin ei näytä enää. Nyt se on tummunut jo aika hurjasti ja häntään on tullut pikkuisen pörheyttä. :)

En kestä tuon Tessu ilmettä tässä alemmassa kuvassa. ♥ :D Höntti pikku poika.

Lenkkeilyä Oikaraisella

Menin jo torstaina Oikaraiselle ja tulin vasta tänään pois, eli kolme yötä Tessun kanssa vietettiin siellä. Nyt pyöritellään taas kaupungissa peukaloita, ja mietitään, mitäs nyt. :D Pakkastakin kivat -30 tällä hetkellä. Huh. Oli taas toiminnantäyteiset päivät, tuli hiihdettyä jokunen kilometri ja napsittua pari kuvaa. Tällä hetkellä vähän kyllästyttää taas kameran kantaminen joka paikkaan, ja nytkin ne hienoimmat ilmat jäi kuvaamatta muulloin paitsi tänään. Ei sillä, että niitä kuvia kyllä loputtomasti tarvisikaan.

Torstaina otin Körkölle mukaan Rellan, Tessun ja Satun. Ajelin autolla soratietä ja tiellä juoksi kettu. Päästin Rellan ja Tessun tavalliseen tapaan juoksemaan vanhalle talolle, ne kävi vähän vilkaisemassa, mihin se kettu meni, mutta jatkoi sitten matkaa. Vanhalta talolta käveleskelin rantaa kohti ja oltiin jo melkein rannassa, kun viereiseen puuhun lehahti kotka - on muuten ihan valtavan iso lintu! Lunta vaan tipahteli, kun se sinne kuusenoksaan istui. Hetken päästä se liiteli siitä meidän ylitse, peltojen yli ja katosi lopulta Lapinvaaran laitaan. Olisikohan se kuullut Satun vikinän ja kuvitellut saavansa siitä välipalan itselleen? Alla olevassa kuvassa näkyy iso lintu puiden yläpuolella, siellä se liiteli.

Perjantaina kävin Jokkavaarassa hiihtämässä Rellan ja Tessun kanssa. Laitoin koirat vetovyöhön siihen asti, että päästiin metsään lähinnä sillä ajatuksella, etteivät jää auton alle. Ne kuitenkin kiskoi melkoisen hyvää vauhtia sinne metsään asti, ihan kiva yllätys. :) Pitäisikin ruveta hiihtämään taas kaupungissakin enemmän, kun on nyt vauhtiin päästy.

Tänään Saara tuli katsomaan Satua ja lenkkeilemään Oikaraiselle. Hyvin oli pakkasta, mutta hiki tuli, kun vaaran päälle kiivettiin. Mahtava ilma kyllä ja oli taas hyvää seuraa. Tessu räkytti ja Rella pääsi Vilpin liehiteltäväksi. Alla olevat kuvat on Saaran ottamia ylintä lukuunottamatta. :)

Uuden vuoden pohdinnat

Vuosi 2015 oli erilainen, Tessun ensimmäinen kokonainen vuosi meillä ja kaikin puolin oikein hyvä vuosi. Nyt meillä on tulossa taas näillä näkymin sellainen vuosi, että mie reissaan puolet vuodesta, alkaen touko-kesäkuusta ja päättyen jonnekin loka-marraskuulle. Henkkakin varmaan pääsee töihin ja ehkä jonnekin reissuunkin, joten Tessu tulee varmaan viettämään kesällä jokusen viikon taas Oikaraisella.

Viime vuosi meni koiraharrastusten puolesta hyvin hiljaisissa merkeissä. Pyörähdettiin parissa näyttelyssä, tuloksin EH ja H. Meidän pikkupojalla on edelleen pihtikintut ja vaaleat silmät, eikä se edelleenkään ole mitenkään erityisen iso, joten näyttelymenestystä tuskin on odotettavissa tänäkään vuonna. Käydään ehkä nyt kevättalvella/keväällä parissa näyttelyssä (hakemassa tulevaisuuden muita mahdollisia harrastuksia varten vähintään se EH/H) ja sitten mietitään, josko leikkautettaisiin Tessuinen. Mätsäreissä käydään varmasti edelleen ainakin satunnaisesti - katsotaan, miten sellaisissa koiratapahtumissa rupeaa tuo kuulo toimimaan. ;)

Tänä vuonnakaan ei varmasti harrasteta juuri sen enempää, kiitos minun hyvin todennäköisen reissutyön. Haaveilen vähän tokoharrastuksen aloittelemisesta ja ollaankin kotona treenailtu seuraamista, paikkamakuuta, esineiden pitoa suussa (kapulaa ei ole vielä, joten opetellaan muilla esineillä), istumista ja maahan menoa jne. Motivaatiota ja intoa tekemiseen Tessulla yksinään on ihan kivasti, se innostuu ihan hurjasti, kun sitä vaan kehuu tietyllä äänensävyllä ja osaa mahtavasti nostaa kierroksia ihan itse (...) haukkumalla. Möllitokot voisi siis ainakin olla ihan mahdollinen tavoite tälle vuodelle, mikäli ehdin treenaamaan ja saan Tessun huomion itseeni myös sellaisissa paikoissa, missä on muita koiria.

Käytöksen puolesta Tessu on muuttunut vuodessa hurjasti! Viime vuoden alkupuolen tuskailin ihan koko ajan ylivilkkaan ja mitään kuuntelemattoman karvaturrin kanssa, joka ei osannut rauhoittua missään, ja jota ei kiinnostanut omistajien seura pätkääkään. Tällä hetkellä meillä asustelee kotioloissa hyvin rauhallinen, sekä vieraissa hyvin rauhoittumisen taitava lapinkoira - järkevä, viisas ja tasapainoinen tyyppi, joka pelkää muovipusseja, kolinaa ja rapinaa, mutta ei edes hätkähdä pamauksista. Korvatkin on päässä jo muutenkin kuin vain koristeena. Nykyään Tessu tulee viereen rapsuteltavaksi, tarjoilee leluja ja tekee tätä myös silloin, kun ollaan muuallakin kuin kotona. Tessu on myös ihan uskomattoman hyvä lapsenvahti isän pienelle pystykorvan alulle eli Satulle, se leikittää sitä sopivan nätisti ja kärsivällisesti vaikka kuinka kauan. Siitä tytöstä tulee muuten Tessullekin melkoinen leikkikaveri kasvaessaan - ääntä, ärhäkkyyttä ja sisukkuutta ei ainakaan puutu. :D

Tessu on ehdottomasti koira, joka vaan paranee iän myötä. Jos jossain vaiheessa epäiltiin, tuleeko tästä yhtään mitään, niin nykyään ainakin ollaan ihan rakastuttu meidän pörriäiseen. Ihan hyvät asetelmat siis voisi olla tälle vuodelle. Saa nähdä mitä kaikkea se tuo mukanaan! :) Huomenna suunnataan mökille, joten sieltä sitten kuvia ja kuulumisia seuraavaksi.

Äiti ja koiralauma

Tessun uusi paras kaveri, Satu