Viime vuosi meni koiraharrastusten puolesta hyvin hiljaisissa merkeissä. Pyörähdettiin parissa näyttelyssä, tuloksin EH ja H. Meidän pikkupojalla on edelleen pihtikintut ja vaaleat silmät, eikä se edelleenkään ole mitenkään erityisen iso, joten näyttelymenestystä tuskin on odotettavissa tänäkään vuonna. Käydään ehkä nyt kevättalvella/keväällä parissa näyttelyssä (hakemassa tulevaisuuden muita mahdollisia harrastuksia varten vähintään se EH/H) ja sitten mietitään, josko leikkautettaisiin Tessuinen. Mätsäreissä käydään varmasti edelleen ainakin satunnaisesti - katsotaan, miten sellaisissa koiratapahtumissa rupeaa tuo kuulo toimimaan. ;)
Tänä vuonnakaan ei varmasti harrasteta juuri sen enempää, kiitos minun hyvin todennäköisen reissutyön. Haaveilen vähän tokoharrastuksen aloittelemisesta ja ollaankin kotona treenailtu seuraamista, paikkamakuuta, esineiden pitoa suussa (kapulaa ei ole vielä, joten opetellaan muilla esineillä), istumista ja maahan menoa jne. Motivaatiota ja intoa tekemiseen Tessulla yksinään on ihan kivasti, se innostuu ihan hurjasti, kun sitä vaan kehuu tietyllä äänensävyllä ja osaa mahtavasti nostaa kierroksia ihan itse (...) haukkumalla. Möllitokot voisi siis ainakin olla ihan mahdollinen tavoite tälle vuodelle, mikäli ehdin treenaamaan ja saan Tessun huomion itseeni myös sellaisissa paikoissa, missä on muita koiria.
Käytöksen puolesta Tessu on muuttunut vuodessa hurjasti! Viime vuoden alkupuolen tuskailin ihan koko ajan ylivilkkaan ja mitään kuuntelemattoman karvaturrin kanssa, joka ei osannut rauhoittua missään, ja jota ei kiinnostanut omistajien seura pätkääkään. Tällä hetkellä meillä asustelee kotioloissa hyvin rauhallinen, sekä vieraissa hyvin rauhoittumisen taitava lapinkoira - järkevä, viisas ja tasapainoinen tyyppi, joka pelkää muovipusseja, kolinaa ja rapinaa, mutta ei edes hätkähdä pamauksista. Korvatkin on päässä jo muutenkin kuin vain koristeena. Nykyään Tessu tulee viereen rapsuteltavaksi, tarjoilee leluja ja tekee tätä myös silloin, kun ollaan muuallakin kuin kotona. Tessu on myös ihan uskomattoman hyvä lapsenvahti isän pienelle pystykorvan alulle eli Satulle, se leikittää sitä sopivan nätisti ja kärsivällisesti vaikka kuinka kauan. Siitä tytöstä tulee muuten Tessullekin melkoinen leikkikaveri kasvaessaan - ääntä, ärhäkkyyttä ja sisukkuutta ei ainakaan puutu. :D
Tessu on ehdottomasti koira, joka vaan paranee iän myötä. Jos jossain vaiheessa epäiltiin, tuleeko tästä yhtään mitään, niin nykyään ainakin ollaan ihan rakastuttu meidän pörriäiseen. Ihan hyvät asetelmat siis voisi olla tälle vuodelle. Saa nähdä mitä kaikkea se tuo mukanaan! :) Huomenna suunnataan mökille, joten sieltä sitten kuvia ja kuulumisia seuraavaksi.
 | ||
| Äiti ja koiralauma |
 |
| Tessun uusi paras kaveri, Satu |
